Onko mulla enää mitään mahdollisuuksia? - Parisuhteet

chisi

Mulla on juttu, joka sopis perjaattees samaan otsikkoon. Tietty tää nyt on ollu aika henkilökohtanen.. Laittanu tän viestin toiseenki keskusteluun, joten anteeksi outo tekstimuotoilu..

"Mulla kans rankka ero takana, poikaystävä jätti n. kuukausi sitten. Syynä tähän oli minun jukuripäinen käytös, kun välillä äsyynnyn niin helposti ja sitten tulee sanottua asioita, joita ei todellakaan tarkoita. Muutenkin riideltiin tosi erilailla. Mun pieni äänenkorottaminen oli jätkästä huutamista, ja haukkumista oli pieninkin ivallinen kommentti. Kadun todella paljon omaa käytöstäni, ja olisin tekemään mitä tahansa saadakseni poikaystäväni takaisin... Hän ei vaan usko, että olen sama ihminen, jos yritän hillitä kiukkuani... Väärä oletus, mutta ahdasmielinen persoona, ei usko, että kukaan ihminen pystyy muuttumaan...

Kävipä sitten 3 viikon eron jälkeen, että näimme exäni kanssa kahdestaan ja silloin kävi kaikkea mahdollista, hän suuteli ja lopulta päädyimmekin lakanoiden väliin... Jätkä oli tietoinen siitä, että edelleen rakastan häntä... Myönsi itselläänkin olevan vielä tunteita.

Sitten 2 vuorokauden jälkeen uskallauduin juttelemaan mesessä exälleni, ja kerroin, että musta tuntuu että se oli hyväkskäyttöä... tai ehkei juuri sitä, mutta harhaan johtavaa jokatapauksessa. Tästä hän suuttui, ja sanoi, että katuu tekoaan, koska aloin väittää, että hän hyväkskäytti.Samalla kävi harvinaisen selväksi ettei ole mitään mahdollisuutta seurustella, koska hän ei vaan halua olla mun kanssa.. vaikka tykkääkin edelleen. Confused

Edelleen jätkä käyttäytyy todella oudosti, helposti pystyy huomata, ettei hän ole vielä todellakaan yli... Hän järkeilee liikaa, valitettavasti."

No onko tollaseen sitten mahdollisuuksia :o :cry:

Sivut

Kommentit (91)

Kiira

Jeppe: Kannattaisko sun vähän aikaa odotella sen tapaamisen kans? Sen aikaa, että saat vähän omia ajatuksia kasaan, ja olet vähän aikaa kunnolla erossa miehestä. Laita se meseen estetyksi, tai jotain että oikeasti saat välimatkaa. Tiedän, ei ole helppoa.. Kun alkaa ahdistamaan, niin lähde vaikka pitkälle kävelylle ja jätä puhelin kotiin. Puuhaile kotona, siivoa tms. Tee jotain, ettei sun ajatukset koko ajan pyöri miehessä. Sitten kun miehen ajatteleminen ei tee enää niin kipeää, tai saa sua itkemään, voisit alkaa miettimään tapaamista. Ymmärrän kyllä, että haluat tietää syyn eroon, ja että tahdot keskustella miehen kanssa, mutta et sinä voi miestä pakottaa puhumaan. Ainoa mitä voit tällä hetkellä tehdä on miettiä sun omia ajatuksia, ja antaa miehelle tilaa.

tata
Jepppe
Välillä oli hyviä päiviä, mutta nyt oon taas ihan romuna. En puhunut vähään aikaan eksälle ollenkaan, en käynyt mesessä tai mitään. Viimeksi kuin menin sinne, niin se yllättäen alkoi puhumaan mulle. Kysyi ensin kuulumisia, oli ihan mukava ja sitten PAM! Muuttui yhtäkkiä tosi tylyksi ja lähti mesestä sanomatta mitään.

Mä en vaan ymmärrä, miten niin ihanasta ihmisestä on tullut tollanen mua kohtaan. Mä en ole varmasti tehnyt sille mitään pahaa, mä oon koittanut olla sille meidän eron jälkeen niin ystävällinen ja vilpittömästi toivonut, että se olisi onnellinen, ja kun ton jälkimmäisen jutun sanoin sille, niin vastaus oli vain "hehe".

Mun oli pakko pistää sille tänään viestiä puhelimeen, koska olin vielä hereillä aamuseiskalta. En ollut saanut koko yönä unta, pyörin vaan sängyssä ja itkin mun onnetonta elämää. Pyysin, että se olisi kiltti mua kohtaan, koska mä en oo päässyt meidän erosta yli ja muhun sattuu sen kylmä käytös. Kaikista kummallisinta on, että se siinä eroviestissään sanoi, että toivottavasti MÄ annan SILLE anteeksi ja voidaan olla ystäviä. Näyttää nyt vaan siltä, että se ei halua olla mun ystävä.

Mä oon kuitenkin ollut kaikkein lähin ihminen sille ikinä. Se on sanonutkin, ettei sillä ole ikinä ollut sellaista ihmistä, jolle on voinut puhua yhtä vapaasti ja avoimesti kuin mulle ja jolle varsinkin on voinut itkeä. Eikö se yhtään ajattele, mitä se menettää? Kukaan sen ystävä ei välitä siitä niin paljon kuin mä välitän.

Lisäksi mä oon tullut mustasukkaiseksi. Se juttelee jonkun tytön kanssa ainakin galleriassa, siis ihan viatonta läppää heittää ja muuten vain jutustelee. Mutta silti. Mä käyn joka päivä katsomassa sen kommentit, vaikka se onkin virhe. Mulle tulee niistä vaan entistä pahempi olo, koska se on sille tytölle niin mukava, mutta mulle ei. Ne saattaa olla ihan vain kavereita, mutta mä oon silti niin huolissani, koska en halua, että mun eksällä on näin pian uusi tyttöystävä. Mäkin tarviin jonkun ihmisen mun lähelle.

Mua oikeasti oksettaa ajatella mun eksä jonkun toisen tytön kanssa. Ei se olisi niin kamalaa, jos mulla olisi uusi poikaystävä, mutta mä olen se jätetty, hylätty ja ei-haluttu ja ihan ***** yksin. Kaikista pahinta on se, että oon edelleen rakastunut exääni, jolla ei näytä olevan enää mitään muita kuin negatiivisia tunteita mua kohtaan.

Mä aion ehdottaa sille tapaamista ensi kuussa. Se ei ole IKINÄ ollut mulle ilkeä kasvotusten, tämä kaikki ilkeily nytkin tapahtuu vaan jossain mesessä tai tekstiviestein. Eikä se edes uskaltanut jättää mua muuten kuin lapulla. Mä uskon, että se on paljon kiltimpi mulle, kun näkee in real life. Pelkään silti eniten sitä, että se ei suostu tapaamaan mua.

Mä en tajua, miten ihmeessä mä selviän tästä. Nyt tuntuu taas siltä, että oon palannut lähtöpisteeseen.


Jepppe, mä todellakin tiedän miltä susta tuntuu! Mulla tämän viestin pohjalta melkoisen samanlainen tilanne :(

Eli se jätti mut ja nyt on kylmä mua kohtaan vaikka sanoki et välittää musta. Ei tunnu siltä :roll: Se kans toivo ite ensin, et voitas olla ystäviä ja kun mä yritän, tuntuu et se(kin) menee hukkaan ja saan vaan huutamista takas kun oon sanonu/tehny sen mielestä jotain veemäistä. Omasta mielestä en tosiaan ole tai se on ollu tahatonta, mä en jaksais tapella.

Ja tohon, et sua oksettaa ajatella sitä jonku muun kanssa. Sama täällä. Se on nyt käyny tapaamassa jotain uutta muijaa (tavanneet facebookis) ja kun mä kuulin tästä (ihan siltä iteltään kun asia tuli puheeks), mä hajosin taas. Ei siitä oo ees kahta kuukautta ku se jätti mut!!!

Mä en tiiä, mitä mä tällä hetkellä tunnen sitä kohtaan, yleensä on hyvä fiilis enkä kauheesti ajattele sitä mitenkään kaivaten, mut sit joku pieni juttu ja mä itken kauheesti :(

On vaan välillä fiilis, et "kuka toi on?" :( Niin outoo sen käytös nykyään mua kohtaan :cry: Tuntuu tosiaan välillä, et ei jaksa tätä enää, mut sit taas välillä oon jopa onnellinen :)

Jepppe

Välillä oli hyviä päiviä, mutta nyt oon taas ihan romuna. En puhunut vähään aikaan eksälle ollenkaan, en käynyt mesessä tai mitään. Viimeksi kuin menin sinne, niin se yllättäen alkoi puhumaan mulle. Kysyi ensin kuulumisia, oli ihan mukava ja sitten PAM! Muuttui yhtäkkiä tosi tylyksi ja lähti mesestä sanomatta mitään.

Mä en vaan ymmärrä, miten niin ihanasta ihmisestä on tullut tollanen mua kohtaan. Mä en ole varmasti tehnyt sille mitään pahaa, mä oon koittanut olla sille meidän eron jälkeen niin ystävällinen ja vilpittömästi toivonut, että se olisi onnellinen, ja kun ton jälkimmäisen jutun sanoin sille, niin vastaus oli vain "hehe".

Mun oli pakko pistää sille tänään viestiä puhelimeen, koska olin vielä hereillä aamuseiskalta. En ollut saanut koko yönä unta, pyörin vaan sängyssä ja itkin mun onnetonta elämää. Pyysin, että se olisi kiltti mua kohtaan, koska mä en oo päässyt meidän erosta yli ja muhun sattuu sen kylmä käytös. Kaikista kummallisinta on, että se siinä eroviestissään sanoi, että toivottavasti MÄ annan SILLE anteeksi ja voidaan olla ystäviä. Näyttää nyt vaan siltä, että se ei halua olla mun ystävä.

Mä oon kuitenkin ollut kaikkein lähin ihminen sille ikinä. Se on sanonutkin, ettei sillä ole ikinä ollut sellaista ihmistä, jolle on voinut puhua yhtä vapaasti ja avoimesti kuin mulle ja jolle varsinkin on voinut itkeä. Eikö se yhtään ajattele, mitä se menettää? Kukaan sen ystävä ei välitä siitä niin paljon kuin mä välitän.

Lisäksi mä oon tullut mustasukkaiseksi. Se juttelee jonkun tytön kanssa ainakin galleriassa, siis ihan viatonta läppää heittää ja muuten vain jutustelee. Mutta silti. Mä käyn joka päivä katsomassa sen kommentit, vaikka se onkin virhe. Mulle tulee niistä vaan entistä pahempi olo, koska se on sille tytölle niin mukava, mutta mulle ei. Ne saattaa olla ihan vain kavereita, mutta mä oon silti niin huolissani, koska en halua, että mun eksällä on näin pian uusi tyttöystävä. Mäkin tarviin jonkun ihmisen mun lähelle.

Mua oikeasti oksettaa ajatella mun eksä jonkun toisen tytön kanssa. Ei se olisi niin kamalaa, jos mulla olisi uusi poikaystävä, mutta mä olen se jätetty, hylätty ja ei-haluttu ja ihan vitun yksin. Kaikista pahinta on se, että oon edelleen rakastunut exääni, jolla ei näytä olevan enää mitään muita kuin negatiivisia tunteita mua kohtaan.

Mä aion ehdottaa sille tapaamista ensi kuussa. Se ei ole IKINÄ ollut mulle ilkeä kasvotusten, tämä kaikki ilkeily nytkin tapahtuu vaan jossain mesessä tai tekstiviestein. Eikä se edes uskaltanut jättää mua muuten kuin lapulla. Mä uskon, että se on paljon kiltimpi mulle, kun näkee in real life. Pelkään silti eniten sitä, että se ei suostu tapaamaan mua.

Mä en tajua, miten ihmeessä mä selviän tästä. Nyt tuntuu taas siltä, että oon palannut lähtöpisteeseen.

Jepppe

Elämäni mies, ensirakkauteni, jätti mut tekstiviestillä (!) lähes kaksi viikkoa sitten. Meillä oli mennyt hyvin reilu vuosi, vaikkakin oltiin kaukosuhteessa. Näimme lähes joka viikonloppu ja aina lomilla. Poikaystäväni sanoi, ettei välimatka tule ikinä esteeksi ja tekee mitä tahansa mun vuoksi. Kuinkas kävikään...

Olin täysin romuna eroviestin jälkeen. Tuntui, että hetkessä koko elämä menetti merkityksensä. Viestissä vain luki, että: "En pysty enää tähän, anteeks. Rakastan sua silti vielä, aina. Tää on elämäni vaikein päätös ja nyt haluan olla vain rauhassa." Sen jälkeen poikaystäväni sulki puhelimen, enkä saanut siihen mitään yhteyttä, en mitään selitystä. Mun koko pää oli aivan sekaisin, miten ihmeessä se pystyi tekemään noin! Vuorokausi meni itkiessä ja miettiessä kaiken maailman teorioita, miksi kävi näin. Vihdoin se avasi puhelimensa.

Sain soitettua sille. Itkin, itkin, itkin, en muista mitä puhuin sille, olin ihan shokissa. Se itki myös, sanoi, että rakastaa mua, haluaa olla mun kanssa jne. Jossain vaiheessa saatiin asiat sovittua, poikaystäväni pyysi anteeksi sitä edellistä tekstiviestiä, oli kuulemma ollut aivan sekaisin eikä tiennyt mitä teki. Kaikki jatkui ennallaan pari päivää, olimme tosi onnellisia. Päivänä, jolloin poikaystäväni piti tulla luokseni, hän lähettääkin viestin: "En voikaan tulla tänään." Sydän murtui taas niin täydellisesti! Soitin poikaystävälleni, itkin taas, että mitä ihmettä se pelleilee. Ennen se on ollut joka kerta aivan innoissaan meidän tapaamisesta ja laskenut päiviä - jopa tuntejakin - koska näkee mut. Tollanen käytös oli niin uutta ja pelottaa.

Sain ylipuhuttua sen tulemaan mun luokse. Pyysin, että puhuttaisiin asioista, siitä mitä on tapahtunut. Kun poikaystäväni vihdoin saapui, se esitti aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei ehditty siinä sitten puhua yhtään, koska oli tosi myöhä ja se ilta/yö meni vain seksiä harrastaessa ja maatessa vierekkäin sängyssä toisessa kiinni. Sanottiin toisista kaikkea ihanaa, oltiin niin rakastuneen oloisia. Aamulla lähdin kouluun, poikaystäväni jäi nukkumaan ja sovimme, että kun tulen koulusta, niin laitetaan ruokaa ja lähdetään yhdessä shoppailemaan. Ajattelin, että sinä iltana voisimme puhua. Mutta murruin täydellisesti, kun saavuin kotiin: ei poikaystävää, pelkkä lappu pöydällä.

Lapussa luki, että se ei ollut enää valmis meidän suhteeseen. Se sanoi, että ei pysty seurustelemaan, vaikka haluaisi. Rakastaa mua kuulemma aina kaikesta huolimatta ja olen parasta, mitä sille on tapahtunut. Mutta ei vain pysty. Voisimme sen mielestä kyllä olla vielä ystäviä. Järkytyin niin helvetisti, että harva voi kuvitella. Mä olin niin varma, että tässä on mies, jonka kanssa vietän loppuelämäni, eikä mulla ollut mitään syytä epäillä eroa, kun kaikki oli ollut niin täydellisesti! Poikaystäväni siis lähti kotiin ja se aamu ennen kuin lähdin kouluun, oli näköjään viimeinen kerta, kun näimme. Se oli kyllä ihana aamu: herätä saman peiton alta kullan kainalosta ja suudella ennen kouluun lähtöä ja sanoa, että rakastaa toista. Mutta se oli viimeinen.

Sen jälkeen elämä romahti täysin. Poikaystäväni vain sanoi, että haluaa olla nyt yksin, rauhassa. Olimme viikon puhumatta toisillemme mitään: ei ainuttakaan tekstiviestiä, puhelua, mesekeskustelua, galleriakommenttia. Olisin halunnut mennä poikaystävän luo, mutta se ei antanut. Viimein sitten tänään satuttiin messengeriin samaan aikaan. Poikaystäväni vaikutti tosi etäiseltä, se ei juurikaan vaikuttanut halukkaalta puhua mulle. Pyysin, että keskusteltaisiin asioista ja saisin jonkun syyn eroon. Se lopulta sanoi, että se, että emme näe koskaan. Välimatka, sen kesätyöt, harrastukset jne... ei olisi sen mielestä järkeä seurustella. Olin tosi yllättänyt, vielä hetki sitten poikaystäväni niin vannoi, ettei mikään tule meidän väliin.

Siinä puhuttaessa kävi sitten ilmi, ettei poikaystävälläni ole aikomustakaan seurustella kenenkään muun kanssa, mussa ei siis ole mitään vikaa. Se vain sanoi, ettei pysty nyt, eikä HALUA. Sattui ihan kamalasti, kun se sanoi, ettei myöskään halua. Silti se sanoi mulle, että ikävöi mua, oon paras asia koko maailmassa ja rakastaa mua. Miksi ihmeessä me ei silti voida olla yhdessä?? Mä en saa mennä sen luokse ensi viikolla, koska se on kuulemma töissä. Ennen ei ole haitannut. Mä en saa mennä sen luokse viikonloppunakaan, vaikka se ei ole töissä. MIKSI?? Mä haluan olla sen kanssa.

Sovittiin sitten, että ollaan tauolla kuukausi, sen töiden ajan. Mä en tiedä, mitä mieltä mä olen tosta päätöksestä, oon niin varma, etten saa sitä silti takaisin ja se sanoi ton vain sen takia, että mulle tulisi parempi mieli. Se myös sanoi, että ei tiedä, mitä haluaa ensi kuussa, kun on enemmän aikaa ja virallisesti kesälomaa. Tuskin ainakaan olla mun kanssa, se vaikutti niin välinpitämättömältä mesessä. Minne sen tunteet mua kohtaan katosi noin yhtäkkiä? Mä olen aivan rikki sen takia, en pääse yhtään elämässäni eteenpäin, kun mietin, onko mulla mitään mahiksia saada se takaisin. Se ei ole sanonut suoraan erosta, se ei ole kertonut sen vanhemmillekaan, että me ei enää seurustella. Sillä on gallerian ihkupoksissa mun nimi vielä, miksi? Jotkut pienet jutut sen käytöksessä vaikuttaa sille, että se haluaa mut vielä. Onko mulla enää mitään mahdollisuuksia sen miehen suhteen?

Anteeks kovasti tämä viesti. Nyt piti vain päästä purkamaan ja kertomaan mun omasta tilanteesta. Toivoisin, että joku voisi ulkopuolisen silmistä sanoa, miltä tämä meidän tilanne vaikuttaa ja mitä mun pitäisi tehdä. Mä yleensä teen nykyään aina aloitteet tekstiviestein ja mesekeskusteluin, se ei selvästikään haluaisi pitää yhteyttä muhun. Oon niin hukassa ja sydän pienenä tomuna. Haluan sen takaisin, haluan niin kuin asiat olivat 3 viikkoa sitten. Miten se muuttui noin yhtäkkiä, en olisi ikinä uskonut niin ihanasti ja rakastavasta ihmisestä. Mä kuolen, mä oikeasti kuolen tähän oloon.

chloe

Jepppe, minkä ikäisiä olette? Aika ristiriitaista että mies sanoo rakastavansa ja sanoo että olet parasta mitä sille on tapahtunut, mutta silti ei halua/voi seurustella sun kanssa? En nyt haluais maalata piruja seinälle, mutta olisko mahdollista, että mies on voinut tehdä jotain luvatonta kaukosuhteenne aikana? Esim. pienimuotoista/vakavaa pettämistä? Ja sen takia ei kykene enää seurustelemaan sun kanssa. Eikä myöskään uskalla kertoa sulle, koska ei halua satuttaa sua totuudella. (Vaikkakin tapa jättää yhtäkkisellä tekstiviestillä ei ole mikään fiksu tapa hoitaa asiaa :? )

Miehen teot ja sanat on kyllä aika ristiriidassa keskenään... Voin vaan kuvitella kuinka hämmentyny ja surullinen olet :( Mä varmaan ehdottaisin viimeisen kerran kasvokkain puhumista ja että mies sanoo oikean syyn erolle. Ja KUNNON perustelut siihen miks ei voi seurustella enää (työt, harrastukset yms. ei oikein ole päteviä syitä, eihän mies voi sitten ikinä elämässään seurustella kenenkään kanssa saati sitten mennä naimisiin). Jos mies ei tämänkään jälkeen anna mitään selitystä niin kehottaisin unohtamaan hänet vaikka se tulee olemaankin tosi rankkaa ja se sattuu. Mut ajan myötä kaikki on taas hyvin, sä selviät kyllä! - vaikka se kuulostaakin nyt turhan kliseiseltä, niin kyllä maailmassa miehiä riittää. (Usko pois :wink: )

Tsein

Kaksi asiaa tuli mieleen tekstiäsi lukiessa.

Kuinka vakava suhde teillä oli? Eihän vaan olisi käynyt niin, että miehen mielestä vähän liiankin vakavaksi menossa ja alkoi käydä sen verran ahdistavaksi, että tunteista huolimatta ero tuntuu paremmalta ratkaisulta. Jos ilmassa on ollut vihjailuja vakavoitumisesta, aloilleen asettumisesta jne. on voinut tuntua, että liian nopeasti mennään eteenpäin.

Vaihtoehtoisesti omastakin elämästä on tuttu sellainen välittäminen, että kun tietää ettei oma aika riitä seurusteluun ja rakastaa toista kovasti, voi tulla mieleen, että päästää toisen vapaaksi elämään omaa elämäänsä eikä väkisin roikuta suhteessa, jossa kumppania ei ehdi edes nähdä. Kesä muutenkin on niin vapaata aikaa. Jos mies ei halunnut tuntea olevansa jarru sinun elämällesi omien kiireidensä vuoksi?

Parhaiten tämä asia selviää kun saisitte keskusteltua asiasta. En ainakaan itse löytänyt tekstistäsi yhtään selkeää syytä, miksi mies halusi eron, vaan eipä se syy tainnut sinullekaan selvitä. "Ei ole valmis", "ei pysty seurustelemaan" ovat vain kiertoilmauksia jollekin toiselle asialle. Perimmäinen syy olisi hyvä selvittää.

heica

Mulla on ollut vähän samanlainen tilanne nykyiseni kanssa, mutta ollaan kaikki jo selvitetty. No mutta kuitenkin, luulen että miestäni ahdisti mun jatkuva perään soittelu, ja se vahva kiintymys siihen niin nopeesti. Uskon että hän jotenkin ahdistu tai ei voinut päättää suhteen asioista vaikka vaikutti onnelliselta ja vakuutteli rakkauttaan ja sitä kuinka olen parasta hänen elämässään (ja uskon että hän puhui totta silloinkin). Mies oli siis liian kiltti, ei osannut ottaa ajoissa härkää sarvista vaan alkoi ratkaista ongelmaansa (oikeastaan ei kummatkaan vieläkään tiedetä, mikä se varsinainen ongelma oli) liian myöhään ja samalla myös mä kärsin siinä epätietosuudessa ja pelossa että mimmonen viesti siltä seuraavaks tulee.
Suhde ei ollut kovin vakavaa perussettia vielä silloin, mutta molemmat oltiin jo tehty se "päätös" että ajan myötä tää suhde muuttuu vakavammaks. Ehkä kuitenkin edettiin liian nopeesti.... ja kaiken kruunaa se, että meidän "rakkaustarinan" pohjana on mehevä riita.

Jepppe

Kiitos viesteistä. :)

Tää syy on mullekin täysin epäselvä. Pettämistä tai mitään sellasta en epäile. Se ei ole mikään naistenmies, mä olen sen eka tyttöystäväkin. Se on kertonut mulle joskus kantansa pettämisestä, kun tuli puheeksi mun vanhempien eron kautta. Ja olisi tosi hassua kuvitella se iskemässä jotain tyttöjä, se on sen verran ujo ja muakin sai suunnilleen kinuta leffaan, että suostuin :D

Oon ihan varma, että sitä ei ahdista meidän seurustelu. Yleensä se on ollut just poikaystäväni, jota mä oon joutunut toppuuttelemaan. Se on puhunut lähinnä yhteenmuuttamisesta ensi syksynä, siitä että tulisi mun kaupunkiin töihin jne. Tosin nyt se sanoi, että meneekin töihin omaan kaupunkiinsa eikä senkään takia voida olla enää yhdessä. Nytkin kesällä oli poikaystävän ehdotus, että lähdettäisiin ulkomaille, mutta eipä näytä siitäkään matkasta mitään tulevan.

Mua pelottaa ihan kamalasti, miten se on muuttunut! Se sanoi tänään, että tasan kaksi viikkoa sitten, kun se oli sen kavereiden mökillä tai jossain (kai viettivät jotain poikien iltaa tai sellaista) se tajusi, että meidän juttu ei vain toimi. Tuolla ei ollut mitään tyttöjä, sen tiedän. Mutta ton jälkeen tuli parin päivän päästä mulle se tekstari, ettei se enää pysty olemaan mun kanssa. Haluaisi, muttei pysty.

Ennenkin on ollut töitä ja harrastuksia, mutta silti ollaan raivattu tilaa toisillemme! Mä en tajua, miksei mun poikaystävä (pitäiskö sitä jo entiseksi kutsua) ei halua jutella mun kanssa. Mua ihan nolottaa, miten monta kertaa mä olen yrittänyt sille soittaa ja saan vain jonkun tekstarin, että en voi puhua sun kanssa. Kerran se sanoi, ettei halua kuulla mun ääntä, koska se on liian ihana ja satuttaa. Haluaisin tavata, mutta sekään ei käy. Ei edes viikonloppuna! Vaikka se itse ehdotti, että voitaisiin olla kavereita. Miksei me sitten voida edes tavata kavereina, kyllähän nyt kaverit tapaa toisiaan?

Mä oon niin ihmeissäni, muhun sattuu niin paljon. Joku demoni on ottanut siitä vallan. Ennen mä olen ollut sille kaikki kaikessa, jotenkin olisi ollut paljon todennäköisempää, että mä jätän sen. Se on tähän mennessä ollut niin riippuvainen musta, mä oon myös sen tuki ja turva.

FeCo

Argh, miksi joidenkin miesten pitää olla niin vaikeita? Itse ainakin haluaisin kuulla syyn kaikkeen tuollaiseen käytökseen, oli se sitten mikä hemmetti tahansa. Mulle tuli mieleen, että pojan elämässä on tapahtunut jotain vakavaa/hämmentävää/pelottavaa mistä se ei pysty tai osaa kertoa sulle. Ei siis mitään pettämistä. Sitten tulevat tuollaiset verukesyyt. Luulisi, että jos hän ei vain haluaisi olla kanssasi hän pystyisi sanomaan sen sinulle päin kasvoja eikä vain tuolleesti viesteillä ja lapuilla kun olette kuitenkin jo suht kauan seurustelleet.

Tuossa jutussa on kyllä jotain niin hämärää.. Miksei hän vain voi kakaista syytä ulos! Miksi hän ei voi olla kanssasi kun kerta rakastaa sinua ja sinä häntä? Voin vaan kuvitella miten raastavaa ja vaikeaa tämä on sinulle ja ilmiselvästi pojallekin. Siellä kavereiden kanssa on varmaan jotain tapahtunut ja puhuttu. Voisitko udella joltain hänen kavereistaan? Jos joku heistä tietäisi mitä poikaystäväsi päässä liikkuu...

Ehkä kannattaa koittaa jaksaa sinnitellä ja antaa hänen olla ihan rauhassa vähän aikaa. Ehkä sitten kun hän on saanut ajatella asioita kunnolla ja kenties selvittää omia asioitaan niin syyt kaikeen tuohon selviävät. Ihan perseestä, että tuollaista sattuu noin yhtäkkiä kun itse luulee kaiken olevan hyvin. Tiedän tunteen kun toinen tekee asioita ilman mitään selitystä ja miten hulluksi tietämättömyys voi tehdä. Voimia sinulle!

heica

Hehh, tosta ahdistuksesta voin sanoa, että itseäni ahdistaa joskus nykyiseni kanssa (olin melkein 20 ennen kuin alettiin seurustelemaan, joten olen viihtynyt yksinäni ja halunnut paljon aikaa itselleni) koska tämä on mun ensimmäinen suhde, ja välillä miettii että kuinka voisi olla vapaa ja ilman mitään sitoumuksia, mutta en niitä niin tosissaan halua tai toivo ja eroa poikaystävästä kaikista eniten pelkään. Sitten jos ahdistaa niin siitä pitää osaa puhua tai laittaa samantien poikki tai edes taolle, ettei toinen joudu kärsimään sen takia että toinen vain soutaa ja huopaa... Voi olla niitäkin tapauksia joissa ei itse edes tiedä mitä päässä liikkuu ja mitä tehdä, mutta sillonkin olisi hyvä avata suunsa ja kertoa että mikä on homman nimi.

Jepppe

Voi vitsi mua väsyttää tää tilanne. En tiiä yhtään, mitä se poika puuhailee, se on koko ajan menossa, käy vain nopeasti aamulla, kun herää koneella.

Lueskelin tota meidän viime mesekeskustelua. Jos nyt rupeaisin jotain eron syytä miettimään, niin siitä käy aika vahvasti ilmi, että poikaystävällä ei ole aikaa seurustella. Se sanoo, että haluaa nyt vain keskittyä kesätöihin ja muuttamiseen (haluaa yhtäkkiä muuttaa pois kotoa). Tosin on se aiemminkin jotain muutosta puhunut. Ja kun sanoin, että mä en enää näytä olevan se ykkösjuttu sun elämässä, kun työ ja kaikki muu menee edelle, niin siihen se vain vasta, että: "No heh heh."

Lähetin sille illalla tekstiviestin, ihan ystävällisesti kyselin, että voitaisko edes kaverimielessä käydä kesällä yhdessä siellä festareilla, missä sovittiin, että käydään. Ei vastausta. Miksi ihmeessä ei voi edes tuollaisiin viesteihin vastata?? Mulla alkaa kohta mennä hermot. Saisi ihan rauhassa käyttäytyä noin välinpitämättömäisesti ja paskamaisesti, mutta satun rakastamaan kyseistä ihmistä, niin vähän vaikeampi juttu.

Ja joo, kai me tauolla ollaan. Tai en mä tiiä. Ehkä me ollaan lopullisesti erottu. Poikaystävä ei osoita tasan mitään merkkejä, että sillä olisi mua ikävä, se näyttää ihan siltä kuin meidän ero olisi tosi helppo asia! Okei, se itki ehkä päivän ja tänään sanoi, että silläkin on ikävä mua, mutta silti. Tällä hetkellä mä kaipaan niin paljon syliä, mun kuuluis tällä hetkellä olla sen luona, mutta missä mä oon. Mä oon yksin himassa, voi vittujen vittu. Mä haluan kaiken takaisin ennalleen. Mä ainakin haluan jonkun kunnon syyn, että voin olla sinut tämän jutun kanssa. Eikö mun poikaystävä ikävöi kosketusta, halauksia, suudelmia...? Mä niin kaipaan niitä!!

Mun rakas täydellinen poikaystävä muuttui hirviöksi. En jaksa tätä. Kiitos ihanat cosmonaiset, jotka jaksatte lukea mun vuodatusta! <3<3

marika_

En nyt ehkä osaa sanoa mitään mistä olis suuremmin apua, mutta semmonen tuli mieleen, että jos palaatte yhteen, sinulla on kaikki syyt olla miehelle aivan äärettömän vihainen.
Tekstiviestillä jättäminen on raukkamaisinta, lapsellisinta ja epäkunnioittavinta mitä voi tehdä. Oikeastaan jättäminen mitenkään muuten kuin päin naamaa on väärin. Sen verta pitää olla munaa jokasella.
Ja tommonen että häivytään vaan mitään sanomatta on myös ihan käsittämätöntä. Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä hoitamaan asiat hiukan toisella tavalla - puhumalla.

Nii ja veikkaisin suurimmaksi miehen ahdistuksen syyksi juuri tuon välimatkan, ehkä vaan kaipaisi enemmän yhteistä aikaa/ei halua sinuakaan roikottaa suhteessa jossa yhteistä aikaa on kovin vähän. Kuitenkin älyttömän törkeää käytöstä, asian olisi voinut hoitaa niinpaljon nätimminkin.

Ja vaikka eron jälkeen tuntuu alussa että koko maailmasta putoaa pohja pois, ettei millään ole enää mitään väliä, niin yllättävän pian sitä alkaa huomaamaan asiassa joitain hyviäkin puolia. Pitkään tulee niitä surullisia hetkiä, kun toinen tulee mieleen, mutta pääsee niistäkin eroon. Ja maailmassa on miehiä ihan tarpeeks, kyllä sieltä joku uus tulee joka vie jalat alta vielä paljon kovempaa ku nykynen ;) Nimim. nähty ja koettu.

Arcanithel

Tiedän miltä tuntuu, kun toinen tuolla tavalla yhtäkkiä pistää pillit pussiin ja jatkaa matkaansa taakseen katsomatta. Tilanteesi muistuttaa omaa eroani, josta on kulunut jo puoli vuotta. Seurustelimme melkein 3,5 vuotta, olimme jopa kihloissa 8kk, kun mies yhtenä iltana sanoi haluavansa erota. Syytä tähän en edelleenkään tiedä. Aina kun kyselin häneltä syitä päätökseen, hän suuttui ja minä sain haukut niskaani. Minulle ei kuulemma riittänyt mikään vastaus; ainoa, mitä hänestä irti sain oli "en vain pysty". Olen jo tiedostanut, etten varmaan koskaan saa tietää syytä sille, miksi hän minut jätti.

Uskon poikaystäväsi kokevan samaa ahdistusta, kuin epäilen entisenikin poteneen: hän on nuori, koko elämä edessään ja paljon koettavaa. Hän voi kokea menettävänsä jotain hienoa ja ihmeellistä seurustelemalla iässä, jolloin oikeastaan kaikki ovet ovat auki. Shittimäisesti tehty toiselle, joka oikeasti on antanut itsensä kokonaan parisuhteelle. Ehkä poikaystävästäsi on helpompaa pistää eron syyt välimatkan ja ajanpuutteen piikkiin, kuin sanoa haluavansa rellestää. Tiedän, kuinka pahalta tuntuu kuulla tällaista saatikka sitten ajatella, mutta itse olen todennut tällaisen olevan hyvinkin mahdollista - niidenkin ihmisten kohdalla, joista ei ikinä olisi uskonut mitään pahaa.

Mielestäni poikaystäväsi käyttäytyi raukkamaisesti jättäessään sinut tekstiviestillä. Seurustelitte kuitenkin vuodenpäivät, tuossa vaiheessa ei enää voi käyttäytyä vastuuttomasti toista kohtaan ja heilauttaa asiaa villasella kuin pahaiset teinit konsanaan. Kyllä sinä olet ansainnut kuulla eron todelliset syyt. Samanlaista vellihousumaista käytöstä harrasti entiseni, sentään jo 20v. On se jännä, kuinka tuollaisissa vaikeissa asioissa tuntuu vain olevan helpompi paeta. :roll:
Toivottavasti saat asiaan selvyyttä. Mielestäni tuo asia pitäisi selvittää ennen kaveeraamisia, poikaystäväsi ei saa tuntea pääsevänsä pulasta kuin koira veräjästä. Parisuhteessa kun aina tulee ottaneeksi vastuun myös siitä toisesta osapuolesta, napa pysyy paikallaan vaikkei sitä koko ajan tuijottelisikaan.
Voimia!

Taica

Kertomuksesi on melkein suoraan mun elämästäni. Mies sano ettei haluu nyt ketään ei mua, mut ei ketään muutakaan. Halus miettiä asioita rauhassa ja kattella sit kesän jälkeen, et haluuks se yrittää vielä vai ei. Se jätti mut myös yllättäen ja tekstiviestillä. Kaikki oli ennen sitä ihan hyvin. Ei ollu mitään pätevää selitystä jättämiselle vaan tekosyitä, kuten et ollaan niin erilaisia ym. Kaikke mikä ei ollu ekaan kahteen vuoteen haitannu. Yhtäkkiä kaikki erilaisuus olikin este meijän suhteelle ja mies sano rakastavansa mua, mut ei vaan halunnu jatkaa suhdetta.

Kesän jälkeen palattiin lopulta yhteen. Mies ei ollu enää sama ihminen kun ennen. Mä asuin sen lähellä ja näin, ku se joka aamu lähti johonki (siis koko sen meijän erossa olo ajan) ja tuli vasta illalla myöhään himaan. Koko kesänä se oli himas vaan parina päivänä. Yhteen palattua se oli etäinen jollain oudolla tavalla, mitä en osaa selittää. No tärkeintä on, et mäkin tein koko kesän kaikki meijän keskustelu alotukset eli tääkin täsmää sun tilanteeseen ja mies siis vanno, ettei sillä ole ketään edes kiikarissa ja se rakastaa mua ja haluu olla vaan yksin.

No yhteen paluun jälkeen kerittiin oleen yli puoli vuotta yhes, kun sain sit tietooni, et mies oli ihastunu tai rakastunu sillon edellisenä kesänä toiseen naiseen. Eli se piti mua vara sijalla koko kesän, että jos se ei saa sitä toista naista ni se ottaa mut takas. Ja näin kävi. Sain käsiini miehen sähköpostin sille muijalle. Se oli yrittäny vielä viimesen kerran saada sitä toista naista itelleen päivää ennenkö me sit sovittiin, et yritetään uudelleen. Mä olin siis aivan totaalinen varasuunnitelma sille koko kesän.

Eli mies oli tunne tasolla ja osittain fyysiselläkin tasolla pettäny mua kesän alussa, sit se jätti mut käyttäen verukkeita ja anto kuitenki toivoo, et voidaan vielä palata yhteen, mut ei oo varmaa et palataanko ja kun ei saanu sitä haluamaansa akkaa ni otti mut takas, eikä kertonu mitään pikku suhde yritelmästään. Eli mieti tarkkaan mitä teet!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat