Ei mitään yhteistä? - Parisuhteet

Cara-

Ei meilläkään intin aikana riittänyt kauheasti asiaa puhelimessa, meistä kun ei oikein kumpikaan osaa puhua mitä sylki suuhun tuo. :lol: Ei meillä muutenkaan ole mitään tiettyjä yhteisiä puheenaiheita, mutta se nyt vaan on niin että vaikka toisen kainalossa leffaa katsoessa tulee luonnostaan jotain sanottavaa mieleen kun taas puhelimessa, kun idea on [u]puhua[/u], ei keksi mitään. Ehkä tää on sellanen asia mitä ei kannattais edes niin kauheesti pohtia, koska ei se yhteisten puheenaiheiden määrä ehkä kuitenkaan ole mikään suhteen onnellisuuden mittari. :) Me ratkastiin toi puhelimessa jäätyily sillä että puhuttiin vaan lyhyet mitä kuuluu-puhelut illalla jos ei ollu sen ihmeempää asiaa.

Kommentit (8)

pirate

Ehdin jo tuossa joku aika sitten hehkuttaa, että nyt menee ihanasti ja olen aivan varma tästä jne... Mutta nyt tuntuu taas vähän toisenlaiselta.

Eli kertauksen vuoksi: Itse olen piakkoin 18v ja mies tällä hetkellä 19 sekä armeijassa. Seurustelua takana (itse asiassa ensi lauantaina) 2 vuotta. Molemmat ollaan toisillemme ensimmäiset.

Ongelma on siinä, ettei meillä ole mitään puhuttavaa keskenään. Yhdessä ollessa ei ole mitään häiritsevää, mutta kaukosuhteessa kun eletään, jokailtaiset puhelut ottaa pannuun joskus aika pahastikin... Minä kun en ole sellaista rupattelijatyyppiä, eli tykkään puhua vaan jos on jotain "oikeaa" asiaa... Mies taas aivan päinvastoin. Niinpä nuo puhelut menevät sitten usein siihen, että hän puhuu, tai oikeastaan yrittää keksiä jutun juurta, ja minä istun hiljaa ja hymähtelen... Hohhoijaa.

Meillä ei ole mitään yhteistä harrastusta mistä voisi puhua... Eikä minua innosta aina kuunnella niitä iänikuisia inttijuttuja... Tänään sitten lopetin "puhelun" (ei sitä voi siksi edes sanoa) melkein kuin oisin lyönyt luurin korvaan. Sitten n 10min päästä tuli viesti mieheltä. Ehdotti (puoli?)vitsillä semmoista aihekirjaa puheluja varten...

En vaan jaksa enää. Kun on kamala ikävä ja tahtoisi kuulla toisen äänen, mutta ei pysty puhumaan mistään... tulee vaan entistä kovempi ikävä kun haluaisi nähdäkin toisen eikä vaan yrittää pitää jotain ääntä...

Videopuhelut olisi varmaan yksi ratkaisu tähän :roll:

Jotain muutosta olisi saatava, en jaksa tätä kaukosuhdetta..... Voiko tämä ylipäätään kestää jollei muuta yhteistä ole kuin huumorintaju ja molemminpuolinen rakkaus?!

lily

Onko pakko soittaa joka ilta jos ei ole mitään sanottavaa? Mitä harvemmin soittelette, niin sitä enemmän luonnollisesti on puhuttavaa. Lähettäkää vaikka viestejä välillä? Tai kirjoittele sille vaikka kirjeitä sinne inttiin, kyllä miehetkin niitä osaa arvostaa :wink:
Ei se mies siellä armeijassa kuitenkaan loppuikäänsä ole, joten mikä ongelma siinä on jos yhdessä ollessa asia ei ole ongelma?
Etkö voi esim. kertoa siitä mitä sulle on päivän aikana tapahtunut. Jos miehesi on rupattelijatyyppiä, niin luultavasti hän keksii kertomastasi jatkokysymyksiä, jolloin keskustelu ei tyssähdä heti. Tai puhukaa vaikka jostain lööpistä/uutisesta jos et muuta keksi.

anzieh

Heips!
Mulla jokseenkin sama tilanne, toisinpäin vain.. itse höpöttelen niitä näitä ja saan miehestä juttua irti vaan kysymällä jotain.. :( Mies siis intissä ja hän ei niinkään (oletan!) välittäisi soittaa jokapäivä mutta minä aina pyydän kun olen yksinäinen ja ikävissäni.

pirate

Niin. Kyllähän me viestejä lähetelläänkin. Ja olen tuosta sanonutkin, että tarviiko joka päivä soitella. Mutta vastaus on aina että ei sillä jutulla niin väliä, mutta "haluan kuulla sun äänen" jne. No joo. Onhan se hengityskin tietysti ääni :roll:

Äh. Ilmeisesti tuo häiritsee minua enemmän..

Ja totta, eihän tuota armeijaa ole enää "kuin" tammikuuhun asti. Mutta sen jälkeen tämä todennäköisesti jatkuu kaukosuhteena, mitä se on ollutkin alusta asti :( Ja ongelma on ja pysyy.

Kyllä kerron tietenkin kuulumiset, mutta mies kun ei kysele mitään siitä. On vaan että aha. Se on tarinankertojatyyppiä (ihme erittelyä puhujatyypeistä :P) eikä keskustelija. Tarkoitan siis, että se tykkää heittää hauskaa juttua ja olla huomion keskipisteenä, eikä se välttämättä aina tajua muillakin ehkä olevan jotain asiaa...

Mikähän tässä nyt oikeastaan on ongelma?? Olen itsekin ihan sekaisin :P Jospa huomenna yrittäisin jotakin kehitellä, jos ei helposti niin sitten väkisin vaikka..usan ulkopoliittisesta tilanteesta :?

SunLion

miksi te seurustelette jossei teillä ole mitään puhuttavaa?

jos haluat kuulla vain äänen, puhukaa vain hetki. Toisaalta jos poikaystäväsi haluaa purkaa sydäntään, on musta kohteliasta sitä edes jonkin verran viitsiä kuunnella.

mimsberi

Meillä ei nyt ole ihan samanlainen tilanne, mutta puhumattomuudesta kuitenkin... -->

En lähtisi ehkä tuolle linjalle, että miksi seurustelette. Ei meilläkään aina riitä puheenaiheet, tai miehellä riittää, mutta olen itse hieman hiljaisempaa sorttia eikä musta höpöttäjää saa tekemälläkään (paitsi parhaan ystävän seurassa juttu lentää :lol: ). Puhun jos on jotain sanottavaa, en viitsi lämpimikseni höpötellä. Mies joskus alussa sanoi aina että voisitko säkin välillä puhua :lol: ... Noh, en nyt ihan mykkä kuitenkaan ole, ei sillä.

Sitten on näitä tilanteita (yllättävän usein kylläkin :o ) että en vaan saa sanaa suustani kun olen mieheni seurassa, ja keskityn vain siihen läheisyyteen ja NAUTIN :)

Teille voisin (paraskin neuvomaan...) neuvoksi antaa, että soitelkaa vähemmän! Ehtii tosiaan kertyä sitä puhuttavaa. Jos ei yksinkertaisesti ole juttelutuulella, niin miksi kiusaa itseään? Soittelee sitten kun on jotain puhuttavaa, eikä sitä puhuttavaa aina tarvitsekaan olla, mutta puhelimessa se tosiaan olisi ihan hyvä sanoakin jotain :wink: Ei tuollaisesta kannata tehdä isoa ongelmaa, kun se on ihan helposti ratkaistavissa... :wink:

pirate
SunLion
Toisaalta jos poikaystäväsi haluaa purkaa sydäntään, on musta kohteliasta sitä edes jonkin verran viitsiä kuunnella.

Niin no en minä sitä ihan sydämen purkamiseksi sanoisi, kun inttijuttuja kertoilee hauskuuttamismielessä.

mimsberi
olen itse hieman hiljaisempaa sorttia eikä musta höpöttäjää saa tekemälläkään (paitsi parhaan ystävän seurassa juttu lentää :lol: ). Puhun jos on jotain sanottavaa, en viitsi lämpimikseni höpötellä. Mies joskus alussa sanoi aina että voisitko säkin välillä puhua :lol: ... Noh, en nyt ihan mykkä kuitenkaan ole, ei sillä.

Nimenomaan näin :P

mimsberi
Teille voisin (paraskin neuvomaan...) neuvoksi antaa, että soitelkaa vähemmän! Ehtii tosiaan kertyä sitä puhuttavaa. Jos ei yksinkertaisesti ole juttelutuulella, niin miksi kiusaa itseään? Soittelee sitten kun on jotain puhuttavaa, eikä sitä puhuttavaa aina tarvitsekaan olla, mutta puhelimessa se tosiaan olisi ihan hyvä sanoakin jotain :wink:

Täytyypä yrittää tuota suorastaan nerokasta ratkaisua pulmaan... :lol: Kumma miten viestissä kyllä riittää juttua mutta se ääneen sanominen, hohhoijaa. Kiitos vastauksista!! :wink:

tata
SunLion
miksi te seurustelette jossei teillä ole mitään puhuttavaa?

Meillä oli kans tämmöstä onkelmaa tuossa, et ei ollu oikein puhuttavaa. No, sit tuli intti ja puhuttavaa löyty, vaikka ihan vaan siitä, miten ikävä on. Ja mä aina mielelläni kuuntelin niitä intti-juttuja ja vastapainoks kerroin omia tekemisiäni. Varsinki sit, ku voitiin jutella mesessä illat, juttua riitti paremmin, siellä kun ei koko ajan tarvinnu sanoa jotain joten ei tullu kauheen kalliita puhelinlaskujakaan. Ei meillä vieläkään oo kauheesti semmosia aiheita, mistä varmasti riittäis puhuttavaa, mut sit jutellaan jotain ihan höpöjä ja nauretaan yhessä meille. Meille on kans tullu sellasta "tapaa", et just ennen nukkumaanmenoa (mikäli ollaan menossa samaan aikaan nukkumaan), jutellaan sit vakavammista aiheista, kuten työt, koulu, jotain tulevaisuudesta tai sit ihan yleisistä asioista. Mä tykkään näistä tämmösistä ihan hirveesti :) Ja koska mä oon meillä se höpöttäjä-osapuoli, mä voin ihan hyvin kertoo ties mitkä pienimmätki asiat ja kulta vaan kuuntelee :D

Tiedä nyt sit, oliko tästä mitään apua, mut näin meillä :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat