Kun nainen painostaa naimisiin - Parisuhteet

Fanz

Olen ehdottomasti samaa mieltä edellisten kanssa siitä, että asiaa on kypsyteltävä sekä yhdessä että kukin tahollaan. Ymmärrän kuitenkin hyvin tämän "kihlaustuskan", koska itse olen kärsinyt siitä myös. Eihän se rinkula sormessa muuta juurikaan mitään. Itse eräänä kauniina iltana sain itkupotkuraivarin avopuolisolleni kihlausasiasta, ja muutaman päivän asiaa pohdittuaan hän kosi "yllättäen". Tottakai siinä vaiheessa heräsi syyllisyys, että hän teki sen minun mieliksi tai muuta sellaista. Hän vakuutti että teki sen omasta tahdostaan, joten ilmeisesti tunteenpurkaukseni oli ihan aiheellinen :P
Suosittelisin kyllä ihan asiallista juttelua jossa molempien aatokset tulevat julki ;)

Kommentit (12)

inppa

Niin, siis minulla on ollut jo reilun vuoden ajan sellainen olo, että painostan miestäni kihloihin ja naimisiin. Seurustelua on takana muutamia vuosia, emme asu yhdessä, mutta siitä kyllä puhuneet ja se on hyvin pian ajankohtaista (varmaan kuukauden parin päästä).

Erityisesti humalassa - eli siis melkein joka viikonloppu - kyselen, että mennäänkö kihloihin tai milloin mennään naimisiin jne. Mies vastaa aina samaan tyyliin, että "en ole valmis" tai "minun mielestäni ei ole oikea aika" tai "ehkä joskus tulevaisuudessa"... Enkä oikein osaa tulkita häntä. Ehkä hän haluaakin joskus, mutta olen MYÖS tosissani kosinut neljä kertaa ja joka kerta saanut pakit.

Mikä neuvoksi? Taidan olla vaan liian malttamaton :roll:

Taffel

Kannattaa antaa miehelle aikaa, eikä hoputtaa ja kysellä, koska sitten mies voi ahdistua ja tympääntyä koko kihla/naimisiin meno hommaan. Jos kerran mies on sanonut että ei ole valmis,niin sitten ei auta kuin odotella :) Eiköhän se mies sitten itse ota asian puheeksi ja kosi kun hän on valmis, koska tietää kyllä jo varmaan että sinä olisit valmis!
niin ja mielestäni olisi ihan hyvä asua ensin jonkin aikaa yhdessä ennen naimisiin menoa, niin tuntee toisen sitten paljon paremmin.

Susannna

Samaa mieltä kuin Taffel.

Miehesi tarvitsee selvästi aikaa asian läpikäymiselle omassa päässään. Jos kyselet ja painostat häntä tämän tuosta, hän helposti vain ahdistuu eikä halua ajatellakaan koko asiaa. Hänellä ei ns. ole "omaa tilaa" ajatella sitä.
Ehkä voi olla jopa niin, että vaikka hän syällä sisimmässään haluaisikin kanssasi naimisiin, hän ei halua suostua sen takia että painostat. Ehkä hän haluaisi yllättää, ja kosia romanttisesti. :)

Jos taas jätät kyselyn ja ehdottelut vähäksi aikaa pois, hän saattaa yhtäkkiä huomata että hetkinen, et enää kyselekään ja alkaa ajatella asiaa ehkä syvällisemmin itsekin. Silloin hänen on luultavasti helpompi suhtautua asiaan, kun saa edetä asiassa omaan tahtiinsa.

SunLion

muista mielessä avioerotilastot....yli puolet liitoista taitaa tällä hetkellä päätyä eroihin. Pohdi syitä sille....onko sitouduttu liian aikasin/nopeasti? onko tultu liian viitsimättömiksi tehdä töitä parisuhteen eteen?

miehiä voi kyllä saada suostuteltua jne...mutta onko siitä sitten iloa, jos se päätös ei tule mieheltä itseltään spontaanisesti? itse ajattelin odotella kosintaa ja tein myös selväksi nykyiselle poikaystävälle että kosia saa vasta vuosien seurustelun jälkeen, jolloin päätetään hääpäivä samalla.

Mistake

Minkä ihmeen takia pitää mennä noin pian kihloihin, tai ylipäätään kihloihin mitä se muuttaa?? ja ette ole vielä siis asunut yhdessäkään... kannattaa kokea se ensin ennen kun mitään kihloja tai naimisiin menemistä harkitsee. Itse olen seurustellut kultani kanssa yli 2 vuotta, asumme yhdessä mutta emme ole kihloissa, kerran kultani sanoi hyivin "Miksi meijän pitäs kiirehtii kihloihin jos olemme aina yhdessä?" niinpä :)

TaskuMyy

Ei se elämä sen ihmeellisempää ole vaikka olisitkin kihloissa tai naimisissa!
Vanhempani olivat yli 20vuotta yhessä ennenko menivät naimisiin :wink:

marika_

Meilläkin porukat oli yhessä yli 10 vuotta ennen naimisiinmenoa :) Eihän se papin Aamen loppujenlopuks kovin ratkaseva oo, ainoa mihin sen käytännössä pitäis vaikuttaa on kaikki lakipuolen kysymykset.
Eli ei kannata liikaa toista painostaa, tai kannattaa vaan nauttia siitä nykysestä tilanteesta, kyllä sitä naimisiin ehtii. Ja ymmärrän miestäsi siinämielessä varsin hyvin, että ite en ikimaailmassa menis naimisiin ellei ensin oltais asuttun yhdessä.

Puutarhis

Toisaalta ymmärrän ajatuksesi ja toiveesi kihloista ja naimisiinmenosta, jos olette usean vuoden jo seurustelleet. Anna miehesi kuitenkin kypsytellä ajatusta naimisiinmenosta. Hänen toiveissaan saattaa tosiaan olla, että kihloihin parin vuoden yhdessä asumisen jälkeen ja sitten naimisiin tms. Hän ei todennäköisesti vain ole vielä niin pitkällä parisuhteessanne, että voisi ajatella sitoutuvansa sinuun avioliiton kautta loppuelämäkseen.

Toista ei kuitenkaan voi pakottaa mihinkään vastoin tahtoaan. Saattaa käydä vielä siten, että mitä enemmän painostat miestäsi, sitä vähemmän hän haluaa koskaan toteuttaa toivettasi. Tämähän saattaa lopulta johtaa eroon.

Anna siis miehesi sulatella yhteistä elämäänne ihan rauhassa (painostamatta). Muuttakaa yhteen ja katsokaa miten arki alkaa sujua. Ehkäpä hän tekee jonain päivänä sen päätöksen, että kosii sinua aivan omasta tahdostaan.

chu

Jos olisin miehesi, olisin karannut jo aikoja sitten jonnekin ambomaille kauas pois.

Onko mitään pelottavampaa kuin häähullu, sitoutumispakkomielteinen ja painostava nainen?

Tsein
chu
Onko mitään pelottavampaa kuin häähullu, sitoutumispakkomielteinen ja painostava nainen?

On, nainen joka puhuu samaan hengenvetoon lasten tekemisestä ja asunnon ostamisesta. Muilta osin täysin samaa mieltä kanssasi. Ottais päähän, jos tuntis jatkuvasti painostusta asiaan, johon itse ei koe olevansa millään tavalla valmis. Voi olla, että ottais jalat alleen.

Pennsylvania
chu
Jos olisin miehesi, olisin karannut jo aikoja sitten jonnekin ambomaille kauas pois.

Onko mitään pelottavampaa kuin häähullu, sitoutumispakkomielteinen ja painostava nainen?

Mä olen puolivakavissani ehdotellut miehelle aika useinkin, että eikö jo perustettaisi avioliitto, ja kysellyt, että joko vuoden päästä kihlaat mut. Mies inisee ja tuskailee, että vaikka kuinka ahdistava ajatus, ja ettei halua vielä ajatellakkaan mitään sellaista, eikä näe meille mitään syytä avioitua.

Ja sitten kohta kyselen taas.

Eivätkä silti mielestäni mainitsemasi adjektiivit kuvaa minua ollenkaan. Häähullu on huono termi sikäli, että ajattelin privaa maistraattivihkimistä. Enkä edes usko sitoutumispakkomielteisen sopivan sikäli, etten usko, että avioliitto muuttaisi meidän sitoutumisastetta tosielämässä miksikään. Painostava ehkä olen, kaiken suhteen, huono ominaisuus, pitäisi oppia eroon. Minulla on vain tyhmän herttaiset pikku syyni haluta naimisiin, minusta avioituminen on aivan herttainen ajatus, ja haluaisin olla herttainen pikkurouva, joka keittäisi miehelleen kahvia maailman loppuun asti. Eli ajatukseni avioliitosta eivät ehkä edes ole maailman syvällisimmät, mutta en vain näe siinä mitään pahaakaan, varsinkaan, kun molemmat oikeasti koetaan, että tämä olisi Se lopullinen suhde. Enkä pysty sen takia ajattelemaan, että olisin joku karsee hirviötyttis, kun haluaisin olla naimissa. Malttamaton vain.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat