poikkista hyväksikäytetty lapsena - Parisuhteet

cryo

Tiedän että tilanne on todella hankala. En itse ole joutunut hyväksikäytetyksi, mutta pystyn kyllä muuten samaistumaan jollain tavalla poikkiksesi tilanteeseen. Itsellä on meinaan sama tilanne, joka on toistunut aina silloin tällöin. Asioille pitäisi tehdä jotain, mutta saan itsekseni vain murehtia ja todeta ettei asiaa kannata ottaa edes esille. Niin monta kertaa olen päätä hakannut seinään, ja turhaan. Itseasiassa joistakin asioista puhuminen on todella tuskaa, ja kaikkien kannalta on helpompi jos niitä ei edes vaivaudu ottamaan esille, tai kertomaan vaikka ulkopuolisetkin näkisivät että joku hiertä mieltä. Meinaan se hiertäminen on paljon helpompaa kestettävää ainakin itselle kuin se turha paskan jauhaminen joka ei johda mitenkään.
Valitettavasti en osaa tilanteessasi muuten auttaa kuin olla henkisesti tukena. Jotkut asiat ovat vain niin solmussa että ne solmut ovat umpisolmuja.

Sivut

Kommentit (18)

abaal

Poikaystävääni on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi. Hän oli tapahtuman aikaan alle 10 vuotias. Asia on ruvennut hiertämään välejämme, koska hyväksikäyttö ilmenee poikaystäväni käytöksessä yleisenä saamattomuutena, hän ei myöskään kunnioita itseään, eikä hänellä ole päämääriä. On kuulemma turha yrittää mitään, kun ei se kuitenkaan onnistu.

Haluaisin auttaa poikkistani, mutta hän ei suostu käsittelemään asiaa eikä menemään ammattiauttajan luokse. Itse alan olla aika lopen kyllästynyt ns. potkimaan poikkistani perseelle, että hän saisi edes joitain asioita hoidettua. Riitelemme nykyään aina samasta asiasta eli siitä, että hänellä ei ole "selkärankaa" saada elämänsä järjestykseen eli asioita pitäisi tehdä, mutta hän ei vaan saa niitä tehtyä.

Kellään kokemuksia? Miten pystyisin auttamaan?

Avani

Kyllä se ammattiauttajan luokse meneminen olisi tuossa tapauksessa suositeltavaa. Ei tuollaista asiaa ole hyvä olla käsittelemättä, vaikka kuinka luulisi, että ei se vaikuta muuhun elämään jos sitä ei ajattele. Eihän hän voi (tai haluakaan) kertoa sinulle ihan kaikkea tapahtuneesta, joten tuo terapeutille meno olisi hyvä ajatus. Etenkin kun miehen käytöksestä näkyy selvästi, kuinka pahasti tuo asia häneen on vaikuttanut.

Faunastic

Niin ja ammattiauttajan luo ennemminkin kuin, että puhuisi sulle niin arkaluontoisesta asiasta. Olen vuosia sitten käynyt paniikkihäiriön takia psykologilla ja hän sanoi, että asiasta saa ja pitääkin jutella, mutta "analysointi" täytyy tapahtua ammatti-ihmisen kanssa. Ystävä tai tässä tapauksessa tyttöystävä ei ole aina valmis auttamaan. Vaikka hän toimisi olkapäänä ja hyvänä kuuntelijana, ei se välttämättä riittää tuollaiseen. Ammattiauttaja kun osaa kysyä ne oikeat jutut ja osaa auttaa elämässä eteenpäin.

Nyt vaan sanot rohkeasti poikaystävällesi, ettei menneisyys mihinkään katoa, mutta hän voi vielä tehdä tulevaisuudelle jotain. Hän tarvitsee apua.

abaal

Ammattiauttaja olisi mielestäni se paras ratkaisu, mutta, kun ei hän sinne suostu menemään. Ei siitä kuulemma ole mitään hyötyä. Jos yrittää puhua ammattiauttajalle menemisestä, hän vain suuttuu eikä suostu puhumaan asiasta enää.

SunLion

no kaikkeen ei voi kuitenkaan vedota, käyttäen lapsuuden hyväksikäyttöä syynä, mikäli ei suostu hakemaan siihen mitään apua. Lopun elämääkö se aikoo siitä kärsiä lamauttavana tekijänä? onko se ees kokeillut avun hakemista?

TaskuMyy

Miusta miehes on turva valittaa jos ei kerta halua ottaa apua vastaan/ei mene hakemaan apua!
Tuo kuulostaa enempi säälihakemiselta.. anteeks nyt vain!

Emmily_

Ymmärrän kyllä että tuollainen on erittäin traumaattinen kokemus, mutta jos ei kerran edes halua siihen apua, on sitä ihan turha käyttää tekosyynä saamattomuuteen. Jotkut ihmiset kuvittelevat että toisille on kaikki niin helppoa, mutta se on kyllä niin että toiset ihmiset vain osaavat paremmin ottaa itseään niskasta kiinni, eikä jää paskaan makaamaan.

cryo
abaal
Ammattiauttaja olisi mielestäni se paras ratkaisu, mutta, kun ei hän sinne suostu menemään. Ei siitä kuulemma ole mitään hyötyä. Jos yrittää puhua ammattiauttajalle menemisestä, hän vain suuttuu eikä suostu puhumaan asiasta enää.
SunLion
no kaikkeen ei voi kuitenkaan vedota, käyttäen lapsuuden hyväksikäyttöä syynä, mikäli ei suostu hakemaan siihen mitään apua. Lopun elämääkö se aikoo siitä kärsiä lamauttavana tekijänä? onko se ees kokeillut avun hakemista?
TaskuMyy
Miusta miehes on turva valittaa jos ei kerta halua ottaa apua vastaan/ei mene hakemaan apua!
Tuo kuulostaa enempi säälihakemiselta.. anteeks nyt vain!
Emmily_
Ymmärrän kyllä että tuollainen on erittäin traumaattinen kokemus, mutta jos ei kerran edes halua siihen apua, on sitä ihan turha käyttää tekosyynä saamattomuuteen. Jotkut ihmiset kuvittelevat että toisille on kaikki niin helppoa, mutta se on kyllä niin että toiset ihmiset vain osaavat paremmin ottaa itseään niskasta kiinni, eikä jää paskaan makaamaan.

Tiedän kokemuksesta, että tämä on todella pulmallinen tilanne. Etenkin toisiksi viimeinen lainaukseni (TaskuMyy:n kommentti) on mielestäni juuri se vääränlainen tapa lähestyä asiaa. Minuakin on syytetty säälin kerjäämisestä, mutta nyt loppupeleissä tämä syyttäjä olikin yksi niistä, jotka näyttelivät ystävää mutta tosiasiassa haittasivat minun parantumista ja kaatoivat kaikki syyt miun niskaan. Onneksi tajusin jättää kaikki "ns. ystävät" ja pahan olon tuntemukset ovat sen jälkeen vähentyneet todella rajusti.

Tähän itse poikkiksen ongelmaan on aika vaikea sanoa mitään viisasta, sillä en tiedä mistä tuo ammattiavun kammo johtuu. Valitettavasti "mielenterveysalan ammattilainen" ei ole termi joka pitää sisällään homogeenisen joukon alansa asiantuntijoita, vaan mukaan mahtuu kaikenlaista säheltäjää, myös niitä joiden pitäisi itse olla hoidettavan asemassa. Olipa syy mikä tahansa, se että yleensä pelkää mielenvikaiseksi leimautumista, se että on mennyt "ns. ammattilaiselle" ja saanut paskaa kohtelua... Ymmärrän kyllä hyvin poikkista, vaikka samaan aikaan tiedän itsekin että nykyinen meno vie pahimmillaan joko suljetulle osastolle tai hautaan. Jo pelkästään mielenterveysalan ammattiavun hakeminen tai mielenterveyslääkkeiden määräminen tai jopa osastohoitoon meno, ovat niin herkkiä asioita että ne saavat aikaan voimakkaita tunteita potilaassa. Tiedän kokemuksesta, sillä vaikka hoitajiltanikin tulleen palautteen perusteella olen henkisesti suhteellisen vahva ja helposti hoidettava, niin kaikki nuo kolme ovat minulle olleet todella raskaita asioita. Kaksi ensimmäistä olen hyväksynyt jo täysin, mutta kolmannen kohdalla minulle on käynyt samalla tavoin kuin pelkään poikkiksesi kohdalla jo pelkässä ammattiavussa käyneen. Asiaton käsittely joko lähipiirin tai jopa "ammattilaisen" puolelta voi laukaista kammon ko. asiaa kohtaan. Miulle yksi sairaalaviikonloppu oli ehdottomasti liikaa. Ihan siitä syystä että "ystävikseni" luulemilta ihmisiltä sain sairaalasta paluun jälkeen niin paskaa kohtelua että enää en suostu mihinkään laitoshoitoon menemään, vaan olen päättänyt että vapaalla jalalla hoidan itseni kuntoon jos se on mahdollista, ja onneksi se on tähän saakka toiminutkin niin hyvin kuin se on ollut mahdollista.

cryo

Yksi asia minkä haluan sanoa ja tiedän varmasti oikeaksi: jos oikeasti välität poikkiksestasi, niin et todellakaan jätä häntä. Itselleni kaikkein pahinta oli se että kaikista lähimmäiset ystävät jättivät minut henkisesti täysin heitteille, vaikka samaan aikaan näyttelivät välittävänsä minusta. Se jos mikä tuhoaa parhaimminkin etenevän hoidon todella tehokkaasti.

Mieleeni juolahti tuossa ajatus, että entä jos itse kävisit jonkun ammattilaisen luona juttelemassa, olkoon se mikä tahansa, kouluterkkari (ok, nyt on kesäloma), joku terveyskeskuksen ihminen ym. En osaa neuvoa sen tarkemmin mikä omalla paikkakunnallasi olisi paras ratkaisu. Sitä mitä pitäisi sanoa tms. ei tarvitse pelätä. Riittää vain kun osaat kertoa tilanteen. Sen että poikkiksellasi on tilanne se ja se ja että se häiritsee myös sinua. Ei sen puoleen ettäkö sinussa olisi mitään vikaa, mutta tuolla tavoin voinet tehdä isonkin palveluksen sekä poikkiksellesi että myös itsellesi. Todellinen ammattilainen tajuaa kyllä tilanteen ja alkaa keksiä keinoja joilla tilanne saataisiin paranemaan. Häpeä ei ole pyytää apua, vaan jättää pyytämättä ja lopulta tuhota elämä sen takia.

abaal

Ei hän käytä hyväksikäyttöä syynä saamattomuuteensa, esim. sanomalla, että ei voi tehdä jotain asiaa, koska häntä on hyväksikäytetty. Se ilmenee niin, että jos jokin asia pitää tehdä, niin hän ei viitsi edes aloittaa sitä, koska ei se kuitenkaan tule onnistumaan esim. kokeisiin on turha lukea, koska ei hän niissä osaisi mitään kuitenkaan. Hän ei arvosta itseään, eikä luota itseensä. Minua on vain alkanut ärsyttämään tuo ainainen itsensä haukkuminen, kun siihen ei ole edes mitään syytä. Sain sattuman kautta tietää hyväksikäytöstä, ei hän minulle sitä suoraan sanonut.

abaal

Ei minulla ole aikomusta jättää miestäni tämän asian takia. En tiedä olisiko hän iloinen, jos saisi jostain kuulla, että minä olen hänen selkänsä takana käynyt kysymässä apua hänelle.

Taffel

niin Abaal tais tarkoittaa että kävisi kysymässä apua miehelleen sieltä terkkarilta/lääkäriltä tms niin kuin cryo tuossa neuvoi.. munki mielestä ois ihan hyvä idea jos kysyi vähän neuvoa joltain ammattilaiselta!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat