Trauma miehen onnettomuudesta - Parisuhteet

rei

haha ihana viesti mieheltäsi. Ehkäpä hänkin ymmärsi, että tuo onnettomuus järkytti sinua melkoisen paljon. Kyllä se siitä, niinkuin kepatäti sanoin niin tiukka keskustelu itsensä kanssa auttaa.

Kommentit (9)

Svenja

Tossa muutama kuukausi sitten tapailemani mies juhli synttäreitään perjantaina baarissa. Ollaan joka päivä yhteydessä, yleensä mesessä.. muuten tekstareilla tms. Lauantaina ei sitten tullut meseen, ihmettelin tätä koska se on joka päivä mesessä.. tai ainaki mese on auki. No, illalla lähetin tekstiviestin kysellen miten synttärit meni ym. Ei vastausta. Sunnuntaina alko jo huolestuttaa, ei vastannu ku soitin tai tekstasin.. ei ollu käyny galleriassa, ei mesessä.. Aloin jo murtua, että jotain on tapahtunu.. En saanu unta, itkin.. mahassa aivan hirveä tunne.

No, maanantaina sitten menin kouluun ja tiesin, että ajan aina miehen talon ohi ja siitä näkeekin onko auto pihassa. Ajoin siis ohi ja auto oli pihassa, ei siis ollut menny töihin. Silloin tuli pala kurkkuun, TIESIN että jotain oli pielessä. Koulussa sitten galleriassa kommentoin miehen parhaalle kaverille kysyen tietääkö hän mitään.. Kun sitten kävin kirjautumassa nii kommentissa luki, että kertoo mieluiten puhelimessa ja antoi numeronsa. Soitin sitten heti ja hän kertoi, että tää tapailemani mies oli tanssinu pöydällä, juonu tietty paljon ja tippunu pöydältä pää edellä lattialle ja menny tajuttomaks. Kaverit onneks vei sairaalaan ja siel todettiin aivoverenvuoto ja jouduttiin leikkaamaan 3 kertaa.

Toi oli osittain helpotus, mut silti rupesin vain itkemään.. No, hengen lähtö oli kuulemma lähellä mutta vaara oli ohi. Keskiviikkona sitte mies otti yhteyttä ja taas päivittäin tekstailtiin ja ku kotiutu nii heti samana iltana menin hänen luokseen.

Nyt tästä on siis kulunu muutama kuukausi ja silti vieläki aina huolestuttaa jos en kuule hänestä johonkin aikaan.. Vaikka niinkin, että puhumme mesessä illalla ja sanoo menevänsä kattomaan telkkaria ja jos ei enää vastaa ennen ku menen jo nukkumaan nii huolestun taas. Seuraavana päivänä taas selviää, että nukahti tai on joku muu hyvä syy.

Nyt tämä mies on viikon road tripillä ystäviensä kanssa. Hän lähti eilen ja mua alkaa jo nyt ahdistaa jos jotain tapahtuu, koska he tietty juovat joka päivä.. Viinasta hän onneksi on luopunut ton jutun jälkeen, eli nyt vain siideriä tms. Tiedän, että voin aina tekstata sille tai soittaa ja kysellä miten menee, mutta haluan tästä traumasta todellakin eroon! Raastaa mieltä, ku koko ajan miettii että nytkö taas on tapahtunu jotain..

Tietääkö joku mitenkään miten tästä päästä yli, pitäiskö puhua miehen kanssa.. ? Vai mitä mun pitäis tehä, että lakkaisin huolehtimisesta?

(Mä olen 20v. ja mies 23v.)

marika_

Itellä on hirveen samanlaisia fiiliksiä, tilanne vaan hiukan eri.

Jäin siis joulukuussa auton alle. Raahauduin auton konepellillä useamman metrin josta lensin ojaan. Ambulanssilla hirveetä kyytiä Töölöön. Myöhemmin leikattiin toinen polvi, mitään muuta ei onneks ollu sen pahemmin rikki. Sairaalassa vietin yhteensä kahessa jaksossa n. viikon. Normaalisti en kävellyt useaan kuukauteen.

Tossa oli niin pienestä kiinni, ettei käyny pahemmin. Jos auto olis osunu hiukan eri kulmassa. Jos olisin lentäny sinne ojaan pää edellä. Nyt oli vaan mieletön tuuri kun näin vähällä selvittiin.

Itseni puolesta en kuitenkaan pelkää tai mitään, olen ruvennut niin varovaiseksi tuon jälkeen. Kuitenkin tuo sai tajuamaan, että noin voi oikeasti käydä kelle vaan. Nyt pelkäänkin joka ikinen päivä ihan hirveästi erityisesti miehen puolesta. Jos tuo ei soita jonain päivänä vaikka on luvannut tai ei vastaa heti, pelkään aina pahinta.

Eikä tälle mun pelolle oo edes mitään sen suurempaa todellista syytä (että mies oikeasti olisi erityisen varomaton liikkeissään tms.), enkä usko että vaikka rupeisin miehelle valistaan, et "älä kävele punasia päin, älä tee sitä ja tätä", että se rauhottas mun mieltä..

Mut en tiedä rauhottaisko sua se miehen kanssa puhuminen? Koska jos rauhottaisi, niin puhu ja koita selvittää ajatuksiasi. Muuten en osaa mitään oikein neuvoa, itseasiassa toivoisin että joku muu osaisi sanoa jotain rohkaisevaa meille... :?

Taffel

niin en tiiä auttaako tuohon sitten mikään muu kuin aika.. voithan tietty sanoa miehelle että huolettaa,mutta jos koko ajan on huolehtimassa niin sitte miestä saattaa alkaa jo tympästä. ainaki mua alkais,jos mun ukko ois koko ajan kyselemässä että onko kaikki hyvin :) mutta tietty jos tuntuu että tämä alkaa olla sulle pakkomielteistä ja alkaa haitata sun normaali elämää niin ammattiauttajiahan on juuri tälläisiäkin traumoja varten,ja uskoisin että voisit paremmin jos saisit purettua ihan kunnolla tuntoja jollekkin! tsemppiä!

Kepatäti

Voit toki jutella miehen kanssa ja varmaa ois hyväkin, niin ei ala miestä ahdistamaan esim. ainainen perään soittelu ja panikointi esim. just vastaamatta jääneestä tekstarista. Jos ei tiedä mistä se johtuu niin voi käydä ahdistamaan.

Mutta eipä tohon auta kuin aika ja se, että aina kun alat panikoimaan käyt ittes kanssa tiukan keskustelun "älä huoli, se varmasti meni vaan nukkumaann eikä siellä ole mitää vialla". Ja keksit tietty itelles jotain, mikä vie ajatukset pois :)

Kyllä se siitä helpottaa! Eikä se huolehtiminen auta yhtään, jos jotain tapahtuu niin sitten tapahtuu eikä sille voi mitään :?

Svenja

Nyt on sit ollu 3 päivää poissa ja ahdistaa.. Koko ajan kattelen uutisia netistä, että onko siellä jotain mikä voisi kohdistua mieheen. Jos on joku kolari sattunut, nii heti katon missä on tapahtunut ja onko mies ollut lähellä sitä paikkaa. Tää menee jo ihan yli ja haluan sen loppuvan!

Haluisin vaan et joku sanoo, että on epätodennäköstä, että jotain tapahtuis.. taas. Haluun uskoo sen, mut sitten aina tulee jossain vaiheessa mieleen.. mitä jos.

Meinasin tänään sille tekstata ja kysyä miten menee, mutta en tekstannukkaan. Haluan selvitä tästä ilman, että totun siihen, että voin aina kysyä mieheltä kuulumisia. Ja jos vaikka mies ei vastaisikaan (akku loppu tms.) nii luulen, että meen silloin vielä enemmän paniikkiin. Vaikka aihetta siihen tuskin on.

papuna

voi svenja rukkaa :) sun on totta vieköön vaikea elää lopun elämääsi jos murehdit noin... mutta se kun ei tottele järkeä se huoli aina...ymmärrän kyllä!

minä olen kanssa ollut nyt vuden verran huolehtimisen kohteena,kun vuosi sitten löysin itsen myös teho-osastolta. äiti,isä ja avokki ovat sen jälkeen tohottaneet perässäni kuin lapsen konsanaan.
mutta tosiasia on,ettei elämää voi pelätä.
jos jotain on sattuakseen,se sattuu.varovainen boi toki olla,mutta rajansa siinäkin.

poikaystäväsi varmasti oppi virheestään,ja pitää nykyään parempaa huolta itsestään.
samoin hänen kaverit.en usko että kukaan siittä selvisi oppimatta mitään.

ja kuulehan,reisuussa hän on paremmassa turvassa kuin kotona. tilastollisesti nääs suurinosa onnettomuuksista sattuu 500m etäisyydellä kotiovesta ;)

koitan sanoa,että yritä ihan oikeesti järkeistää huolesi,niin se ei kasva liian suuriin mittakaavoihin.
ja jos tuntuu ettet pysty,voit toki puhua asiasta jolle kulle(muutakin kuin täällä) ja sitten yhdessä etsitte tietä pois turhista peloista.

voipi slti olla että aika on ainut lääke.pian huomaat että elämä jatkuu,ja asiat sujuu huolehtimisesti huolimatta...

Svenja

Eilen sitten illalla kymmenen maissa mies pisti tekstiviestin jossa luki "I'm alive". Repesin heti ku luin ton, ihan ku tiesi, että olin ihan huolissani. Tekstailtiin siinä sitten kaikkea mukavaa ja sanoi kans, että ajatteli ilmoittaa että kaikki on hyvin eikä päitä ole lyöty. :)

Tulipa nukuttua viime yö hyvin :D. Nyt on kyl helpottunu ja taidan selvitä seuraavat päivät (sunnuntaihin asti) ilman, että on pakko koko ajan vahtia uutisia ym.

Ikävä on kyllä ja tekstaan kyllä sitten jos taas rupeaa ahdistamaan, mutta helpotti että mies ilmoitti ja ymmärtää että saatan huolestua jos ei mitään kuulu. :)

[u]Papuna:[/u] Taitaa olla hyvä idea olla murehtimatta liikaa, on kans ollu yleinen ongelma mulla, että ajattelen kaikkea aivan liikaa ja murehdin turhaan helposti. Pitäis päästä eroon tavasta. :)

Svenja

Juu, laitan vain tähän loppusilaukseksi, että mies saapui eilen turvallisesti kotiin. (*helpotus*)

Perjantaina kyllä lähetin tekstiviestin miehelle siinä puoli seittemältä, illalla. Ei sitten vielä 23 mennessä ollu vastannu ja tietty taas kauhea olo ja huoli, soitin sitten eikä vastannu. Kului 10 min. ja mies soitti uudestaan ja kyllä helpotti. :D

Miehellä oli taas hyvä syy miks ei ollu vastannu ja kerroin siinä sitten että on tainnu jäädä pieni trauma, että sen ei pidä välittää jos olen hieman hermoheikki. Otti sen sitten onneks hyvin ja sanoi, että huolehdin turhaan.

Mutta nyt eteenpäin, toivottavasti huolettomampana. Kiitos kaikille jotka vastasi ja yritti saada taottua muhun järkeä. :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat