rakkaat ja "rakkaat" anoppimme - Parisuhteet

kersa

Oma anoppini sai huomattavat määrät pisteitä, kun lakkasi vastustamasta minun ja mieheni yhteenmuuttoa :P

Sivut

Kommentit (124)

gnirom

en tiedä kuuluuko tää tähän topicciin, mutta en viitsi uuttakaan aloittaa!
miten on sen kanssa, että onko teidän vanhemmat nähneet toisensa? jos, niin missä vaiheessa? ja miten tulevat toimeen?

ite oon miettiny, millon sitä pitäs esitellä kullan porukat omille vanhemmille...

Amala

Mitenkäs anoppia ja appiukkoani oikein kuvailisin... :D No anoppi taitaa olla vähän sellainen höpöttäjä ja tykkää pomotella ja on erittäin määrätietoinen. Häneltä poiaystäväni on perinyt itsepäisyytensä. :lol: Appiukko sitten taas on semmoinen vähän hiljaisempi hassuttelija. Ihan hyvinhän toimeen tullaan, usein kyselevät minua sinne ja kutsuvat sukujuhliin ja muutenkin hommiin. Vähän vielä on kangerrellut kun olen niin hirveän ujo heidän seurassaan. :oops: En vain voi sille mitään. Poikaystäväni sisarusten kanssa tulen aika hyvin toimeen, hänen veljensä kanssa olin samalla luokalla yli kolme vuotta.

Oiu

Mulla on ihan huippu anoppi! Se on sellanen omaperänen täti, jolla on paljon hauskoja tarinoita, eikä se turhista nipota. Se pitää omaa pientä kahvilaa ja sieltä voi aina mennä hakemaan pullaa ja kahvia, tuo tuntuu jopa ilahtuvan aina kun sinne menee.

Kyllähän se haluaa tietää aika paljon poikansa asioista, muttei ikinä oo meiän suhteeseen puuttunu. Se on vaan ilonen kun sen pojalla vihdoin on joku pysyvämpi suhde ja vielä näin kivan tytön kanssa :lol: (ainaki entisiin tyttöystäviin verrattuna oon aika kunnollinen, eli äidin mieleen)

Taica

Mun anoppi on hirviö :twisted: . Se vihaa mua. Se kerto reilusti toivovansa mun eroovan hänen pojastaan. Se toivo odotti myös mieheni eroavan edellisestään ja lopulta niin kävi ja tilalle tulin minä. No mut mä ratkasin tän ongelman katkasemalla välit anoppiin kokonaan, sillä se on niin monesti mua loukannu, et enää en jääny sitä kuunteleen. Onneks mun mies on aina ollu itsenäinen, eikä se kuuntele äitiään, joten tämä ongelma ei juuri rasita meidän suhdetta. 8)

iLsKi

Itellä on käynyt suht hyvä tuuri, toimeen tullaan, mut eipä nähäkään kyl hirveen usein.. Tietyt pikku jutut anopin toimesta välillä hämmästyttää et millases maailmas se elelee..
Esim. Mun ja miehen ensimmäinen yhteinen etelän reissu; Anoppi ei oo ikinä käynyt Suomen rajojen ulkopuolella, ja oli sitä mieltä ettei miehenkään kannattais kokeilla. Mä odotin romanttista matkaa ja anoppi soittelee kaks kertaa päiväs miehelle miks ei kannattais lähtä ja jos lähteekin niin täytys hankkia henkivakuutusta ja kaikki maholliset rokotteet mitä on keksitty. Muakin yritti vielä taivutella kun oli varma että kuollaan lentoturmassa. Oon matkustanu monet kerrat ja asunutkin ulkomailla ni olin ihan äimänkäkenä et mitä toinen horisee. Eipä siinä paljon muu auttanu kun olla vastaamatta sille ennen lähtöä. Perillä jos avasi kännykän hetkeksikään, tuli joko viesti tai puhelu. Ja taas ainoa keino olla rauhassa oli pitää puhelin suljettuna. Mitä tästä opimme oli että ensi reissusta ei vahingossakaan puhuta etukäteen :D
Toinen juttu joka tulee mieleen on anopin joululahjat. Hän ostaa miehelleni kalsareita. Tää saattaa olla ihan mun oma juttu mut musta äidin ei tarvis ostella enää kalsareita kolmikymppiselle vakiintuneelle miehelle. Että näin meidän perheessä, vielä olis tilaa kahdelle miniälle :wink:

shazzer

Toivon että seuraava mahdollinen anoppi olisi kaikkea muuta kun mitä edellinen oli! Liian tyrkky, sotkeutuu kaikkien asioihin, pikkukaupungin isosuisin juorukello, alkoholisti jne. [size=7]miten edes taivutetaan isosuu?[/size]
Ja itse kun olen kaikkea muuta, hiljainen ja melko tyyni ja ujo. Jotenki ahdisti aina keskustella tämän anopin kanssa kahden kesken kun se tahtoi udella kaikkea mikä ei todellakaan hänelle kuulunut. Ja entinen poikakaverikaan ei äitinsä kanssa hyvissä väleissä ollut.

Kunpa anopit osais olla samalaisia kuin oma äiskä :)

The Apple Bonkers

itsellä joskus on ollut sellainen olo että ihan onnekas olen kun miehekkeen äiti on kuollut.(kamalasti ajateltu!!)alkoholistihan se olisi ollut, niin mitäköhän siitä olisi tullut. Isästäkään ei tietoa...
Toisaalta joskus mietityttää että olisihan se mukavaa ollut anopin kanssa jotain rupatella... miehekekkin sanonut että sitä välissä harmittaa että sen äiti on kuollut (vaikka hänelle hirmuinen helpotus oli) koska tämä hänen äitinsä olisi kuulemma minusta pitänyt ja ollut samalla pojastaan ylpeä kun tämmöisen löytänyt ja itselleen saanut.

Miehekkeen mummia nähnyt kaksi kertaa ja sen tilanteen otin erittäin tärkeänä kuin anoppia olisi ollut tapaamassa.
Eipä se minuun huomiota paljon kiingittäny ja itse siinä lukkoon menin ja ihan ujoksi jota en tavallisesti ole.

iLsKi

Useimpien miesten myötä tutustuu myös mitä erilaisempiin äiteihin. Millasia kokemuksia teillä on anopeista, onko ehania vai todellisia maanvaivoja? Kaikki kommellukset eetteriin myös :lol:

Msuh

Tämä taitaa olla eksynyt vahingossa väärään osioon, mutta eiköhän se pian siirry :D

Olen tuntenut anoppini kauemman aikaa kuin poikaystäväni. Hän kun opetti minulle kieliä koko yläasteen ajan (ja miehekkeeseeni tutustuin vasta 9. luokalla) ja opettaa vielä lukiossakin saksaa. Hän on oikein mukava ja sosiaalinen ihminen, aika nuorekaskin kaiken lisäksi. Joskus hän vain tuppaa huolehtimaan liikaa minunkin asioistani, aivan kuin oma äiti :roll: Erityisesti minun opiskeluasiani ovat hänen sydäntään lähellä. Mutta hyvää hän vain tarkoittaa ja yrittää saada aikaiseksi jonkun yhteisen puheenaiheen :D Ei minulla ole hänestä mitään pahaa sanottavaa, ei yhtään sellainen mäkättävä ja mustasukkainen anoppi, mitä nyt joitain juttuja on kuullut.

xaz

aika varmasti näin on päässy käymään :)

Itelläin oli aika omalaatuinen anoppi, Exän porukat on tähän mennessä ketä oon tavannu.
Omalaatuinen tosiaan, mutta mitä sydämellisin ihminen! Erittäin lämminsydäminen, välittävä, rakastava, ystävällinen...
Mutta sitten myös välillä ehkä vähän liiallisuuksiin menevä. Tunsin todellaki oloni tervetulleeksi siihen perheeseen, ja vielä eron jälkeen se halus viedä mut kahville ja kysyä ja varmistaa et eikö ois vielä jotain toivoa, et eihän tää ero oo lopullinen, mut valitettavasti se oli.

zera

Poikaystäväni äiti on todella huolehtivainen välillä liikaakin kun halailee ja lässyttää silleen ku vauvalle puhuessaan mulle. Mutta oikeastaan se on todella mukava, mitä nyt välillä menee hermot sen kanssa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat