varaukseton rakkaus? - Parisuhteet

creative

En löytänyt tällä aiheella aiempaa keskustelua, joten päätin aloittaa uuden.

Miten voi yhtäkkiä alkaa rakastamaan toista varauksella? tai siis nyt kävi ilmi avomiehen kanssa, että kaikki ne hänen entiset sanat siitä kuinka paljon rakastaa mua ja että olen hänen elämänsä rakkausta jne. eivät enää välttämättä pidäkkään paikkaansa vaan nyt hän rakastaakin mua varauksella? musta tuntuu niin pahalta, että ei voi sanoin kuvata.. rakastan vieläkin mun avomiestä varauksetta mutta ilmeisesti mun pitäis nyt "vähentää" mun rakkauden määrää varauksella asteelle. Eikös tämä ole selkeä merkki siitä, että rakkaus on kuihtumassa? Mitä mieltä olette? väittää kuitenkin olevansa vieläkin "täysillä" mukana.

Kommentit (4)

creative

Haluisin lisätä vielä sen, että en siis kysy niinkään mielipidettä koskien mun parisuhdetta vaan lähinnä, että mitä mieltä te olette käsitteestä "varaukseton rakkaus"? onko se, se rakkaus mihin ihmiset pyrkivät? rakastatko itse varauksella vai varauksetta?

agarina

Mulle teologian opiskelijana rakkaus - varsinkin varaukseton rakkaus - on niin laaja käsite, että yritän pitää sen erillään parisuhteesta. Varaukseton rakkaus on uskonnollisessa kielenkäytössä jotain, mihin ihminen ei tule koskaan yltämään, sillä sen suurin esimerkki on kristinuskon Jumala (ottamatta kantaa siihen, onko asia näin). Näin ajateltuna varauksettoman rakkauden ajatus on vain korkea ihanne, johon tulee pyrkiä, mutta johon ei päästä, sillä ihminen on Jumalan alapuolella, ja itse asiassa ihminenkin kykenee rakastamaan vain Jumalan antamissa rajoissa.

Yritänkin itse miettiä aina rakkautta, joka ei tavoittele omaa etuaan. Se on mun ajatuksissa lähimpänä agape-rakkautta (eli varauksetonta jumalarakkautta), mutta siihen kuuluu kuitenkin eros-rakkaus. Ihmisten välinen parisuhderakkaus sisältää erosta, se ei voi olla täysin agape. Lutherin mukaan lähimpänä varauksetonta rakkautta ollaan äidin ja pienen lapsen suhteessa.

Tämä sanahelinästä - en itse ajattele rakkautta varauksellisena tai varauksettomana, vaan itsekkäänä tai epäitsekkäänä. Sama periaate, mutta kierrän tuon opiskelun mukanaan tuoman käsitteillä saivartelun.

Embo

Anteeks ; kysymykseesi en osaa vastata, creative. Mutta mul on vähän tästä samasta teemasta.

Oon seurustellu vajaan puoli vuotta ja kiintyny entistä enemmän poikaystävääni. En tiiä oonko koskaan varauksetta rakastunut, mutta luulen olevani rakastunut häneen. Mutta kun luin tämän aiheen aloituksen, niin ajattelin heti että mä varmaan rakastan varauksella. Se kuulostaa ehkä pahemmalta kuin mitä onkaan, koska nautin älyttömästi miehen seurasta, ja olisin valmis olemaan hänen kanssaan pitkään ja hartaasti. Ehkä se varaus rakastamisessa tulee siitä, että pelkään että hän ei rakastakaan minua samalla tavalla tai että tässä käy jotenkin muuten huonosti...

Odotan oikeastaan, että varaus laukeaa jotenkin.. :roll:

Ehkä, creative, sielläkin se varaus on voinu tulla jostain uudesta pelosta tai epävarmuustekijästä?

Mimia

Tuo varaukseton/varauksellinen riippuu todella paljon siitä, miten kukakin sen määrittelee.

Rakastan avomiestäni täydestä sydämestä, eniten maailmassa ja toivon että vietämme loppuelämän yhdessä, mutta kyllä minä tuon rakkauden enemmän varauksellisen puolelle silti laittaisin. Karkeasti voisi sanoa että rakastan, koska minuakin rakastetaan. Tosin tämä ei ole ihan näin mustavalkoista, mutta jotain tuonne päin. En usko ikuiseen rakkauteen, ilman että sen eteen tekee töitä ja sitä todella haluaa. Suuretkin tunteet kuihtuvat lopulta jos niiden eteen ei viitsi nähdä vaivaa.

Olen aika pitkälle sitä mieltä että varaukseton rakkaus voidaan liittää vain lapsiin. Joko niin että aikuinen rakastaa lasta tai lapsi rakastaa jotain. Lapset kun eivät taida laittaa ehtoja rakkaudelleen.

Näin vanhempana ja viisaampana voin sanoa että vain yhtä poikaa olen rakastanut lähes varauksetta. Mutta se luultavasti johtuu siitä että olin vielä lapsi silloin. Tunteeni häntä kohtaan alkoivat ihastuksena ala-asteella ja vuosien myötä niistä kehittyi rakkautta. Sillä ei ollut mitään merkitystä mitä hän teki tai kenen kanssa oli tai ylipäätään mitä hän tunsi minua kohtaan. En ollut edes surullinen, vaikkei hänellä ollut tunteita minua kohtaan, sillä halusin vain että hän on onnellinen. Ja löytää jonkun joka hänet tekee onnelliseksi. Vuosien mittaan rakkaus on kuollut, enää jäljellä on vain "ystävyys"-tunteita. Koko sydämestäni toivon että hän on onnellinen, vaikka tiedän että olisin ollut hyvin onnellinen hänen kanssaan. Ketään toista miestä en koskaan pystyisi enää rakastamaan samalla tavalla, en edes yritä pyrkiä siihen. Olen kuitenkin onnellinen että sain kokea tuon. :)

En usko että sinun kannattaa vetää hernettä nenään ja alkaa liikaa dramatisoimaan tätä. Aika varmasti myös sinä rakastat varauksella, kunhan tarkemmin asiaa mietit. Eikä tuo todellakaan ole suhteen loppu, tai lopun alku. Eikä minusta tuohon tule edes pyrkiä. Kyllä aikuisten välisessä rakkaudessa rakastamiselle saa (ja pitää!) laittaa ehtoja. Rakkauden takia kun on valmis kärsimään eniten maailmassa ja toisinaan se ei ole kyllä sen arvoista.

No joo, ehkä tästä sai jotain irti tai sitten ei. Tätä on niin hankala selittää lyhyesti ja ytimekkäästi. En ole pohtinut tätä niin paljon, että osaisin sanoa mitä eroa minusta on varauksettomalla ja epäitsekkäällä tai varauksellisella ja itsekkäällä rakkaudella. Mutta ei tuohon tarvise kuluttaa energiaa, sillä tiedän mitä tunnen ja onko se itsekästä vai mitä rakkautta, niin sillä ei ole välilä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat