Aikaisempi uskottomuus vaivaa. - Parisuhteet

batsheba

Olen seurustellut melkein 6 kuukautta erään ihanan miehen kanssa, meillä menee loistavasti ja rakastamme toisiamme.
Minua kuitenkin vaivaa käytökseni suhteen alussa, jolloin mies oli viimeisiä kuukausiaan armeijassa ja näimme ensimmäisten neljän kuukauden ajan vain hänen viikonloppulomillansa. En ottanut häntä alkuun kovin vakavasti koska hän ei tuntunut minun tyypiltäni, ja koin että jotain puuttui väliltämme. Puhuin tästä hänelle varmaan neljä, viisi kertaa ja kaikilla kerroilla kerroin myös siitä että haluaisin erota. Mies ei halunnut ja itsekkin lopulta "tulin tajuihini". En silloin tajunnut, että ongelma ei ollut miehessä vaan siinä että näimme niin vähän, ja että emme olleet kerenneet tutustua.
Samoihin aikoihin eräs mies myspace-kaverilistaltani kysyi meseosoitettani, ja koska pyyntö ei ollut mielestäni vihjaileva niin annoin osoitteeni kaverimielessä ja juttelimme pari kuukautta kaikenlaista. Olimme hyvin samanlaisia; samanlaiset kiinnostuksenkohteet ja puheenaiheet.
Tein varmuuden vuoksi miehelle ensimmäisestä keskustelustani lähtien selväksi, että seurustelen.
Siitä huolimatta mies kehui minua lähes päivittäin kauniiksi, seksikkääksi, heitti vihjailevia "herjoja" ja toitotti kuinka samanlaisia olemmekaan, ja näitä kaikkia rupesi tulemaan lopulta enemmän ja enemmän ja mies kävi rohkeammaksi.
Minua tietenkin imarteli kaikki mutta yritin pidättäytyä varsinkin noista herjoista, yleensä vain laitoin takaisin jotain tyyliin "haha" tms. parina kertana sorruin itsekkin jatkamaan jotain herjoja, varsinkin silloin kun minulla ja miesystävälläni meni "huonosti" ja olin häneen pettynyt.
Tein kauhean virheen kertoessani tälle nettituttavalle parisuhdeongelmistani ja siitä, kuinka etäiseltä seurustelukumppanini tuntuu. Tämä varmasti vain lisäsi vettä myllyyn...
Kun mieheni tuli armeijasta, koko suhteemme muuttui ja rakastuin häneen syvästi. Välitän hänestä aidosti ja nyt kaikki tuo hävettää ja koen että olen käyttäytynyt todella inhottavasti. En ole kertonut miehelleni tästä nettituttavuudesta sanaakaan. Mieheni ei ole mustasukkainen ja luottaa minuun, ja mietin että olen mielessäni jopa suurennellut tätä asiaa, enkä halua kertoa jottei hän luulisi että tässä on jotain huolestumisen aihetta.
Huolestumisen aihetta ei ole, koska nettimies kysyi kerran ollessani hieman nihkeänä hänen herjoilleen, että haittaako minua, hänhän vain heittää vitsiä.
Sanoin että minua häiritsee hänen päällekäyvyytensä. Hän vastasi että lopettaa ja että ei todellakaan yritä varattuja naisia, se on hänen mielestään väärin.
Tämän jälkeen mies on vähentänyt yhteydenottojaan messengerissä, ja viimeisen kuukauden aikana emme ole puhuneet varmaan sanaakaan.
Minua kuitenkin häiritsee yhä tämä episodi ja harmittelen sitä että tajusin miesystäväni ihanuuden niin myöhään etten voinut käyttäytyä uskollisemmin jo alusta lähtien.
Ystäväni rauhoittelevat minua ja sanovat että ylireagoin, mikä voi olla tottakin koska minulla on taustalla vuoden kestänyt suhde 20 vuotta vanhempaan mieheen, joka käyttäytyi minua kohtaan sairaalloisen omistavasti ja mustasukkaisesti ja halusi tietää jokaisen tekoni ja jopa ajatukseni, ja koin suhteessa jatkuvaa syyllisyydentunnetta.
En silti osaa puolueettomasti itse tätä asiaa ruotia vaan tämä häiritsee välillä onneani ihanan mieheni kanssa :(
Voisitteko kertoa mitä mieltä olette, onko oikein vai väärin...?

[color=red]-otsikko edit. by sunlion-[/color]

Kommentit (3)

Taica

Suoraan sanottuna jos mun mies olis tehny mulle noin ni muhun sattuis kun kuulisin siitä. Naisten lehdet neuvoo usein, et edes kunnon syrjähypystä ei pitäis kertoo toiselle jos se on ollutta ja mennyttä, koska se on kuulemma itsekästä et kertoo asian, millä ei enää oo merkitystä ja sen kertoo vaan helpottaakseen omaa oloo. Eli satuttaa toista "turhaan" helpottaakseen omaa pahaa oloo.

No mä en kannata tota. Mun miehellä oli ihastumis tai rakkaus suhde, joka alkoi meidän seurustellessa ja sit mun mies jätti mut tavotellakseen tosissaan sitä toista naista. Jo meidän seurustellessa mun mies oli nukkunu pari yötä sen naisen vieressä ja yrittäny lähennellä sitä, mut se nainen ite seurusteli joten se torju mun miehen, mut sano selvittävänsä ensin, et jatkaako omaa suhdettaan vai jättääkö miehensä ja ottaa mun miehen.

Pari kuukautta mun mies vaan selitti meidän erossa ollessa, et se haluu nyt vaan olla yksin, eikä kaipaa ketään naista elämäänsä, mut anto ymmärtää, et meillä vois vielä olla mahdollisuuksia jatkaa suhdetta, kun se saa ajatuksensa selvitettyä. No lopulta parin kuukauden jälkeen se halus mut takas. kaheksan kuukautta meni hyvin ja sit mulle selvis et se oli sillon kukausia aiemmin siis pitäny mua varalla, mut tavotellu sitä toista naista. Eli jos se toinen olis jättäny miehensä ni mun mies olis alkanu seurusteleen saman tien sen naisen kans. No se toinen ei jättäny miestään ni mun mies otti mut takas.

Eli varsinaista syrjähyppyä ei tapahtunu, kun ei mun mies menny sänkyyn sen toisen kans, mut se olis menny heti jis se toinen nainen olis suostunu. Nyt kun tästä on kulunu liki vuosi ja sain tietää ni olin aivan rikki. Hirveetä ajatella, et mun mies olis halunnu palavasti sen toisen ja mä olin vaan varasuunnitelmana. Pari kuukautta oon täs yrittäny päästä yli mieheni petturuudesta, mut vieläkin sattuu.

Kuitenkin sun tekos tapahtu niin teidän suhteen alku suoralla, et jos mä olisin sun mies ni haluisin tietää. Mä suosittelenkin, et kerrot just ton kaiken mitä kirjotit tänne. Näytä vaik toi viesti. Miehestäs tuntuu varmaan pahalta, mut ei niin pahalta kun sit jos se kuulee sen jotenkin joskus paljon myöhemmin. Asioilla on tapana paljastua. Munkin mies luuli varmaan, ettei se jää ikinä kiinni teoistaan, mut niinpä vaan jäi.

Tärkeintä on et oot avoin ja täysin rehellinen sillon miehes näkee, et se oli typerä virhe, minkä sä teit ja et kun sä oot nyt rehellinen ni se voi jatkossakin luottaa. Mä taas en voi luottaa vielä mieheeni, koska kuulin asiasta muualta ja tiedän, et mun mies olis valehdellu mulle hautaan saakka jos en olis kuullu asiasta muualta. Nyt meillä menee muuten paremmin, kun koskaan, mut mä vaan en uskalla päästää miestäni oikein mihinkään vielä yksin, koska luottamus on enetetty ja sen takas saaminen vie aikaa.

ilakka

Minä en kertoisi miehelle.

Olin itse aika samanlaisessa tilanteessa suhteemme alussa. Suurin piirtein samaan aikaan, kun aloitin seurustelemaan löysin netistä uuden tuttavuuden, jonka kanssa kirjoittelimme maileja, alkuun ihan kaverimielessä. Pian aloimme soittelemaan ja puhumaan puhelimessa aika paljonkin.
Jossain vaiheessa molemmat olivat kuitenkin ihastuneet toiseen. Mitään fyysistä ei ollut edes vaarassa tapahtua etäisyyden vuoksi, mutta flirttiä tuli harrastettua puolin sun toisin.

Poikaystäväni tiesi yhteydenpidostamme, mutta ei sen flirttailevasta sävystä. En edelleenkään ymmärrä mikä rehellisyyden puuska minulle iski, mutta kun yhteydenpitoa oli jatkunut nelisen kuukautta, menin oma-alotteisesti tunnustamaan miehelle olevani ihastunut.
Mies tietenkin loukkaantui ja hetken jo luulin, että suhteemme oli siinä. Onneksi pelko oli turha, mutta suhteen saama kolhu jäi ainakiin omiin ajatuksiini pitkäksi aikaa. Teimme vielä sen virheen, että asiaa ei koskaan puhuttu selväksi, se vain "unohdettiin".
Nyt suhdetta on takana neljä vuotta. Sattuneesta syystä tämä sähellykseni nousi puheeksi muutama viikko sitten. Vaikka mies tuntui unohtaneen jo koko asian, itse en ollut unohtanut, enhän koskaan saanut tekosiani virallisesti anteeksi. Vasta nyt uskon, että mies on antanut minulle anteeksi.

Eli yhtäkaikki, en voi enää ymmärtää miksi minun piti aikanaan mennä tunnustamaan. Ihastukseni oli tuolloin jo hiipumassa. Loukkasin poikaystävääni ihan turhaan. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, voin vain olla onnellinen, ettei tämä rikkonut suhdettamme.

heica

Jos itse olisin vain ihastunut toiseen mieheen, en kertoisi siitä omalle miehelleni. Miksi antaa toiselle huolen aiheita jos ei oikeasti ole syytä huoleen? Mutta en myöskään tekisi mitään, jotta ihastumiseni vahvistuisi saatika yrittäisi tehdä tuttavuutta ihastukseni kanssa. Siinä tilanteessa mä itse voisin kontrolloida tekemisiäni, mutta ihastuessa en, joten laskisin sen pettämiseksi.
Eli siis toisaalta kertoisin, jos olisi ollut jo jotain "juttua" toisen miehen kanssa. Se oli sillon mun oma päätös "että lähdempä mukaan juttuun", eikä mikään "tunteita ei voi kontrolloida" -tilanne.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat