Ku on vaa lopussa.. - Parisuhteet

anzQu

Mä oon ihan loppuun palanut.. Minun perheelläni on terveydellisiä ongelmia ja olen huolissani perheestäni.. Veljelläni on tod. masennus ja hän ei puhu enää kellekkää, olen koittanut hänen kanssaan jutella mutta hän sulkee minut ulkopuolelle.. Isälläni on jotain selkäkipuja jne. hän on ollut tutkimuksissa mutta en minä tiedä niistä mitään.. Jos isä puhuu niistä jollekkin niin se on minun äitini.. Minun ei pitäis edes tietää tästä mutta kuulin kun he yksi ilta puhuivat.. Siskollani on löydetty solumuutoksia limakalvoista ja minä tietenkin pelkää pahinta.. Perheeni on minulle yksi maailman tärkein asia ja en kestä jos heille jotakin tapahtuisi..
Koirani on todella sairas ja se tekee kuolemaa.. Tuntuu vaan, että kaikki kaatuu kerralla päälleni..

Minun suhteeni on ollut aika kuluttuvaa, olemme olleet tauolla ja erossakin aina välillä mutta aina vaa palataan yhteen ja yritetään.. Rakastan poikaystävääni todella paljon.. Eilen kerroin hänelle, että viimeksi kun olimme tauolla niin suutelin yhtä poikaa ja lähdin hänen mukaansa (poikaystävä kysyi illasta..).. Hän kilahti kävi hieman käsiksi minuun mutta päästi lähes heti irti.. Sanoi minulle, että jos menin sen toisen pojan kanssa sänkyyn nii se on ohi.. Joten minä valehtelin, että ei se mennyt niin pitkälle.. Puhuttiin asioista ja sovittiin koko homma..
Koulu stressaa ja työlistää mua nyt nii paljon, että monesti iltaisin olen todella väsynyt kaikkeen.. Ja töissäkin pitäis jaksaa käydä.. Tuntuu, että olen alkanut erkaantumaan ystävistäni koska olen vaa liian väsynyt hoitamaan suhteita..

Monta vuotta sitten eräs entiseni teki minulle seksuaalista väkivaltaa ja en ole hakenut itselleni siihen apua millään tavalla.. olen puhunut joillekkin ystäville mutta ei se auta.. Olen koittanut vaa unohtaa asian mutta nyt se tulee koko ajan uniini, en enää nuku paljon ollenkaa koska en nukahda.. Pelkää unia ja pelkään ajatuksia tuosta asiasta, ahdistun ku ajatukset tuosta asiasta mieleen..Olen liian väsynyt jo kaikkeen.. En mä mitään itsemurhaa suunnittele, olen vain aika lopussa. En ole ikinä ollut hyvä puhumaan tunteistani ja väsymyksestäni muille. En tiennyt muuta keinoa kun purkautua tänne jos se edes helpottaisi..

Tuli liian pitkä vuodatus, anteeksi siitä..

Kommentit (10)

Msuh

Surullista, kun noin monen murheen pitää kertyä yhden ihmisen kohdalle :( Paljon halauksia ja voimia sinulle sekä perheellesi!

Itsekin olin viime kesänä aivan rikki. Kissani ja vaarini kuolivat molemmat yhtäkkisesti, mikä oli minulle todella kova pala. Loppukesästä sairastuin itse paniikkihäiriöön ja silloin ensimmäistä kertaa elämässäni minusta todella tuntui, etten selviä. Sitten aloin käydä terapiassa ja syödä lääkkeitä. Psykologin kanssa juttelemalla olen aukaissut monta solmua, joten samaa suosittelen myös sinulle.

anzQu

Olen harkinnut ammattiauttajan apua ja olen varannut ajankin mutta viime hetkellä olen jänistänyt.. En ole mikään superihminen tiedän sen.. Mulle on vaa nii hirveän vaikeeta purkautua tuntemattomalle tai sellaiselle ihmisille, jonka tunnen. Ehkä pelkään, että minua ei ymmärretä tai vähäteltäis.. En tiedä.. Pitää vaa nyt yrittää jaksaa ja mennä päivä kerralla..Jos tää joskus helpottais...

Nyytikki

Hei, tämä oli jo hyvä alku! Voisit ehkä kirjoittaa paperille mietteitäsi ja menisit sen lapun kanssa tapaamaan ammattilaista, eikä sinun välttämättä tarvitsisi ekalla kerralla sanoa mitään. Jostain ulkopuolelta sinun olisi nyt saada uutta näkökulmaa tilanteeseesi ja kuuntelija olisi varmasti tärkeä. Varaa aika, äläkä jänistä enää vaan astu ovesta sisään.. eka kerta voi olla hankalin. Aina voit poistua kesken kaiken jos haluat, mutta ymmärräthän, että et enää selviä yksin?

Mo
Nyytikki
Voisit ehkä kirjoittaa paperille mietteitäsi ja menisit sen lapun kanssa tapaamaan ammattilaista, eikä sinun välttämättä tarvitsisi ekalla kerralla sanoa mitään.

Tämä olisi hyvä. Ja on yleisessä tiedossa että kirjoittaminen auttaa oikeasti käsittelemään tunteita. Kun ajatukset saa päästä rustattua paperiin tekee automaattisesti työtä jäsentääkseen ajatuksiaan.

Vaikka en ole itse ammattiauttajalla käynyt suosittelen sinua kuitenkin menemään. Joudut kamppailemaan niin monen asian kanssa että olisi hyvä jos voisit purkaa niitä jolle kulle joka osaisi ehkä auttaa. Kannattaa kokeilla. Jos tuntuu pahalta niin ei sitä tarvitse jatkaa.

Luin tuon tekstisi vielä kertaalleen ja vaikuttaisi siltä että sinun pitäsi kommunikoida enemmän perheesi kanssa. Kerro peloistasi ja siitä kuinka välität heistä. Vaikeista asioista puhuminen ei ainakaan voi pahentaa asioita, vaan voisi tuoda sinullekin mielenrauhaa ja lähentää perhettä.

Tiikeri

Nyt oli pakko vastata... Miksi ihmiset aina vaan tyrkyttää "ammattiauttajaa" tällaisiin tilanteisiin? Okei, heille maksetaan siitä, mutta ei ne aina ole niitä oikeita auttajia.
Mutta ymmärrän, että anzQu:lla on nyt paha olla ja se tarvii purkaa - hienoa on jo se, että hän toi sen tänne, ainakaan hän ei yritä itsemurhaa tms.

Jos hiukan laitan tähän sekaan omaa tilannettani, niin kaaos se on tääläkin - kuolema kirjaimellisesti kolkuttaa ovea, maailman yksi tärkein ihminen jätti minut,... onhan noita, mutta kuitenkin...

Anyway, toivon kuitenkin, että anzQu, mene hakemaan apua - ystäviltä, sukulaisilta...siltä, keneen luotat ja uskot (itse ainakin koitan hakea apua ja tukea yhdeltä parhaalta ystävältäni, mut tarvittaessa myös uskon tarviivani tutun ammattipsykologin apua). Please, laita privaviestiä tulemaan, jos käy liiaa ahistaa :)

Minttumarianna
Tiikeri
Nyt oli pakko vastata... Miksi ihmiset aina vaan tyrkyttää "ammattiauttajaa" tällaisiin tilanteisiin? Okei, heille maksetaan siitä, mutta ei ne aina ole niitä oikeita auttajia.
Mutta ymmärrän, että anzQu:lla on nyt paha olla ja se tarvii purkaa - hienoa on jo se, että hän toi sen tänne, ainakaan hän ei yritä itsemurhaa tms.

Ammattiauttaja kuten psykologi kuitenkin on asiansa osaava henkilö ja osaa toimia vaikeissa tilanteissa painiskelevien ihmisten kanssa ja ohjata parempaan suuntaan, oivaltamaan itse asioita. Kokemuksen rintaäänellä voin suositella kyllä.
Tottakai ystäville yms kannattaa puhua, mutta jos se tuntuu liian vaikealta tai ei tunnu helpottavan, niin sitten mielestäni ammattiapu on paras vaihtoehto. Ystävät on hyviä olkapäitä ja osaavat antaa neuvojakin, mutta on se ihan toisenlaista se apu, mitä esim. psykologilta saa.

anzQu hieno aloitus, kun sait kirjoitettua tänne!! Jos kirjoittaminen onnistuu, niin ota vaikka joku vihko tms. jonne alat raapustaa tunteita ja mietteitä ja oloja.. itsellä se auttoi muutama vuosi sitten hurjasti, kun oli todella vaikeaa. Jo se kirjoittaminen.. ja jos viet sen vielä mukanasi sinne psykologille, niin varmasti on helpompaa. Ei tarvitse itse jutella niin hirveästi. Hienoa, että olet halukas etsimään apua! Tsemppiä <3

Niin ja juttele perheellesi. Vanhempasi varmasti haluaisivat tietää, että olet kuullut palan sieltä ja palan täältä siitä isäsi asiasta. Usein juuri silloin tulee ajateltua kaikkea pahaa, kun ei oikeasti tiedä, miten asiat kokonaisuudessaan ovat.

anzQu

Juttelin isäni kanssa ja hän kertoi minulle, että ei itsekkään tiedä koska on vasta käynyt tutkimuksissa.. Kyllä me perheen sisällä kommunikoidaan mutta ku mun elämäni tukipilari on perheeni.. En mä pysty menemään ammattiauttajalle- tiedän sen.. Katotaan nyt pystynkö puhumaan ystäville vaikka he ovat tärkeitä minulle mutta.. Sitten ku mä joskus jollekin avauduin kunnolla sitä tavaraa tulee niin paljon, että.. Mutta kiitos myötätunnosta.. helpotitte paljonkin mun oloa!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat