Vaikeuksia luottamuksesta ja niistä tulevista ongelmista - Parisuhteet

signorita

Jos tästä on aloitettu keskustelu jo, niin siirtäkäähän tämäkin sinne, itse en osaa :D

Eli ollaan oltu yli 2 vuotta yhdessä, vaihtelevalla menestyksellä, välillä mennyt hyvin ja välillä huonosti. Luottamuksen kanssa ollut vähän hankalaa yms. No eilen sitten poikakaverini kertoi miltä siltä on tuntunut kun en luota häneen; olen lukenut salaa viestejä, maileja yms, ja aina syytän turhasta ja pelkään tulevani petetyksi. Lisäksi hän sanoi ettei kyttääminen ole tervettä, josta sain käsityksen että olen aivan hullu :S Ymmärrän ja myönnän kyllä tehneeni virheen, ja olen TODELLAKIN yrittänyt muuttua. Pelkään jääväni yksin, eikä hulluksi haukkuminen auta yhtään asiaa. Tämän kruunaa vielä se että muutimme juuri ensimmäiseen yhteiseen kotiimme.
Häpeän itseäni niin paljon sekä haluan antaa poikakaverilleni hyvän elämän, joten olen ajatellut että lähtisin kuvioista kokonaan, koska pilaan vaan käytökselläni kaiken.

JOTEN pitäisikö minun luovuttaa ja antaa poikakaverini elää rauhassa ja yksinään, vai jatkaa samaa rataa ja yrittää muuttua jälleen? Itse en todellakaan tiedä enää mitä tehdä, toisaalta haluaisin jatkaa ja toisaalta haluaisin jättää poikaystäväni rauhaan ja antaa mahdollisuuden parempaan elämään joko yksin tai jonkun toisen kanssa.

Neuvoja kaivataan kipeästi :( myös omia kokemuksia voi kertoa

Kommentit (10)

Taffel

No jos poikakaverisi kuitenkin haluaa jatkaa kanssasi,vaikka oletkin vainoharhainen,niin mielestäni sun kannattaa koittaa tehdä parhaas teidän yhteisen onnen eteen. Eli jatka miehes kanssa, mutta tee tietoinen päätös olla lukematta hänen juttujaan. Silloin kun mieli tekee lukea/vaklia niin ala vaikka siivoamaan,tai tee jotain mistä tykkäät. Onko poikkis tehnyt jotain että et luota häneen? Jos ei,niin mietippä oikeen kunnolla vaikka kirjoittaen ajatukset paperille,että miksi epäilet häntä (mistä nämä epäilykset juontavat juurensa,oletko tullut petetyksi joskus ennemmin,oletko tuntenut hylätyksi tulemista kotona tms) ja huomaat että hän ei edes ole varmaan antanut syytä epäillä. Miehes kuulostaa reilulta,kun kuitenkaan ei ole kovin suurta numeroa tehnyt asiasta,vaikka ilmeisesti onkin siitä sinulle sanonut,eli älä heitä hyvää suhdetta hukkaan,kun kuitenkin todennäköisesti vain kaipaisitte toistenne luo takaisin ja palaisitte yhteen ja sama ongelma jatkuisi. Onnea yritykseen!

signorita

Pientä epäluottamusta tuli tästä suhteen alkuvaiheessa;

Kerran katsoin hänen viestejään salaa, niin tuli vastaan viesti entiseltä yhden yön jutulta, naiselta siis jonka itsekin tunnen ja tiedän ettei hän välittäisi vaikka pitäisi hauskaa varatun kanssa. Viesti oli jotain tähän tyyliin; ''Vieläkö oot samassa paikkaa?'' (paikallisessa baarissa)

Mutta ei tämä ainoastaan anna epäluottamusta, poikaystäväni on myös valehdellut useita kertoja, syynä se että suutun jos saan kuulla totuuden yms.

Mielestäni parisuhteessa luottamukseen tarvitaan aina kaksi osapuolta, joten olisi poikaystävänkin syytä yrittää olla rehellinen.

sarsku

Itellä täysin sama ongelma ton luottamuksen kaa.. sen takia just verinen riita tänään kun en olisi miestä halunnut laskea bilettämään kaupungille. (eilenkin oli) Kaippa meidän ois vaan yritettävä luottaa tai edes esittää että luottais :S
Itellänikin on noita syitä olla epäileväinen mutta poikaystävä ei suostu ymmärtämään vaan suuttuu jos mainitsen asioista.. ja valehtelee myös kun pelkää et suutun..
mutta tsemppiä hei! puhukaa ja koita luottaa siihen mieheen, mutta käske sen myös olla luottamuksen arvoinen:)

gossip

moikka! me ollaan oltu yhessä mun poikaystävänkaa nyt 6kk.. ens to tulee 7kk. Mulla on IHAN SAMA juttu mun nykyisenkaa... sanoinkin sille että on varmaan parempi,että meen, saa olla onnellinen toisenkaa tai yksin, kuten säkin sanoit.. mut se sanos että rakastaa mua, eikä todellakaan halua luovuttaa.. siitä asti oon silti vielä ollut vainoharhainen, mut tajunnut, etten saa aukoa päätäni sille siitä asiasta, koska haluan myös itse olla aina yhessä ja yrittää "parantua".. se on vaikeaa tiedän. kai se ajan myötä helpottaa, kun oikeesti tekee niin, että ei lue toisen viestejä eikä tivaa kysymyksiä koko ajan.. ja ajattelee positiivisesti.

Ja tiiän että ne miehet kärsii asiasta myöskin joskus,,, ja ainakin salaa. Siis itsekin mustasukkaisuudesta ja etenkin siitä, että toinen syyttelee asiasta joka ei pidä paikkaansa.. toisaalta mulla tuli mieleen, oletteko erikseen jutellut mikä mielestänne on pettämistä? aina meinaan mielipiteet ei oo samat asiasta.. joillekkin halaus on jo maailman loppu, toisille edes halaus, flirttailu ym. ei oo mitään, vain yhdyntä yms. .. .

Tuli mieleen että me ei olla oikeastaan edes juteltu aiheesta,,, siis joskus ehkä alussa ohimennen.. siltikin.. :shock: :)

gossip

ainii ja piti lisätä, että mun poikkis kans suuttuu asiasta ja kun se oli 2 tuntii töitten jälkeen myöhäs ni kysyin viattomasti missä olit ym. ni heti tuli kyl vastaus mut myöhemmin se sanos että "luuletko että taas petin muka sua".. mä sanoin et en, koska mulla ei oikeesti ollut sellanen olo. . .mut sitte se vastas siihen; "ohoh, jotain edistystä!"..

Kauheeta. mä oikeesti yritän ja se sanoo sarkastisesti tolleen. must aika loukkaavaa. :(

Yritetään muijat silti, ja jos jotain oikeesti onkin, me ei olla pettämisen arvoisia! :D

signorita

ei olla sen kummemmin keskusteltu, mutta mielestäni jo pelkkä flirtti on pettämistä ainakin jossain muodossa. (vaikka flirttaus voikin olla viatonta,mutta silti)
Meilläkin tosi isoja ja vaikeita riitoja, jolloin minua syytetään henkisestä väkivallasta ja haukutaan pystyyn. Silloin alkaa aina miettiä oonko niin hirveä nainen oikeasti? Myönnän että käytökseni voi olla henkistä väkivaltaa, varsinkin jos itsellä on syytä epäillä luottamusta.

Asioista on hirveän vaikea puhua, koska poikkis suuttuu jos ''kaivelen vanhoja'' tai epäilen jostain.

janice

Ite oon aina ollu todella mustasukkainen. Oikeastaan minulla ei ole edes syytä ollut siihen, ainakaan kolmeen vuoteen. Alkuaikoina oli jotain säätöä, mutta oltiin molemmat sillon vielä todella nuoria ja tyhmiäkin. :D
Muutaman kerran oon päättäny, etten aio enää olla turhasta. Harvoin se kuitenkin onnistuu, kovasti silti latelen kysymyksiä joihin haluan tarkkoja vastauksia. Ei me kuitenkaan oikeastaan riidellä tästä asiasta, kun se on aina ollut minulla luonteessa.

Olen sanonut, että jos hän joskus pettää (vaikka kännissä tai muuten vain ei-täysjärkisenä) niin haluan että hän kertoo siitä minulle välittömästi. Jotenkin ollut tosi helpottavaa, ettei minun ole sitä tarvinnut kuulla. Kannattaisko sun koittaa samaa? :)

Minunkaan mielestä sinun ei kannata luovuttaa. Kuitenkin rakastatte toisianne ja varmasti jossain vaiheessa sinulle tulee sellainen vaihe, ettet enää ole niin mustasukkainen.
Ja toisaalta, jos nyt jättäisit nykyisesä niin miten olisi joskus seuraavan kanssa? Epäilisitkö sitäkin? Seuraava nimittäin ei välttämättä kestäisi ja saattaisi jättää sinut. Toisaalta, jos seuraava pettäisi sinua, hän saattaisi hermostua asiasta ja myöntää koko jutun. Nykyisen kanssa sinulla ei kuitenkaan ole ollut mitään ns. ongelmaa, koska hän rakastaa sinua ja haluaa olla sinun kanssa. Kaikesta huolimatta. Sehän on tärkeintä, eikös vain? :)

Toivottavasti saatte asiat jotenkin hoidettua!

Hmmmh...

Joo kyllä mustasukkasuus on ihan tervettä. Kaikki on joskus mustasukkasia eikä sille voi mitään. Mutta mustasukkasuus on välittämistä. En ainakaan itse halua jakaa poikaystävääni toisten kanssa. Mua on petetty ja siksi olen aika mustasukkanen nykyisestä. Tosin nykyinen jäi rysänpäältä kiinni ennen kun sovittiin seurustelemisesta mutta juttua oli. Itestä tuntui tosi pahalta ja oon siitä poikkikselle sanonu. En pysty luottamaan helposti, onneksi mies ymmärtää. Välillä tulee kuittailtua siitä mitä se teki, kun en osaa oikeen suhtautua siihen. En kuitenkaan lue vietejä enkä mielestäni hirveesti tenttaa. kysyn tottakai miten on reissu mennyt jos mies on reissussa ollut. Ite ainaki yritän miettiä omalle kohdalle miltä tuntuis jos toinen urkkisi kokoajan ja kyselisi turhista. Se auttaa monesti. Kyllä puhumalla voi asiat selvittää, tämänkin.

signorita

tottakai siis pieni mustasukkasuus on tervettä, mutta omalla kohdalla se on mennyt kyllä yli jo :?
Tuntuu että oma poikaystäväni ei ole minusta juurikaan mustasukkainen, melkein ikinä, joten seki tuntuu vähän tyhmältä että eikö minusta välitetäkkään niin paljon kuin ite hänestä. Esim. tänä viikonloppuna joku mies katsoi minua vähän pitempään jolloin poikkis vaan siihen: ''tuoki tyyppi tuijottaa sinua ja peppuas, mutta ei se haittaa''

EnvyMe

Täällä on kamppailtu aikalailla samojen tuntemusten kanssa.. Ollaan jo kertaalleen erottu ja palattu yhteen ja useasti uhkailtu erota jne.. Tänään iski ihan kunnolla vasten kasvoja se kysymys, että olisiko minun ja ennenkaikkea hänen helpompaa olla yksin. Tai ainakin erossa toisistamme. En minä sitä tietenkään halua, mutta aikamoinen umpisolmu alkaa tämä tilanne olemaan. :roll: Olemme seurustelleen nyt n. 1.5 v

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat