Neuvoa kaipaava - Parisuhteet

frosten

Tarvitsisin neuvoa mitä mieltä olette tai itse tekisitte,

eli oon seurustellut kohta 1vuoden mutta meillä on kaukosuhde näämme kerran kuussa minimissään, kun asumme eri maissa.

ollaan sovittu että molemmat saavat käydä esim ravintolassa tanssimassa ja muutenkin olla kavereiden kanssa ja käydä niitten kaa melkein missä vaan kunhan kertoo aina että mihin on menossa.

eli itse olen antanut luvan tyttökaverilleni mennä ravintolaan tanssimaan kavereidensa kanssa viikonlopuisin silloin kun haluaa mennä ja muutenkin itseni mielestä aika vapaasti mennä, koska tietenkin sitten itse saan myös mennä.

mutta nyt joku hänen kavereistaan oli ehdottanut ulkomaan matkaa etelään 3päiväksi 5-10 tyypin ryhmässä ja en itse haluisi että lähtisi koska
haluisin että ulkomaan matkat tehdään yhdessä eikä jos seurustelee niin bilettämis/kavereiden kanssa.

nyt on tullut riita sitten jos en päästä ja tuntuu että kun antaa hyvin vapauksia niin tämäkö on palkka siitä että antaa vapauksia,
saa sitten kärsiä joko a vaihtoehto että tyttökaveri loukkaantuu kun ei pääse lähtemään jos tottelee toivomustani,
ja aina kyseinen asia tulee esille kun esim jostain riita syntyy näin epäilen.

tai b)päästän mutta tunnen itse että joudun antamaan periksi muuten ei sopua synny, ja en ole sen tyylinen luonne että aina olisin vaan että joo joo saat mennä saat tehdä mitä vaan.

eli molemmat olemma vähän yli 20kymppisiä ja suunniteillä olisi kesällä yhteen muutto.

eli antakaa mielipide mitä itse tekisitte kyseisessä tilanteessa kuuluuko teidän mielestä päästää ulkomaan matkalle jos seurustelee tai miten itse toimisitte samassa tilanteessa/olette toimineet.

kiitos jo etukäteen vastauksista.

ja ps (anteeksi jos on kirjoitus virheitä tein tämän yöllä ennen töihinlähtöä.)

Sivut

Kommentit (16)

Puutarhis

Nämä ovat melkoisen ihmis- ja parisuhdekohtaisia asioita.

Mun mieheni oli juuri viime kuussa poikien kanssa 4 päivän etelänmatkalla, eikä mulla ollut siitä mitään pahaa sanottavaa. Niin kauan kuin ei ole lapsia, voi melkoisen vapaasti mennä mihin haluaa, kunhan kerrotaan toisillemme etukäteen ja sovitaan, ettei samalle viikonlopulle olla onnistuttu buukkaamaan päällekkäisiä juttuja. Miehen kaverit ovat luotettavia (turvallista matkaseuraa) ja reissun ainoa "miinuspuoli" oli se ikävä. Mun tuli ikävä miestäni ja hänen minua.

Mun parisuhteessa taitaa kuitenkin olla se ero, että näemme toisemme päivittäin ja käytännössä elämme toistemme kanssa. Mun mielestä silloin on ihan hyväkin toisinaan lähteä pois toisen luota. Mun mielestä ei toista voi ikävöidä, jos toinen ei koskaan mene pois.

Mun ainoat ehdot noille ulkomaanreissuille oli, että Pariisi, Rooma ja Pattaya ovat kiellettyjä matkoja. Myöskään kahden viikon reissulle minä en häntä päästäisi ilman minua.

En siis osaa neuvoa sinua suuntaan tai toiseen. Mun mies totesi reissunsa jälkeen, ettei halua enää lähteä ulkomaille ilman minua, koska ikävä on niin kova.

ilakka

Mekin elämme miehen kanssa kaukosuhteessa, tosin samassa maassa, joten näemme keskimäärin joka toinen viikonloppu. [size=8](vaikka itse en kyllä näe, että välimatka mitenkään vaikuttaisi tähän ongelmaan)[/size]
Seurustelua on takana nelisen vuotta ja tuona aikana mies on tehnyt kavereidensa kanssa muistaakseni neljä ulkomaan matkaa plus muita lyhyempiä laivareissuja tms. Miehen kanssa yhdessä emme ole käyneet missään.

En silti koe, että miehen matkat olisivat mitenkään minulta pois, mitä nyt joskus tapaamista on jouduttu siirtämään viikolla eteenpäin. Kyllä sitä toivoo, että yhdessäkin johonkin lähdettäisiin, mutta ei silti tule mieleen kieltää miestä kavereidensa kanssa menemästä.

Onko tytön matka sitten jotenkin sinulta pois? Jos kerran "päästät" tytön baariinkin [size=8](vaikka poikaystävä ei mielestäni ole missään luvanantoasemassa)[/size], niin tuskin pelkäät pettämistä. Oletko sitten mustasukkainen siitä, että tyttösi saattaisi saada kivoja muistoja jonkun muun kanssa kuin sinun? Vai mitä oikein pelkäät? Kolahdusta kuoreesi, jos saattaisitkin joutua pyörtämään päätöksesi?

coquelicot
frosten
haluisin että ulkomaan matkat tehdään yhdessä eikä jos seurustelee niin bilettämis/kavereiden kanssa.
Jos kyseessä on semmoinen tilanne, että olette säästäneet kovasti rahaa päästäksenne edes kerran yhdessä ulkomaille ja toinen haluaakin käyttää rahat siihen että lähtee bilekaverien kanssa, menee hankalaksi. Jos teillä kuiteskin on mahdollisuus tuosta bilekaverien kanssa tehdystä reissusta huolimatta lähteä sitten vielä yhdessäkin ulkomaille/muuten vaan pidempään reissuun niin sitten totta kai "annat" tyttökaverisi lähteä etenkin kun on noin lyhyestä reissusta kyse. Etkä syyllistä. Keksi itsellesi kivaa ohjelmaa reissun ajaksi.

Kyllä mun mielestä molemmilla pitää olla omiakin ystäviä, harrastuksia ja vaikka reissuja, jos siltä tuntuu eikä kumppanin asia ole alkaa niitä rajoittaa [u]sillä edellytyksellä että[/u] aikaa riittää myös parisuhteelle, yhdessäoloon ja yhteisiin juttuihin/harrastuksiin/matkoihin. Ystävien näkökulmasta mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se että seurusteleva ystävä jumittuu täysin kotiin ja kiinni kumppaniinsa. No, teillä sentään tuo "kaverien kanssa baariin" juttu toimii mutta kyllä mä ihmettelisin, jos ystävä ei "saisi lupaa" lähteä meidän muiden kanssa reissuun (tai jouduttaisiin ottaan mieskin mukaan).

Mun tuttavaporukassa pariskunnat käy välillä lemmenlomilla kahdestaan, välillä tytöt lähtee viettämään shoppailuviikonloppua Keski-Eurooppaan ja pojat lähtee joskus kiipeilyreissuille Alpeille. Ja kaikki on tyytyväisiä, koska pojat ei jaksaisi kierrellä kauppoja eikä tytöt tuhlata lomapäiviään jossain vuoristomökissä kiipeilijöitä odotellen. Vaikka tietysti ikävä saattaa välillä iskeä sekä kotona odottelevaan että reissaajaan niin sitä kivempaa on sitten taas olla yhdessä.

Onko parisuhteella tulevaisuutta jos ei pysty luottamaan toiseen tai muuten vaan päästämään pois viereltään muutamaksi päiväksi? Entä jos tyttökaverillesi tulee jossain vaiheessa vaikka viikon duunimatka ulkomaille? Saako hän silloin mennä? (Kyllä, duunimatkoillakin biletetään ja silloin ei edes ole ne omat tutut bilekaverit mukana...)

Pennsylvania

Miten niin "päästät" tai "annat vapauden mennä kavereitten kanssa"!? Herranjestas, ei sinulla kuulu olla sanavaltaa tuommoisissa asioissa! Tyttö on aikuinen, itsenäinen ihminen, ei sinun lapsesi tai sinun omistamasi. Parisuhde ei tarkoita, että toiselle tulisi jonkinsortin oikeus päättää toisen tekemisistä, kieltää tai käskeä häntä menemään. Tietysti asiat kuuluu kertoa ja niistä on hyvä keskustella, mutta kahlitseminen ei ole parisuhteen tarkoitus. Varsinkaan, kun tytön ulkomaanmatkalle ei ilmeisesti ole mitään oikeata estettä, poislukien sinun käsittämätön uikutuksesi, jolle en kyllä näe minkäänlaista perustetta?

Ja Taskumyy, miten sen, että tykkää mennä, pitäisi estää yhdessäasuminen? Eiköhän se vain paranna yhteisen arjen laatua, jos tapaa välillä muitakin.

frosten

Mutta minusta tuntuu että käytetään lyömäaseena sitä että loukkaannutaan jos en päästäisi lähtemään ja tuntuu kun joutuu sitten joka asiassa taipumaan entä seuraavat asiat jotka ei minua miellytä pitääkö minun kaikeen vaan sanoa juu tee niin mene vaan koski sitten mitä tahansa asiaa?

törkeää vaan musta että ei arvostete tippaakaan niitä uhrauksia mitä nyt olen antanut ja vapauksia vaan sitten loukkaannutaan jos sanon että en tykkää jos lähdet kyseiselle reissulle.

ja sitten taas jos päästän reissulle olen joku maailman paras poikaystävä, pelkään että alkaa sitten kostokierre vaan että rupeen itsekkin lähtemään kaikenmaailman matkalle koska myös toinen saa mennä ja on enkä tiedä onko siinä mitään järkeä.

kuitenkin tuntuu että aika paljon annan vapauksia verrattuna joihinkin jotka todella elävät kuin vankilassa.

ja se on totta heti tuntuu että kaverit leimaavat että onpas sinulla ihme poikakaveri kun et saakkaan lähteä, vaikka eivät ehkä sitten tajua että kyllä tämä poikakaveri on antanut vapauksia mennä ja tulla, ja ravintola illoissa ei ole luottamus pula mutta 3päivän matkalla oma luottamukseni voi horjua jo vähän okei onhan sekin oma osasyyllisyyttäni koska itse aikoikaan en ollut kovin luotettava niin nyt saan sitten siitä kärsiä itse ehkä se on sitten ihan oikein minulle.

mutta kiitti vastauksista anyway :):) antaa uutta puolta katsoa asioita,.

coquelicot
frosten
tuntuu kun joutuu sitten joka asiassa taipumaan entä seuraavat asiat jotka ei minua miellytä pitääkö minun kaikeen vaan sanoa juu tee niin mene vaan koski sitten mitä tahansa asiaa?

törkeää vaan musta että ei arvostete tippaakaan niitä uhrauksia mitä nyt olen antanut ja vapauksia vaan sitten loukkaannutaan jos sanon että en tykkää jos lähdet kyseiselle reissulle.


Kun rakastaa toista ei pidetä kirjaa siitä mitä on toiselle antanut vaan ollaan onnellisia siitä että on saanut antaa. Työnantajat laskee montako lomapäivää alaiset on käyttäneet ja paljonko on jäljellä mutta parisuhde ei ole työsuhe.

Katso huviksesi tältä foorumilta löytyvää keskustelua kumppanin työttömyydestä; ei ne vastaajat siellä ole pitäneet kirjaa siitä miten paljon ovat kumppaninsa elättämiseen käyttäneet rahaa eikä sullakaan pitäisi olla mitään syytä laskea kumpi on käynyt useampana iltana baarissa tai enemmän matkoilla. Ja jos yhtään mietit niin jossain "mä meen baariin vaikkei huvita koska toikin meni baariin" kostokierteessä ei ole järkeä.

Kun tyttösi tuntee olevansa onnellinen kanssasi niin saat kyllä suhteessa moninkertaisina takaisin kaikki nuo "uhraukset" mitä tunnet tehneesi. Vai onko kivempaa että "kiellät" tyttökaveriasi lähtemästä ja katselet sitten kotona kolme päivää ihmistä joka on ehkä fyysisesti läsnä mutta henkisesti muualla kun matkakohteesta tulee "kunpa olisit päässyt mukaan, aurinko paistaa ja täällä on kivaa ja ihania kenkäkauppoja" -tekstareita. Kyllä sä siinä vaiheessa sitten kai jo toivoisit päästäneesi tyttösi reissuun niin että kolmen päivän päästä kotiin tulisi väsynyt mutta tyytyväinen reissaaja joka olisi onnellinen kun näkee sut ja pääsee taas viereesi ja jolla ei olisi hetkeen tarvetta lähteä mihinkään.

Tottakai sä voit ja sun pitääkin sanoa tytöllesi (mutta nätisti) että sulle tulee ikävä jos se on kolme päivää poissa ja että olisi ollut kiva matkustaa yhdessä. Voihan olla että tyttökaverisi muuttaa vielä mielensä ja jää kotiin. Mutta niin kuin Pennsylvania tuossa sanoikin, te olette molemmat aikuisia ihmisiä ja molemmilla on yhtäläinen oikeus tulla ja mennä ilman että keneltäkään pitää pyytää lupaa, vaikka toki on huomaavaista ilmoittaa minne on menossa ja kenen kanssa ja milloin tulee. Jos teidän suhde ei pysy koossa ilman jonkinasteista "kysy isiltä lupa" tai vankilameininkiä niin kaipa on parasta että se tulee ilmi tällaisessa varhaisessa vaiheessa.

Liliana

Minusta tuntuu että tässä ongelmana on ainoastaan se luottamuspula. Kaikissa suhteissa rajoista on sovittava ja keskusteltava, muuten voi tuollainen ulkomaanmatkalle päästäminenkin tuntua yllättävän vaikealta. Mutta omasta mielestäni se ei ole mikään ratkaisu, että kiellät tyttöystävääsi lähtemästä, vaan avain tähän asiaan nyt olisi se keskutelu ja luottamuksen rakentaminen.

Puutarhis
nsku
Puutarhis Ihan mielenkiinnosta vaan haluisin kysyä, että miks juuri Pariisi, Rooma ja Pattaya ovat kiellettyjä matkoja?

Pariisiin liittyy romanttinen mielikuva pariskuntien kaupungista (mm. kaverini veli kosi morsiantaan eiffel-tornin huipulla) ja sen haluaisin ensin jakaa mieheni kanssa, sen jälkeen voisi mennä jo poikienkin kanssa. Ei muuten mieskään halunnut sinne lähteä poikien kanssa :wink:.

Rooma (ja itseasiassa Venetsiakin) on mun mielestä historiallisesti nin kiehtova paikka, että haluan senkin jakaa mieheni kanssa ensimmäisen kerran (toinen kerta on taas eri asia).

Pattayaan liittyy mielikuva vanhojen miesten sekstailusta alaikäisten tyttöjen/poikien kanssa, joten mies ei saa sinnekään mennä. Mielikuva paikasta ällöttää.

En siis koskaan ole käynyt noissa paikoissa ja Pattayalle en edes halua. Maailmassa on tuhansia muitakin paikkoja, joten noissa paikoissa haluaisin mieheni reissaavan minun kanssani ensimmäisenä. Muualle voi lähteä poikien kanssa aivan vapaasti.

marika_

Ensin oikeesti luulin että alotusviesti, ja aika monet muutkin täällä on vitsejä...

Mä oon lähössä ensviikolla kaverien kanssa Berliiniin ja Tukholmaan (parin päivän reissuja kumpikin), enkä kyllä miehen lupaa kysyny, ilmotin vaan. Samoin mies kun on ollu tässä poikien kanssa jollain mökkireissuilla ja syksyllä on lähössä työkaverin kanssa Tallinaan, niin en todellakaan voi ymmärtää millä oikeudella mä sitä kieltäisin? :shock:

Ei tyttöystäväsi ole millään tavalla huollettavasi, ja mun mielestä koko tommonen "annanko luvan vai en" ajattelutapa on ihan vääristyny.

Musta on vaan äärimmäisen kohtelias ele tyttöystävältäsi, että hän ylipäänsä kysyi.. Ja jos toinen kysyykin, niin musta sillon automaattisesti "annetaan lupa" (vaikkei siitä oo kysymys, aikunen ihminen ei tarvii periaattessa kun oman lupansa, eli kyse on vaan enemmän mielipiteen kysymisestä), ellei oo jotain ihan tosi hyvää syytä olla toisen matkaa vastaan.

Joten niin kauan kun se oma aika ei oo ratkasevasti yhteisestä ajasta pois, ja kunhan juttuja tehdään myös yhdessä ja toinen ei rupea jatkuvasti yhteisiä menoja perumaan omien juttujen takia, niin on ihan kummankin oma asia miten menee.. Tietysti sitten kun on lapsia, ni asia erikseen..

Musta jotenkin melkeen sairasta, ku porukka puhuu täällä et "ei SAA tehdä/ei SAA mennä" :shock: Tai siis, musta olis tosi kiva jos esim. Pariisiin mentäs ekan kerran yhessä, mut en mä herranjumala koe mulla olevan mitään oikeutta sanoa, ettei mies sinne SAA mennä.. Ei toista ihmistä voi omistaa.

Nii ja toi alottajan "uhrauksia joita oon tehny" ja "lupia joita oon antanu", niin noin aatellaan lapsista, ei kumppanista... Ei ole mikään uhraus antaa toisen elää myös omaa elämäänsä, eikä tosiaankaan tyttöystäväsi edes tarvitsisi lupaasi matkoihin/baarissa käymiseen.

Ässä

särähti tosi pahasti korvaan tuo "vapauksien antaminen" ja "uhrauksien tekeminen" Saapi kuvan, ettei oikeasti haluaisi, että toinen kävisi baareissa vaan on antanut luvan siihen, jotta itsekin voisi sitten baareilla....

Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

Daicy

Totta kai hänen tulee saada lähteä ulkomaille ystäviensä kanssa? Ei minulla ainakaan olisi tullut mieleenkään kysellä poikaystävältä (seurustelua 3 v. takana) että saanko lähteä. Olen vain kertonut hänelle suunnitelmistani ja toteuttanut ne. Olin viime kesänä kavereideni kanssa Saksassa ja tänä vuonna tarkoitus lähteä Kreikkaan. Mielestäni on outoa kysellä kumppanilta saako ja voiko lähteä, ei toista voi omistaa. Niin kauan kun ei ole pettämässä kumppaniaan siellä ulkomailla niin eikös kaiken pitäisi olla hyvin? Voi niitä matkoja sitten tehdä yhdessäkin jos se siitä kiinni on. :)

Pennsylvania

Mä kysyin kyllä poikaystävältä "luvan", että sopiiko mun muuttaa ulkomaille. Mies sanoi, että katuisin myöhemmin, jos en nyt tekisi asioita, joita olen aina halunnut tehdä, vaan jättäisin suurenmoiset mahdollisuuteni käyttämättä hänen takiaan.

Jos hän olisi perustellut jotenkin tarpeeksi sydäntäsärkevästi, miten hän tarvitsisi mua täällä tukenaan ja ei kestäisi sitä ikävää ja satunnaisia tapaamisia, olisin luultavasti jäänyt. Onneksi mitään sensuuntaista lausetta ei tullut, mies tukee mua suunnitelmissani täysin. Ja jos olisin jäänyt, luultavasti olisin vanhana ja kärttyisänä eukkona miettinyt katkerana, että silloin mies seisoi tiellä, kun halusin valloittaa maailman. Sen sijaan, jos mies olisi KÄSKENYT mua jäämään, kokisin miehen omistushalun ja määräilyn aika raskaaksi, en tiedä, olisiko siitä eroamatta selvitty. Kuitenkin, suhteessa pitää olla tasavertaiset, toisen tekemisten määrääminen ei kuulu parisuhteeseen.

Aloittajan parisuhteessa ei edes jaeta arkea, nainen ei ole lähdössä jonkun hirveän kriisin keskeltä ja jättämässä miestä selviämään yksin asioistaan. Mitä sillä on väliä, jos kyseessä on kaukosuhde, missä kohtaa kaukana nainen on? En ymmärrä ollenkaan!

Aloittaja myös epäilee, että naisen ulkomaanmatka voisi innoittaa "kostoon", jonka myötä aloittaja itsekin lähtisi reissaamaan kavereitten kanssa! Uskon, että se olisi ihan tervettä. Ei se mikään kosto ole, se on normaalia käytöstä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat