Italialaiset miehet - Parisuhteet

epu

Onko kellään kokemusta seurustelusta italialaisen miehen kanssa? Mitä hyviä, mitä huonoja puolia? Millainen kulttuuri heillä on naisten suhteen? Miten luottamus toimii vai toimiiko? Entäpä miten parisuhde muuttui, jos esimerkiksi muutitte asumaan suomesta miehen kotimaahan?
Mitään kulttuuriyleistyksiähän on mahdoton tehdä, mutta haluaisin kuulla millaisia kokemuksia muilla on ollut.
Eikä mitään gigolovitsejä kiitos, vaan oikeita tarinoita meidän ikäpolven elämästä.

Sivut

Kommentit (16)

agarina

Mulla ei varsinaisesti ole italialaista miestä, mutta eräillä juhlilla muutamat hiprakkaiset tytöt kulkivat mieheni perässä kirkuen innosta: "Italialainen mies, iiiih!" :lol:

No mutta. Ystäväni seurusteli italialaisen miehen kanssa, he asuivat ensin vuoden Italiassa ja sitten vuoden Suomessa. Suhde kaatui heidän muutettua Suomeen, sillä miehellä oli niin kova ikävä kotimaataan - ja etenkin äitiään -, että tahtoi muuttaa pois siitä huolimatta, että tytön oli opiskeltava Suomessa. Lisäksi mies oli sitä mieltä, ettei jää odottelemaan tytön ollessa vaihto-oppilaana muissa maissa.

En välttämättä sano, että mikään em. on juuri italialaisuuden syytä, ihmiset ovat erilaisia kansallisuudestaan riippumatta. Ehkä useimmiten sain kuitenkin kuulla ystävältäni, että italot ovat mammanpoikia. :wink:

nele

Minulla on hyvin vähän kokemuksia italialaisista miehistä eikä lainkaan seurustelumielessä.
Mutta olen yllättänyt siitä miten (haen oikeaa sanaa, enkä löydä sitä..) "takertuvia" italialaiset miehet ovat. Ja tämä siis kokemusteni mukaan hyvässä mielessä. Tapasin yli 3 vuotta sitten Italiassa miehen/pojan ja meidän välillämme ei ollut mitään seksuaalista. Hyvä kun puhumme samaa kieltä ja silti hän edelleen jaksaa soitella/tekstailla minulle. Sama on käynyt muutaman muun kanssa. Kaverikin sai äskettäin italialaiselta mieheltä s-postin, vaikka he eivät ole nähneet 4 vuoteen. Ja mies seurustelee, joten ilmeisesti aika viattomasti ottanut yhteyttä.

Uskomattoman pitkäaikaisia tuttavuuksia heistä saa helposti :).
Meni hieman ohi aiheen, mutta halusin jakaa positiiviset ajatukseni.

Tuo mammanpoika-väite on stereotyyppinen, muttei täysin tuulesta temmattu. Italialaisille perhe on kuitenkin tärkeässä osassa ja tuo selittänee osiltaan asian. Heitähän on tietysti moneen junaan.

Piperr

Mäkin olen kuullut juuri tuosta, kuinka pitkäaikaisia tuttavuuksia he voivat olla. [size=9](kuulostipa yleistämiseltä :O)[/size]
Mun täti seurusteli muutaman vuoden italialaisen miehen kanssa, mut heidän erostaan on jo joku 15 vuotta aikaa. Nykyään molemmat ovat jo naimisissa ja perustaneet perheet jne, mutta yhä edellään tämä mies soittelee aina välillä myös mun tädin sisaruksille, kuten meidän äitille. Vaikka hän ei heidän seurustelunsa aikana nähnyt mun tädin sisaruksia kuin muutaman kerran, koska he asuivat Italiassa koko tuon ajan. Harva suomalainen mies toimis näin! Ihan mukava piirre mun mielestä :)

lunaestella

Ciao Italiasta :)

Mina "tapasin" nykyisen (italialaisen) aviomieheni netissa reilut 9 vuotta sitten ja puolen vuoden sisaan muutin hanen luokseen Englantiin.
Omasta mielestani tietysti ns hyvia ja huonoja puolia ei voi yleistaa kansalaisuudesta riippuen... mutta kyllahan kulttuurieroja kuitenkin loytyy.
Esim tama mammanpoika-stereotyyppi taitaa olla ihan aiheellinen :wink:. Miehet yleensa asuvat kotona vanhempiensa luona (aiti tietenkin tekee kaikki kotityot) siihen asti kun menevat naimisiin tai muutenkin todella usein yli 30-kymppisiksi. Ja perhe (laaja kasite, eika vain vanhemmat + lapset niinkuin Suomessa) on niin oleellinen osa Italialaista kulttuuria etta vanhempien mielipide on suurimmalle osalle nuorista ja vahan vanhemmistakin ihmisista todella tarkea.
Meilla oli onnea matkassa siina suhteessa etta mieheni oli toissa Englannissa eli han oli jo sen verran "irtaantunut" perheestaan etta osasi ajatella itsenaisesti ja oli oppinut tekemaan ruokaa ja arvostamaan tyomaaraa joka kotitoiden tekemiseen menee :)... ja varsinkin se, etta asuimme muutaman ensimmaisen vuoden Englannissa itseksemme eika nain ollen perhe paassyt meidan paatoksiimme pahemmin vaikuttamaan, eika vaikuta nytkaan vaikka olemme asuneet useamman vuoden Italiassa. Tosin mieheni ei kylla olekaan mikaan "stereotyyppi-italiano" vaan minun laillani hieman erakoitunut tapaus
:D
Naisten suhteen kulttuuri vaihtelee todella paljon, mutta suurin osa miehista pitaa kuitenkin esim kotitoita viela naisen vastuuna (vaikka molemmat kavisivat toissa) ja muutenkin tasa-arvoperiaatteet eivat ole lahellakaan Suomen tasoa.
Perheesta viela sen verran, etta ainakin aluksi kannattaa aika varovaisesti noudattaa perheen ns. etiketteja, taalla ei ole puhettakaan samanlaisesta meiningista kuin esim. meilla kotona Suomessa, kaikki syovat eri aikaan, eivat valttamatta tervehdi toisiaan aamuin ja illoin jne ja meno on muutenkin aika kaoottista :lol: teista varmaan kuullostaa aika normaalilta mutta mieheni oli melko jarkyttynyt ensimmaista kertaa vieraillessaan mutta on sittemmin ymmartanyt etta olemme kuitenkin ehka laheisimmissa valeissa kuin hanen perheensa jossa kaikki toivottelevat huomenia ja hyvia oita poskisuudelmin ja perhe istuu hyvin virallisen oloisesti 2 kertaa paivassa yhdessa ruokapoytaan.
Ja onhan tama perhe (vanhemmat, isovanhemmat, 150 "tatia ja setaa", serkut, pikkuserkut, pikkuserkunserkut, aidin tadin kaimat jne :D) muutenkin meille suomalaisille aika utooppinen kasitys :) muutamana esimerkkina anoppini (joka on muuten todella ihana ihminen ja yleensa ymmartaa antaa meille "omaa tilaa" eika puutu eika pukahda meidan asioihimme toisin kuin monet muut anopit taalla) valitteli ystavalleen, kun kuuli etta halusin synnyttaa myos toisen lapsemme Englannissa vaikka olimme jo muuttaneet Italiaan, etta harmi kun han ei paassyt synnytysta nakemaan!! Ja appi halusi muuttaa meille asumaan :shock: mutta onneksi olemme siita miehen kanssa samaa mielta :lol: (kun ilmoitimme appiukolle etta ei kay painsa, alkoi reilun puolen vuoden mykkakoulu :)).
Onhan heillekin varmaan ollut aika kulttuurishokki kun mina tulin perheeseen :) ja ihan hyvin tulemme kuitenkin toimeen nyt kun olemme tutustuneet toisiimme ja oppineet jopa arvostamaan toisiamme (ja vietamme, HARVOIN, korkeintaan viikon jaksoja yhdessa :lol: :lol: :lol:)

Luottamus toimii kylla ainakin meilla, molemmat olemme hirvean mustasukkaisia :). Ja hyvista puolista sanotaan nyt vaikka ainakin se etta ei nama italialaiset miehet ole ihan yhta "joroja" kuin jotkut suomalaiset vaan uskaltavat kylla seka puhua etta pussata - joskus vahan liiankin kanssa eli ei ihan joka sanaan kannata uskoa :D

Laheta vaan epu viestia jos sulla on jotain muuta kysyttavaa :) olisi muutenkin ihan kiva kuulla jotain taman kysymyksen taustoista :)

Johanna

Snaelaug

Hei sama täällä!
Eilen tosiaan katsoin sitä matkailuohjelmaa Venetsiasta, ja siinähän tietysti kerrottiin myös tästä Casanova-asiasta, niin heräsi sitten mielenkiinto, vaikka hieman naurettava onkin, niin onko italiaanoissa ollenkaan casanovaa :D hieman samaan tyyliin kuin onko venäläisissä ollenkaan Rasputinia, mut :D no, millaisia rakastajia italialaiset miehet on?

lunaestella

Heh ihan normaali tyyppi mun mies kylla on :D ei siis mikaan Casanova mut loytyyhan niitakin taalta... aika yokkoja omasta mielestani.

Mita tuohon viimeiseen kysymykseen tulee, riittaisikohan vastaukseksi etta viela 9 vuoden jalkeen seksi tuntuu vaan paranevan :wink:

Snaelaug

^ nooh.. onhan se tietty ihan yksilöllistä ;) sehän on kyllä tosiasia. Mut ihan mielenkiintosta tolleen ku jostain historiasta löytyy jotain kuuluisia suuria rakastajia, niin sit annetaan ymmärtää niiden perusteella et kaikki sen maan miehet ois sit sellasia..

Mut ihan yleisesti ottaen niin kyllähän välimeren maista löytyy niitä hottiksia, jotka on sitten hotteja täysin eri tavalla kuin esmes pohjoismaissa 8)

tata
Snaelaug
Mut ihan yleisesti ottaen niin kyllähän välimeren maista löytyy niitä hottiksia, jotka on sitten hotteja täysin eri tavalla kuin esmes pohjoismaissa 8)

Komppailen vaikka oma mies hottis onki ;)

huilu

haist kuule huilu Eki! mää en tollasta kuuntele enkä lue.
Jos yrität viäntää macheroni kieltä tee se edes oikein! esim. "conoscuto" on "conosciuto"...hai almeno capito quello che ti ho parlato,eh?!

huilu

haist kuule huilu Eki! mää en tollasta kuuntele enkä lue.
Jos yrität viäntää macheroni kieltä tee se edes oikein! esim. "conoscuto" on "conosciuto"...hai almeno capito quello che ti ho parlato,eh?!

huilu

haist kuule huilu Eki! mää en tollasta kuuntele enkä lue.
Jos yrität viäntää macheroni kieltä tee se edes oikein! esim. "conoscuto" on "conosciuto"...hai almeno capito quello che ti ho parlato,eh?!

huilu

haist kuule huilu Eki! mää en tollasta kuuntele enkä lue.
Jos yrität viäntää macheroni kieltä tee se edes oikein! esim. "conoscuto" on "conosciuto"...hai almeno capito quello che ti ho parlato,eh?!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat