Parisuhteen raha-asiat - Parisuhteet

enkelin

jotku parisuhteet on vain sellaisia, että vielä sittenkin kun ollaan aviossa molemmilla on omat tilit ja niitä vahditaan kuin haukkoja. tiedän yhden tällaisen perheen.
itse en voisi ajatellakaan jättäväni poikakaveria oman onnensa nojaan, jos itselläni olisi rahaa ja hänellä ei. edellisen miehekkeeni kanssa ei rahoista liiemmin kiistelty. silloin kun asuimme yhdessä, ruokaostokset tehtiin suunnilleen vuorotellen ja vaikka korissa olisikin ollut esim. tamponeja minulle, mies maksoi ne mukisematta, eikä alkanut vääntämään, et maksa sä noi kuule ihan ite. kun ero sitten tuli, ei kumpaakaan kiinnostanut alkaa laskemaan pennosia, että mitä toinen oli velkaa. paha mieli siitä vain olisi tullut. tosin mies lainasi minulta suhteen aikana välillä isompia summia rahaa rahoittaakseen musiikin harrastusta, mutta ne hän maksoi aina takaisin.

minä haluan sellaisen miehen, joka ei turhaa nuukaile rahankäytön kanssa, mutta ei sitä tarvi jonain päivänä mun eteen astella, että ostinpa tossa auton ilman ennakkovaroitusta.

Sivut

Kommentit (52)

aamu

meillä molemmilla samanlaiset tulot tällä hetkellä, mies on intissä ja minä teen jonkun verran töitä pääsykokeisiin luvun ohella.. rahasta kyllä riidellään jonkun verran koska kummallakin aikas tiukkaa tällä hetkellä :? riitely rassaa ja nyt ollaan sovittu, ettei moisesta enää jaksa kinata..

meillä on myös yhteinen "kassa" josta maksetaan lähinnä ruoka, omat esim. puhelinlaskut omalta tililtä ja yhteiset menee puoliksi.. tää on toiminu ihan kivasti :)

Jinda

me ollaan aina pistetty kaikki puoliks.Jos toisella on rahaa ja toisella ei,niin yhdessä sit mietitään mihin ne käytetään vai käytetäänkö.Yleensä tosin jos miehellä on rahaa niin antaa suurimman osan mulle,säästöön ja käytettäväksi.
En voisi elää päivääkään suhteessa jossa esim.puhuttais toiselle tyyliin 'nyt sä oot mulle 20e velkaa,muistatko'

dee

Joo avomiehen mielestä en vaan tee tarpeeksi. Olisin kuulemma voinut vielä ottaa töitä vastaan. Vaikka en siis ole saanut mistään mitään, niin silti ois pitäny hakea vielä. Näiden kahden työpaikan työajat ovat tosi epäsäännölliset, tunteja tulee n. 30h/vko, mutta tosi hankala siihen on enää saada muuta työtä kun oikeastaan arkiyöt vain varmasti vapaa-aikaa. Tuntuu et pitää menettää kaikki vapaa-aika ja mahdollisuudet viettää aikaa yhdessä.
No, tähän kysyin, että milloin elämästä nautitaan sit? No, kuulemma töissä ja koulussa. Huh...
Ei tämä ennen ollut tämmöistä, vaan valunu kokoajan tähän suuntaan. No, tästä ei kyllä enää pahepaan suuntaan pääse (*koputtaa puuta*).

Hän luulee, että käytän häntä hyväkseen vielämällä häneltä rahat. Kuinka tärkeäksi raha voi nousta ihmiselle? Onko minulla joku Roope Ankan sukulainen avomiehenä?
Siksi tuntuu vaikealta jättääkkään, kun ei tämä ole todellakaan aina ollut tätä.

Kiira

Ei kyllä kuulostaa aivan reilulta toi sun tilanne.. Tai siis poikaystävän käyttäytyminen! Vähän vaikea ymmärtää, että mitä miehes tossa oikein ajaa takaa..

Meillä on mies reilusti parempi palkkaisessa työssä kuin minä. Hän on Norjassa töissä, niin palkka todellakin on suurempi kuin täällä. Minä olen täällä Suomessa ihan vakituisessa työssä, mutta nyt keväällä alkoi tuntua, että en viihdy töissä enää. Pitkään asiaa mietin, ja totta kai miehellekin puhuin, että jos lopettaisin nykyisessä työssäni. Mieheni sanoi, kun asiasta keskustellaan, että älä ainakaan rahan takia jää siihen työpaikkaan, jos et sitten oikeasti halua. Lupasi auttaa rahallisesti, jos tulee tiukkaa.
Toki minähän olen semmonen sinnikko, että en pelkästä periaattestakaan ota häneltä rahaa, mutta kaunis ajatus silti :)!

dee

Miten jos itse on se, jolla on rahapula ja miehellä taas on rahaa?
Mula on kaksikin kesätyöpaikkaa, mutta tunteja ja palkkaa nin vähän että hädin tuskin pärjään. Miehellä taas on hyvä työpaikka josta saa vuoden tarpeeseen palkkaa ksän aikana. Silti kaikki pistetään puoliksi, ja nyt joudun luopumaan "yhteisen" auton käyttöoikeudesta ja vähentämään omat menot ihan nolliin että pärjään. Ruoankin suhteen nyt tiukennetaan niin, että joudun ostamaan omat ruokani itse ja ne mitkä syödään yhdessä niin maksetaan puoliksi. Hiuksiinkaan en saa nyt hoitoainetta ku ei ole omaa rahaa.
Erohan tässä tulee viimeistään syksyllä kun en voi maksaa vuokraa kun ei jää kesätöistä säästöön. Tai siis ainakin muutetaan erilleen. Toivottavasti äiti ja isä ottaa mu vielä sinne takas...
Epäreilua kun en saa vanhempien tulojen takia edes opintotukea, enkä puolison tulojen takia sossustakaan tukea...

Muilla tämmöistä?

muokkaus:
Ai niin ja se vielä unohtu, et olen velkaa miehelleni. Eli jos ero tulee niin pitää vielä neki maksaa... Eikä kyse ole mistään pikkurahasta.

Sadie

Kuulostaa dee todella paskamaiselta toi sun tilanne. Olen sitä mieltä, ettei parisuhteen kuuluis olla tuollaista. Kyse, kun ei ole siitä, että vaan lorvisit nurkissa tekemättä mitään, vaan todella yrität tienata.. Vaikea ruveta neuvomaan, mutta jos poikaystäväsi on noin pihi mieti miten hankalaa olisi tulevaisuudessa hänen kanssaan. Ajattele, jos vaikka saisit lapsia ja jäisit kotiin hoitamaan heitä, sillä välin kun poikaystäväsi kävisi töissä. Joutuisitko syöttämään itsesi ja lapsesi jollain ketunleivillä ja kaarnalla, koska et tienaisi ruokarahoja. :roll: Myönnetään. Kärjistetty esimerkki, mutta kuulostaa todella omituiselta näin äkkiseltään..

Cara-

Vaikea tilanne sulla dee. :? Mun korvaan toi alkaa kuulostaa jo turhankin tiukalta. Jos siitä puoliksi pistämisestä ei todellakaan yhtään voi joustaa silloin kun on toisella tiukka tilanne niin ei taida voida asuakaan yhdessä. Se olis eri asia jos toinen kulkisi kalsareissaan päivät pitkät juomassa kaljaa, mutta jos se rahatonkin tekee niin paljon töitä kuin saa niin mun mielestä rikkaampi puolisko voisi maksaa yhteisiäkin ruokia. Sossukin olettaa että yhdessä asuessa voidaan elättää toista, siksihän sä et sitä rahaa saa. :?

Meilläkin yritetään laittaa menot suunnilleen puoliksi, mutta ei me esimerkiksi kauppareissuja mitenkään lasketa. Jos toisella ei ole rahaa niin toinen maksaa, mä olen ajatellut sen niin että elämässä voi käydä miten tahansa ja kumpi tahansa meistä voi olla jossain vaiheessa rutiköyhä, ja siitäkin pitää selvitä jos haluaa yhdessä jatkaa. Raha tulee kuitenkin vasta parisuhteen jälkeen.

Pennsylvania

Tosi ikävää, jos suhteessa toinen ei ole valmista tukemaan toista rahallisesti. Mun mielestä Sadien kärjistetty esimerkki ei ollut edes huono, tuollaisiakin asioita kannattaa miettiä, että mites sitten loppuelämä. On aika huonosti mies priorisoinut asiat, jos todellakin raha ja materia menee niin vahvasti tyttöystävän edelle. Toki jotkut ihmiset vain ovat luontaisesti/kasvatukseltaan itaria, mutta tuntuu aika älyttömältä, että toinen joutuu muuttamaan pois yhteisestä kodista, vaikka toinen voisi auttaa maksuissa. Meillä mies ei edes ole sen paremmissa rahoissa kuin minäkään, ja kyllä silti saan käyttää hänen autoaan ja syödä hänen ruokiaan. Tuntuisi tosi oudolta, jos näin ei olisi. Parisuhteen kaiketi kuuluisi olevan toisen tukemista ylä- ja alamäissä, myös silloin, kun toisen alamäki on rahasta johtuva.

dee

Joo avomiehen mielestä en vaan tee tarpeeksi. Olisin kuulemma voinut vielä ottaa töitä vastaan. Vaikka en siis ole saanut mistään mitään, niin silti ois pitäny hakea vielä. Näiden kahden työpaikan työajat ovat tosi epäsäännölliset, tunteja tulee n. 30h/vko, mutta tosi hankala siihen on enää saada muuta työtä kun oikeastaan arkiyöt vain varmasti vapaa-aikaa. Tuntuu et pitää menettää kaikki vapaa-aika ja mahdollisuudet viettää aikaa yhdessä.
No, tähän kysyin, että milloin elämästä nautitaan sit? No, kuulemma töissä ja koulussa. Huh...
Ei tämä ennen ollut tämmöistä, vaan valunu kokoajan tähän suuntaan. No, tästä ei kyllä enää pahepaan suuntaan pääse (*koputtaa puuta*).

Hän luulee, että käytän häntä hyväkseen vielämällä häneltä rahat. Kuinka tärkeäksi raha voi nousta ihmiselle? Onko minulla joku Roope Ankan sukulainen avomiehenä?
Siksi tuntuu vaikealta jättääkkään, kun ei tämä ole todellakaan aina ollut tätä.

marika_

Puutarhis: Tommonen yhteinen talouskassa kuulostaa hirmu järkevälle ja tommosta mäkin oon miettiny, että olis varmaan fiksuin ratkasu jos muutetaan tässä jossainvälissä miekkosen kanssa yhteen...Tuolla kun on hirveästi suuremmat tulot (ts. minä opiskelija, mies jo vakituisessa työssä), ni pelkään että muuten lipsuis siihen että mies maksaa kaiken, mitä en missään nimessä halua.

Mut dee:n mainitsemaa pennosten vahtaamista ja alottajan miekkosen rahankäytön kyttäämistä en ymmärrä. Omat rahat (eli mitkä ei mene elämiseen) ovat sitten omia rahoja ja musta jokanen tehköön niillä mitä tykkää, ilman että kuuluu toiselle puoliskolle. Mut vielä oudompaa musta on sit taas semmonen "mä en syöny tosta makkarasta ollenkaan, oot mulle velkaa 1,25€" :? Tai koska mä haluisin elää avoliitossa sit jo ihan kun avioliitossa, en kämppäkavereina, ja aviossa on kuitenkin ihan lain mukaan elatusvelvollisuus suhteessa puolisoon, joten mulle on on aina ollu aika selkeetä että myös avoliitossa toinen elätetään jos omat rahat ei riitä.

Puutarhis

Entisen avokin kanssa laitoimme kaikki kulut puoliksi. Vuokran ja laskujen lisäksi kaupassa käydessämmekin meni useimmiten niin, että jos en syönyt jotain, niin en maksanut siitä tuotteesta, yhteiset meni puoliksi ja minä taas maksoin mun jutut. Molemmat siis opiskelijoita ja kesätyösäästötkin olivat suunnilleen yhtä isot, samoin menot (molemmilla oma auto jne.). Jos kuitenkin kävi niin, että toiselta loppui rahat, niin kyllä me puolin ja toisin autoimme sillä hetkellä. Tosin maksettiin ne myöskin takaisin. [u]Tämä oli aika itsestäänselvä ratkaisu, koska tulot ja menot olivat yhtä suuret.[/u]

Nykyisellä miehelläni on jonkin verran isommat tulot kuin minulla, joten kyllä hän taitaa ainakin tällä hetkellä enemmän maksaa. Tienaamme kuitenkin molemmat hyvin, joten varsinaisesti en tarvitse raha häneltä tai toisinpäin. Mulla on ainakin itsellä tunne, että mies maksaa paljon enemmän juttuja :oops: . Kauppalaskuja kyllä maksellaan vuorotellen, mutta mun mielestä mies maksaa aina sen ison ja kalliin lauantaikorin.

Suunnitelmissa on yhteenmuuton yhteydessä muuttaa taloudenhoitomme sellaiseksi, että molemmat maksavat omat laskunsa (lainalyhennykset, oman auton vakuutukset+muut kulut, puh.laskut ym.). Ajatuksena on, että molemmat siirtävät jonkun summan kuukaudessa ns. talouskassaan, josta maksetaan sähköt, öljyt, ruoka ja muut yhteiset kulut. Sen, mitä tilille jää, voi käyttää aivan haluamallaan tavalla.

Jos toiselta kuitenkin loppuu rahat, niin silloin käytetään sen tilipussia, jossa sitä rahaa on. Edellyttäen, että viimeisiä rahoja ei olla käytetty mihinkään turhanpäiväiseen hömpötykseen.

tiiti24

Mä en enää tiedä mitä pitäisi tehdä...muutettiin avopuolison kanssa omakotitaloon kesällä, ollaan oltu yhdessä jo 3,5 vuotta. Olen aina hoitanut omat laskuni, hoitanut ruoka-ostokset ja puolet yhteisistä laskuista. Silti mieheni kyttää rahan käyttöäni ja valittaa aina jos käyn esim vaateostoksilla. Nyt olen harkinnut auton vaihtoa kun vanha rupeaa hajoamaan, niin mieheni tivaa koko ajan miten aion maksaa auton kun elän muka niin leväperäisesti muutenkin. Tililläni on aina rahaa, en mikään kroisos ole mutta tulen toimeen...

Ostan auton itselleni omilla rahoillani eli mitä se hänelle kuuluu??

Muilla ongelmia ja mitä pitäisi tehdä? Tappelemme viikon välein raha- ja työasioistani, hänen asiat eivät tietenkään kuulu minulle, ainoastaan minä olen tilitysvelvollinen.

Chocolat

Ei sun asiat miehellesi kuulu jos hänenkään ei sinulle. Minun mielestä tärkeintä se on ettet ruinaa mieheltäsi rahaa, silloin ymmärtäisin miestäsi, mutta en jos rahasi riittävät omiin juttuihin niin eikös se ole oma asia jos auton omilla rahoillasi hankit. Koitappas takoa miehesi päähän vähän järkeä :)

tiiti24

Olen yrittänyt asian monta kertaa sanoa, ei tunnu menevän jakeluun. en jaksais jatkuvasti tästä tapella, ihan kuin olisin jotenkin huonompi ihminen kun en osaa omia raha-asioitani hoitaa. kiva miettiä että tätäkö tämä on loppuelämäni...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat