Vain kaveri.. - Parisuhteet

Mi

Tulenpa päivittelemään "meidän" tilannetta. Meillä on nyt ollut erityisen paljon ylä- ja alamäkiä. Joulukuussa oltiin parikin viikkoa ihan näkemättä toisiamme (joka on outoa kun on tottunut näkemään tai edes kuulemaan toisesta joka päivä). Miekkonen ilmoitti että ahdistan häntä ja kohta ei voi olla kanssani missään tekemisissä. Ihmettelin tätä, koska tuli melkoisena yllätyksenä, kun juuri edellisenä viikkona olli ollut huolissaan kun minuun ei ollut päivään saanut yhteyttä.
No uutena vuotena riidat taas soivittiin (sovintoseksi aah 8) ) ja me jatkoimme tasan samaan malliin kuin ennen riitoja. Tosin sillä poikkeuksella että minä en enää halunnut missään nimessä vaikuttaa roikkuvalta ja usein annoinkin hänen ottaa minuun ensin yhteyttä. Se oli hyvä ratkaisu ja toimii edelleen.
Mutta en tiedä kuinka kauan jatkan enää leikkiä, "me emme ole mitään muuta kuin ystäviä, mennäänkö katsomaan sisustusta meidän kotiin"- leikkiä! Tätä kun on tosiaan jatkunut jo yli vuoden. En tiedä pitäisikö luovuttaa kokonaan. Enää en jaksa toivoa ihmettä tapahtuvaksi, eli en usko että tämä tästä muuttuisi. Voi olla että uhkavaatimus olisi yksi keino mutta siihen eivät voimani riitä.. en voi vain sano minä ja sinä ollaan me tai ei mitään.

Puhuin miehen kavereiden kanssa asiasta taas tässä yksi päivä.. kuulemma huvittava tapaus olemme. Vain kavereita vaikka sovimme yhteen kuin veitsi voihin. kaikki toivovat kuitenkin että asiat minun kannaltani kääntyisivät hyvin ja että mies huomaisi omat typeryytensä.

Ärsyttää teitää että ollaan sopiva pari josta toinen ei sitä suostu näkemään. Kehittänyt itselleen jonkun tunne lukon. Sen tietää jokainen xD

Olipahan taas avautuminen

Sivut

Kommentit (41)

princess__

Hei.. Mulla ja yhdellä miehellä oli juttua jotain ehkä parin kuukauden verran. Nähtiin aina viikolla ja viikonloppuisin ja meillä oli hauska yhdessä. Mies antoi sellaisen kuvan että on todellakin kiinnostunut minusta ja soitti ja tekstasi minulle ja kyseli voidaanko nähdä jne. Eli siis hän teki periaatteessa aina sen aloitteen. Niimpä oletin että hän on tosiaankin minusta kiinostunut ja niimpä kysyin sitten yhtenä päivänö että mikä on tämän homman nimi.. Mies vastasi että ei oikeen vielkä tiedä että on käynyt liian monesti silleen kun hän on jonkun kanssa mennyt yhteen niin sitten ei olekkaan tykännyt enää hänestä.. :o Mutta sanoi silti että tykkää minusta tosi paljon ja on ihastunut.. Sitten viikonlopun jälkeen hän oli ihan outo ja kysyin ohko hän suuttunut minulle jostakin ja mikä tää juttu on.. Niimpä hän sitten vastasi että ollaaan vain KAVEREITA että tullaaan paremmin toimeen kavereina. Se loukkasi minua tosi paljon koska ensin hän antaa sellaisen kuvan itesestään ja itse kysylee aina millon nähdään on ikävä. Omanikin kaverina sanoivat että eihän tuolleen voi tehdä.. Että onko tuo muka reilua ja mitä mun pitäs sille miehelle sanoo... ?? ://

xaz

Toi on kauheen vaikeeta..
Tai siis no. Ite oon tässä ollu vähä niinku vastaavanlaisessa tilanteessa. Jätkä rupes soitteleen ja aina ei ees yks tai kaks puhelua illalle riittäny. Ja siinä vaiheessa ku mullaki rupes ihan tosissaantosissaan kiinnostaan, eikä se ees tuntunu enää pelkälle ihastumiselle ja vielä menin ja tunnustin tunteeni niin viimeistään siinä vaiheessa lopahti jätkän kiinnostus. Itse hän sitten jossain vaiheessa kuitenki tituleerasi 'suhdettamme' ystävyydeksi.
[size=7]Siitä ja sen ystävyydestä ei oo kuulunu sitte puoleentoista viikkoon mitään. Et just joo.[/size]

Mää sanoisin että jos sää tahot pitää sen ihmisen sun elämässä, että hänen olemassaolonsa merkitsee sulle jotain, niin tyydyt aluksi pelkkään ystävyyteen/kaveruuteen.Tavallaan annat asian siis olla, kattelet ja kuulostelet, josko tää jätkä hoksais jossain vaiheessa et se kuitenki haluaa enemmän. En nyt enää tähän hätään muista kuin kauan teillä sitä teerenpeliä oli ennen ku jätkä halus vaan olla kaveria.

Mut sitte jos tuntuu et asiat ei etene suuntaan eikä toiseen, ja susta itestä tuntuu pahalta et tunteet on vain ykspuoleisia niin laitat pisteen koko hommalle.

Kuitenki jos väkisin yrittää kehittää suhdetta jostain mistä sitä ei vaan saa aikaseksi, se voi pilata hyvän ystävyyden.

shazzer

Joo tuo on vaikeaa. Kun ensin annetaan ymmärtää, samalla sitä ihastuu itsekin ja sitten kuitenkin sanotaan että ollaan vaan ystäviä, tai ei tästä tulis mitään tms. :(
Noin on kerran minulle käyny, mutta tämä mie olikin täysi pissapää, ei siitä sen jälkeen ole kuulunu yhtään mitään, eikä kyllä haittaa ollenkaan.
Eniveis, oletko jutellut miehelle miksi nyt yhtäkkiä tällainen päätös? Ei tuo todellakaan ole reilua.

princess__

No siis kun juttelee tästä asiasta niin eihän osaa ovata suutaan paitsi sanoo vaan et parempi ystävinä et tullaan paremmin toimeeen :o Mutta pitää tässä katella et mitä tästä tulee enkä myöskään haluais menettää hyvää ystävää mutta en kylläkään kauaa tätä vehtaamista jaksa. =)

princess__

... Ja sehän tässä oikeastaan eniten ärsyttää kun mies "roikkui" minussa, hän sanoi minulla on ikävä, minä tykkään sinusta, milloin nähdään jne.. Kun periaatteessa ensiki mies oli minusta kiinnostunut enkä minä niinkään hänestä. Mutta sitten kun vihdoin aloin tosissaan kiinnostua hänestä niin hän päättää räväyttää sellaisen kommentin.. Ja kun miehet sanoo että naisia ei voi ymmärtää niin jos jotai ei voi ymmärtää niin se on miehet ! : D

enkelin

aika vaikee tilanne. mun ois ainakin melko vaikeeta olla sen jälkeen kaveri, jos aiemmin ois tullut vehdattua intiimimmissäkin merkeissä. yhden jätkän kans sitä yritettiin, minun tahdostani, et ois jatkettu vain kavereina. kateltiin sit yhdessä leffoja ja hengattiin muutenkin. mut eihän se sit toiminu. mies oli kuukautta myöhemmin jälleen kerjäämässä multa, et eikö me voitais olla enemmän, en pystyny. sen jälkeen ollaan sit nähty melko harvoin, mut viime viikolla jopa puhuttiin toisillemme.

nytkin on vähän samanlainen tilanne, tosin miehen puolelta tällä kertaa. siitä ei oikein ota selvää, mitä se haluaa... mut aika näyttää :)

Jaeniver

Joo, tuossa viime kesänä tapahtui juuri näin minulle.

Mies soitteli ja roikkui minussa ihan kauhean paljon. Itseäni rupesi melkein ahdistamaan. Jätkä soitti kaksi kertaa päivässä ja vielä joka ilta lähetti hyvät yöt tekstiviestinä. Jos en heti vastannut soittoon niin perään tuli kymmenkunta tekstiviestiä, että missä olet, mikset vastaa yms. Mies sitten jossain vaiheesa rupesi puhumaan, että hänellä on tunteita minua kohtaan, mutta minulla ei ollut kauheasti häntä kohtaan. En kuitenkaan torjunut häntä kokonaan, vaikka ahdisti ja lopulta itse ihastuin häneen.

Sitten kun kerroin hänelle, että välitän hänestä todella paljon ja haluaisin seurustella, hän sanoi, että ei halua kanssani mitään sellaista. Minähän suutuin siitä ihan silmittömästi ja pistin välit heti poikki kokonaan, vaikka mies olisi muka jotain ystävyyttä halunnut.

Kaiken kruunaa se, että mies soitti tämän kuun alussa minulle ja itki perääni. Selitti, että hänellä ei ole ollut ketään minun jälkeeni. Mitä hän oikein kuvitteli? Että olisin peukaloita pyöritellyt vain kotona ja odottanut, että hän soittaa puolen vuoden kuluttua "erosta" minulle? Minulla on aivan uudet kuviot nyt ja olen unohtanut koko ihmisen jo.

Jos haluat miehen kaveri olla, niin ei kai siinä auta muu, kuin katsella miten homma etenee. Itse en vain tuollaisen kusetuksen jälkeen voisi olla kenenkään ystävä.

Theea

Jos olette nuoria ja mies epäkypsä, saattaa hän ihan huvin vuoksikin harrastaa tuollaista pelleilyä.

Jos taas lapsellisuudesta ei ole kyse, hän saattaa olla sitoutumiskammoinen tai pelkää, että suhde pilaa hyvän ystävyyden (ilmiselvää...). Omalle kohdalleli osui mies, joka oli olevinaan niiiiiiiin kiinnostunut minusta, mutta hänellä olikin oma tyttöystävä. Hän oli järkeillyt jättävänsä tyttöystävänsä ja ryhtyvänsä minun kanssani suhteeseen- ikävää että hän päätti tehdä monta asiaa samaan aikaan:/
Niin, ja entäs jos tuo sinun mies on tavannut jonkun mielenkiintoisemman tyttöystäväehdokkaan?

Toivottavasti tällaisesta häntäheikistä ei ole sinun kohdallasi kyse. Jos olisin sinun tilanteessasi, ilmaisisin miehelle suuttumukseni hänen epäreilusta käytöksestä. Tietysti haluaisin olla ennen mielenilmaisujani täysin varma siitä, ettei juuri minun tunteenpurkaukseni ollut hänen määränpäänään ja että hän saisi siitä jonkinlaista tyydytystä. Jos mies ei osaa kertoa kunnollisia syitä kiinnostuksensa lopahtamiseen, en haluaisi mokoman kanssa olla tekemisissä.

enkelin

mistä ihminen oikeasti edes loppujen lopuksi tietää, että olisiko toisen ihmisen kanssa parempi olla vain kaveri, vai yrittää enemmän? itselläni on liian monta juttua mennyt pilalle sen vuoksi, että olen lopulta itsekin huomannut,että en halua ehkä sittenkään kaveruutta enempää. itse tosin huomaan tuon, etten haluaisikaan olla muutakuin kaveri, vasta kun mies on sen minulle ääneen sanonut.
nyt minulla on tilanteena, että olen löytänyt aivan mahtavan miehen, jonka kanssa olen tosin vain kaveri. jotain kerkesi jo välillämme tapahtua, mutta mies kertoi tilanteensa melko pian, etten olisi elätellyt liikaa toiveita. tullaan tosi hyvin toimeen, ja meillä on hauskaa yhdessä, se on pääasia. eilen makasin hänen luonaan sohvalla nelisen tuntia, katottiin voicea ja vain puhuttiin... oli kiva ilta. parasta hänessä on se, että uskallan kertoa hänelle oikeastaan kaiken.
ainoa peikko mielessäni tietenkin on, että tämä kaveri löytää sitten oikeasti itselleen naisen. tiedän, etten saisi olla siitä mustasukkainen, mutta ehkä kuitenkin olisin, varsinkin, jos me emme enää olisi yhtä hyviä ystäviä.

Zaweka

Itse olin aikalailla samassa tilanteessa vielä noin kuukausi sitten..
Koulussa tutustuin tähän poikaan, joka sitten osoittautui sitoutumiskammoiseksi. Neljä kuukautta jahkattiin, että mitä me ollaan, vai ollaanko mitään.
Välillä jo sovittiin olevamme pelkkiä kavereita, mutta eihän siitä mitään tullut, kun aina yhdessä juodessamme ajauduimme hyvinkin kiihkeisiin hetkiin :roll:

Nyt sitten viime kuussa, sanoin taas kerran hänelle, että mitä me oikein ollaan, ja vastaukseksi tuli taas se, että hän ei uskalla seurustella, ja ei osaa olla kenenkään kanssa.
Noh, päätin sitten ottaa sen linjan, että ollaan vain kavereita. Mutta yllättäen pari tuntia tämän keskustelun jälkeen poika meni ihan hiljaiseksi, ja kun kysyin syytä, hän vain kuiskasi, että "kun musta vähän tuntuu siltä että mä tarvin sut" :)
Nyt ollaan sitten seurusteltu tässä hetki ja kivaa on ollut :)
Ja poikakin sanoi, että ei ole ennen ollut näin onnellinen, ja olisi halunnut mut jo kauan sitten, mutta ei vaan uskaltanut.

Eli, antakaa ajan kulua. Joskus siitä ei tule mitään, mutta onneksi myös näitä positiivisempiakin kokemuksia on :)
Onnea tulevaisuudelle :)

Mi

Tommoset tilanteet on kamalia.. tiedän, koska juuri nyt olen vastaavan laisessa tilanteessa.. Tosin olemme kyseisen herran kanssa jokseensakkin vielä pidemmällä suossa niin sanoakseni.

Suhteemme laatu on leimattu kaveruudeksi/ystävyydeksi alusta alkaen. Vasta tämän vuoden alussa olemme toisiimme kunnolla tutustuneet, vaikka toistemme tiedossa olemme olleet jo yli vuoden. Vuoden alussa sitten päädyin herran luokse kahville. Silloin jo juttu tuntui yllättävän hyvin luistavan ja hauskaa oli sen kaksi tuntia jotka hänen luonaan vietin. No muutaman päivän päästä, päädyin ystäväni kanssa miehen luokse iltaa istumaan. No minähän onnistuin jäämään sinne yöksi, ja hääräsimme jotain.. :wink:
No tuosta illasta saakka olemme lähes erottamattomia olleet. Aina joka paikassa yhdessä, niin että molempien ystävät ainakin aluksi luulivat meidän ihan seurustelevan ja osan tiedän näin vieläkin luulevan. Vaikka mies on minulle varsinkin tehnyt asian hyvin selväksi ettei hän halua kanssani muuta olla kuin vain ystävä. Toisaalta niin usein miehen teot ja sanat menevät ristiin. :roll:
Hän on se joka suunnittelee yhteisiä lomareissuja ja vaikka mitä. Raahaa minua mukanaan joka paikkaan ja sanoo kuinka olen ainoa jonka kanssa hän näitä asioita voisi edes kuvitella tekevänsä. On kiusoittelemassa koko ajan ja hetken päästä saattaakin ottaa kädestä kiinni.. Ja aina saan kuulla siitä että olemme vain kavereita.. Olenkin päättänyt että asiat saavat vain mennä omalla painollaan..
Niin juu ja hassuinta on että herran puheiden perusteella hänen edelliset seurustelusuhteensa ovat alkaneet samalta pohjalta kuin missä me nyt olemme.

Hmm tulipahan taas kirjoitettua oikea vuodatus..

tata

Meillä kulta oli alussa ihastuneempi osapuoli, mä tahoin olla vaan kaveri. Pelotti. Mut sit, kärsivällisellä odotuksella kullan puolelta, mä pääsin peloistani ja kohta tulee 2v täyteen seurustelua :)

vanja

Tuo on niin vaikea tilanne, ite elän kans tuommoista aikaa juuri parhaillaan. Mies antoi ymmärtää ja oltiin intiimeissäki tunnelmissa ja sitten olikin parempi olla vain kaveri. Sitä tulee mietittyä että missä teki väärin, oliko huono sängyssä vai mikä mätti.

Ollaan hyviä kavereita ja nähdään usein mutta mulle se on aina yhtä vaikeeta kun haluisin nähdä kahden kesken mutten uskalla ehdottaa ettei tää "kaverisuhde"kaan nyt kaatuisi. Ehkä sitä vain odottaa että jos joskus vielä muuttuisi parisuhteeksi.

naru

Nää on vaikeita tällaiset jutut..
Mulla on sellainen tilanne että tapasin tän pojan about yli kuukausi sitten festareilla ja hengailtiin sit samassa porukassa, tanssittiin ja juteltiin siellä aika paljon, mutta ei mitään kummempaa. Vaihdettiin numeroita ja sovittiin että otetaan bileet uusiks kotipuolella kun asutaan kuitenkin kummatkin pääkaupunkiseudulla.. Noo, aikaa meni se kuukaus ja uskaltauduin sit laittaa viestiä pojalle vkl että missäs oot ja jos vaikka moikattais :lol:
No hän tuli sit samaan baariin ja oli taas ihan mielettömän kivaa. Ei mitään kummallisempaa tapahtunut, istuin välillä hänen sylissään mutta ei mitään muuta. Hän tuli kuitenkin "jatkoille" meille, nukkumaan kylläkin vain. (olisin halunnut muuta, mutta toisaalta taas hyvä ettei menty sänkyyn koska haluaisin hänestä muutakin kuin vain yhden illan jutun) kyllä hän silitteli kädestä ja halaili kun nukuttiin , sellaista söpöä :roll:
Ja puhuttiin juuri samaisen illan aikana baarissa siitä että jos olet oikeasti kiinnostunut,niin et mene sänkyyn heti hänen kanssaan.. oltiin kummatkin yhtä mieltä tässä asiassa :wink:
Olen ihastunut, mutta jätin pallon hänelle niinsanotusti, sanoin että soittele, ja hä'n sanoi että "ollaan yhteyksissä"..
Sitä odotellessa..huoh.

olematon

vaikee tilanne! :? Mulla on vähän samantapainen tilanne, taisiis oon vähän heikoilla jäillä ite kun en tiiä mitä on tapahtumassa. En missään nimessä haluis menettää tätä tyyppiä ihanana ystävänä, mutta ku sen käytös on välistä paljon enemmän ku pelkkä kaveri mun mielestä tekis. :roll: Niin sikspä mua vähän hajottaa että jos alanki uskoa liikoja ja sit tuleeki märkä rätti päin naamaa. Uskon, että mullekin tulis loukattu olo ja kiukuntunteita..

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat