Yhteisten suunnitelmien puuttuminen - Parisuhteet

nninu

Meillä on tämmönen pitkähkö nuorena aloitettu suhde, seurusteltu ollaan päälle kolme vuotta ja ikää 18. Minua harmittaa kun meillä ei ole mitään yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia VIELÄKÄÄN, samat kiinnostuksenkohteet kuitenkin löytyvät esimerkiksi matkailuun, opiskeluun liittyen jne. Yhteenmuuttamisessa ei ole mitään järkeä ennen kuin molemmat on käynyt koulut loppuun, ja poika käynyt armeijan.. Eli korkeintaan vasta vuoden päästä sekin.

Pelottaa tää paikallaan junnaaminen, kun ollaan jo kolme vuotta tätä samaa kaavaa menty, että miten pitkään sitten tätä kestää ennenkuin oikeasti tylsistyy.. Molemmat haluaisimme matkustelemaan, ja olen puoli vuotta kuunnellut "kun me mennään kaverin kanssa sitten thaimaahan plaaplaaplaa" niin nytten sitten olivat varanneet matkan kahdeksi viikoksi :S

Itkuhan siitä tuli, ja harmittaa kun en mitenkään voi olla asiasta hänen puolestaan iloinen, vaikka miten yrittäisin. Olen asiasta kateellinen, pelkään hänen sinne lähtemistään, sitä että joudun olemaan erossa kaksi viikkoa hänestä ja olen kateellinen siitä että kavereiden kanssa voidaan suunnitella vaikka mitä, mutta minun kanssani ei mitään. Pieni päivän helsingin reissukin tekee tiukkaa, kun ei olevinaan ole rahaa, kun pitää säästää thaimaaseen. Silti pystyy kannettavia ym ostamaan..

Tuntuu vaan siltä että ei olisi koko ihmisellä edes mielenkiintoa lähteä minun kanssa mihinkään. Varsinkin kun minulla nyt olisi rahaa, ei välttämättä enää sitten myöhempään. Asiasta olen jo useasti maininnut, mutta eipä tuo siihen mitenkään kummemmin ole kommentoinut. Onko kellään muulla mitään tälläistä samanlaista tilannetta? Tuntuu nyt vaan todella pahalta, kun muutenkin olen vaikka mitä paskaa saanut kestää tämän suhteen eteen ja jätkä ei mitään. Enkä siitä mitään kiitostakaan saa, tai ei ainakaan tällähetkellä tunnu siltä :(

Kommentit (9)

aapo

Silmäni vierivät riviltä toiselle, mutta kun pääsin viestin loppuun en ollut vieläkään ymmärtänyt sen kysymystä, johon minun tulisi tässä viestissä vastata. Kirjoittaja vaikutti kuitenkin olevan ilmeisen pettynyt ja katkera suhteessaan.

Ai joo...

Lainaus:
Onko kellään muulla mitään tälläistä samanlaista tilannetta?

Ei minulla ole. En pistä mitään arvoa sellaisiin asioihin, jotka joillekuille tuntuvat olevan pelkkiä statuskysymyksiä ystäpiiriensä sisällä.

The Apple Bonkers

Itsellä on minun ja kihlattuni suhteen alusta lähtien suunniteltu tulevaa. Kihloihin menimme kai melko hätäillen ja häitä suunniteltu ja häämatkaa ja on se toinen jo vauvaakin haluamassa.

Kai se riippuu ihan luonteesta, kuinka aikaisin alkaa tuollaisista haaveilemaan ja haluamaan. Niin ja tietenkin iästä.

Tuntuu itselläkin välissä siltä, että kaverit ovat miehekkeelleni vähän liikaa etusijalla minuun nähden, kun elämme väliaikaisesti kaukosuhteessa ja olisin halunut hänen kanssaan olla parituntia KAHDESTAAN, kun olin läpikulkumatkalla vanhempieni luo menossa hänen paikkakuntansa kautta. teisi tästä ihanhyvin että olen vain pari tuntia siellä ja silti oli muka pakko sopia kaverin kanssa, että pyörivät kaupungilla kahdestaan. siis kahdestaan + minä, kunnes lähden.

Tein oman kantani siitä täysin selväksi sitten, kun toinen ei tajunnut itse miksi olin hieman vihainen ja tyly hälle.

kannattaa itse alkaa haaveilemaan ääneen, jos vaikka innostuisi mukaan.
itsekkin aina sanon kuinka ihanaa olisi sitten kun asutaan yhdessä, niin tehtäisiin sitä ja tätä ja toinen lähtee mukaan.

TaskuMyy

NO oletteko puhuneet asiasta?
Koskaan ottaneet puheeksi tulevaisuuttanne? :roll:
Koska ei se muodostu mitenkään, jos pitää asiat vain itse sisällä, eikä toisen kaa kommunikoi mtn..

Mistake
nninu
niin nytten sitten olivat varanneet matkan kahdeksi viikoksi :S
Itkuhan siitä tuli, ja harmittaa kun en mitenkään voi olla asiasta hänen puolestaan iloinen, vaikka miten yrittäisin. Olen asiasta kateellinen, pelkään hänen sinne lähtemistään, sitä että joudun olemaan erossa kaksi viikkoa hänestä :(

Mä voi lohdutta sua sillä, että mun kulta lähtee sunnuntaina intiaan viideksi viikoksi kaverinsa kanssa.. ja arvaa onko se pitkä aika ja kuinka ikävä minulla häntä tuleekaan :cry:
Itse en voinut lähteä vaikka minun alunperin piti, ei ole rahaa ja töistä en saa lomaa :? Onneksi kulta tulee juuri ennen joulua takaisin<3

enkelin

jos jotain aiemmista suhteista olen oppinut niin ainakin sen, että kyllä suhteen pitää kestää tuollaiset lyhyet erossa olemiset. 2 viikkoa, eikä tuo 5 viikkoakaan ole mitään pitkiä aikoja. en tosin itsekään halunnut ennen edes kuvitella, että joutuisin olemaan kullasta niin kauan erillään, mutta nyt tilanne on toinen. itselläni on tilanteena se, että olen ensi syksynä lähdössä vaihtoon, enkä haluaisi aloittaa suhdetta ennen sitä, ettei tarvitsisi olla vuotta erossa. mutta kyllä toisaalta uskon, että kunnon suhde kestäisi senkin ajan.
yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat pitäisi kyllä mielestäni olla. kannattaisi ehkä siis ottaa asia puheeksi, että mitä miekkosesi on ajatellut tulevaisuuden suhteen. mitään tarkkaa nyt ei tuossa iässä voi tietää, mutta joitain suunnitelmia nyt kannattaisi kuitenkin tehdä.
ei mielestäni kannata kuitenkaan panikoida, kyllä asiat siitä selkiytyy, kun niistä puhuu :)

Embo

^Enkelin, Pointti ei varmastikaan ollut siinä etteikö suhde kestäisi 2 viikon erilläoloa, vaan siinä että tuollaisia suurempia juttuja suunnitellaan ja suoritetaan kaverien eikä oman tyttöystävän kanssa. Kyllä sellainen on varmasti uuvuttavaa. Mulle tuli mieleen että ootteko te, nninu, kenties tottuneet toisiinne niin että ootte vähän sokeita muulle? Haluatko olla miehen kanssa, joka ei suunnittele kanssasi tulevaisuutta? Jos toisen kanssa ei kiinnosta tehdä merkittäviä juttuja ja suunnitella tulevaa, niin entä jos pitäisitte suhteestanne vaikkapa taukoa...? (Vai pidetäänkö sellasia muuten kuin tv-sarjoissa..)

Mulla ei varsinaisesti oo samanlaista tilannetta. Me poikaystävän kanssa aina joskus suunnitellaan tulevaa, mutta musta se on jonkin verran sellasta sanahelinääkin se meiän suunnittelu... Mutta musta on oleellista että on yhteisiä tavotteita! Me on maalailtu että minkälainen meillä on yhteinen asunto, kun joskus sellainen hommataan ja minkänimiset lapset tehdään ja mitä kumpikin meistä sitten opettaa lapsille... Ulkomaan matka on kyl sellanen, että minä haluaisin, mutta miestä ei saa houkuteltua mukaan. Se on kai vaan niin "Suomi-juntti".

enkelin

Embo: juu, en mä sitä ihan silleen tarkoittanutkaan, että ero tulis heti, jos noin kauan joutuu erillään olemaan. ilmaisin ehkä hieman huonosti itseäni. lähinnä tarkoitin siis sitä, että on vain niin ikävä toista, ettei sitten pärjää, vaan haluaisi olla koko ajan toisen kanssa. :) mun mielestä on myös ihan tervettä, että pariskunnat eivät tee kaikkea kahdestaan, vaan että toinen voi lähteä esim. kaverinsa kanssa reissaamaan. tosin ymmärrän aloittajan pointin, olisi mustakin mukavaa, että asiasta keskusteltaisiin ensin yhdessä, ennen kuin tollasia päätöksiä menee lopullisesti kaverin kanssa tekemään, et lähtee matkalle.

pepeliini

no täällä ymmärretään! minullakin sama 2 ja puol vuotta oltu yhessä. Eikä ole yhteisiä suunnitelmia sinänsä. minä kyllä haaveilen vaikka mistä ja ollaan me yhdessä jostain lemmikistä haaveiltu.. mutta täälläkin sinänsä kuulostaisi olevan sama tilanne. nyt kun yhdessä asutaan (n.5kk.) niin minä en kuulu viikonloppujen suunnitelmiin enkä mihinkään.. vaikka kuinka olen yrittänyt selittää ettei kyse ole siitä ettei äijä saisi mennä kavereidensa kanssa vaan se että voisiko edes joku viikonloppu lähteä minunkin kanssa jonnekkin eikä vain kavereidensa. Joku mainitsi tuossa sen että ehkä suhteessa ollaan tultu niin sokeiksi, tai siis totuittu toisiinsa että sen takia ei edes synny yhteisiä suunnitelmia.. omalle kohdalleni tuo tuntui pelottavalta,,että se voikin olla meillä totta.. joskaan ei minun puoleltani mielestäni.. mutta aion ottaa asian puheeksi senkin uhalla että taas tapellaan :D mies ei oikein tunnu jaksavan kuunnella minun halujani.. hänestä kaikki on hyvin näin.. varmasti onkin kun itse saa mennä ja akka istuu kotona.. hohhoi miehet... ja me naisetkin..

nninu

Kyllä erossa tuosta pystyn olemaan, en usko että siinä on se ongelma, mutta kun itselläni on palava hinku mennä ulkomaille, mutta ei sitä voi suunnitella minun kanssa lainkaan, vaikka olen useasti ehdotellut. Edes tallinnaan ei halua lähteä kun "ei kiinnosta" (olen vaikka mitkä maat useasti ehdotellut) ainut mikä kiinnostaa on tuo thaimaa nyt kahden viikon päästä.

Lähinnä vaan se että kun minun kanssa ei voi edes suunnitella reissuja, poikien kanssa voi. Kyllä tiedetään mitä halutaan tehdä tulevaisuudessa, molemmat haluaisi matkailla, ehkä asua jossain vaiheessa suuremmassa kaupungissa, muuttaa yhteen jossain vaiheessa ja seuraavan asteen koulutuskin on molemmilla melkein samalta alalta.. Mutta kun nuoruus on vaiheessa ja JO kolme vuotta takana tässä iässä, niin kaipaisin välillä jotain huomattavan erikoista tekemistä, mitä voitaisiin tehdä yhdessä, tai suunnitelmia..

Tuntuu vaan että koko homma menee vaan siihen että tunnutaan toisillemme pelkiltä kavereilta, kun koskaan ei päästä kahdestaan viettämään aikaa mitenkään "romanttisesti"

Minulle riittäisi ihan mikä vaan reissu ihan mihin tahansa, tai edes sellainen että saataisiin jossain nukkua kahdestaan parisängyssä vierekkäin. Kun kotona asuessakin semmonen vierekkäin nukkuminen on vain tarjolla kerran vuodessa, kun jommankumman porukat sattuvat olemaan jossain muualla. Tuommoisella 90cm leveellä pedillä kun ei oikein uni maistu jos kaks levotonta nukkujaa siinä yrittää olla.

Yleisesti olen muutenkin hyvin suunnitelmallinen ihminen, ja kaipaisin tähän syysmasennukseen nyt jotain mitä saisi innolla odottaa..

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat