Miten ystävyyssuhteesi muuttuivat alettuasi seurustella? - Parisuhteet

sparxx

Niin siinäpä se, kaikessa lyhykäisyydessään :) Ja tarkoitan siis nyt paremminkin sellaisia vakavia seurustelusuhteita kuin lyhyitä flingejä.

Sivut

Kommentit (66)

Lukretia

Eivät oikein mitenkään. Olin ennen seurusteluakin nähnyt kavereita lähinnä koulussa, harrastuksissa ja satunnaisesti esim. elokuvissa, joten kaverien tapaamiseen seurustelu ei vaikuttanut.

Muuten en keksi, millä tavoin seurustelusuhde voisi muuttaa ystävyyssuhteita. Myönnän, että alussa taisin kyllästyttää kaverit kuoliaaksi, kun höpötin taukoamatta pojasta. Tulin onneksi pian järkiini.

TaskuMyy

Ei mitenkään, edelleen olen kavereiden kanssa..
Mutta suurimman osan kanssa ei kerkee pahemmin aikaa vietellä ja olla niinko ennen vanhaa ko ovat pariutuneet ja kiinni toisissaa ko iilimadot.. :/

Cara-

Mun ystävyys(kaveruus?)suhteilla on aina ollut tapana muuttua aika tiheään, mutta vähemmän ne on seurustelun aikana muuttuneet kuin ennen sitä. Veikkaan että johtuu osittain iästäkin, mutta myös siitä että mulla on ollut syy jäädä eikä vaihtaa maisemaa aina kun menee sukset ristiin jonkun tai joidenkin kanssa... Löysin siis miehen itselleni omasta kaveriporukastani ja yhteiset kaverit on pysyneet, vaikka porukka on vähän muuttunutkin matkan varrella. Tuon porukan ulkopuolella mulla on yksi hyvä ystävä joka on pysynyt tärkeänä koko ajan.

sparxx

Kysyn ihan siksi kun mun kaverisuhteet on huononemassa seurusteluni takia. Olen (ainakin olin) läheinen kaverieni kanssa, ja näämme edelleen päivittäin koulussa, ja vapaa-ajalla noin kerran viikossa. He ovat kaikki kuitenkin sinkkuja eivätkä tunnu ymmärtävän etten aina pääse joka paikkaan heidän kanssaan, koska haluan viettää aikaa myös poikaystäväni kanssa.
Olen seurustellut nyt pari vuotta, eikä kyse ole siitä että puhuisin jatkuvasti vain kullastani ja seurustelusta. Olen mielestäni samanlainen kuin ennenkin, mutta kuitenkin jäämässä ulkopuolelle kaveripiirissäni. :< Ihmettelen vain onko tää normaalia.

Lukretia

On kyllä sieltä ja syvältä, jos kaverit eivät ymmärrä, että myös poikaystäväsi kuuluu elämääsi nykyisin. Todennäköisesti heidän suhtautumisensa muuttuisi, jos he alkaisivat itse seurustella, mutta kai sitä voisi vähän miettiä jo sitä ennen.

zera

On muuttunut kaverisuhteet todella paljon! Ennen vietin joka päivä aikaa kavereiden kanssa, ja niitä kavereita olikin todella paljon. Nykyään mulla ei ole kuin kolme hyvää ystävää ja jonkun verran sellasia kavereita, joiden kanssa hengaan välillä esimerkiksi baarissa jne...

TaskuMyy

En tajua, miksi ns. pitää hylätä kaverit/ystävät sen jälkeen ko rupee seurustelemaan...?
Tai miksi pitää se jätkä ottaa joka paikkaan mukaan? :roll:

Mistake

Luulempa että vietän jopa enemmän aikaa ystävieni kanssa kuin silloin kun olin sinkku, tosin suurinosa kavereistanikin seurustelee, näemme joka viikonloppu, katsomme leffoja, käymme baareissa ja shoppailemme :)<3

Ei minun tarvitse olla viikonloppu iltoja kotona nyhjäämässä kultani kanssa koska asumme yhdessä ja näemme joka päivä :D

TaskuMyy

[color=darkred]...ja jotka näkee joka päivä, vaikkeivat asu yhdessä niin silti monella ei aika riitä.
Sinkkuna oltiiin TOSI paljon yhdessä, mutta nykyään eip :([/color]

Tsein

Mietinkin tätä just tässä. Miulla on yksi paha tapa. Mies menee kavereiden edelle. Ehkä se ei kuulosta pahalta, mutta pitäisi silti löytää joku tasapaino siihen.

esimerkki 1. (ja tätä käy usein) Lähden kavereiden kanssa baariin. Jos tapaan siellä mieheni, voi koko loppuilta mennäkin täysin hänen kanssaan ja kaverit unohtuvat jonnekin.

esimerkki 2. (tätäkin on sattunut enemmän kuin kerran) Minulla on vieraita. Siis joku kaveri vaikka viikonlopun käymässä ja bilettämässä kanssani. Jälleen kerran kuvaan kuuluu baari, josta saatan ottaa oman miehen mukaani ja sitten meneekin hyvin pitkälti taas hommat siihen, että huomioin enemmän miestäni kuin ystävääni.

esimerkki 3. (kuten edellisetkin) Kaveri pyytää jonnekin. En pysty sanomaan lähdenkö ennen kuin tiedän voisinko nähdä miestäni. Tapaisin siis mielummin mieheni kuin kaverin, vaikka kyseessä olisi kuka tahansa hyvä ystävä. Jos miehelle ei käy, voin nähdä kaverin.

Nämä kaikki tapahtuvat aina puhtaasti omasta halustani. Kyse ei siis ole millään tapaa siitä, että mies hallitsisi elämääni ja rajoittaisi kaverisuhteitani. Hän on sanonutkin minulle, ettei minun tarvitse elää elämääni hänen (aikataulujen) mukaansa, mutta kun haluan.

femma

Kyllä on.

Ennen vietin kavereideni kanssa enemmän aikaa, nykyään miehen. Ei oikeastaan kiinnosta mennä enää baariin tai juomaan minnekään. Kotibileet ei ole ikinä ollu minua varten. Silti koitan aina silloin tällöin nähdä kavereitani.

Osa kavereistani on sinkkuja ja varsinkin yksi heistä on aika yksinäinen, ja häneltä olen saanut kuulla motkotusta.

Mutta siihen en rupea niinkuin eräs kaverini, että näen ystäviäni vain kun miehelläni on jotain muuta tekemistä! Ihan älytöntä. mutta kukin tyylillään...

Jaeniver

Tsein teksti on suoraan kuin minun elämästä. Huomaan useasti miettiväni, että liikeneeköhän minulta aikaa kaverille, tai onkohan miehellä jotain menoa silloin. Jos on niin voin nähdä kaveria. Kaveripiirikin muuttui sinkkukavereista seurusteleviin. Sinkkuelämä kun ei voisi vähempää kiinnostaa ja sinkkuystäväni eivät arvostaneet päätöstäni olla suhteessa. Toisaalta seurustelevat ystävät ymmärtävät minua nyt.

Ymmärrän kyllä itseäni, sillä eletään miehen kanssa sitä aikaa että toista haluaa nähdä kokoajan. Sinkkukavereilta sain kovat haukut mummoutumisesta ja kotona kyhnyttämisestä. En vain voi sille mitään, että parisuhde menee nyt tällä hetkellä kavereiden edelle. Jos ei kaveri sitä kestä niin on kestämättä.

Mies on minulle sanonut, että minun on ehdottomasti mentävä, jos kaverit pyytää. Hän ei halua olla elämäni esteenä. Ja kyllähän minä sen ymmärrän miltä se miehestä tuntuu kun hänen näkökulmastaan "hylkään" ystäväni hänen vuokseen.

disturbed

Ei ole vaikuttanut mitenkään. Näen kavereita siinä missä ennenkin. Ei asuta miehen kanssa yhdessä (tuskin muutetaankaan yhteen ainakaan vielä pitkään aikaan, jos ollenkaan, ja 3 vuotta ollaan oltu yksissä) ja nähdään varmaan joku 2-4 kertaa viikossa. Ihan riittävästi. Tartten paljon aikaa olla ihan itsekseni ilman miestä tai kavereita.
Nyt on menossa vaihe, että viettäisin kavereiden kanssa aikaa mieluummin kuin miehen.
Kaverit on vaan levittäytyneet ympäri Suomea niin, että harvoin näkee joitakin heistä.

Lilla My

Mulla on ainakin tapahtunu muutoksia. Ennen siis oli ystäväporukka, nyt tuntuu, etten edes omista yhtään kunnon ystävää. Syitä on varmasti paljon itsessänikin, mutta aivan varmasti myös seurustelemaan alkaneissa ystävissäni!

Kun aloin seurustelemaan, hyvä ystäväni (oikeastaan mieheni sisko :oops:) aloitti mun haukkumisen selän takana. Varmaankin siksi, koska pelkäsi mun alkavan viettää aikaa enemmän miehen kuin hänen itsensä kanssa. Nooh, niin siinä sitten kävikin ja juuri tuon muuttuneen käytöksen takia! Nyt ollaan oletetuissa väleissä/kavereita, mutta tuskin koskaan hyviä ystäviä enää..

Yksi ystäväni alkoi seurustella vähän itseni jälkeen ja unohti meidät muut. Muu porukka oltiin enää "varakavereita" eli silloin meidän seura kiinnosti kun oma poikaystävä ei ollut paikalla. Siitä tietysti katkeroiduin..

Toinen ystäväni taas muuttui vahvasta bilettäjänaisesta (joka ei omien sanojensa mukaan koskaan alistu miehen tahtoon) oman kullan kainalossa kyyhöttäjäksi 24/7. Aina kun olen kysynyt häntä olemaan kanssani, vastaus on ollut aina kielteinen ja sen on tiennyt jo heti kysyessäni äänensävystä. En oikein tule hänen miehensä kanssa toimeen, eikä hänkään hyväksy kumppaninsa ystäviä.

Sitten on vielä yksi, jonka kanssa olen enemmän viettänyt aikaa. Hän (kuten kaikki muutkin edellisistä) asuu toisella paikkakunnalla ja myöskin seurustelee. Olemme ystäväpariskunta heidän kanssaan ja ollaan vietetty melko paljon aikaa nelistään. Tosin tämäkään ystävyys ei tunnu ihan siltä kuin pitäisi.

Onhan niitä sitten muutamia kavereita mun kotipaikkakunnalla, mutta ei kovin läheisiä. :roll:

Joo-o. Uudet tuttavuudet ei olisi mitenkään pahasta. :D

yoga

Vähän ovat muuttuneet. Ennen seurusteluakin ystäviä/kavereita näki opiskelun merkeissä eikä tuo tietenkään ole miksikään muuttunut. Enää en vain ole joka viikonloppu lähdössä kaveriporukalla juhlimaan ja rellestämään. On tuo suhde rauhoittanut menoa hieman. Silti ystäville ja kavereille jää mielestäni tarpeeksi aikaa, kun ei me nyt aina miehekkeen kanssa kahdestaan nyhjätä ja kaverit kyllä ymmärtävät että kulta kuuluu mun elämään vahvasti..

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat