Parempi huominen, ehkä? - Parisuhteet

Ulpia

Hei, en oikein tiedä mihin ketjuun tämän olisi laittanut, joten iskin sen omaksi aiheeksi. Saa muuttaa tarvittaessa.

Kupletin juoni on seuraava. Noin vuosi sitten sain tietää, että silloinen/ ensimmäinen poikaystäväni pettää minua erään ystäväni kanssa. Erohan siitä tuli ja minut vaihdettiin ystävääni. (Tuntuu helvetin kivalta)

Vuosi on mennyt ja kait minä olen osittain jo asiasta ylipäässytkin. Paitsi, että en tahdo nähdä tätä nykyistä tyttöystävää /ex-selkään puukottajaa missään yhteydessä, exästä puhumattakaan. Ongelma on, että minun on vaikea uskoa, että jossain olisi parempi mies odottamassa. Yksi kaveri ehdottaa että hokisin itselleni, että olen hyvä tyyppi jne, mutta kun se ei auta kuin ensiapuna ja vaikea siihen on uskoa. Miten ihmeessä saisin itselleni voimia uskoa parempaan huomiseen ja ehkä myös rohkeutta olla pakenematta jos eksäni ja sen nykyinen tulevat vastaan kadulla? (Epätodennäköistä, eri kaupungit, mutta kumminkin) Kun se vielä sattuu niiden kahden ajattelminenkin.

Koskaan ole ollut yhtä nöyryytetty olo. Eli miten uskoa, että jotain hyvää tapahtuisi minullekin jonain päivänä ja päästä tästä nöyryytyksen tunteesta eroon?

Kommentit (8)

heica

Olet varmasti kuulu tämän ennenkin, mutta sussa ei ole mitään vikaa vaikka mies nöyryytti ja petti! Muista se, siitä on hyvä lähteä.
Mistä sait tietää että miehes petti sua? Oliko miehelle helppo lähteä teidän suhteesta kokonaan pois ja vaihtaa sut kokonaan ystäväänsä?

(tän aiheen vois mun mielestä siirtää tonne "pettämisestä" -keskusteluun tai vastaavaan?)

Ulpia

Ensin korjaus. Exä petti minua MINUN ystäväni kanssa. (Varsinainen ystävä)

Mutta sitten aiheeseen. Meillä oli kaukosuhde, nähtiin viikonloppuisin. Oli meillä vähän vaikeatakin, kun ei yhdessä välissä meinattu löytää aikaa tavata toisiamme, mutta sitten meni jo paremmin. Ei se exä ja se mun kaveri ensin meinannut myöntää, että ero tuli koska sillä oli toinen nainen, mutta no sitten eräs "ystävällinen" sielu soitti ja kertoi mitä oli tapahtunut. Että tälleen.

heica

Toi on kyllä ikävää, että ystävän kumppaneihin kosketaan ja ollaan ns. rikoskumppanina sen pettäjän kanssa... jonkinlaista lojaalisuutta kyllä on oikeus vaatia ystävältä. Tässä suhteessa molemmat, pettäjä ja tää sun "ystävä" oli tosi itsekkäitä.
Itse varmaan hankkiutuisin uusien ihmisten seuraan, ja sellaisten ihmisten seuraan jotka arvostaa mua. Saisin vahvistusta sille, etten mä ole tehnyt mitään väärää ja pettäjä sekä "ystäväni" on niitä jotka ovat tehneet väärin.

... en tiedä oikeen mitä tähän pitäisi muuta vastata tai millasta apua haet, mutta ajan kanssa helpottaa ja kannatta välillä vaihtaa maisemaa ja uudistaa muutenkin elämää, siirtää mielessä ne petturiexät sinne alimpiin kerroksiin ja mielessä nöyryyttää heitä. Parasta olisi kuitenkin unohtaa molemmat tyypit, mutta se ei ole aina helppoa.

Niine

Heip!
Minulla on melko samanlaisia kokemuksia viime ajoilta. Seurustelin noin vuoden verran ihmisen kanssa josta oikeasti välitin, mutta tämän vuoden aikana hän ehti pettää 2 kertaa. Tai ne kaksi kertaa ainakin tiedän. Aina silloin kun hän oli juonut ja vihainen minulle. Uskon että hän oli tosissaan pahoillaan kertoessaan itse minulle toisesta kerrasta itkien, mutten kuitenkaan enää halunnut antaa anteeksi vaan erosimme. Ajattelin sen olevan melko helppoa kaikkien vaikeuksien jälkeen mutta kun ero tuli, se iski todella kovaa. Tajusin että se oli lopullista. Ei mennyt kuin päivä tai pari erosta ja ex poikaystäväni alkoi taas pokailla tyttöä jonka kanssa petti minua ensimmäisen kerran. Ja nyt heillä on siitä lähtien ollut juttua. Tämä tyttö oli myös kaverini, ei parhaita, mutta kuitenki kaveri. Eipä ole enää.. Pahinta etten voi välttyä näkemästä heitä, sillä tyttö on todella hyvän ystäväni kämppäkaveri ja näin ollen nään exääni ja tämän uutta melko usein.. Ei ole mitenkään kovin helppoa enkä vaan voi vieläkään ymmärtää miten heillä molemmilla oli pokkaa tehdä noin.. Ei mulla olis myöskään ongelmaa saada uutta poikaa itselleni, mutta heistä kaikista vain tuntuu puuttuvan se jokin mikä ex poikaystävässäni oli..

Voimia sulle ja jos yhtään lohduttaa niin mä ainakin joudun elämään saman asian kanssa! On vaan tosiaan koitettava uskoa parempaan huomiseen..

tata

Mulla eksä ja entinen ystävä miettivät tapaamista, mut eivät koskaan toteuttanu sitä koska eivät tahtonu pettää. Molemmat heistä siis seurustelivat. Sanokoot mitä sanovat, mulle toi oli pettämistä et ees suunnittelee tollasta ja puhuu asiasta. Mulla myös meni luotto niihin kahteen samantien ku kuulin tosta. Ja sit viel vähän myöhemmin erottiin (ei tosin ton takia). Nyt sit menetin yhen mun parhaista kavereista ja poikaystävän :cry:

marika_

Musta jotenkin on yks hirveimpiä, kamalimpia ja itsekkäimpiä asioita sekaantua kaverin mieheen. Ei taida paljon ystävyyttä arvostaa, eikä kukaan ansaitse niin huonoa ystävää.

En tosiaan osaa mitään lohdullista sanoa, muuta kun että ainakaan itseäsi sinun ei tarvitse yhtään syyttää. Voit olla vihainen ja syystä. Mut niinhän sitä sanotaan että aika parantaa haavat, joten etköhän ajan kanssa pysty unohtamaan tuon miehen ja "kaverisi".
Tietenkin se että käy jotenki läpi kaikki tunteensa voi auttaa paremmin pääsemään niistä yli - kirjottaa vaikka päiväkirjaa, juttelee jollekin tai kirjottelee tänne.

SunLion

tata, ei tää varmaan paljon lohduta kun ystävät katoaa..mutta ei ne olleet sun arvosia jos noin sua kohtelivat! tiedän tunteen, kävin saman tyyppisen jutun läpi viime kesänä paitsi että kerkis sattua ja tapahtua..ja kyseessä oli yhteinen ystävä tms

mulla tosiaan kävi niin että tää oli molemmille suhteellisen uusi ystävä (mies tapaas aiemmin, sen koulukavereita) ja me ystävystyttiin pettämisen jälkeen/aikoihin tän tytön kaa enemmän. Vietettii paljon aikaa yhdessä. Tää tyttö oli todella törkee jälkikäteen ajateltuna..vakuutti mulle et asiat tulee kyl kuntoon mun miehen kanssa ja kerto et mies rakastaa mua tosi paljon ja hän toivoo et kaikki tulee kuntoon...ja mitä pidemmälle kesä meni sen innokkaammin se yritti suhdetta mieheen ylläpitää kun taas mies koitti lopettaa. Molemmissa oli silti syynsä tietty! miehessä oli ehkä alkuaikoina ja tytössä loppuaikoina. Mulle mies kiisti täysin ja enmä siltä tytöltä kehdannu tivaa koska mies syyllisti et oon liian mustasukkanen. No mulle sit lopulta selvis tää ja olihan se aluks iso juttu. Inhosin molempia yli kaiken ja tottakai se sattu.

Kyllä mulla vieläkin on epävarma olo..en tiedä voinko koskaan enää luottaa 100% muuhun kun perheeseen..ajan kanssa voi rakentaa luottamuksen vain..en voi antaa muuta neuvoa kun että anna ajan kulua jos tuntuu pahalta...ei ole mitään varmuutta koskaan että voisit luottaa ihmisiin, pitää vaan ajan kanssa yrittää oppia luottaan...tipautus maanpinalle tämä osittain.

tata
SunLion
tata, ei tää varmaan paljon lohduta kun ystävät katoaa..mutta ei ne olleet sun arvosia jos noin sua kohtelivat! tiedän tunteen, kävin saman tyyppisen jutun läpi viime kesänä paitsi että kerkis sattua ja tapahtua..ja kyseessä oli yhteinen ystävä tms

mulla tosiaan kävi niin että tää oli molemmille suhteellisen uusi ystävä (mies tapaas aiemmin, sen koulukavereita) ja me ystävystyttiin pettämisen jälkeen/aikoihin tän tytön kaa enemmän. Vietettii paljon aikaa yhdessä. Tää tyttö oli todella törkee jälkikäteen ajateltuna..vakuutti mulle et asiat tulee kyl kuntoon mun miehen kanssa ja kerto et mies rakastaa mua tosi paljon ja hän toivoo et kaikki tulee kuntoon...ja mitä pidemmälle kesä meni sen innokkaammin se yritti suhdetta mieheen ylläpitää kun taas mies koitti lopettaa. Mulle mies kiisti täysin ja enmä siltä tytöltä kehdannu tivaa koska mies syyllisti et oon liian mustasukkanen. No mulle sit lopulta selvis tää ja olihan se aluks iso juttu. Inhosin molempia yli kaiken ja tottakai se sattu.

Kyllä mulla vieläkin on epävarma olo..en tiedä voinko koskaan enää luottaa 100% muuhun kun perheeseen..ajan kanssa voi rakentaa luottamuksen vain..en voi antaa muuta neuvoa kun että anna ajan kulua jos tuntuu pahalta...ei ole mitään varmuutta koskaan että voisit luottaa ihmisiin, pitää vaan ajan kanssa yrittää oppia luottaan...tipautus maanpinalle tämä osittain.


Mulla oli sama, että tää muija oli mulle tosi kiva ja kaikkee, en ees tiiä missä vaiheessa ne tätä puhu, mut totta puhuen mä epäilinki jotain :( Siitä lähtien, ku tää muija lisäs eksän meseen, ne jutteli joka kerran ku samaan aikaan mesessä olivat eikä eksä sit kiinnittäny muhun kauheesti huomiota (tätä oli jo aiemmin). Ja aina vaan nää jutteli kahestaan, ei alottanu mun kans keskustelua. Joo, oisin voinu alottaa ite, mut ei tosiaan tuntunu siltä, ku aina ku näin sen kirjautuvan sisään, tuli paha olo :( Niillä näytti muutenki menevän ajatukset yksiin ja olevan hauskaa, samaan aikaan ku meillä meni huonommin. Mä yritin puhua tästä, mut en oo kovin hyvä puhumaan vaikeista asioista kun itken tosi helposti ja sit ku eksää ei kiinnostanu puhua. Mä oon yrittäny olla kiva sille muijalle jälkeenpäin, mut sitä ei taida kiinnostaa joten olkoon. Mä en halunnu olla se, joka pilaa fiiliksen grillaamisissa yms, joten siks yritin. Ja vielä oltiin tän muijan kans puhuttu "vitsillä", et se saa pitää miehensä ja mä saan pitää mieheni. Ja muutenki oltiin suunniteltu et pidetään "parisuhdeiltoja", et ollaan ihan vaan nelistään ja kaikkee kivaa. Mua häiritsi jo tällön tää asia, mut aattelin et mä vaan kuvittelen ku mul on huono itsetunto... Sit ku sain tietää asiasta, meni tosiaan luotto samantien molempiin :(

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat