Ystävät seurustelua vastaan - Parisuhteet

red dress

Kyselisin teiltä, millainen on todellinen ystävä

Minulle kävi näin:
Olen 22w, 1,5v seurustellut ja noin puolisen vuotta yhdessä poikaystäväni kanssa asunut naikkonen.
Meillä on ollut sukset useaan otteeseen ristissä, mutta aina ollaan pystytty selvittämään asiat. Tiedän sen, että yhteiselon pyörittäminen vaatii molemminpuolista joustamista.
Tässä taannoin olimme jo lähellä lopullista eroa, koska poikaystäväni koki yhteiselomme ja arjen pyörittämisen liian vaikeaksi. Hän on todella kiltti ihminen eikä halua kellekkään mitään pahaa. Hän on myös herkkä,ja jos hänellä ei ole tiettyä suunnitelmaa, minkä mukaan hän menee, hän on hukassa. Hänellä on epävarmuutta koulunsa jatkosta, ja raha-asioista. Hän purkasi minuun tämän kaiken ja koki parhaaksi, että eroaisimme, koska hän ahdistuu herkästi jos minä olen ahdistunut jne...
Muutaman päivän erossaolon jälkeen palasimme saman katon alle puhumaan asiat selviksi. Hän kertoi, että katuu syvästi eroehdotustaan ja pyysi minut itkien kotiin. Monen tunnin keskustelun jälkeen päätimme yrittää jälleen. Totesimme, että suhteessamme on paljon enemmän hyvää kuin pahaa.
Olen lyhyen elämäni aikana jättänyt liian monta asiaa tekemättä ja katunut niitä syvästi myöhemmin, joten jokin vaisto sanoo, että tämä juttu katotaan nyt loppuun asti.
Kun kerroin tästä päätöksestäni kahdelle hyvälle ystävälleni, he tuomitsivat minut ja päätökseni. Minua viedään kuulemma kuin pässiä narussa ja että olen nyt omillani.
Tämä satutti minua enemmän kuin ne useat yhteenotot poikaystäväni kanssa. Nämä kaksi ystävääni ovat molemmat todella mustavalkoisia ajattelijoita ja todella äkkipikaisia. Olen itskein tempperamenttinen, mutta olen nyt oppinut uusia puolia itsestäni ja olen oppinut jo melkein laskemaan kymmeneen, enne kun räjähdän:)He ovat itse sekaantuneet varattuihin miehiin , mutta minä en koskaan ole heitä tuominnut. En ole tuominnut, koska he ovat ystäviäni, eivätkä ystävät tuomitse. En tuominnut ystävääni, kun hän meni sänkyyn hyvän kaverinsa poikaystävän kanssa, vaan olin hänen tukenaan. En tuominnut silloin, kun toinen ystävistäni oli yhden ja sääti toisen kanssa. Hän oikeutti tekonsa sillä, että hän ei seurustele, mutta vaan hengailee. Kunpa hän olisi kertonut tämän sille pojalle, jonka kanssa oli...Olen aina ollut paikalla ymmärtämässä, kun on ollut vaikeaa, mutta nyt kun toivoisin heidän olevan tukenani, heitä ei näy.
Aika näyttää, pystyykö ystävyyssuhteitani vielä korjaamaan.

[color=darkred][size=9]Marimma// muokkasin otsikkoa ja siirrän tämän parisuhteeseen :)[/size][/color]

Sivut

Kommentit (19)

red dress

ystäväni eivät halua että jatkan suhdetta, koska he eivät ymmärrä, että riitoja tulee, ja haluan ne aina selvittää, jos mahdollista.Ja tähän asti ne on pystytty selvittämään. Olemme olleet useasti eron partaalla, mutta aina pystytty selvittämään asiat. Ystäväni eivät tajua, miksi. Sori jos teksti on hieman sekavaa, se kirjoitettiin pienessä hermokriisissä:)

TaskuMyy

Aaa...
Tokihan suhteessa on aina välillä eripurat asioista :shock:
...mutta sitä mietin kannattaako ruveta pitää on/off suhdetta?
Ootko yrittäny selvitellä miehesi kanssa asiaa? Keskustella?

red dress

olen keskustellut mieheni kanssa, ja tulimme siihen tulokseen, että jos jokin asia painaa, siitä puhutaan ja siihen etsitään mahdollisimman hyvä ratkaisu. Tottakai kun se alkuhuuma loppuu, niin sitten mietitään, jäikö siitä mitään jäljelle. Hän on minulle niin paljon enemmän kuin poikaystävä, hän o minun rakas ystävä ja rakastaja. Ja hän sanoi minun olevan samaa hänelle.
Hän itki ja oli niin paljon ikävöinyt minua, kun olin oikeasti lähtenyt vähäksi aikaa pois. Hän sanoi vielä, että "Joskus tarvitaan niin kova myrsky,että ymmärtää kuinka poutaista sitä oikeasti onkaan".
Olemme luonteeltamme aika erilaisia, hän on harkitseva ja rauhallinen ja minä taas tempperamenttinen ja impulsiivinen. Mutta olemme tässä jo oppineet aika hyvin ymmärtämään toisiamme.
Meissä on molemmissa vikaa, ja vain itse pystymme niihin vaikuttamaan.

red dress

En tiedä. En oikeastikkaan tiedä miksi annoin heidän vaikuttaa. Toinen näistä kavereistani (lapsuudenystäväni, tunnettu 15v)oli samalla luokalla ammattikorkeas, kuin poikaystäväni ja vähä niinku hänen kauttaan tutustuttiin mieheni kanssa....toinen asuu satakunnassa, jossa kävin koulua 2,5v...

Ymmärrän heidän tarkoittaneen hyvää, mutta rajansa kaikella.

Oma syyni, kun annoin heidän vaikuttaa. Mutta se loppuu nyt.

vanilia

Mulla on ehkä heittää hieman sympatiaa, koska eräs kaverini lohdutuksen tai edes mukapiristävän kannustuksen sijaan tuomitsi heti minut ja poikaystäväni haukkuen poikaystävääni ties miksi. Samalla lateli vinkkejä miten isken jonkun toisen : ) Tilanne oli siis kun olimme katkolla, eli pidettiin etäisyyttä jonkun aikaa.

Jätä kaverisi omaan arvoonsa, eiväthän he miehesi kanssa ole vaan sinä.

heica

No, kommentoimpa nyt vaikkei tästä mitään apua sulle ole ja en tiedä oletko ite huomannut tällästä seikkaa, mutta eihän sun poikaystävä vedä sua kuin pässiä narusta, jos olette selvittäneet asiat ja yhdessä todenneet että kannattaa jatkaa. Ennemminkin voisi sanoa, että jos sua joku vetää ku pässiä narusta on ne sun ystävät. Ite ovat tehneet asioita, joiden takia sä olet joutunut tukemaan heitä koska ovat tod.näkösesti katuneet? Itse en olisi tukenut ystävääni, joka on mennyt kaverinsa poikaystävän kanssa sänkyyn, enkä ystävää joka olisi ns. pettänyt poikaystäväänsä tai pitänyt poikaa siinä käsityksessä että seurustellaan vaikka asia ei niin ollut... ennemmin olisin sanonut suoraan mielipiteen enkä hymistellyt koska tollasia tekoja mä ite en pidä hyväksyttävinä, teki ne sitten ystävä, poikaystävä tai kuka tahansa. Mutta jos sä koit velvollisuudeks tukea, niin no problems... mutta välillä saa pysähtyä miettimään, että kuka vetää narusta ja ketä.

Jaeniver

Ïtse olen katkaissut välit tuontapaisten kavereiden kanssa lopullisesti. Henkilökohtaisesti en tarvitse elämääni ainuttakaan ihmistä, joiden tapa elää ja puhua satuttaa toisia.

Suhfeli
TaskuMyy
...saanko esittää tyhmän kysymyksen: miksi annat ystäväsi puuttua siun ja miehesi suhteeseen? :?

En huomannut tekstissä mistään kohtaa, että hänen ystävänsä olisivat puuttuneet hänen suhteeseensa. Itse ymmärsin, että red dressiä ottaa pähän, koska kaverit eivät ole hänen tukenaan kun hänellä on vaikeaa tai iloitse hänen puolestaan, vaikka hän on ollut heidän tukenaan.

En kyllä ymmärrä, että miksi ystäväsi reagoivat päätökseesi noin. Ovatko he kenties kateellisia sinulle, koska sait selvitettyä asiasi poikaystäväsi kanssa ja kykenet pitämään parisuhdetta kasassa toisin kuin he?

Tsein

Kyllä minuakin ihmetyttää nimenomaan tuo ystävien käytös siinä määrin, että ovatko he oikeasti mitään ystäviä sinulle. Todellakin, ystävä ei tuomitse. Eri mieltä saa olla ja tuoda sen esille, mutta että sanotaan "olet omillasi" tilanteessa, jossa olet selvittänyt asian sinulle rakkaan poikaystävän kanssa.... menee yli ymmärryksen.

Mikähän tämä ystävien motiivi mahtoi olla moisiin puheisiin? Eivät he sattumoisin ole sinkkuja ja kaipaavat sinua sinkuksi seuraansa? Pientä kateellisuutta sellaista parisuhdetta kohtaan, jossa asioista pystytään puhumaan ja joissa riidat selvitetään eikä erotakaan?

Ystävä ei käyttäydy noin.

mamelukki

Samanlainen tapaus täälläkin päin tai ainakin melkein.
Vietin erittäin hullua, rajua, sekopäistä nuoruutta (ihan niin kuin nytkään mikään vanha olisin :D ) kavereitteni kanssa kun löysin nykyisen mieheni. Olin jo pitkän aikaa halunnut rauhoittua ja niin siinä sitten kävikin. Lopetin joka päiväisen kännisekoilun ja aloin seurustelemaan. Kaverini eivät tästä pitäneet ja alkoivat haukkua minua ja miestäni päin naamaa. Inhottavaltahan tuo tuntu. Onhan meillä mieheni kanssa on riitoja, mutta ne on aina selvitetty. Kaverini hylkäsi minut kokonaan, yhtä hyvää ystävää lukuunottamatta. Mieheni riehui joskus humalapäissään ja on mustasukkainen. Kaverini varoittivat että "joskus se vielä lyö sua, älä tule apua pyytämään". Yht'äkkiä levisi kaupungilla huhu, jonka mukaan seurustelen hirveä naisia hakkaavan narkomaanin kanssa. Mieheni ei tästä välittänyt mutta itse hiillyin täysin. Kaverini katsoi myös osittain asiaa kieroon suuren ikäeromme (14 vuotta) vuoksi, mutta ovat päässeet siitä yli tai ei ainakaan enää mulle sano että "ei toi kauaa kestä". Olemme seurustelleet nyt puolitoista vuotta ja hyvin menee. Ei se elämä aina helppoa ole, mutta kyllä sen kestää.
Red Dress Itse jätin kaverit hetkeksi rauhaan, en pitänyt minkäänlaista yhteyttä. Jos ne on tosissaan niin ne itse ottaa sinuun yhteyttä ja pyytää anteeksi käytöstään. Näin minulle tapahtu. Mutta jokainen tavallaan. Tsemppiä sulle ja koita vaan jaksaa, jätä kaverit hetkeksi rauhaan niin kylläpä ne äkkiä huomaa että miten ihanan ihmisen ne menetti. :)

|Pride

Iselläni oli sellainen tilanne ennen seurustelua poikaystäväni kanssa, että koska hän oli kaksi vuotta itseäni nuorempi, en oikein tiennyt miten suhtautua tunteisiini häntä kohtaa.
Siinä vaiheessa puhuin aiheesta paljon ystävieni kanssa. Toiset olivat sitä mieltä että jos siltä tuntuu niin mikä ettei, sillä eihän ikä ole mikään este rakkaudelle ... ja toiset taas sanoivat heti 'se on pentu, et sä sitä voi haluta' ... olin siinä sitten että jaa, mitähän sitä tekisi. Ja nin kävi että vaikka kuinka koitin pistää tunteille hanttiin, unohtaa ja muuta niin se vaan voimistui sisälläni ... oli korviani myöten rakastunut <3
asiat johti toiseen ja seurustelemme nykyäänkin :)
'Vastahakoiset' ystäväni muuttivat mielipiteensä poikaystävästäni heti kun oppivat tuntemaan häntä enemmän, näkivät että olin hänen kanssaan onnellinen :D
He hyväksyivät poikaystäväni oikeastaan heti, eikä kellään ole sen jälkeen ollut mitään meitä vastaan, päivvastoin :wink:

TaskuMyy

[color=green]Onko semmoset ihmiset oikeesit ystäviä jotka ovat kovin vastahankaan jtn tiettyy jätkää kohtaa. Esim. sen iän takia, tai muun takia.
Toki mielipiteen saa esittää aina mutta miusta se jatkuva ''mollaaminen'' ei oo merkki ystävyydestä. [/color]

shazzer

Täytyy myös tällainen kommentti heittää väliin. Usein kaverit näkevät myös asian todellisen laidan. Jos itse katsoo vaaleanpunaisten silmälasien alta ei ehkä näe asioiden todellista laitaa.
Näin on käyny mulle. Olin sokeasti rakastunut mieheen joka lopulta aiheutti tuskaa ja sydänsuruja. Kaverini näki asian heti ensimmäisenä päivänä kun aloimme seurustelemaan ja meidän välit katkesivat siihen. Kaverilla myöhemmin todettiin masennus ja kävi hoidossa sen vuoksi. Mie jätin sen yksin tämän miehen takia! Ja kuinka sitä kadunkaan..

Ja tietty tämä on yksilöllistä. Mulle nyt vaan kävi näin. Ei ystäviä kannata pimentoon jättää. Kysyä itseltä mikä on järkevää, onko ne vaaleanpunaiset lasit silmillä?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat