Ensirakkaus - Parisuhteet

Cara-

Olisi kiva kuulla tarinoita ihmisten ensirakkauksista. :) Keneen yhdistätte tuon "tittelin"? Onko se ihan eka ihastus, ensimmäinen poikaystävä, joku muu? Minkä ikäisiä olitte, seurustelitteko tai oletteko ehkä vieläkin yhdessä? Jos ette niin minkälaisissa väleissä olette nykyään ja mitä ajattelet hänestä nyt? Ja kaikkea muuta mahdollista asiaan liittyen. :)

Sivut

Kommentit (65)

Emmily_

Mä yhdistän sen ensimmäiseen poikaan kenen kanssa seurustelin ja olin oikeasti ihastunut ja suoraan sanottuna ihan koukussa häneen.. Olin 15, ja hänelle menetin neitsyytenikin. Hyväkseenhän tuo mua lähestulkoon vaan käytti, ja ite olin ihan rakastunut. Ero tuntu tietysti maailmanlopulta enkä uskonut kun äiti sanoi että löydä joskus uuden ihanan poikaystävän. :D

gnirom

Vaikea sanoa. Tavallaan ensimmäinen poika jota tapailin...hän on kyllä paras suutelija jonka oon ikinä tavannut. Muistan ne yölliset saattamiset kotiin :) ja sen jännityksen. Nykyisen poikaystävän kanssa tuo jännitys katosi paljon nopeammin. Sinänsä hän on ensimmäinen ihminen jota oikeasti rakastan :) muutimme juuri yhteen, ja toivon yhteistä tulevaisuuttakin. <3

disturbed

Seurustelen ensirakkauteni kanssa edelleen. Tavattiin kun olin 18v. ja hän 24v., nyt minä olen 21v. ja mies 27v.
Ollaan muuttamassa ihanaan omakotitaloon joka rempataan lattiasta kattoon ja muutenkin menee loistavasti.

Luulen, että tämä mies jättää muhun jälkensä kyllä enkä halua koskaan häntä menettää kokonaan vaikka erottaisiinkin, mies on samoilla linjoilla. Tuskimpa sitä heti eron tultu ystävä toiselle pystyisi olemaan mutta ajan kanssa.
Mies on mulle myös paras ystävä ja tietää musta melkein kaiken joten paras pysyäkin hyvissä väleissä :lol:

Kyllä mä uskon, että se ensirakkaus on aina kuitenkin tietyllä tapaa speciaali, varsinkin jos kyse oli vähänkään pidemmästä suhteesta ihmiseen jota oikeasti rakasti.
Mitään teiniajan ihastuksia en nyt tähän laske.

Mies on seurustellut mua ennen kerran vakavasti ja vaikka tämä suhde on kuulemma niin paljon parempi kuten myös minä niin kyllä mä huomaan, että se suhde on mieheen jälkensä jättänyt, ihan selvästi.

Olen seurustellut mieheni kanssa kovimmat kasvuvuoteni, ne vuodet jotka todella ovat muokanneet mua ja tehneet musta teinistä aikuisen (tai aikuisen ja aikuisen :roll: ). Tämä osaltaan vaikuttaa siihen miten tärkeä rooli miehellä on mun elämässä ollut. Mä olen kasvanut sen rinnalla ja vanhempana ja viisaampana se on opettanut mulle paljon asioita tietämättään.

En elä siinä uskossa, että me ollaan yhdessä ikuisesti, toivossa ehkä. On vain vaikea kuvitella, että 18-vuotiaana aloitettu suhde kestäisi ainiaan. En välttämättä edes halua niin käyvän.
Toisaalta juuri tämän miehen kanssa mulla olisi mahdollisuus rakentaa suhde jossa molemmat voisi elää toistensa kanssa vaikka kuolemaan saakka, siihen kun kuuluu tiettyjä vapauksia mitä "normishde" harvemmin pitää sisällään mutta joita me tarvitaan jotta jaksettaisiin elää toistemme kanssa vuosikymmeniä :lol:

Toisaalta haluaisin elämäni aikana kokea useamman vakavan rakkausuhteen.
Aika näyttää miten käy.

No tulipas jaariteltua.

Olen puhunut..ugh.

ilakka

Vaikea kysymys. Nopeasti ajatellen yhdistäisin sen henkilöön, jolle ensimmäistä kertaa tunnustin rakkauteni karvaa vaille täysi-ikäisenä. Hän ei kuitenkaan ollut ensimmäiseni eikä sen pidempiaikainen tapaus kuin aikaisemmatkaan. Hän vain jotenkin sai nuo sanat ulos suustani. Enää en edes tarkkaan muista miten vahvoja tunteeni tuolloin olivat, en enää muista tarkoitinko sitä todella.

Mietinkin, että jos samaa kysymystä kysyttäisiin kymmenen vuoden päästä, niin vastaisinko toisin? Olisiko muisto tuosta ensimmäisestä rakkauden tunnustuksesta siihen mennessä jo haalistunut niin paljon, että kyseinen suhde tuntuisi vain yhdeltä muiden joukossa. Nostaisinko tuolloin ensirakkaudeksi nykyisen ja ensimmäisen vuosia kestäneen suhteeni?

herkkusiäni

En laske ensimmäistä poikaystävää ensirakkaudeks. Koska nyt tajuan että en rakastanu sitä oikeesti, se oli vaan jotain että tyyliin " en olis saanu ketään muutakaan " ja aikapaljon sain hyötyä silloisesta poikaystävästä, aika julma olin. Suhde kyllä menikin sitten ihan vituilleen mutta huonoista lähtökohdista se oli alkanukkin. En edes aluks tienny olisinko halunnu alkaa seurustelemaan tyypin kanssa, se vaan meni siihen kun ei muutakaan ollut.. Tyhmä minä, mutta tosta suhteesta kyllä opin jotain.

Eli asiaan... Lasken ensiRAKKAUDEKS nykysen poikaystäväni. Tajusin sen jo heti kun aloin tutustumaan häneen paremmin ja ihastumaan ja rakastumaan että tää on nyt sitä. Edellisestä suhteesta puuttui joku, eli se oli se rakkaus. Kai siinä edellisessäkin jotain tottumista toiseen yms oli, mutta nykysessä... Ihan huumassa vieläkin tästä pojasta <3 tai miehestä :) Kaikki on niin erilaista, oon niin perkeleen rakastunut ja rakastan niin paljon. En haluu ikinä eroon nykysestäni ja todellakin jättää jälkensä muhun ja on jo vaikuttanu muhun aika paljon.
Terveisiä rakkaalle. Puss.<3

Mistake

Olisinkohan ollut 16 vuotta kun tapasin ensi rakkauteni, hän oli kaikkea mitä olin sen ikäisenä haaveillut poikaystävän olevan, hän oli söpö, lihaksikas, harrasti skeittausta, nykkeilyä ja laskettelua<3 Olin niin onnellinen hänen kanssaan kunnes tiemme erosi, emmekä nähneet moneen vuoteen. Mutta sitten näimme taas, ja näkemisen ilo oli ihana, halimme ja juttelimme. Tuntuu niin kivalta kun olemme väleissä<3 Seurustelen nyt ihanan pojan kanssa, mutta en kyllä unohda koskaan ensi rakkauttani ja toivon sydämmessäni että tiemme vielä joskus ehkä kohtaavat<3

Olen iloinen että minua ei ole kukaan käyttänyt hyväksi, en ole kovinkaan helppo, ainankaan sänkyyn saada :D Jos joku käyttäisi minua hyväksi niin hän ei tulisi siitä selviämään ehjänä :lol:

zera

Mä yhdistän sen mun nykyiseen poikaystävään. Mulla on kyllä ollut muutamia poikaystäviä ennen tätäkin, mutta en voi sanoa rakastaneeni heitä.

Emmily_
Mistake
Olen iloinen että minua ei ole kukaan käyttänyt hyväksi, en ole kovinkaan helppo, ainankaan sänkyyn saada :D Jos joku käyttäisi minua hyväksi niin hän ei tulisi siitä selviämään ehjänä :lol:

Mä olin niin herkkä, tyhmä ja kaipasin kipeesti "hyväksyntää". :? Sit kun se sano että jättää mut jos en anna, niin minä tyhmä annoin...

JJEMMY

Ensirakkaudekseni miellän ensimmäisen "oikean" poikaystäväni. En todellakaan laske ensirakkaudeksi jotain ala-asteen poikaa tms :roll:

Mut niin, aloimme seurustelemaan kun olin 15v ja erosimme noin kaheksan kuukauden seurustelun jälkeen. Tuo ensirakkaus oli silloin 18v. Meillä oli oikein ihana taival, opimme molemmat paljon ihmissuhteista ja hyvät kokemukset siitä suhteesta jäi. Jollain tavalla tuun pitämään aina tästä miehestä, tunsimme jo kuitenkin 3 vuotta ennen seurustelua ja olimme parhaat kaverit joskus. En enää rakasta tätä miestä, enkä koskaan enää voisi rakastaakkaan, edes kaverina, pidän vaan. Mitenkään haikealla mielellä en häntä ajattele, lähinnä sitä mietin haikeudella että menimme "sotkemaan" hyvän kaverisuhteen seurustelulla.

Tunnemme edelleen, ei olla niinkään yhteydessä mutta yhteisiä kavereita on löytynyt viimeisen viiden vuoden ajan et nähdään kuitenkin ja jutellaan toistemme asioista mielellämme ja kumpikin tsemppaa toista omissa jutuissaan. Mutta mitään 'paraskaveri' fiilistä ei enää ole niin kuin silloin joskus.

Ihan positiivisesti ajattelen hänestä, olen käytännössä unohtanut kaiken p*skan mitä tuo mies jossain mielessä tossa suhteessa miulle aiheutti, ollaan oltu kummatki niin pahoillaan että nykyään osaa ajatella vaan niitä suhteen huippuhetkiä :)

Varmasti tulen pitämään aina tuota miestä ensirakkautenani.

Pumpuli
disturbed

En elä siinä uskossa, että me ollaan yhdessä ikuisesti, toivossa ehkä. On vain vaikea kuvitella, että 18-vuotiaana aloitettu suhde kestäisi ainiaan. En välttämättä edes halua niin käyvän.
Toisaalta juuri tämän miehen kanssa mulla olisi mahdollisuus rakentaa suhde jossa molemmat voisi elää toistensa kanssa vaikka kuolemaan saakka, siihen kun kuuluu tiettyjä vapauksia mitä "normishde" harvemmin pitää sisällään mutta joita me tarvitaan jotta jaksettaisiin elää toistemme kanssa vuosikymmeniä :lol:.

Toivottavasti kestää... Omasta puolestani toivon niin, sillä
seurustelen yhä ensirakkauteni kanssa, jonka tapasin ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana. Se oli menoa jo silloin.. Varsinaisesti yhteinen taival alkoi ollessani 15, ja sillä tiellä nyt kuljetaan jo kahdeksannetta vuotta.. Ei se varmaankaan ole iästä kiinni.. Kun kolahtaa, niin kolahtaa.... :D

On toki minullakin ollut muita ihastuksia kouluaikoina, mutta sitä varmemmin tiedänkin olevani "sen oikean" kanssa, koska mikään muu tunne ei ole ollut verrattavissa siihen, mitä kultaani kohtaan tunnen.

TaskuMyy
Mistake
Olen iloinen että minua ei ole kukaan käyttänyt hyväksi, en ole kovinkaan helppo, ainankaan sänkyyn saada :D Jos joku käyttäisi minua hyväksi niin hän ei tulisi siitä selviämään ehjänä :lol:

Samoilla eväillä mennään täälki 8-[

shazzer
JJEMMY
Ensirakkaudekseni miellän ensimmäisen "oikean" poikaystäväni. En todellakaan laske ensirakkaudeksi jotain ala-asteen poikaa tms :roll:

Näinpä.
Mies oli 22 ja minä 19 kun alettiin seurustelemaan ja asuttiinkin yhdessä. Aikaisemmin oli ollut niitä kymmeniä ihastumisia, joiden kohdalla mietti usein onko tää nyt tätä rakkautta. Vasta tämän ensimmäisen vakavan suhteen kohdalla tiesin vihoin mitä rakkaus oli.
Seurusteltiin 1v3kk jolloin erottiin huonoissa väleissä toissakeväänä. Ei olla missään yhteyksissä enää.
Mutta kyllä tämän ensirakkauden muistaa aina. En kuitenkaan halua olla miehen kanssa missään tekemisissä, hyvin menny näinkin. En todellakaan tiedä voiko entisen rakkauden kanssa olla hyvä ystävä jälkeenpäin.

Taffel

Mun nykyinen mies on mun ensirakkaus.Oon kyllä aiemmille poikkiksille sanonu rakastavani,mutta nyt ymmärrän että mä vaan tykkäsin tosi paljon,olin kiintynyt tai jotain. Kun rakastaa niin sen kyllä tietää,paljon enemmän olen valmis tekemään meidän suhteen eteen,kuin koskaan ennemmin. Ja tämä ihana kevyt tunne on jatkunu paljon pidempään kuin aiemmissa suhteissa,eli aiemmin se oli vain alkuhuumaa,nyt se on rakkautta!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat