Murtunut... - Parisuhteet

Banni

Tästä jutusta voi tulla pitkä. Toivottavasti osaan olla selkeä.
Tapasin yhden ihanan pojan ikään vuonna 2006 hänen ollessaan Suomessa. Kai se aluksi oli semmoista lomaromanssin poikaista ainakin hänelle ja ehkä minullekkin mutta se oli kuitenkin ihanaa aikaa. Hänen kuitenkin täytyi palata kotimaahansa mutta vaihdoimme sähköposti osoitteemme ja puh.numeromme. Olimme yhteydessä aika paljonkin, mutta koska molemmat ollaan nuoria niin hänellä on ainakin semmoinen asenne että; " en voi olla kaukosuhteessa ihmisen kanssa joka asuu kaukana, koska tarvitsen sitä ja sitä... " ( hän tarkoittaa läheisyyttä toiseen ihmiseen, ja toki ymmärrän hänen pointtinsa mutta jos oikeasti rakastaisi..eikö voisi vai..? ) No kuitenkin..emme nähneet yli vuoteen kunnes matkustin hänen luokseen uudestaan ja onni oli molemmin puolinen. Olla toisen vierellä.. Tapasin hänen perheen, ystäviä jne... Mutta sitten minulle selvisi että jätkällä oli siellä kotimaassaan tyttöystävä ja suutuin pahasti, koska hän itse sanoi ettei ollut. Kyselin että mitä tämä oli olevinaan koska hän minua sinne pyyteli. Hän selitti taas että ei voi olla kaukosuhteessa koska hänestä tuntuisi kuin olisi yksin ja tarvitsee ihmisen joka on lähellä ja vaikka rakastaakin minua on hänellä kotimaassaa tämä tyttöystävä. juttelin vvakasti hänen parhaan kaverin kanssa kahdestaan parina iltana ja hän sanoi että tämä ihminen oikeasti rakastaa minua ja puhuu minusta lakkaamatta mutta ei tosiaan voi nuoren ikänsä puolesta odottaa vain minua kotimaassaan. Tiedän että kaikki voisivat ajatella että täys kusipää. Niin minäkin tavallani ajattelen, mutta tiedän että hänelläkin on tunteita..... mutta en voi toista pakottaa olemaan kanssani ja yli 2 vuotta kulunut enkä pääse yli. Itken ja ikävöin koko ajan ja mietin pääni puhki... en vain tajua miksi hän ei voi olla kanssani jos on tunteita, vaikka olen kaukana? Hän vain selittää kuinka tarvitsee vielä kokemuksia...eli lentää ns. kukasta kukkaan....
mutta voiko rakastaa oikeasti jos tarvitsee lentää kukasta kukkaan? Kipeästi kaipaan apuja, mietteitä eikä tukikaan olisi pahitteeksi. :cry: en tiedä enään mitä tekisin. ( tämä oli lyhykäisyydessäään näin, jos on epäselvää, vastaan mielelläni, koska en todellakaan kaikkea tähän ekaan tekstiin laittanut!)

Nim. aina(ko) näin?

Kommentit (4)

Emmily_

En oikein usko että sun muu auttaa kuin unohtaa se...

Muoks, ei sun kuitenkaan oo mitään syytä haikailla sen perään, kun se kerran on sanonut ettei halua ruveta sun kanssa suhteeseen. Oon varma että löydät kyllä Suomesta jonkun vähintäänkin yhtä ihanan! :)

marika_

Kyllä mä siinä mielessä ymmärrän miestäsi, että mulle olis ainakin hirvee kynnys alottaa suhde ihmiseen joka asuu toisessa maassa. Rakkaus riittää moneen muttei kuitenkaan kaikkeen... :(

Mut koska aika selkeesti mies ei oo valmis nyt tollaseen tilanteeseen, ni ihan oman mielenterveyden ja hyvinvoinnin kannalta on vaan parempi lopettaa kaikenlainen toisenperään haikailu ja yrittää parhaansa mukaan unohtaa. Aikaa se ottaa, mutta jos ei kokoajan haaveile yhteisestä tulevaisuudesta ja ikäänkuin odota sitä, niin ylitsepääseminen helpottuu.

tata
marika_
Mut koska aika selkeesti mies ei oo valmis nyt tollaseen tilanteeseen, ni ihan oman mielenterveyden ja hyvinvoinnin kannalta on vaan parempi lopettaa kaikenlainen toisenperään haikailu ja yrittää parhaansa mukaan unohtaa. Aikaa se ottaa, mutta jos ei kokoajan haaveile yhteisestä tulevaisuudesta ja ikäänkuin odota sitä, niin ylitsepääseminen helpottuu.

Mulla sama neuvo, koin tän ite just suht vähän aikaa sitten kun eksä rupes puhumaan uudelleen yrittämisestä. Noh, minähän olin sitten innoissani ajatuksesta (kuvittelin, että saatais kaikki selväks ja toimimaan kunnolla sekä että rakastin tätä vielä), mutta sain kylmän kylvyn kun hän totes ettei tahdo suhdetta (en vieläkään tiiä, pelkästään mun kanssa vai muutenkaan, veikkaan ensimmäistä...) ja ettei tosiaan tahdo seurustella mun kanssa enää. Jukoliste, että suutuin! [size=9]Tässäkin siis paljon muuta kuin pelkkä mitä nyt kerroin[/size] Noh, itkuhan siinä tuli kun romahdin pilvistä alas, mutta samana iltana ehkä tunti tai pari riidan jälkeen huomasin oloni hemmetin hyväks ja semmonen se on ollu siitä lähtien suurimman osan ajasta ;) Ja yks lupaava miesehdokaskin on ;)
Pointti tälle jutulle vissiin oli, että vaikka irti päästäminen sattuiski paljon, kannattaa se tehdä jos toinen ei halua suhdetta. Tuntuu pahalta jonkin aikaa (mulla ei tosin uusintakierroksella mennyt kuin ehkä tunti :P aiemmin menikin sitten kauan), mutta kyllä se elämä rupiaa hymyilemään taas :) Tsemppiä sulle, tiiän ainakin osittain mitä käyt läpi.

Banni
marika_
Kyllä mä siinä mielessä ymmärrän miestäsi, että mulle olis ainakin hirvee kynnys alottaa suhde ihmiseen joka asuu toisessa maassa. Rakkaus riittää moneen muttei kuitenkaan kaikkeen... :(

Mut koska aika selkeesti mies ei oo valmis nyt tollaseen tilanteeseen, ni ihan oman mielenterveyden ja hyvinvoinnin kannalta on vaan parempi lopettaa kaikenlainen toisenperään haikailu ja yrittää parhaansa mukaan unohtaa. Aikaa se ottaa, mutta jos ei kokoajan haaveile yhteisestä tulevaisuudesta ja ikäänkuin odota sitä, niin ylitsepääseminen helpottuu.

Voi kumpa pystyisin. Yli 2 vuotta ottanut ja en pääse yli. Mies vielä itse sanoi että haluaa olla tulevaisuudessa kanssani mutta ei vaan nyt. Tiedän ettei sen varaaan oikein sovi laskea, mutta en voi unohtaa....

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat