Puolisosi ammatin merkitys suhteelle - Parisuhteet

Kiira

En mie koe olevani mitenkään "kunnianhimoton", vaikka en olekaan opiskellut yhtään. Päin vastoin, olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että saan ne työpaikat jotka haluan. Ja nyt alkaa pikkuhiljaa olla jo se tilanne, että voin valita, mihin menen töihin. Olen alottanut kaikki työt ihan pohjalta; ei mulla ole ollut mitään tietoa esim. kokin hommista, mutta omalla asenteella ja kovalla työllä siihenkin paikkaan pääsin. Ja tämä tuleva homma taas, oppimaan sinne mennään, kun ei ole aikasempaa kokemusta. Minun ei ole enää vuosikausiin tarvinnut "tyytyä pa*ka hommiin", vaan olen saanut päättää mitä teen. Ja kun otin lopputilin edellisestä työpaikastani, entinen yhteistyökumppani soitti ja PYYSI töihin (markkinointipäällikön virka). Mielestäni en todellakaan ole kunnianhimoton, paljon olen joutunut töitä tekemään, että tähän tilanteeseen olen päässyt.

Sivut

Kommentit (106)

marika_
Laurau
Täällä kyllä osataan katkaista mielenkiintoiset keskustelut äkäseen.
Mitä siitä jos keskustelu lähtee heiman sivuraiteille, kun kuitenkin pysytään samassa aiheessa? Pientä joustoa modeilta.

[color=red]Toivottavasti tämä korjasi asian :)
kutakuinkin tästä lähti liikkeelle keskustelu puolison ammatin merkityksestä...oli vaikea lyödä selkeetä rajaa.
-sunlion- [/color]

TaskuMyy
Ompas tein miehet korkeesti koulutettuja :o

Kyllä esim. toi mun mies on ihan amis "vaan", vaikka terminä elektroniikka-asentaja voikin kuuluostaa joltain korkeemmasti koulutetulta :) Ja niin vissiin suninkin, koska datanomikshan valmistutaan kanssa amiksesta.

SunLion

en tiedä kehen viittasit mut datanomihan on ainaki amis-tutkinto..eli ei mikään korkeakoulu kuitenkaan? ei sillä et koulutuksen "korkeudella" olis mulle väliä :)

edit: kas marika kerkis ekan sanoo saman asian :P munki piti sanoa et elektroniikka-asentajakin kuulosti mun korvaan amis-tutkinnolle.

Kiira

Mies on rakennushommissa. Ollaan molemmat koulutukseltamme ylioppilaita, eli itse oppineita ;) Ja on kyllä kivaa kun mies on kätevä käsistään, ensi kesänä tehdään mun asuntoon kylppäri & lattiaremppa :)

napalm
Pennsylvania
Ei ehkä olisi niin hirveästi yhteisiä juttuja jonkun perusduunarin kanssa, yhteiset kiinnostuksenkohteet on kuitenkin minusta aika lailla suhteen perusta.

Koska perusduunarit ovat kiinnostuneita vain...? Ihanko oikeasti meinaat, että työ määrittelee tässä asiassa ihmisen kiinnostuksenkohteet? Ei sillä, olen samaa mieltä, että jos toinen on kiinnostunut autojen tuunaamisesta ja toinen taivaanrannan maalailusta niin se voi olla vähän heikko lähtökohta suhteelle, mutta minusta se, että jos joku on "perusduunari" ei kerro ihmisestä vielä mitään... Paitsi työnkuvan, tietysti.

Mitähän mahtaisi tapahtua, jos miehesi ryhtyisikin raksahommiin? Kai hän silti olisi yhä luova ja taiteellinen ihminen, vaikka olisikin "perusduunari"?

Pennsylvania

En minä tarkoittanut millään pahalla tai epäkunnioituksella. En usko, että työ määrittelee ihmisen kiinnostuksenkohteita, mutta opiskeltu ala luultavasti, ainakin minusta pitäisi, jonkinverran sitä määritellä. Miksi kukaan opiskelisi vuosikaudet alaa, joka ei ensisijaisesti kiinnosta? Tuntuu vaikealta uskoa, että automekaanikko olisi loputtoman kiinnostunut keskustelemaan uudestaan ja uudestaan kaikki päivät erilaisista väripigmenteistä ja kaiverrustaltoista. Kuvataiteilijoilla ei ole määriteltäviä työaikoja, tai jos katsotaan, että on, se on 24/7, puolet työstä kun tehdään pään sisällä. Huomaan, että tämän alan ihmiset pariutuvat lähes aina keskenään. Ehkä siksi, että alaa ymmärtämättömän olisi luultavasti vaikea ymmärtää, että työssä ei ole vapaa-aikoja, tällaista työtä ei voi paeta mihinkään, alan ihmiset todella elää ja hengittää tätä alaa. Ja jos haluaa pysyä järjissään, on todella tärkeää, että toinen siinä vierellä ymmärtää, mitä tällainen työ on ja mitä tällainen ala vaatii. Ei se ole mitään taivaanrannan maalailua, se on työtä, ja itse en ainakaan voisi olla suhteessa ihmisen kanssa, joka ei kunnioittaisi ja arvostaisi työtäni. Saman alan ihminen tietää varmasti, mistä on kyse, ja on kykenevä ymmärtämään toista 100%. Olen jokusen lihanleikkaajan ja insinöörin kanssa keskustellut elämäni aikana, ja huomaan, että sen ymmärtäminen ei ole niin automaattista.

Jos mieheni ryhtyisi raksahommiin, olisin luultavasti hyvin mielissäni, koska se tarkoittaisi meille palkkatuloja ja täten vähän leveämpää leipää. Kun meidän molempien tulot ovat täysin satunnaisia, seuraavaa palkkapäivää ei voi ennalta arvioida, säännölliset tulot sillointällöin erittäin tervetulleita, ja siksi on välillä välttämätöntä tehdä jotain pätkiä duunarihommia, molempien. Jos mieheni jämähtäisi loppuiäkseen raksahommiin, se luonnollisesti rajoittaisi hänen mahdollisuuksiaan käyttää tarpeeksi paljon aikaa hänen taiteelliseen tuotantoonsa, olisin hyvin pettynyt, sillä hänellä on niin paljon muuta annettavaa maailmalle, kuin rakentaa jonkun muun suunnittelemia laatikkorakennuksia.

Kunnioitan duunareita, kysymys ei ole siis siitä, hyvä ammattitaito alalla kuin alalla on hyvin kunnioitettavaa aina. Olen vain tyytyväinen, että omallani on ollut rahkeita lähteä tekemään ammatti alasta, joka ei tuo varallisuutta tai aina edes elämisen perustarpeitten kattamista, mutta joka todella tulee sielusta ja sydämestä. Jos sielusta ja sydämestä tulee autojen tuunaus, hyvä niin, mutta ko. ihmisen sielunmaisema olisi luultavasti tällöin liian kaukana omastani. Se, että on tarpeeksi kiinnostunut lähteäkseen joskus johonkin galleriaan kanssani patsastelemaan, ei vain riitä. Ja ymmärrän kyllä, että oma ala ei ole kaikille ihmisille näin tärkeä asia, mutta kun meille se on.

Toivottavasti sain jo nyt tämän esitettyä niin, etten loukkaa ketään, kun nyt ei todellakaan ole tarkoitus.

TaskuMyy

[color=green]Hhmm..en oikein osaa kommentoida mtn :roll: ...mutta miusta jokainen tekee sitä työtä mitä tekee. Ja miusta toisella ei ole mtn oikeutta ruveta kinuaa puolisolta että siun pitää ruveta opiskeleen lekuriksi, koska tulee parempi palkkaa :roll: :shock:
JOskus tulevaisuudessa jos miehen puolikkaan lydän ja se vaikka käy ihan kuumina hoitsuihin ja oonki jossian *itun kaupankassalla niin jos se sen takia jättää niin saa sanoa että painuis kasvamaan!![/color]

MUOKS:
.....jos toista oikeasti rakastaa ja haluaa elää sen kanssa niin ammatti on yks hiton hailee!

SinRuid

Kaikilla ei kuitenkaan ole välttämättä mahdllisuutta päästä oman alan töihin. Mieheni haluaisi toimia puuseppänä ja suunnitella asiakkaille yksilöllisiä tuotteita, mutta siihen ei ole mahdollisuutta ellei pistä omaa firmaa pystyyn. Minä olen maaseutuyrittäjä, eikä minulle ole töitä kun ei ole omaa tilaa. Rahalla sitä eletään, eli olosuhteiden pakosta toisen alan töissä.
Njaa, ei tää ollut kovin rakentavaa mutta enisvei. :lol:
Ymmärsin kyllä Pennsylvanian pointin. :wink:

TaskuMyy
SinRuid
TaskuMyy
[color=green]miusta jokainen tekee sitä työtä mitä tekee.[/color]

:lol: Tää oli kyllä kuin Nykäsen Matin suusta :lol:

:o :lol: Aijaa... en oo kahtonu sen leffaa niin ei mtn tietoo :lol:

napalm

Minä tulen taas nipottamaan, mutta

herkkusiäni
Amiksia, ei kiitos. Kyllä se ihan kertoo se koulutuskin ihmisestä jotain, tottakai.

toivottavasti vitsailit? Itse olen ammattiopistosta valmistunut, vaatetusalan artesaaniksi, ja harva pystyy kertomaan minusta mitään pelkän ammatin puolesta. Tietysti sen, että olen luova, minulla on hyvä värisilmä ja olen näppärä käsistäni, mutta olen käsittänyt noiden olevan niitä hyviä puolia.

Minusta ihmisestä kertoo vielä enemmän se, että hän on niin surullisen kapeakatseinen, että luulee ammatin kertovan automaattisesti millainen ihminen on sisältäpäin. Kaikki eivät mene ammattiopistoon, koska ovat tyhmiä, vaan koska ovat kiinnostuneita jostain tietystä alasta.

Mutta ole ylpeä, että sinun poikaystäväsi käy aivan yliopistoa, joka ei voi tarkoittaa muuta kuin että hän on superälykäs, koska eiväthän tavalliset ihmiset sinne pääse.

SunLion
herkkusiäni
No tällähetkellä opiskelee bisnestä yliopistossa ( en tiä sen tarkemmin :D ) ja sitten joskus tuleva ammatti on golfari. ;)

Amiksia, ei kiitos. Kyllä se ihan kertoo se koulutuskin ihmisestä jotain, tottakai.

haha mun mielestä tuo sun oma lauseesi, kertoo jo ihmisestä jotakin... :lol: voi ei...

Meillä on esim sellainen tilanne että miehellä on lukihäiriö diagnoosi ja vieläpä asteikon pahimmasta päästä. Ei sellasessa tilanteessa kannata lähteä väkisin lukioon tai opiskelemaan alaa jossa lukeminen ja tekstin tuottaminen ovat tärkeässä asemassa. Jos lukihäiriö on tarpeeksi paha oppiminen ja opinnoissa menestyminen ovat todella haasteellisia ja menestyminen vaatisi erittäin kovaa motivaatiota.

Mulle on yhden tekevää onko mies mitä kouluja käynyt. Tärkeintä mulle on millanen hän on luonteeltaan. Hän ottaa vastuun itsestään ja muista. Hän tekee viisaita valintoja. Mies on alle 25v ja hänellä on jo oma auto, omistusasunto (jota makselee lainalla pois), vakituinen työpaikka ollut 3 vuotta....Hänellä on raha-asiat kunnossa, ei ole rötöksiä...ja on esim. kotihommissakin maailman avuliain ihminen!

Paljon meillä riittää silti puhuttavaa ja mielestäni on ihan mukavaa ettei kotona tartte keskustella työ/opiskeluasioita ellei halua. Kyllähän sitä voi keskustella, vaikkei palavaa intoa asian suhteen olekkaan. Harvassa ovat ne parit (vaikka olisikin korkeakouluja käyneitä) jotka nyt täsmälleen samoista asioista ovat kiinnostuneita ja tekevät saman alan hommia. Usein sanotaan että yhdessä oleminen myös työelämässä, on suhteelle kompastuskivi. Siinä tulee liikaa yhdessäoloa ja ajatuksia ei voi tuulettaa edes kotona.

Eräs ystävänikin on "amis", joka menestyi koulussa hienosti ja kaikki painostivat häntä lukioon. Tyttö kuitenkin tiesi tarkalleen mitä halusi, eikä ole katunut. Hän on aivan omalla alallaan.

Niin ja ennen kun lähtee arvostelemaan, niin amiskin voi suorittaa kaksoistutkintona ylioppilastutkinnon, jota ei täällä kysytty ;) Täällä on nuoria käyttäjiä ja monien miehet ovat myös nuoria. Onkos se nyt sitten niin kamalaa jos on vaikka kaksoistutkinnon omaavia? Saatikka ammatin omaavia..Koko elämä on vielä aikaa opiskella lisää jos haluaa, jos siihen on tarvetta.

Ka

"Kaikki eivät mene ammattiopistoon, koska ovat tyhmiä, vaan koska ovat kiinnostuneita jostain tietystä alasta. "

Niin, mutta jos itse sattuu opiskelemaan esimerkiksi nyt vaikka yliopistossa täysin muuta alaa voivat yhteiset asiat olla aika vähissä. Eivät tietysti välttämättä, onhan olemassa myös harrastuksia ja muita mieltymyksen kohteita, jotka sitten varmasti tällasilla pareilla on yhteistä.

Mutta vaikka mielestäni herkkusiänen kommentti oli vähän tökerösti muotoiltu, voin ihan omasta kokemuksesta sanoa, että ei enää löydy hirveästi yhteistä keskustelunaihetta vanhojen kavereiden kanssa, jotka joskus ovat ammattikoulun käyneet. Toisten kanssa enemmän, mutta harvempien kanssa tulisi vietettyä aikaa pitkiä aikoja, ihan vaan siksi että yhteiset kiinnostuksen kohteet ovat tosi vähissä.

Musta on tosi hyvä, että jokainen tietää mitä itse haluaa elämältään, eikä se koulutusvalinta automaattisesti tee kenestäkään tyhmempää tai huonompaa ihmistä, mutta jokainen voi ihan itse sitten miettiä että kenen kanssa synkkaa, kenen persoonallisuudesta tykkää ja kenen kanssa pystyy keskustelua rakentamaan mieluisista aiheista.

napalm

^ Kyllä on surullista, jos et voi puhua ihmisten kanssa sen takia, että he ovat käyneet eri koulun kuin sinä. Ehkä kannattaisi keksiä muitakin puheenaiheita kuin koulu? Ei se koulutus pelkästään kerro kiinnostuksenkohteista mitään, tai sitten saa olla todella suppea ja harmaa maailmankuva. Minä olen kiinnostunut kymmenistä asioista, joilla ei ole MITÄÄN tekemistä ammattini tai koulutukseni kanssa ja hyvin riittää juttua uusien ihmisien kanssa, oli kyseessä lukiolainen, ammattiopistoa käyvä tai ylioppilas.

Jaeniver

Minulle on ihan sama mitä mies opiskelee/tekee työkseen jos yhteinen sävel löytyy. Ollaan miehen kanssa hyvin samanlaisia. Paljon yhteisiä mielipiteitä, yhteiset arvot yms. En ole koskaan törmännyt näin samankaltaiseen ihmiseen. Ei tullut mieleenkään kysyä tavatessamme, että mitä hän tekee. Oli niin paljon muuta yhteistä puhuttavaa. :wink:

Minulla ei ole todellakaan tapana vetää mitään johtopäätöksiä ihmisistä heidän ammatillisen taustojensa kautta. Jos jollekkin koulu/työ on koko elämä niin ehkä sen sitten ymmärtää. Aika kapeakatseista silti. :roll:

Jos joku elää elämäänsä miehen koulutuksen kautta niin onnea vaan.

Ka

napalm, luitko tuon viimeisen lauseeni loppuosaa, joka siis tiivisti koko (kenties epäselvästi) kertomani idean?

Muistutukseksi vielä:

"..jokainen voi ihan itse sitten miettiä että kenen kanssa synkkaa, kenen persoonallisuudesta tykkää ja kenen kanssa pystyy keskustelua rakentamaan mieluisista aiheista."

Eli ei siis välttämästä kouluun liittyvistä aiheista, vaan mieluisista.

Pointti siis oli, että ei koulutustaustalla väliä (niinkuin jo sanoin), vaan ihmisen persoonallisuus ja yhteen sopivat mieltymykset, oli ne mitä vaan, sekä muutenkin yleinen synkkaaminen on kuitenkin tärkeimmät parisuhteessa.

EDIT// Olin vielä ekassakin kappaleessa sanonut, että tietysti voi olla harrastuksia yms. muita kiinnostuksen kohteita, joista sitten voi keskustella.

Joko minä olen todella huono ilmaisemaan itseäni, tai sitten..

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat