Ongelmien parisuhde - Parisuhteet

BabyPhat

------- vanhavanha

Kommentit (11)

mamelukki

Oletteko keskustelleet näistä säännöistä?
Kerro hänelle, että haluaisit nähdä ja olla enemmän yhdessä. Kavereita kyllä kerkeää näkemään. Erolla uhakilu on todellakin lapsellista (vaikka en voi sanoa etten oisi itsekkin näin muutaman kerran tehnyt). Oletko miettinyt sitä että seksielämänne tarvitsisi pientä piristysruiskua? esim. roolileikkejä, uusia "harrastus" paikkoja ym. Ja itsetyydytyskään ei varmaan olisi pahasta?! :D
Tuli nyt hieman sekainen viesti, mutta toivottavasti oli jotain apua. :lol:

Mimia

Kuulostaa lopun alulta tuo meininki.. Ei milllään pahalla. :?

Jos teillä on puolet suhteesta mennyt vähemmän ruusuisesti, niin onko se sen arvoista? Toista voi rakastaa ihan älyttömästi, mutta pidemmässä suhteessa pelkkä rakkaus ei riitä. Arjen pitää toimia, sillä suurin osa elämästä on arkea. Jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä ja se kannattaa käyttää viisaasti. Jos seurustelukumppani alkaa tuntua "väärälle" ja yhdessäolo ahdistamaan, niin eteenpäin vaan. Kyllähän se aluksi sattuu, mutta ajatus siitä että olisi esim.10v "tuhlannut" elämästään väärän ihmisen kanssa. Olisi vaan uskotellut itselleen että kyllä tämä tästä, vaikka selvät merkit lopusta olisi ollut näkyvissä jo vuoden seurustelun jälkeen..

Nuoruus on vähän sellaista aikaa, että pidemmässä suhteessa saattaa helposti huomata kasvavansa erilleen. Missään muussa elämänvaiheessa kun ei tule näin isoja muutoksia elämään. Pitää oppia elämään omillaan ja olla täysin vastuussa itsestään ym. Kasvaa aikuiseksi siis. Itse en esimerkiksi enää voisi kuvitellakaan seurustelevani tai edes kiinnostuvani exsistäni, sillä kasvoimme niin eri suuntiin. Hauskaahan tuo seurustelu oli silloin, kun molemmat sopi yhteen, mutta jatkuva riitely ja piikittely ja eron miettiminen ei pidemmän päälle tee hyvää suhteelle tai omalle mielelle.

BabyPhat
mamelukki
Oletteko keskustelleet näistä säännöistä?
Kerro hänelle, että haluaisit nähdä ja olla enemmän yhdessä. Kavereita kyllä kerkeää näkemään. Erolla uhakilu on todellakin lapsellista (vaikka en voi sanoa etten oisi itsekkin näin muutaman kerran tehnyt). Oletko miettinyt sitä että seksielämänne tarvitsisi pientä piristysruiskua? esim. roolileikkejä, uusia "harrastus" paikkoja ym. Ja itsetyydytyskään ei varmaan olisi pahasta?! :D
Tuli nyt hieman sekainen viesti, mutta toivottavasti oli jotain apua. :lol:

Olemmeko keskustelleet säännöistä, siis noista jotka me itse laadimme? Tavallaan olemme, mutta inhottaa niin kun mies on kuitenkin tyytyväinen niihin ja kun ne yhdessä laadittiin, niin olettaa tietenkin minunkin olevan.. Ja se kun olin silloin minä, joka sanoin ettei nähdä enää näin usein jne., niin pitäisi keksiä jokin tapa jolla ilmaisisin haluni nähdä ja olla yhdessä enemmän. :roll: Ja niin tiedän, olin typerä harrastaessani tuota uhkailua, mutta tosiaan kun se tuntui aina niin mahdottomalta tilanteelta ja ajatus erosta tuntui sillä hetkellä ainoalta OIKEALTA vaihtoehdolta...

En minä sitä sano etteikö kavereita saisi nähdä, ja hei, tottakai niitä PITÄÄKIN nähdä, mutta tuntuu vaan että mieheni kavereidensa kanssa vietetty aika on jotain paljon parempaa kuin mitä meillä on. Siis itse ajattelen, että mies ajattelisi näin. Ja huomaahan sen toisinaan.

Kyllä kaipaisi seksielämä JOTAIN, ihan mitä tahansa, että sitä edes joskus saisi.. Pitäsisi vissiin itse heittäytyä hurjaksi ja haluttavaksi, että miehellä kiinnostus herää. Pah, miksei se turjake halua mua, ja miksei se itse tee sen eteen jotain, että haluaisin häntä? Siihenhän tämä onkin siis mennyt, että nautin vaan itsestäni ja yhteinen seksielämä on kuollut. Tai no siis molemmat nauttivat vain omista itsestään, toiselle ei vahingossakaan voi mitään tehdä.. :cry: Todella turhauttavaa. En edes tiedä mistä päästä lähteä korjaamaan tilannetta...

BabyPhat
Mimia
Kuulostaa lopun alulta tuo meininki.. Ei milllään pahalla. :?

Jos teillä on puolet suhteesta mennyt vähemmän ruusuisesti, niin onko se sen arvoista? Toista voi rakastaa ihan älyttömästi, mutta pidemmässä suhteessa pelkkä rakkaus ei riitä. Arjen pitää toimia, sillä suurin osa elämästä on arkea. Jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä ja se kannattaa käyttää viisaasti. Jos seurustelukumppani alkaa tuntua "väärälle" ja yhdessäolo ahdistamaan, niin eteenpäin vaan. Kyllähän se aluksi sattuu, mutta ajatus siitä että olisi esim.10v "tuhlannut" elämästään väärän ihmisen kanssa. Olisi vaan uskotellut itselleen että kyllä tämä tästä, vaikka selvät merkit lopusta olisi ollut näkyvissä jo vuoden seurustelun jälkeen..

Minustakin tässä on eletty lopun alkua jo vähän pidempää.. Esität aika haasteellisia kysymyksiä, Mimia, en tosiaan osaa vastata kunnolla itsellenikään mitä ajattelen.

Onko tämä suhde kaiken TÄMÄN arvoista? Kai se on, miksi minä muuten olisin ollut tässä mukana jo lähes kolme vuotta, varsinkin kun matkan varrella on ollut jos jonkunlaista mielenkiintoista "kosijaa", jotka olen kaikki kuitenkin torjunut ja ollut vain mieheni..

Välillä tuntuu siltä kuin seurustelisin tottumuksesta, mutta kyllä minä häntä rakastan. Suhteessamme vain on niin monia puutteita, ja tiedän niiden korjaantuvan jonkun toisen ihmisen kanssa. Mietin juuri tänään elämääni 10 vuoden päästä, enkä kyllä oikein osannut kuvitella olevani enää hänen kanssaan. Mietin myös sitä, milloin alan tuntea näiden vuosien menneen hukkaan.. :(

Voisiko tämä kaikki kuitenkin johtua omasta liian vilkkaasta mielikuvituksestani ja esim. lapsuuden traumoista, joita en ole vieläkään käsitellyt loppuun? Nykyään aina kun näemme, keskityn oikeastaan vain tulkitsemaan mieheni käytöstä ja sanoja ja etsin sellaista merkkiä joka kertoisi jotakin oleellista suhteestamme. krhm, taidan tarvita ammattiapua? :shock: :) (olen sitä kyllä vakavasti harkinnutkin kaiken muunkin puimiseen kuin pelkästään suhteeni..)

.Gin

Toivottavasti et pahastu BabyPhat, että lainaan tekemääsi topicia. Itselläni on myös hieman kinkkinen parisuhde, enkä enää tiedä jatkaako vai eikö.

Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa 2 vuotta ja 7 kuukautta. Asumme eri maissa ja tapasimme toisemme netissä yhdessä pelissä. Vuosi sitten tapasimme IRL ja tämän jälkeen olemme nähneet muutaman kuukauden välein.
Yleensä se olen minä, joka panostaa näihin tapaamisiin. Olen mm. maksanut poikaystäväni matkat suomeen(VIRHE). Hän on viihtynyt suomessa pisimmillään kolme viikkoa ja tämän jälkeen on ollut kypsä lähtemään takaisin kotiinsa. Viimeksi tavatessamme hän kertoi vihaavansa suomea. Hän ei myöskään ole koskaan kiinnostunut järjestämästäni ohjelmasta(veneily, paintball etc.) ja haukkuu kokkaustaitoni. Inhottaa, kun vaikka kuinka yritän miellyttää, niin saan vain haukkuja. Poikaystäväni on myös nyrpistänyt nenäänsä äitini keitoksille ja sanonut, ettei moista moskaa syö! Tämän jälkeen kehtasi vielä kehua oman äitinsä sopat maasta taivaisiin.

En pysty puhumaan poikaystävälläni kovinkaan monista asioista. Kerran kerroin, että oli vaikea päivä ja otin yhteen vanhempieni kanssa. Ainoa kommentti, joka poikaystävältä tuli oli "Muuta asioita, tai älä puhu tästä enää."
Olen myös saanut kuulla olevani "draamakuningatar", kun koitin puhua hänellä asiasta, joka aiheutti masennukseni.

Tässä vaiheessa mainittakoon, että keskustelemme lähes aina mesen välityksellä. Tässäkin se olen minä, joka keskustelut aloittaa - jos aloittaa. Yhdessä vaiheessa poikaystäväni sanoi, ettei häntä kiinnosta puhua kanssani mesessä ja silloin kysyin kannattaako meidän hänen mielestään olla yhdessä. Siitä hän sai kauheat paniikit ja kyseli enkö enää pidäkään hänestä...

Hän on kateellinen siitä, että olen saanut opiskeluni päätökseen ja että omaan työpaikan. Työtänikin hän haukkui "paskatyöksi".
Hän on myös haukkunut veljeäni.
Viimeiset kaksi kertaa kun olen hänen luonaan vieraillut, hän on pitänyt mykkäkoulua viikon verran. Suuttui, kun halusin kotiin. (viivyn heillä aina 4-6 viikkoa)
En enää halua mennä heille, sillä en jaksa viikon mykkäkoulua/tappelua, jonka aikana en voi puhua kellekään tai edes katsoa telkkaria, kun poikaystäväni sen aina sammuttaa edestäni.

Voisin jatkaa tätä loputtomiin mutta en usko, että kukaan jaksaisi tätä lukea. Mitä mieltä olette... kannattaako tälläistä suhdetta enää edes jatkaa?

Mainitaan vielä, että olen 20 ja poikaystäväni 22. Yhtään koulua hän ei ole saanut päätökseen, ei työpaikkaa. Istuu päivät pitkät tietokoneen ääressä.

Tsein

^Pelkän tuon tekstin perusteella tässä ihmisessä ei ole MITÄÄN hyvää, joten miksi ihmeessä kestät tuollaista p**kaa? Ei tuollainen ole mikään oikea poikaystävä.

Miespuolinen

Babyphat - kyllä varmaan olisi paikallaan ottaa ainakin aikalisä. Taidatte olla molemmat kasvanu jonkin verran niistä ajoista kun toisenne löysitte ja suunnat olleet jokseenkin erilleen. Ja homma tuskin tulee paranemaan ellette molemmat tee, ja halua tehdä töitä yhteisen tulevaisuuden eteen. Ja ehkäpä pieni paussi voisi kertoa sen että löytyykö intoa moiseen vai pitäisikö alkaa totuttautuun eroamiseen. Paussin tarkemmasta sisällöstä toki päätät itse mutta hetki erillään voisi selkeyttää ajatuksia. Seurusteleminen tavan vuoksi tuskin hyödyntää ketään.

Ja Gin, eipä kannata moista käyttäytymistä katsella. Jos tuollaista käyttäytymistä joku harrastaa, se kertoo täydellisestä kunnioituksen puutteesta. Tuskin tarvitsee syvällisemmin edes kommentoida, kasvakoot poika aikuiseksi ensin...

TaskuMyy

[color=blue]Aikalisä olisi hyvä, että kumpikin saisi miettiä omalta taholtaa mitä haluaa. Ja mielellää jos asuisitten vielä sen aikalisän ajan eri huusholleissa :) [/color]

Jellu

Babyphat, mitä jos yllättäisit miehesi ja teet sille jotain, no, seksuaalisia palveluksia... Eiköhän se siitä innostu... Tai pukeudu suht väjiin vaatteisiin (vaikka vana joku miesten paita) ja pyöri sen edessä, mutta ei niin ku tekisit sen tahalteen. Vaan "muka vahingossa Mutta sun pitää vaan ottaa ohjat käteen, jos ei se sitä tee. Mieti mistä teidän suhde paranis ja tee jotain sen eteen. Pyydä, jos teillä vois kerran tai pari kuussa olla ns. treffipäivä. Päivä, joka olis vaan teille. Menisitte leffaan tai tekisitte kotona ruokaa. Meillä ne on ainakin toiminu kivasti.

.Gin: toi kuulostaa kauheelta. Tuskin edes mitään tehtävissä asialle. Jätä se ja eti joku fiksumpi lähempää ittees. Hukkaat vaan aikaas tollasen rotjakkeen kanssa.

BabyPhat

.Gin, mikä saa sinut jatkamaan tuon miehen kanssa? Onko hänessä kenties jotakin mitä muissa ei ole, oletko vain tottunut, vai pelkäätkö yksinoloa? Huomaat varmaan itsekin, ettei mies luultavasti välitä sinusta vähääkään niin paljon kuin sinä hänestä.. Luulisi, että jo noin suuret välimatkat ja käytännön järjestelyt lopettaisivat tuon (no.. itse ainakin..), mutta että siedät päälle vielä moista käyttäytymistä..?? Mitä Sinä haluat teidän suhteelta tai elämältä ylipäätänsä, tuonko kaltaisen miehen?

Teiltä on tullut minulle paljon hyviä neuvoja, ja me keskustelimmekin jo hieman asioista(on niiiiiin paljon keskusteltavaa, ettei sitä samassa ehdi kaikkea..) ja kirjoitin itse ylös paperille asioita, jotka minua vaivaavat. Mietin itsekin ensin että nyt se on tauon paikka, mutta mitä hyötyä siitä loppujen lopuksi sitten olisi? NO semmoista me emme kutenkaan pidä, vaan koitamme porskuttaa eteenpäin etsien kultaisinta keskitietä meidän suhteellemme.

Hellyys on ainakin nyt viime päivinä "palutunut" kuvioon, en sitten tiedä kauanko se jaksaa mukana roikkua, sillä ajattelin lopettaa tämän ainaisen vinkumisen kaikista suhteemme puutteista!! Joten saattaa olla niin, että jos en mainitse asiasta, niin se unohtuu.. :roll:

Seksielämä = kuollut. Aina. Ja ikuisesti. Kysyin ja kysyin ja kysyin, MITÄÄN kunnon vastausta en kuitenkaan saanut, joten annan nyt ajan kulua ja ODOTAN (byhyy, johan tässä on jo odoteltu... :cry: ) josko mies itse tekisi sen aloitteen sitten joskus.. Jos ei tee, niin eletään selibaatissa. Tästä tytöstä tulee kyllä HotLipsin kantis.. Harmi, mun mielestä seksi vaan on osa parisuhdetta ja väitän vastaväitteitä kuuntelematta, että jos seksielämää ei ole, ei ole myöskään intohimoa.

Toi treffi-idea on aika hauska, pitää kokeilla ehdottomasti. Jos keksisi vielä jotakin ei-niin-arkista, vaan jotain extremeä, mitäköhän se sitten olisi? :)

.Gin

Kiitos teille vastauksista. Monesti(yleensä kun olen saanut paskaa niskaani), mietin miksi ihmeessä vielä olemme yhdessä. Ehkä se vain johtuu siitä, että olen niin tottunut olemaan tämän pojan kanssa. Olen myös panostanut tähän suhteeseen täysillä ja harmittaa jos/kun kaikki se aika ja vaiva(jossain määrin myös rahakin, kun tässä puhutaan tuhansista euroista) menee hukkaan. Tosin eikai sille mitään voi, mikäli poitsu ei tuosta muutu. :cry:

Yksi ongelma on myös siinä, että olisin täysin valmis aloittamaan itsenäisen elämän ja itseasiassa oikein odotan sitä. En halua asua ja elää vanhempieni kanssa, kuten nyt. (vaikka itse menoni ja laskuni maksankin)
Poikaystäväni on sitä mieltä, ettei vielä vuosiin tarvitsisi mihinkään muuttaa.
Haluaisin myös, että voisimme tehdä asioita yhdessä. Käydä kävelyllä, leffassa, terassilla yms. Ainoa vain, ettei poikaystävääni kiinnosta muu, kuin tietokone.
Olisi myös mukava jos poikaystäväni osaisi olla, kuin mies. Hän mm. yllätti minut kenkäkaupassa, kun ei tiennyt miten kenkiä ostetaan.
Välillä onkin käynyt mielessä, että olenko tyttöystävä vaiko äiti hänelle...

Tsemppiä sinulle BabyPhat suhteesi kanssa! Toivottavasti saatte asiat järjestykseen. :)

Itse keksin paljon tekemistä, toki tämä kaikki riippuu omista kiinnostuksen kohteista.
Piknikille, yöuinnille, kylpylään, keilaamaan.. Just luin tuota "tekemistä tyttöystävän kanssa" -topicia ja siellä oli vaikka mitä :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat