Satutanko meitä molempia tuntemuksillani? - Parisuhteet

caramelli

Hei!

Tämä saattaa tuntua hieman lapselliselta aiheelta, mutta tämä todella häiritsee minua.

Aloin jokin aika sitten seurustelemaan pojan kanssa, joita kohtaan itselläni ei palavia tunteita ollut eikä niitä vieläkään ole tullut... Itse olen 19-vuotias ja poika on iältään 21.

Näin jälkikäteen ajateltuna tein todella nopeita ja ajattelemattomia johtopäätöksiä. En tarkalleen edes tiedä, miksi aloin seurustelemaan kyseisen pojan kanssa. Hän on toki erittäin mukava, kiltti, ymmärtäväinen ja avulias! Hän on korviaan myöten ihastunut/(rakastunut?) minuun ja on valmis tekemään melkein mitä vain saadakseen olla edes seurassani...

Olen yrittänyt, todella yrittänyt erilaisia keinoja, jotta tunteeni roihahtaisivat tätä poikaa kohtaan. Niin ei kuitenkaan ole käynyt...

Poika on siis mielettömän kiltti ja tuntuu pahalta sanoa, mutta ehkäpä jopa liian tavallinen... Liian rauhallinen ja liian ajattelevainen. Itseäni sävähdyttää lievä hulluus ja villeys. Hulluudella en tarrkoita typeryyttä, vaan nimenomaan sellaisia spontaaneja tekoja! Joita tämä poika ei tee.. Ei juurikaan halua poiketa arjen rutiineista, ellen sitten hieman silmiä räpsäyttämällä saa puhuttua häntä ympäri...

Mitä mieltä olette? Teenkö aivan typerästi, edelleen yrittäessäni että saisin itseni rakastumaan tähän poikaan? Satutanko häntä, koska hän ei tiedä kyseisistä ajatuksistani? Satutanko myös itseäni, kun joka päivä melkeimpä tätä mietin.. että kulutanko tässä myös omia voimiani ja aikaa :/

En kuitenkaan halua olla kenellekkään ilkeä!

Kommentit (4)

Minttumarianna

Mikäänhän ei ole mustavalkoista.. mutta minun mielestäni tuhlaat teidän molempien aikaa. Miltä itsestäsi tuntuisi olla äärettömän ihastunut poikaan ja seurustelisitte ja kaikkea ja sitten kuulisitkin, että hänellä ei ole yhtään samanlaisia tunteita kuin itselläsi?
Sitä pahemmalta se totuus varmasti tuntuu miehestäkin, mitä kauemmin jatkat tuota..

Kukaan ei voi itseään pakottaa ketään rakastamaan. Tunteita joko on tai ei ole. Ilmeisesti kuitenkin olette suht alussa tuossa jutussanne. Eli olisiko parempi lähteä nyt ennen kuin satuttaa yhtään enempää ketään?

Enemmän tässä kohtaa olen huolissani tuosta miespuolisesta.. hän ansaitsee yhtä paljon rakkautta ja ihastusta jne kuin itsekin antaa. Sinä selvästikään et kykene hänelle sitä antamaan :/ Olisiko reilumpaa kaikkia kohtaan lähteä eri teille ja antaa miehelle mahdollisuus molemminpuoliseen palavaan rakkauteen?

agarina

Olen itsekin kerran ajautunut vastaavaan tilanteeseen. Niin kamalaa kuin olikin olla sen sadun iso paha susi, se oli ainoa oikea asia koko suhteessa. Poika oli säpäleinä ja vielä kuukausia myöhemminkin viestitti yhteisten kavereiden kautta, että vielä kiinnostaisi.

Pahinta tilanteessa oli se, että tyrmäsin pojan paitsi intohimon puutteen vuoksi, myös siksi etten tahtonut sitoutua seurustelemaan. Kahdeksan kuukautta myöhemmin (mikä oli pojan mielestä olematon aika :roll: ) aloin seurustella nykyisen kumppanini kanssa, joka on aina_ollut_se_oikea. Pojan oli valtavan vaikea käsittää tätä.

Mutta niin. Minun mielestäni on parempi repäistä laastari pois kerralla ja mahdollisimman pian eikä jäädä odottamaan, josko haava alkaisi toipua itsestään.

caramelli

Kiitos mielipiteistänne...

Olette aivan oikeassa, tämä ei ole oikein :/ Yritän kerätä kaikki voimani ja kertoa tai ainakin edes hieman vihjaista pojalle, että tunteeni eivät ole päässeet roihuamaan... selittää, ettei se johdu pojasta täysin, että omat tunteeni eivät vain ole syttyneet.. ja kertoa, kuinka tunteisiin ei tahdosta huolimatta pysty vaikuttaan... Valitettavasti :/

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat