Syvällisyys kadonnut - Parisuhteet

Tupuna

"Täällä kans yksi joka pohtii tuota täsmälleen samaa kuin aloittaja. Välillä tuntuu, että puhutaan vaan arkisista jutuista ja kaikki syvällisemmät keskusteluni yms. käyn muiden ystävieni kanssa. En tiedä mistä johtuu, mutta haluaisin tähän muutoksen.."

Täällä melkein samati. Paitsi, että en halua puhua mitään syvällistä, koska mies saattaa kerran kuunnella ja sitte taas heittää mut roskiin. Mut siltikin haluaisin muutosta asiaan.

Sivut

Kommentit (35)

Jinda

me ollaan asuttu kuusi vuotta yhdessä.Meillä ns.arki tuli mukaan noin parin kuukauden jälkeen.Mutta meillä taas on käynyt niin että meidän suhde on tullut vuosien myötä syvällisemmäksi.Alussa ei kauheasti juteltu :lol:
Nyt tuntuu että toinen on tullut tosi läheiseksi.Meistä molemmista tämä nykyinen tilanne on parempi kuin mitä alussa oli.

Iniquitatis

Heippa!
Ajattelin kysellä kaikilta, joilla on ollut pitkäaikaisempi parisuhde; että kuinka kauan seurustelitte kunnes teille tuli ns arki vastaan? Alkuhuuma kadonnut jne?

Olen seurustellut mieheni kanssa yli vuoden verran, ja nyt miestäni on alkanut vaivaamaan, että suhteemme tuntuu olevan vain fyysisesti läheinen, että henkinen läheisyys on kadonnut. Itse olen huomannut saman mutta se ei ole häirinnyt minua niin paljoa, että olisin asian esille ottanut.
Olen yksin miettinyt pääni puhki miten voisimme syventää suhdettamme, enkä ole saanut minkäänlaisia ideoita.

Joten onko teillä ehdotuksia? Kenties täällä on samanlaisia tapauksia?

disturbed

Irtiotto arjesta lienee yksi tehokkaimmista ratkaisuista tuollaisessa tilanteessa.

Niinkin yksinkertainen asia kuin pieni ulkomaanmatka voisi kummasti piristää.

Arjen keskellä on joskus vaikea löytää semmoista hetkeä milloin molemmille sopii keskittyä vain toisiinsa ja tällöin reissu jonnekkin jossa olisi aikaa vain toisilleen ja uusille kokemuksille voisi olla aika tehokasta hoitoa.

Parisuhde kun vaatii huoltoa ja hoitoa ja ei voi olettaa, että se toinen jokaikinen päivä vielä vuosien jälkeenkin sykähdyttää vastanpohjaa saakka kuten ennen kun se vaan vastaan käveleekin ellei asian eteen mitää tee.

Daicy

Nyt tulee kolme vuotta täyteen enkä ole kerennyt edes ajattelemaan sellaista asiaa kuin "arki". Mielestäni olen yhtä täysillä mukana kuin aiemminkin, mutta jos asiaa jää pohtimaan niin kai tämä on jotenkin kolmessa vuodessa kerennyt muuttua. Kuitenkin tunnen myös samoja fiiliksiä kuin alkuaikoinakin, joten pahemmin ei aika ole päässyt seurusteluun vaikuttamaan. Syy tähän saattaa tietenkin olla se, että ei asuta yhdessä, eikä koskaan oikein olla oltu sellaisia "nähdään joka päivä ja ollaan yhdessä 24/7". :)

Niin kuin tuossa pohdit, matka tai jokin muu arjesta irtaantuminen voisi auttaa asiaa. Kyllähän kaikki erilainen ja rutiineista poikkeava tuo suhteessa esiin uusia asioita. :)

Sadie

Täällä kans yksi joka pohtii tuota täsmälleen samaa kuin aloittaja. Välillä tuntuu, että puhutaan vaan arkisista jutuista ja kaikki syvällisemmät keskusteluni yms. käyn muiden ystävieni kanssa. En tiedä mistä johtuu, mutta haluaisin tähän muutoksen..

Nyytikki

Hmm, 5v tulee kohta täyteen ja päälle 2v yhdessä asumista, mutta en oikein käsittänyt mitä tämä "syvällisyys" oikein tarkoittaa? Onko se sama kuin suhteen arkipäiväistyminen? :-s Mielestäni henkinen yhteytemme ei ole koskaan katkennut, arki tuli hiipien kyllä. Kai se on jokaisen parisuhteen kriisi, joka on vaan kestettävä läpi (vaikka joillain se ei kriisiltä tunnu).

En oikein osaa sanoa kuin että temmatkaa itsenne välillä siitä arjesta irti, tehkää jotain erilaista yhdessä ja hellikää toisianne, pitäkää hyvänä. Parisuhteen eteen tulee tosiaan tehdä jotain, ettei vaan jumituta vanhoihin kaavoihin ja kyllästytä. Meillä tuo toinen on ollut tietoista toisen huomioon ottamista, kahdestaan tekemistä jne. Ja olkaa rehellisiä jatkossakin ja kertokaa siitä, miltä itsestä tuntuu.

Iniquitatis

Olisihan se matka ihan hyvä, mutta emme asu esimerkiksi yhdessä. Ja me molemmat vielä opiskelemme, että en tiedä miten matkankaan järjestely voisi onnistuakaan.
Meillä oli suhteen alussa enemmän syällisyyttä ja läheisyyttä henkisellä tasolla kuin fyysisellä. Ja tuntuu että silloin vain käytiin jo kaikki puhuttavat asiat läpi, ettei enään olisi mitään sanottavaa. Sekavaa, kun ennen kaikki tuli suoraan ilman miettimistä, mutta nyt olen ihan sanaton.

Pennsylvania

Suhteen alkuaikoina yhdessäolo oli enemmän sellaista, että mies tuli illalla, istuimme illan lipittäen teetä tai kahvia tai punaviiniä, ja keskustelimme tunteja ja tunteja usein aamuyöhön saakka, nukuttiin yhdessä, aamulla lähdettiin eri teille. Ja sitten mies taas tuli illalla, ja istuttiin ja keskusteltiin.

Sinä aikana kerkesi toisen mielipiteet asioista tulla ihan selviksi. Nykyään emme enää istu kaikkia iltoja keskustellen ja toisiamme tuijotellen, ei juuri koskaan, oikeastaan. Nykyään hääräillään jotain, höpötellään, vitsaillaan ja puhutaan arkisista asioista, kun ei enää ole niin usein tarvetta syvälliseen keskusteluun ja mielipiteitten jakamiseen. Toinen on läpensä tuttu, ja sitäpaitsi vietämme niin suuren osan ajastamme yhdessä, ettei itselle edes kerkeä tapahtua mitään, mistä toiselle voisi kertoa.

Ei minusta tunnu silti pätkääkään, että olisimme henkisesti menneet jotenkin kauemmas toisistamme. Päinvastoin, toinen on kuin osa itseä, hänen läsnäolonsa ei ole enää mikään tilanne, eikä yhdessäoloaikaa enää tarvitse viettää mitenkään erityisesti. Kaikki on sulavaa ja luonnollista, ja vaikka ei mitenkään juhlavaa, ei myöskään todellakaan ole tunnetta siitä, että olisimme erillämme edes henkisesti. Arki on koittanut, eikä se tuonut mukanaan pettymyksiä.

Amorous

Musta tuntuu että mekään ei kauheesti mistää puhuta ku arkisista asioista. Ollaan kummatki todella ujoja. Nyt sitte vaa rohkaisin itteeni soittamaan kullalle ja puhumaan asiasta. Sovittiin että puhutaan sitte kasvotusten lisää, vaikka voipi olla vaikeata. Mutta on se syvällisyys pakko kaivaa jostai takasi. Muute voi suhteelle käydä huonosti.

Mutta nyt on kyllä tosi helpottunu olo. Oikei ootan että pääsen juttelemaa lisää. :)

Cara-

Mä yritin pari kertaa vastata tähän mutta en sitten osannutkaan. Mutta Pennsylvania sanoi sen kyllä hyvin.

Me ollaan seurusteltu 3 vuotta enkä mä oikeastaan ole ikinä edes tajunnut pitää ongelmana sitä että meidän keskustelut on erilaisia kuin alussa. Kyllä me osataan edelleen keskustella "syvällisesti", sitä vain tapahtuu harvoin ja ne alkaa yleensä ihan yllättäen ja huomaamatta. Kun eletään yhteistä arkea, niin arkisista asioista tulee puhuttua enemmän. Mutta sen puhumisen tilalle on tullutkin ehkä sellainen ymmärtäminen, että tietää mitä toinen ajattelee tietyistä asioista ja miksi se tekee jotain... Aina ei sitten edes tarvitse puhua. :D Mä en siis ainakaan tunne että meidän suhde olisi vähemmän syvällinen kuin silloin, kun puhuttiin enemmän kaikesta. Sekin on mun mielestä tärkeää, ettei aina ole pakko puhua vaan toisen kanssa voi olla myös hiljaa pitkiäkin aikoja ilman että se tuntuu häiritsevältä.

Niin ja vielä alkuperäiseen kysymykseen, en edes osaa sanoa koska alkuhuuma olisi loppunut ja arki alkanut. Väittäisin että ne ovat molemmat olleet koko ajan olemassa, arkea tietysti on luonnollisesti enemmän nyt yhdessä asuessa kuin esim inttiaikana, mutta suhde sinänsä tuntuu ihan yhtä hyvältä. Huumaa ei ole koko ajan, mutta sekin löytyy vielä suht pienellä vaivalla. :) Noita syvällisempiä keskusteluja harrastettiin enemmän ehkä ekat puoli vuotta, sen jälkeen niitä on tullut harvakseltaan kun on ollut tullakseen.

_e_

Ollaan seurusteltu 1 vuosi ja 6 kuukautta. Ihastuminen loppui, kun muutettiin yhteen 8 kk seurustelun jälkeen.

Arki on kyllästyttävää.
Tultiin juuri ulkomaan matkalta, joka oli ihanaa aikaa.
Vietimme myös kerran viikonopun Helsingissä Linnanmäellä, joka oli ihanaa.

Heti kun pääsee karkuun arkea on ihania hetkiä.

red dress

Tiedän tunteen, tiedän tunteen...Arki pamahtaa kaikilla vastaan jossain vaiheessa..Olishan se inahaaaa jos se alkuhuuma vois pysyä ikuisesti!!Mutta kun siitä rakastumisen huumasta päästään, mietitään mitä jäljelle jää. Itelläni ainakin se rakastuminen on jo ohi ja jäljelle jäi rakastaminen ja mieheni on minulle myös todella rakas ystävä ja nautin olla hänen seurassaan.

Arjesta kannattaa kattella niitä pieniä iloja ja keksiä vähä jotain yllättävää arkeen, että homma pysyy mielekkäänä!:)

Sun pitää miettiä mitkä sun tunteet sun miestä kohtaan on, ja punnitse suhteenne hyvät ja huonot puolet..Ja kerro ne sit hänelle...

itselläni takana 1,5 v seurustelua ja noin 6 kk yhdessä asumista.

hanne

vitsit mää taistelen tän asian kans iha hirveenä tälläkin hetkellä :( tuntuu että kaikki on jotenki muuttunu, ja tuntuu välillä että onko se muutos liianki iso ja vaikee käsitellä. vaikka tiiän et se on normaalia tässä vaiheessa, kohta vuosi ollaan seurusteltu.. jotenki arki on tullu tosi kovaa vastaan. kaikki kunnon keskustelut jääny, just nuita teijän mainitsemia arkisia asioita kyllä poristaan ja muutenki... harmittaa vaa ku ois nii ihana jos voitas olla kahestaa ja puhua kaikesta ja sillon ku voi puhua kaikesta nii on paljo kivempaaki yhessä ja toisen seurassa viihtyy paremmin ku tietää että voi mistä vaan puhua. hitto tää on inhottava tunne.. käyään kyllä reissuillaki aika paljon, suomen sisällä tosin mutta irtiottoja silti meille. ja ne on kyllä mukavia reissuja mutta arkena tulee riitoja ja puidaan samoja asioita mitkä toisessa ärsyttää niin päivät pitkät. en vaa tiiä kauan jaksa tälleen.. miks se sama hehku ei vois säilyä pitempään ku sen alkuhuuman? välillä vaa tulee semmonen olo että tää on vaa kiintymystä mieheen, vaikka tottakai ku järjellä aattelee niin rakastan miestä valtavasti.. toivottavasti asiat jotenki selviäis.. surettaa vaa hirveenä tällänen tilanne :(

pitää vielä lisätä että kiitos pennsylvania, tuon sun tekstin lukeminen helpotti kovasti :) ja sehän on täysin totta ettei mitään suurta ehdi tapahtua kun niin paljon koko ajan yhteyksissä ollaan ja se että toisen tuntee niin hyvin ettei sellaisista asioista tarvitse oikeestaan ees keskustella.. kiitoksia vielä, nyt öitä! :)

ena

Minä oon tässä viime aikoina tajunnu, ettei minun mies enää kerro minulle mitään mitä se ajattelee. Meillä ei oo enää juuri koskaan semmosta oikeasti kahden keskeistä aikaa, joten läheisyyskin on vähentyny, myös fyysisesti. Minusta tuntuu että kaikki on melko pahasti pielessä. Poikakaveri on vielä juuri nyt ulkomailla eikä reiluun viikkoon päästä puhumaan. Mulla on siihen ihan oikeasti palava tarve. Oon ihan järkyttyny ku tajuan miten ei olla enää tehty mitään oikeasti kahdestaan yhdessä. Aina on joku juttu häiritsemässä.

NeitiAurinko

Samanlaista tyhjyyttä tääl havaittavissa, neljä vuotta yhteiseloa, joista melkein 2vuotta ollaan asuttu vähemmän ja enemmän yhdessä. Nyt elämä on vain töitä, riitoja pikkuasioista, ei minkäänlaista henkistä tai ainakaan minun puolelta fyysistäkään yhteyttä.

Jos yritän keksiä jotain yhteistä, edes pientä iltakävelyä tuhahtaa mies "en varmana lähde..". Kuinka tästä kriisistä selvitä, kun mikään mikä itseä kiinnostaa ei kiinnosta toista. :(

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat