Rakkauden parantava voima? - Parisuhteet

Yummy

Mullakin kyllä oli vielä psykoterapia käynnissä kun tutustuin poikaystävääni. Puolen vuoden hengailun jälkeen en enää tarvinnutkaan terapiaa ja nyt se onkin jo ohi.
Tätä en nyt suoraan laske rakkauden voimaan, sillä olinhan jo käynyt vuosia terapiassa, joten ehkä silläkin saattoi olla pieni merkitys. :P Mutta uskon, että siinäkin rakastuminen oli edesauttava tekijä. :)

Sivut

Kommentit (17)

cute

täysin samaa mieltä! oon muuttunu niin paremmaks ku ollaan oltu yhdessä! Ei mistään sairauksista ole kyse vaan ujoudesta mikä on ohitse :)

Snaelaug
Beatriz
Taisinpa laihtuakkin muutaman kilon aluksi (vaikken sitä mitenkään toivonutkaan). Äitinikin vitsaili, että rakkaus vie ruokahalut ja että mun pitää muistaa syödä..

Tuli mieleen tosta et myös opiskelun on sanottu laihduttavan :lol: vaikka sillä voi hyvinkin olla tekemistä myös opiskelijan budjetin kanssa.. :-k
Itselläinhän kävi niin et kun aloin seurustella entiseni kanssa, aloin myös lihoa, ja laihtuminen alkoi vasta kun erottiin :lol:
Mut kyllä teidän äiti on aika oikeessa tossa, se taitaa olla vähän vanhempikin sanonta, mut pätee kyllä ainakin alkuhuumassa eläviin ;) Sitten kun arki koittaa niin eiköhän ne ruokahalutkin palaa :lol:

Amala

Minullakin migreeni on vähän helpottanut seurustelun myötä. :D Ja mahavaivatkin loppuivat kun kullan kanssa pääteltiin, että minulla on laktoosi-intorelanssi. :lol: Tuossa ei kyllä ollut sitä rakkauden parantavaa voimaa, mutta kuitenkin. Muista taudeista sun muista en sitten viitsi mainitakaan, kun kaikki ovat pahentuneet. :S

agarina

Mä olen lähes koko elämäni kärsinyt voimakkaasta migreenistä, johon ei lääkitys auta. Eli käytännössä elämäntavat ovat ainoa, millä voi kohtauksien tiheyttä kontrolloida vaikka niitä siitä huolimattakin tulee. Kun kohtaus tulee, se pitää vain ottaa vastaan ja sairastaa ohi. Seurustellessa olen huomannut, että pään sisällä takovaa moukaria on helpompi sietää, kun siihen pystyy keskittymään rytmissä. Meille onkin tullut tavaksi, että kohtauksen ollessa päällä makaan miehen kainalossa, työnnän pääni tiukasti tämän kainaloon (kipua helpottaa se, että päätä "puristetaan") ja keskityn kuuntelemaan miehen pulssia ja hengitystä. Mies hengittää tarkoituksella mahdollisimman rauhallisesti ja tasaisesti. Tässä asennossa ollaan niin kauan että nukahdan, pahimmillaan tuntikausia. Miehelle tiedän kohtaukseni olevan rankkaa katseltavaa, kun vain itken ja valitan että sattuu eikä sitä voi mitenkään auttaa. Kuitenkin toisen lähellä oleminen on helpottavaa, ja lisäksi mies on aina valmis hakemaan vettä ja kylmiä kääreitä, eikä minun tarvitse horjuttaa tasapainoelintä lähtemällä liikkeelle pimeästä makuuhuoneesta.

Kun kohtaus sitten iskee omassa kodissani ja kärvistelen sitä yksin, se on ihan paskaa. :x

Yummy

^Voi miten suloiselta kuulostaa. :)
Mullakin on, onneksi kyllä hyvin harvoin, migreenikohtauksia ja ne on kyllä maailman inhottavimpia. Ihanaa, jos joku on hoivaamassa.

papuna

niin,ilmeisesti oot stressanut aikalailla asioista ennen rakastumista.nyt onni tuo mielenrauhaa :) ehkä,näin luulisin ;)

itse olen ollut todella pohjalla elämässäni,ja mielenterveys vähintäänkin koetuksella.
ilman rakkautta en olisi jaksanut.olisin varmaan päättänyt päiväni.
onneksi rakas jaksoi välittää ja pitää huolta. sanoi,että huominen on kaunis.ja niinhän se onkin. harmi että alkuaikoihimme tuollainen muusta elämästä johtuva synkkä jakso sijoittuu,mutta se on vain kasvattanut ihmisenä.
ja kun kukaan muu ei olisi sitä minulle tehnyt. rakastanut vaikka olinkin "viallinen".mutta hän jaksoi,ja olen aina kiitollinen...
ja kun onni asteli sitten elämääni,on moni fyysinenkin oire helpottanut :) esim. migreenit muuttivat muotoaan "tavalliseksi".ennen ne oli ihan karmivia,outoja särkyjä...

Yummy

Tää on nyt tällänen vähän hömppäketju eli ei turhan vakavalla mielellä katsella näitä asioita. Ja kun tämä ketju liittyy enemmän siihen omaan rakkaaseen kuin itse terveyteen, niin tämä on mielestäni hyvä paikka.

Mutta aihe on siis rakkauden parantava voima. Oletko kärsinyt jostain jo vuosia, mutta uuden rakkaan löytyessä vaiva yhtäkkiä katosi? Tai oletko kenties tullut yleisesti ottaen terveemmäksi uuden rakkauden myötä?

Ehkä omakohtaiset kokemukset selventävät aihetta.
Itse kärsin kynsienpureskelusta vuosia ja söin kyllä myös ihoakin sormista kun kynnet loppuivat kesken. Yllättäen uuden rakkauden astuessa elämääni lopetin kynsien pureskelun ja nyt kynteni ovat kauniit, pitkät ja terveet. En keksi mitään syytä yhtäkkiselle muutokselle, koska päätös ei ollut tietoinen. Laitoin sen siis rakkauden parantavan voiman piikkiin. :P
Toiset kaksi tapausta ovat muutamat häiritsevät ihon virheet, jotka jostain kumman syystä katosivat sen jälkeen kun rakastuin. Eräs vaalea luomi (tai jokin vastaava) oli häirinnyt minua pitkään, koska se oli näkyvällä paikalla ja isokokoinen. Toinen ihovirhe oli jalkapohjassa jokin syylän tapainen, joka ei lähtenyt millään hoitokeinoilla ja lopulta luovuin yrittämisestä. Nyt kuitenkin molemmat ovat salaperäisesti kadonneet ja mikäs muu voi olla takana kuin rakkauden parantava voima. :D

Muita kokemuksia?

ena

Minäkin kyllä sain paljon lisä buustia ujouden karkottamiseen seurustelun alettua tai ennen kaikkea jatkuttua eli kun pystyi olemaan ihan täysin omaitsensä jonkun ennen tuntemattoman seurassa :)

Beatriz

Mä en oo lihonu kiloakaan sen jälkeen kun rakastuin :D Aikasemmin pelkäsin koko ajan painoni nousevan ja olin paljon tarkempi siitä mitä söin. Kun aloin seurustelemaan, söin ihan kaikkea mitä halusin, eikä painoa oo tullu tosiaan lisää. Taisinpa laihtuakkin muutaman kilon aluksi (vaikken sitä mitenkään toivonutkaan). Äitinikin vitsaili, että rakkaus vie ruokahalut ja että mun pitää muistaa syödä.. Tosin ei se vieny, koska söin vähintäänkin yhtä paljon kun ennenki. Ehkäpä sitte rakastuneet kuluttavat enemmän kaloreita kun jatkuvasti ajattelevat kultaansa :wink:

Mirzi

Tuntuu että sinkkuna olin tietyllä tapaa itsevarmempi ja rohkeampi, koska silloin minulla oli sellanen villi sinkkuvaihe päällä. Nyt varattuna tuntuu että olen alkanut muuttua "tätimäisempään" ja "äidillisempään" suuntaan eli enää en voi tehdä kaikkea päätöntä, enkä kyllä haluakkaan. Ehkä tähän vaikuttaa myös se että nyt ajattelen että meille saattaisi joskus (toivottavasti pian) tulla lapsia, niin haluan että mun lapsilla on sitten hyvä ja turvallinen perhe, eli en voi enää olla sellanen villi nuori tyttö kuin ennen olin eli pakko on ollut muuttua tylsemmäksi ja turvallisemmaksi aikuiseksi (toki ei aikuisuus aina ole tylsää).

Tosin se itseluottamus on muuttunut erilaiseksi, nykyään olen vastuullisempi kuin sinkkuna kun silloin esim. ryyppäsin paaljon enemmän. Ja lopetin tupakoinnin kun aloin seukkaamaan. Ja, on minun mielenterveyskin nyt varmasti vakaampi kuin ennen. Oon saanut kyllä korvaamatonta tukea vaikeissa asioissa avomieheltäni. Olen ollut positiivisesti yllättynyt miten hyvin se on minua jaksanut tukea.

Oikeastaan nyt kun ajattelen, niin en ollut oikeasti onnellinen ennen kuin seurustelin, mutta nyt aika-ajoin mietin että asiat ei voisi olla tämän paremmin, että olen onnellinen ja tyytyväinen.. Toki kun olen murehtija ja masentelija niin välillä masennun, mutta yleiskuva elämässäni on nyt valoisampi.

heica

Ujous haihtuu tässä vähitellen... mutta luulen että tulen aina olemaan vähän ujo kaikesta huolimatta. Yli puoli vuotta kestänyt masennus (opiskelupaikka vaihtui ja siellä kiusattiin) helpottui ja sain vaihdettua myös opiskelupaikkaa. Kärsin vuosi sitten todella pahasta aknesta, mutta nyt näppyjä on todella harvoin. Vuosi sitten minulla oli lievää ylipainoa, nyt olen huomattavasti hoikempi, jaksan harrastaa liikuntaa ja syödä terveellisesti enkä mässäile koko aika.
Toisaalta lähiaikoina olen vaipunut epätoivoon ja pelkoon, että entä jos mies satuttaa mua (ei tietenkään tarkotuskella) esim. pettämällä tai jättämällä yhtäkkiä. Mutten osaa päästää irti, kun miehen lähellä on kuitenkin niin hyvä olla ihan aina ja mies osoittaa aidosti että välittää ja rakastaa.

diian

Kynsien pureskelu loppui vaivatta aika pian seurustelun alettua, ilman että oikeastaan kiinnitin siihen huomiota ennen kuin normaalia pidemmiksi venähtäneistä kynsistä alkoi olla vähän haittaa. Toinen, ei niin terveydellinen ihmeparaneminen mutta iso muutos kuitenkin, oli nirsouden väheneminen ruokapöydässä. Esimerkiksi maidon kanssa minulla on aina ollut ongelma, se on yksinkertaisesti maistunut pahalta. Poikaystävän perheen pöytään istuessa vain sain täysin älyttömän mieliteon kaataa itselleni lasillisen maitoa. Ja minä pidin siitä! Siitä kerrasta lähtien maito on ollut minulle se pääasiallinen ruokajuoma, aivan kuin oltaisiin aina oltu parhaat kaverit sen kanssa. :)

Phoenix

Edellinen suhteeni oli vähällä viedä multa hengen, sillä olin suhteessa narsisti-alkoholistin kanssa. Itsetunnosta ei ollut tietoakaan ja koko olemukseni, palava luonteeni, oli kuollut. Sairastan masennusta.

Nyt olen uudessa suhteessa. Vuoden verran olemme kulkeneet yhdessä ja voi miten ihanaa on ollut! Minä en ole helpoin mahdollinen tyttöystävä, ottaen huomioon masennukseni ja traumani. Mutta rakkaani ymmärtää. Hän arvostaa minua, jopa vartaloni on hänestä täydellinen vaikka itse siitä löydän vikoja joka paikasta. Minua rakastetaan aidosti. Hän on kaikkeni ja ainoani. Hän on nostanut minut ylös siitä mustasta pimeydestä kuin enkeli.

Jos Juho luet tätä, haluan sanoa: kiitos että annoit minulle minut. Kiitos rakkaudestasi, kiitos kaikista kauniista hetkistä mitä olen kanssasi kokenut. Rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta! Sinä täydennät minut kokonaiseksi. Sinä toit minut takaisin pimeydestä. Enkelilleni:
[url]http://www.youtube.com/watch?v=_1_MydgRFZw

esiska

Pääsin jaloilleni vasta löydettyä nykyisen kultani. 5 vuotta olen anoreksiaa sairastanut ja ensimmäistä kertaa elämässä pystyn näkemään tilanteen vakavuuden. En halua laihtua ja painon nostaminen on jokapäiväisenä tavoitteena. Enää en pelkää sitä. Haluan normaalit mitat. Kulta pyysikin että söisin itseni terveeksi. Itsetuntoani hän on jo hurjasti saanut nostettua.
Se oli niin uskomatonta. Olin 40 kiloinen, masentunut ja huonolla itsetunnolla varustettu niin hän silti rakastui. Oli kaverilleen sanonu ettei kuvitellu voivansa olla kanssani koska pelkäsi rikkovansa, ympärilläni oli muuri jonka yli oli vaikea päästä. Mutta ei voinu mitään että rakastui.
Jotain hän saikin hajotettua sisältä. Annoin tulla lähelleni, kerroin kaiken ja lupasin olla katoamatta. Siitä alkoi minun nousu ylöspäin. Piristyminen tapahtu nopeasti ja 9kk jälkeen painokin on nousussa.
Olen onnellisempi kuin koskaan ja kiitän häntä siitä että auttoi nousemaan.
Ilman kultaani tuskin olisi näin hyvässä kunnossa. Hän kannustaa minua päivittäin. Hänen takiaan olen valmis vihdoin parantumaan. Kiitos rakas että olet olemassa ja tulit luokseni

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat