"on off-suhde" - Parisuhteet

CosmoGirli

Onko teillä kenelläkään kokemusta suhteesta, missä eroatte ja palaatte uudestaan yhteen? Itse olen tätä kokenut, kun välillä on jommalle kummalle tullut sellanen olo ettei jaksa olla yhdessä ja sittekun ollaan oltu vähän aikaan erossa, iskee kauhee ikävä ja palataan yhteen. Mä ainakin välitän tosi paljon siitä jätkästä, mutta aina ollaan ruvettu miettimään onko siinä järkee enää olla yhdessä kun se ei olis enää toinen kerta kun alettais uudestaa. Mut ei tää rakkaus välttämättä oo edes ykspuolista.

Sivut

Kommentit (19)

olematon

Oon kyllä ollut tuossa tilanteessa, muta ei se suhteen laatu muutu miksikään ellette keksi mikä on se syy miksi aina eroatte, jos saatte sen asian kuntoon saattaa jutusta tullakin jotain. Jos vaan palaatte taas yhteen miettimättä sen enempiä asiaa luultavasti päädytte pian taas erilleen... :roll:

TaskuMyy

Ei ole koskemusta, enkä haluakkaan!
En ymmärrä mitä ideaa siinä on, ehkä sen ymmärrän että kerran erotaan ja palataan yhteen mutta että jatkuvasti tuota tehä niin ei voi ko hämmästellä 8)

Msuh

En nyt halua missään nimessä loukata ketään, mutta minulla itselläni on vähän sellainen fiilis, että nuo on-off-suhteiden eroamiset eivät ole aivan loppuun asti mietittyjä, jos yhteen kuitenkin palataan vähän ajan kuluttua :-k Suhteessa tulee väistämättä vastaan vaikeuksia, mutta kyllä suuresta osasta on mahdollista selvitä ilman eroakin :)

Itselläni ei "ollako vai eikö olla"-suhteista kokemusta ole, joten mikäs minä tässä olen pätemään :D Turhauttavaahan tuo voisi olla... :roll:

marika_

Oon vähän samoilla linjoilla Msuhin kanssa. Jos kumpikin kuitenkin välittää siinämäärin että yhteen halutaan taas hetkenpäästä palata, niin veikkaisin et eropäätös on ollu enemmän tai vähemmän hetken mielijohteesta tehty. Eli sillon ongelma taitaa olla ennenkaikkea siinä, ettei osata käsitellä ongelmia ja vaikeita tilanteita, vaan koetaan heti ero helpoimmaks pakotieks.

shazzer
Msuh
En nyt halua missään nimessä loukata ketään, mutta minulla itselläni on vähän sellainen fiilis, että nuo on-off-suhteiden eroamiset eivät ole aivan loppuun asti mietittyjä, jos yhteen kuitenkin palataan vähän ajan kuluttua :-k Suhteessa tulee väistämättä vastaan vaikeuksia, mutta kyllä suuresta osasta on mahdollista selvitä ilman eroakin :)

Samaa mieltä.
Enpäs tuohon oikein osaa juuri muuta lisätä, kerrottakoon vaan että minusta ei ois on-off-suhteisiin. Exän kanssa kun erottiin, juteltiin siinä yhteydessä samalla että me ei sitten koskaan voida enää palata yhteen jos me nyt erotaan. Mieli ois tehny alussa palata, täytyy myöntää. Mutta nyt jälkeen ajateltuna ajttelen onneksi ei koskaan palattu.

Laurau
kis22
Meillä ollu viimeset puoli vuotta tota "ollaan ja ei olla" juttua. Voihan se joillakin toimia mut välillä on aika raskasta..

mitenniin "voihan se joillain toimia"? anteeksi, mutta eipä näytä toimivan, jos koko ajan pitää erota ja palata yhteen :D en ihan ymmärtänyt ton jutun pointtia.
Millä tavalla se on-off-suhde sitten oikein "toimii" hyvin? Erotaan mahdollisimman usein ja palataan sitäkin useammin yhteen?
(anteeksi jos olen ilkeä, on vähän väsynyt olo tänään)

nostars

mulla ei ainakaan ole 'toiminut' on off suhteet ja niitä on kaukana menneisyydessä monen monta. ja se johtui vaan siitä että kukaan niistä tyypeistä ei ollut sitten kuitenkaan tietyllä tavalla sopiva mulle, niinkuin tää nykyinen (tällä viikolla 2 v yhessä, vähän pitää lesottaa ! ).
hmm. ehkä teidän pitäis sitten olla pitempään erossa ja kattoa jos se yhteenpalaamistunne meniskin ohi ilman että heti palaatte toistenne luo? mut sit jos se jatkuis ja jatkuis ni eikös se ole jo merkki että kannattaa seurustella. en mie tiiä, huono neuvoja :D

kis22
Laurau
kis22
Meillä ollu viimeset puoli vuotta tota "ollaan ja ei olla" juttua. Voihan se joillakin toimia mut välillä on aika raskasta..

mitenniin "voihan se joillain toimia"? anteeksi, mutta eipä näytä toimivan, jos koko ajan pitää erota ja palata yhteen :D en ihan ymmärtänyt ton jutun pointtia.
Millä tavalla se on-off-suhde sitten oikein "toimii" hyvin? Erotaan mahdollisimman usein ja palataan sitäkin useammin yhteen?
(anteeksi jos olen ilkeä, on vähän väsynyt olo tänään)

Tarkotin että joillekkin on-off suhde voi olla hyvä juttu ja molemmat ovat tyytyväisiä niin.

Angel81

Erottiin pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa viime syksynä 5 vuoden seurustelun jälkeen. Olin jättäjä suhteessa ja syynä eroon oli ettei poikaystäväni pystynyt suunnittelemaan tulevaisuutta kanssani: matkoja, yhteisen asunnon ostoa jne. Niinpä tulin siihen tulokseen et parempi etsiä onnea muualta kuin tämän miehen seurasta.

Nyt puolen vuoden jälkeen ollaan nähty silloin tällöin kahvilla tms ystävinä. Itselläni oli lyhyempi, parin kuukauden pituinen juttu erään toisen kanssa tässä keväällä. Se päättyi miehen aloitteesta, mut ei se mua kovinkaan haitannut, lähinnä meillä oli hauskaa "pinnallisesti" eikä suhde koskaan edennyt syvemmälle tasolle.

Nyt kuitenkin olen taas alkanut ajattelemaan ex:ääni ja kaikkia hänen hyviä puoliaan. Voisiko meillä vielä onnistua? Toisaalta muistan kans miksi halusin eron.. Ex:äni ei tietääkseni tapaile ketään tällä hetkellä..
Onko täällä muilla samanlaisia kokemuksia?

Essih

Kokemusta on tuosta eroamisesta ja yhteen paluusta... :roll:
Mies jätti melkein vuoden seurustelun jälkeen, halusi kuukauden päästä takaisin ja lopulta jätti minut taas ihan samalla tavalla kuin viimeeksikin.
Ei siinä voittanut kuin pari ylimääräistä lisäkuukautta sen ihmisen kanssa... Suru oli toisella kerralla kaksinkertainen ja muutekkin olo kuin pomppupallolla. Sain jatkuvasti pelätä milloin se taas jättää ja vakuutella aina miksi minusta ei kannattaisi luopua.
Erittäin väsyttävää... :?
Oman kokemuksen mukaan jäi sellainen käsitys että ei se toisella saatikka useammalla kerralla ole sen erilaisempaa. Samat ongelmat tulivat vastaan, eikä mikään muuttunut... Ei siis kannattanut...
Toisaalta, jokainen ansaitsee uuden mahdollisuuden, mutta aika paljon siinä saa sitten tehdä töitä ja olla valmis muuttamaan asioita, koskien kumpaakin osapuolta... Meillä se olin minä, joka olin valmis vain taistelemaan, ei mies...

laara

Tässä pari päivää sitten erosin poikaystävästäni, jonka kanssa oltiin nyt tämä vuosi oltu on/off-suhteessa.
Toivottavasti oli viimeinen kerta kun itseni sellaisen laitan. Henkisesti h*lvetin raskasta hommaa, varsinkin jos on luottamuksen jompikumpi menettänyt. Nyt sanoinkin hänelle että se on sitten lopullista jos nyt erotaan, enää ei paluuta yhteen ole. Hän oli samaa mieltä. Sen jälkeen tuntui kuin hirveä paino ois pudonnu pois harteilta. Nyt sitten tuli ensimmäisen kerran itku ja ikävä, mutta se on vaan pakko kestää. Sen tästä opin että parempi on olla erossa jos ei kolmen kerran jälkeen toimi niin ei se silloin toimin (ainakaan tässä hetkessä) ollenkaan. Vaikka ero sattuukin niin parempi sekin kun roikkua toisissa.
Rakkauskaan ei kaiken korjaamiseen riitä..

JA Kummankin pitää olla valmis korjaamaan tilanne. Ei riitä että vain toinen panostaa hommaan ja yrittää.

Pennsylvania

Nykyisessä, parivuotisessa suhteessani ollaan erottu muistaakseni 3 tai 4 kertaa. Erot eivät koskaan ole olleet yli vuorokauden mittaisia, ja ne ovat aina olleet äkkipikaisuudesta johtuvia riitojen seuraamuksia. Kerran vein tavarani mukanani, aiemmat olivat suhteen ihan alkuvaiheilta. Sitten kuitenkin, kun ne riidat on selvitetty, ollaan jatkettu yhdessä ihan normaalisti. Aina ne ovat olleet sellaisia liian nopeita "Ei toimi, erotaan sitten" -reaktioita, joita jokaisesta oltaisi selvitty myös käsittelemällä asia kerralla loppuun asti. Kai sitä tarvittiin vaan vähän aikaa leppyä, ennen kuin pystyi keskustelemaan asiasta rakentavasti. Eipä tämä mikään on-off -suhde taida olla koskaan ollut, ja lasken kyllä suhteemme ihan alusta asti jatkuneena, ja nuo erot vaan isoina riitoina.

Sellaisessa on-off -suhteessa, missä erot ovat pitkäkestoisempia ja välissä on mahdollisesti muitakin, en periaatteessa ole teinivuosien jälkeen ollut. Ainoastaan sellaisissa sitten, joissa kyse ei ole suhteesta juuri muuten, kuin seksin osalta, sellaisissa on tullut palattua vanhojen ja hyväksihavaittujen tykö uudelleen ja uudelleen. Teiniajoilta (olinkohan 16, 17?) mainitsemassani tapauksessa en oikeasti tuntenut poikaa kohtaan mitään, enkä ikinä uskonut suhteellamme olevan tulevaisuutta, olin vain liian nössö kertomaan sitä hänelle, ja hienovaraiset "oltais vaan kavereita" -yritykseni päättyivät lopulta aina siihen, että otin toisen takaisin, kun hän oli niin.. onko säälittävä ihan kamala sana tässä? En keksi parempaakaan. En vain raaskinut lopettaa suhdettamme lopullisesti melkein vuoteen, kun en halunnut loukata, ja siksi yritin uudestaan ja uudestaan antaa hänelle jotain mahdollisuuksia. Onneksi se loppui lopulta, puistattaa vieläkin ajatus suhteesta, jossa en oikeasti ollut yhtään mukana.

tata
laara
Ei riitä että vain toinen panostaa hommaan ja yrittää.

Meil oli tämmönen tilanne suhteessa, mä olin koko ajan valmis yrittämään ja oikeesti yritinki. Toinen ei. Ja sit se viel jätti mut, joten tuli tunne et ihan turhan takia mä mitään yritin :(

~Bambi~

Meillä on nähtävästi tämä on-off -suhde menoillaan koko ajan.
Eihän tätä jaksaisi ollenkaan. On se aika rasittavaa, kun ollaan yhdessä, sitten taas erotaan
ja palataan taas yhteen, ja taas sama alkaa alusta. Joskus yritettiin olla vain pelkkiä ystäviä, mutta eihän siitä tullut mitään.Palattiin kuitenkin taas yhteen. Ja nyt tällä hetkellä ei olla poikaystävän kans enää yhdessä.
Enkä tiedä mitä voisin tehdä enää tämän kanssa.
Sitä kun haluaisi olla kuitenkin hänen kanssaan, mutta sitten taas jos tämä on koko ajan tämmöistä, eihän tätä jaksa. :cry:
Pitäisiköhän vaan luovuttaa kokonaan, mutta en minä siihen pystyisi.
Paitsi jos se olisi parempi ratkaisu siihen, kun jatkaisi tätä suhdetta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat