Ero: toinen osapuoli ei suostu - Parisuhteet

*miu*

Minulla ja miesystävälläni on ollut aina vähän riitainen suhde, rakastin häntä, mutta kuten sanoin suhde on riitainen. Minä puhuin hänelle erosta ja nyt miesystäväni ei päästä irti. Tiedän että erot ovat kamalia, varsinkin niille jotka jätetään, mutta en jaksa sitä, että minut haukutaan,puhelimessa lyödään luuri korvaan, syytetään pettämisestä 24/7, häivytään mitään sanomatta, hän myös juo mielestäni liikaa. Eniten ärsyttää se, että hän yrittää koko ajan saada minua muuttamaan mieleni. Tämä on jatkunut jo jonkin aikaa, mikä olisi hyvä tapa ilmaista asia loukkaamatta, koska tuntuu ettei puhe mene päähän, voin olla ilkeä monien mielestä, mutta ei tällästä jatksa ja haluan jatkaa elämää. :?

Kommentit (3)

Amorous

Mulla oli kans suhde mikä oli ihan päätön miehen takia. Epäili mua koko aika pettämisestä. Loppu vaiheessa haukku mua (+ystäviäni :evil: ) huoriks. Ja oli vielä ihan tosissaan. Uhkailin monesti erolla, mutta jossain vaiheessa sitten pistin kokonaan poikki. En vastannu mihinkään viesteihin, enkä soittoihin. Kyllä se sitte siitä ajan kanssa laantu. Vuoden olin sille tosi kylmä. En vastannu mihkää mitä se kyseli. Tai jos vastasin ni en kovinkaan ystävällisesti. Eipä sitä toista oikein muute saa tajuamaan että nyt on erottu ku vaan pitämällä etäisyyttä.

disturbed

Miten musta tuntuu ettet voi oikeastaan hoitaa asiaa mitenkään häntä loukkaamatta ellei hän luovuta ajan kanssa suosiolla.
Kova kovaa vastaan sanotaan ja jos ei usko hyvällä niin sitten pahalla. Turhaan itseäsi hajotat kun toinen ei suostu uskomaan, että ohi on.

Sun on nyt yksinkertaisesti ilmaistava tarpeeksi selkeästi, että jättää sinut rauhaan ja sen jälkeen jätät vain kylmästi vastaamatta jos yrittää soittaa/ottaa muuten yhteyttä.

Aikuinen ihminen osaa kyllä huolehtia itsestään ja jos ei osaa on jo korkea aika opetella. Parhaat opit tulee kantapäänkautta.

Ei ketään voi ikuisesti päähän silitellä ja sinun tehtäväsi ei ole huolehtia enään hänen mielenterveydestään/hyvinvoinnistaan vaan omastasi.
Opetelkoot elämään elämän tosiasioiden kanssa.

Julmaa mutta sellaista se on.

Mimia

Mulla oli kanssa joskus suhde, josta halusin päästä eroon ja jatkamaan elämääni.

Yritin olla ystävällinen ja erota sovussa. Ajattelin toisen tunteita, liikaakin. Kamalalla ruinaamisella suostuin toiseen "mahdollisuuteen" (vai olisikohan se oikeasti ollut kolmas,neljäs tai viides..) kun exä lupasi muuttua.

Puoli vuotta kituutin siinä. Viimeisetkin tunteet kuolivat minun puoleltani ja lopuksi en välittänyt lainkaan toisen tunteista. Halusin vain päästä eroon, enkä halunnut pysyä ystävinä tai olla ylipäätään missään tekemisissä hänen kanssaan. Ei kannata päästää tilannetta noin pahaksi, siinä satuttaa varmasti vielä enemmän toista, mutta kuten Disturbed sanoi, jokainen huolehtikoot itsestään.

Ilmoitin puhelimessa eropäätökseni. En vastannut enää viesteihin tai puheluihin. Enkä ole nähnyt häntä sitten eron/seurustelun. Mä tein eroa jo tuon puolen vuoden ajan ja jos toinen ei ollut kiinnostunut minun tunteistani tai toiveistani, niin miksi minäkään välittäisin p*skaakaan. En kadu tuota ollenkaan, en edes tapaa millä hänet jätin. Yritin kyllä kaikkeni erota sovussa ja hyvissä väleissä, mutta joskus se vaan ei ole mahdollista ja sen kanssa pitää elää.

Jos haluat päästä eroon, niin suosittelen nopeaa ja selkeää eroa. Laastarin repäiseminenkin sattuu enemmän jos sitä irroittaa hitaasti. Nopeasti vetäisemällä se koskee ehkä enemmän, mutta vähemmän aikaa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat