Ystävästä rakkaaksi? - Parisuhteet

Hannak_

Sitä tässä itsekseni ihmettelin, että kuinka monella on seurustelusuhde alkanut puhtaasta ystävyydestä? Että yhtäkkiä on huomattu, että rakastaakin.. Mun yks tuttavapariskunta tunsi toisensa yli 10 vuotta ja sit ne yhtäkkiä olikin yhdessä ja nyt on talo valmis...

Sivut

Kommentit (28)

Susannna

Meillä kävi juuri näin.

Ystävyys alkoi kun tahdoin auttaa masentunutta kaveriani. Aloimme tapailla ihan ystävyysmielessä ja olin pojan tukena ja turvana. Ystävyys syveni ja yhtäkkiä huomasimme että olimme sitten kuitenkin enemmän kuin ystäviä... :D

shazzer

Yksi parhaimmista kavereistani oli kauan aikaa ystävä nykyisen aviomiehensä kanssa. Molemmat olivat yksinäisiä ja masentuneita, kunnes tajusivat että he ovat tarkoitettu toisilleen :) Nyt ovat onnellisempia kuin koskaan.

Sausage

Itselle kävi näin :D Oltiin kullan kanssa hyviä kavereita ja yhtäkkiä sitten vain huomasin olevani häneen ihan hirveän ihastunut. Siitä se sitten syventyi rakkaudeksi ja nyt ollaan oltu puoli vuotta onnellisesti yhdessä :)

small86

Hih, täällä myös. Ensin vietettiin aikaa yhdessä ihan puhtaasti kavereina, mutta jossain vaiheessa puolihuomaamattomasti se muuttuikin enemmäksikin kun pelkäksi ystävyydeksi. Tosin ulkopuoliset sen olivat meitä aiemmin huomanneen:P

heica
Hannak_
Kävittekö kuitenkin normaalin 'tapailun' läpi vai olitteko heti kuin vanha aviopari? :)

Me (tai minä) ihastuin poikaan parin kuukauden kuluttua siitä kun tavattiin (netissä). Pojasta en tiiä, kun en saanut hänestä mitään selvää loppujen lopuks vaikka poika väitti aina että "kiinnostaa".
Toiseks, poika seurusteli sillon joten ei se meidän juttu mikään romanssi ollu. Jotain pelleilyä vaan... sitten jonkun ajan päästä oltiin "unohdettu" se meidän riita ja oltiin ku ei mitää (poika oli eronnu kuukausia sitten). Oli n. vuoden taukoa, ja sitten sovittiin ja alotettiin kavereina... siitä se sitten kehkeytyi rakkaudeks.

Varmaan moni ois jo luovuttanu, mutta me molemmat ollaan myönnetty että ollaan koko aika oltu ihan pääsemättömissä toisistamme. Ihastuttu, rakastuttu... ollaan ku sielunveljet ja meidät on tarkotettu toisillemme. Ei me muuten oltais tässä sen kaiken p*skan jälkeen... Ja ikää yli 20, eka (ja toiv. vika) mies.

Yummy

Meillä kans alko suhde pitkän ystävyyden jälkeen. Kyllähän me tavallaan tapailtiin, mutta ei nyt kuitenkaan, kun kavereita oltiin. (Tai ainakin sitä kovasti väitettiin itellemme ja toisille..) Ku oltiin viis kuukautta nähty toisiamme joka päivä, myönnettiin vihdoin itellemme, että on siinä jotain muutaki ku ystävyyttä. Mutta aluks tosiaan oltiin puhtaasti kavereita. Ihastuminen vaan hiipi hiljaa meijän välille. ;)

Tehtiin kävelyretkiä, joilla sit tutustuttiin paremmin toisiimme ja ruvettii juttelemaan aina vaan syvällisempiä ja intiimimpiä juttuja. Tän vois periaatteessa laskee tapailuks.

Nyt ollaan vuosi oltu yhessä. Aluks tuntu oudolta suudella, kun oltiin niin pitkään oltu vaan kavereita. Mut toisaalta läheisyys ja käsi kädessä kulkeminen ja tälläset tuli ihan luonnollisesti.

(Varmaan vähän sekavaa tekstiä..)

CosmoKekkuli

Meillä kävi näin. Ensiksi hengattiin samassa porukassa, mutta ei niinkään oltu kavereita, lähinnä moikkaustuttuja. Sitten tutustuttiin paremmin ja meistä tuli tosi hyvät ystävät. Olimme paljon yhdessä ja muut luulivat, että meillä olisi jotain juttuakin. Hän oli yksi parhaista ystävistäni. Eräänä iltana viestiteltiin ja hän kertoi tunteistaan. Minäkin olin jo aikoja sitten ihastunut häneen, mutta en uskonut hänen olevan kiinnostunut minusta muuten kuin kaverimielessä. Kokeiltiin sitten voisiko tästä kenties tulla jotain muutakin ja tässä sitä ollaan oltu yhdessä jo kohta kaksi vuotta.

ixia

minäkin alunperin olin nykyisen avokkini tuttava tai pyörittiin välillä samoissa porukoissa jne. meillä oli useita samojan kavereita, joten siinä sivussa tutustuttiin, koulussa. monet kerran itseksiäni mietin, että minkälainen hän olisi poikaystävänä, koska pidin hänestä huomattavasti enemmän kuin vain kaverista. pari vuotta kului ja valmistuttiin. en missään vaiheessa uskaltanut lähestyä häntä, olin silloin vasta 17 v. ja hyvin ujo. valmistumisen jälkeen meni vuosi etten nähnyt tai kuullut hänestä mitään, olin käytännössä jo melkein unohtanut koko ihmisen. sitten aloitin uudestaan opiskelun samassa koulussa, uudella alalla (kuten myös hän oli tehnyt) ja sattumalta sitten välitunnilla törmättiin ja kaikki palasen ikään kuin loksahtivat paikoilleen :) sitten sain sen verran rohkaistua itseäni, että pyysin hänen numeroaan, koulut olivat loppumassa, joten sovimme, että olisin häneen päin yhteydessä, jos vaikka sattuisimme törmäämään koulun päättäjäisiltana kaupungissa. ja minähän hänelle soitin. tapasimme kaupungissa (joukossa oli muitakin ihmisiä), juhlimme ja lopulta hän saattoi minut kotiovelleni, koska olin todella kovassa humalassa ja omilla jaloilla pysyminen oli aika työn takana :F ei mennyt kuin ehkä 10 min. kun olin päässyt kotiin, niin laitoin hänelle viestin, että haluan olla hänelle enemmän kuin ystävä. loppu on sitten historiaa :) hän oli tuntenut minua kohtaan ihan samalla tavalla, kuin minäkin häntä kohtaan koko tuttavuutemme ajan, mutta olimme kummatkin liian ujoja tekemään mitään. toisaalta oli ihan hyvä, että aikaa kului, olimme kuitenkin aika nuoria tavatessamme ensimmäistä kertaa. nyt kun tuota ikää on enemmän, niin on vähän aikuisempi :) monesti avokin kanssa ollaan puhuttukin, että ei homma olisi näin hyvin varmasti nuorena toiminut kuin nyt, koska olimme molemmat aika kakaroita silloin aikoinaan, niin kuin kaikki tietysti joskus ovat olleet. nyt on yhteistä taivalta takana reilut 2 v. kihloihin menimme äskettäin ja nyt sitten naimisiin menoa suunnitellaan ja omakotitalon hankkimista :)

amadrierith

meillä kävi niin, että oltiin tuttuja edellisten seurustelukumppaneittemme kautta ja siitä kehittyi ystävyys, vaikka seurustelut kaatuivat. muut huomasivat miusta, että olin ihastunut poikaan ja kielsin tunteeni pitkään. lopulta rohkaistuin ja lähestyin poikaa, noin 4kk sitten. tilanne oli sellainen, että sain vastaukseksi "ollaan vain ystäviä".
näin jatkuikin ja miulla oli pari muuta säätöä tässä välissä, mutta taas huomasin kieltäväni todelliset tunteeni poikaa kohtaan. aloimme kesän alussa viettää enemmän ja enemmän aikaa yhtäkkiä kahdestaan, eikä porukassa. sitten juhannuksena poika tuli sanomaan miule, että on ollut niin sokea ja pyysi anteeksi :) ystävyyttä yli vuoden ja nyt sitten onnellisesti parisuhteessa. saatiin töitä pääkaupunkiseudulta ja muutetaan sinne :)

angeliina

Työkaverista - Rakkaaksi.

Näin taas minulla ;') mutta joo kyllä siinä kavereita oltiin ihan vapaa-ajallakin työssä tutustumisen jälkeen ja sitten yhteen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat