Kuinka nopeasti tapailusta seurusteluun? - Parisuhteet

Jaeniver

Tämä asia on vaivannut päätäni jo muutaman kuukauden. Eli kuinka nopeasti olette miestenne kanssa päätyneet tapailusta seurusteluun?

Tapasin aivan mahtavan miehen nelisen kuukautta sitten. Alusta asti olemme tavanneet n. kerran viikossa. Kun olimme tapailleen kuukauden, mies ilmoitti kännissä, ettei halua ruveta nopeasti seurustelemaan. Se pysäytti. Ajattelin heti, että mies ei välitä minusta tippaakaan, mutta vastasin takaisin oikein kylmästi, että en minäkään. Asiasta ei sen koommin olla keskusteltu. Ymmärrän tosin, että hänellä on alle vuosi aikaa erostaan eksätä.

Nyt on kulunu kolme kuukautta tuosta tapauksesta, eikä vieläkään olla puhuttu mistään vakavasta. Haluaako mies oikeasti edetä hitaasti, vai eikö hän vain välitä tarpeeksi? Tapailumme on jatkunut samanlaisena ja mies on jopa sanonut tykkääväänsä. Hellyyttää on enemmän kuin olen koskaan uskaltanut toivoa. Olen myös miehen mielestä ihana ihminen. En kuitenkaan uskalla kysyä mistään vakavammasta, koska pelkään, että karkotan hänet pois. Tapauksen jälkeen olen tavallaan kääriytynyt omiin ajatuksiini ja itkeskelenkin usein yksikseni. Asiaa ei helpota ollenkaan se, että olen ennenkin kokenut samat ahdistukset parin miehen kanssa. Tämä nykyinen mies ei myöskään juuri ehdottele tapaamisia, mutta ei ole kieltäytynyt oikeastaan koskaan näkemästä minua.

Luuletteko, että hän olisi näin kauan jaksanut katsella minua, jos ei ollenkaan välittäisi? Äitini on kovasti sitä mieltä, että jos mies ei heti alussa halua seurustella, niin sitten suhteella ei ole mitään toivoa, eikä mies välitä. Onko se todella noin? Missä vaiheessa kannattaisi alkaa huolestua, jos mies ei ota puheeksi vakavampaa suhdetta? Ajatuksia, keskustelua?

Sivut

Kommentit (43)

Jaeniver

Jep, eli nyt 7 kuukautta tapailua minulla ja miehellä takana. Vieläkään ei seurustella vakavasti. Mies haluaa näköjään oikeasti edetä todella hitaasti. :roll: Välillä ahdistaa, mutta toisaalta minulla ei ole mitään kiirettä mihinkään. Pelottaa vain, että mies löytääkin jonkun paremman tai jotain.

Toisaalta meidän suhde on vasta viime aikoina päässyt syvenemään sille tasolle, että asioista voidaan puhua. Tätä ennen me vain puhuttiin asioista yleisesti, mutta ei mitään meidän suhteesta tai mistään muustakaan henkilökohtaisesta. Hämmentää vaan niin kovasti kun tapaillaan todella tiiviisti, olen tavannut miehen vanhemmat sekä melkein jokaisen kaverin ja ollaan myös suunniteltu tulevaisuuteen kaikenlaista kivaa... silti tämä ei ole seurustelua miehen mielestä. Mies ei kuulemma seurustele kenenkään kanssa huvikseen ja haluaa miettiä asioita tarkkaan.

Kai tämä tästä. Puutarhiksen tarina valoi vähän uskoa tähän tilanteeseen. Ehkä me vielä jonain päivänä ollaan ihan oikeasti virallinen seurusteleva pari. Hope so.

Amala

Taidettiin jopa kaksi viikkoa tutustua toisiimme ja sitten virallistettiin meidän suhteemme. :D Poikaystäväni on kyllä sanonut jälkeen, että ei hän alussa ollut vielä ihan varma tästä "jutusta", mutta kyllä hän pian varmistui ja nyt olemme olleet yli puoli vuotta yhdessä. ^^

Puutarhis

Minä tapasin tuon nykyisen miesystäväni lähes pari vuotta sitten (huhtikuu -06. Hänen erostaan oli kulunut vasta puolisen vuotta, joten hän ei alusta alkaenkaan luvannut mulle oikein mitään.

Minä tietysti ihastuksissani kuvittelin muuta ja juhannuksena miestä alkoi ahdistamaan todenteolla. Kännisten rumien sanojen jälkeen (siis mun suusta) mies lähetti mulle vain viestin, että hänhän sanoi, että satuttaa mua.

Juhannuksen jälkeen me selvitimme asian puhelimessa ja saimme sovittua, että jatketaan sitä tapailua, mutta mun oli annettava miehelle tilaa... Ja minähän annoin, koska tiesin löytäneeni jotain erilaista ja hyvää.

Siinä me sitten jatkoimme vuoden verran tapailuamme ja melko säännöllisin väliajoin minä järjestin aamuöisiä kohtauksia, joissa itkin, että kyllämä tiedän, ettei hän minusta välitä kuten minä hänestä. Alussa mies vastasi noihin kohtauksiin siten, että hän ei halua mun menevän pois, mutta ehkä hänen pitäisi pakottaa mut pois, koska ei pystynyt lupaamaan mulle yhtään mitään. Minä rakastin, enkä todellakaan halunnut lähteä pois tuon ihmisen vierestä. Eli lähtemisratkaisu jäi aina hänen käsiinsä.

Viime keväänä jossain vaiheessa hänen vastauksensa näihin kohtauksiini muuttui. Yleensä hän painoin vain huulensa huulilleni ja käski olla hiljaa. Tai jos selvinpäin juttelimme asiasta, niin hän totesi ettei ole mihinkään menossa. Juhannuksesta 2007 lähtien olemme nyt virallisesti seurustelleet.

Pitkän sepustuksen jälkeen... Tapailimme siis lähes 1½ vuotta ennenkuin aloimme seurustella. Monta kertaa sinä aikana mietin, että miksi minä teen itselleni sen mitä tein, mutten todellakaan halunnut luovuttaa asiassa, koska miehen käytös ei antanut minulle aihetta epäillä ratkaisuni järkevyyttä. Enkä minä ole päätöstäni katunut. Tämä ratkaisu sopi minulle ja hänelle.

Paras ystäväni oli samankaltaisessa tilanteessa, mutta hänestä ei ollut odottamaan riittävän pitkään. Eikä hänen miehensäkään ollut sen kaltainen, että olisi kestänyt tilannetta.

Läpä

Puutarhikselta haluaisin sen verran kysyä että oliko ton teijän pitemmän tapailuajan aikana myös muita juttuja. Eli siis tapailitteko myös muita ihmisiä?

shazzer
Jaeniver
En kuitenkaan uskalla kysyä mistään vakavammasta, koska pelkään, että karkotan hänet pois. Tapauksen jälkeen olen tavallaan kääriytynyt omiin ajatuksiini ja itkeskelenkin usein yksikseni

Same here!
Mulla on melkein samanlainen tapaus kun sinulla, ainoastaan ei olla juuri juteltu mistään vakavammasta. Minä en uskalla tuon syyn takia minkä sanoitkin. Pelkään että säikytän hänet ja menetän..
Me ollaan kesästä asti tunnettu ja muutaman kerran ollaan nähty. Minä omasta puolestani tiedän sanoa että olen aivan k*sessa tähän mieheen :roll: Mutta hänen tunteistaan en tiedä, kovin läheisiä kuitenkin ollaan aina kun nähdään. Mutta en tiedä enkä uskalla kysyä :(

ja mielestäni äitisi on väärässä, se ettei halua ensin alkaa seurustelemaan ei tarkoita sitä etteikö hän tulevaisuudesa haluaisi. Loppujen lopuksi hänen erostaan ei ole niin pitkä aika, jos se jotenkin asiaan vaikuttaa :)

Ja puutarhis Kiitos kun kerroit tuon, antoi ehkä hieman toivoa omaan tapaukseen..

Puutarhis
Läpä
Puutarhikselta haluaisin sen verran kysyä että oliko ton teijän pitemmän tapailuajan aikana myös muita juttuja. Eli siis tapailitteko myös muita ihmisiä?

Minä en tapaillut muita. Miehestä en tiedä, enkä itseasiassa enää haluakaan tietää. Molemmilla saattoi tavallaan olla lupa siihen, mutta ei tuo mieheni ole sellainen. Kyllä hänellä vientiä olisi naisten joukossa, mutta en mä usko, että hänelläkään muita oli. Asia ei kuulunut mulle ja jostain kierosta syystä mä osasin pääasiallisesti suhtautua siihen niin.

Kyllä mua treffeille pyydettiin ja vientiäkin olisi ollut, muttei mulla olis ollut muille mitään annettavaa. Mun sydämeni oli mieheni ihan alusta lähtien.

kisu

Kyllä mielestäni pari kuukautta alkaa jo olla sellainen aika tapailua, jonka jälkeen pitäisi tietää mitä haluaa. Siinä ajassa ehtii tutustua toiseen sen verran, että tietää kyllä, voiko seurustella. Minä ja mieheni tapailtiin muutama viikko ennen kuin alettiin puhua seurustelu-nimikkeellä suhteestamme. Tosin jo ihan alussa sovimme, että muita ei saa tapailla.

Kannattaa ottaa asia itse puheeksi, eikä vain odotella miehen niin tekevän. Muuten ei saa tietää, missä mennään. On varmasti pelottavaa, mutta epävarmuudessa eläminen vasta tuskallista onkin :shock:

Jos mies ei ymmärrä arvostaa suhdetta tarpeeksi kutsuakseen sitä seurusteluksi kuukausienkaan jälkeen, niin...Itselläni ainakin ois niin paha olla, että ois pakko lopettaa juttu. Itseään pitää kuitenkin arvostaa sen verran.

Jaeniver

Kiitos vastauksista. :) Alkaa tämä minun ja miehen juttu näyttää jo vähän positiivisemmalta. Mies on alkanut puhua tunteistaan minua kohtan. Sanoi tykkäävänsä tosi paljon jne. Ikuisena pessimistinä tosin ajattelen kokoajan, että se on vain sanahelinää, mutta kai tämä tästä. :D

Carmencita

Me taidetaan olla outoja, nimittäin alettiin virallisesti seurustelemaan toisilla treffeillä :lol:

Ei siinä, tutustuttiin netissä ja ennen ensimmäistä tapaamista oltiin kavereita melkein vuoden. Ekoilla treffeillä "jo" halattiin poikaystävän aloitteesta ja toisilla treffeillä suudeltiin ja "alettiin seurustelemaan". :lol:

(Kolmansilla treffeillä muhinoitiin kunnolla heillä, mutta varsinaista seksiä alettiin harrastamaan yli vuoden seurustelun jälkeen :lol: :lol: )

NeitiX

Me ukon kanssa juteltiin 3 kuukautta netissä, ja soiteltiin/viestiteltiin ennenku nähtiin.
Nähtiin sitten eräs viikonloppu ja olinkin koko viikonlopun miekkosen kanssa. Siitä sitten joka vkl nähtiin reilun kuukauden verran ja minä sitten mieheltä kysyin, saanko sanoa häntä poikaystäväkseni :D Ja vuosi ollaan pari nyt oltu.
Tosiaan kaukosuhteessa elellään, mutta joka vkl nähdään. Mitä nyt armeija verottaa vkl sieltä täältä.

Väkisinkin tuo minun kysymys rupesi hymyilyttämään minuakin.. Tuli mieleen eittämättä "AlaX heJ oleen NiiQ?" kysymykset yläasteelta :roll: :lol:

Tiikeri

Kertokaas nyt sitten tällekin pienelle ja sopivasti tyhmälle tapaukselle, mitä todellista eroa onkaan tapailulla ja seurustelulla? Juuri tätä ollaan pohdittu viime päivinä miekkosen kanssa ja jääty yhä vailla vastausta... :(

Puutarhis
Tiikeri
Kertokaas nyt sitten tällekin pienelle ja sopivasti tyhmälle tapaukselle, mitä todellista eroa onkaan tapailulla ja seurustelulla? Juuri tätä ollaan pohdittu viime päivinä miekkosen kanssa ja jääty yhä vailla vastausta... :(

Tapailu on sitä, että soitellaan kun keritään/muistetaan. Ei tehdä lupauksia toiselle. Näkemisen välillä on useidenkin päivien/viikkojen tauko. Ei esitellä toista kavereille. Ei hengailla kaveriporukoissa toisen osapuolen kanssa. Ei esitellä vanhemmille. Ei kutsuta toista hellittelynimikkeillä. Ei tarvitse ottaa vastaan ulkopuolisten vaatimuksia omalle suhteelle. Voi sopia menonsa kysymättä toiselta yhtään mitään. siis voi ihan koska tahansa lähteä viikoksi Kreetalle bailaamaan kavereiden kanssa. Jos tapaaminen ei sovi, niin kattellaan joku toinen päivä. On ainakin periaatteessa lupa käydä muidenkin kanssa treffeillä jne...

Seurustellessa on otettava huomioon toisen tunteet. Useimmista isoista menoista on sovittava toisen kanssa etukäteen (ainakin ilmoitettava ajoissa). Ei olla muidenkin kanssa jne.

Eli lyhennettynä mä määrittelen seurustelun sellaiseksi, että ollaan tilivelvollisia toiselle. Tapaillessa ei olla.

Jaeniver
Puutarhis

Tapailu on sitä, että soitellaan kun keritään/muistetaan. Ei tehdä lupauksia toiselle. Näkemisen välillä on useidenkin päivien/viikkojen tauko. Ei esitellä toista kavereille. Ei hengailla kaveriporukoissa toisen osapuolen kanssa. Ei esitellä vanhemmille. Ei kutsuta toista hellittelynimikkeillä. Ei tarvitse ottaa vastaan ulkopuolisten vaatimuksia omalle suhteelle. Voi sopia menonsa kysymättä toiselta yhtään mitään. siis voi ihan koska tahansa lähteä viikoksi Kreetalle bailaamaan kavereiden kanssa. Jos tapaaminen ei sovi, niin kattellaan joku toinen päivä. On ainakin periaatteessa lupa käydä muidenkin kanssa treffeillä jne...

Kaikki nämä täsmäävät minun ja miehen kohdalla. Tapailua meidän juttu sitten viisiin vain on. :( Tosin sillä erotuksella, että minut on esitelty kavereille ja hegataan joskus yhdessä. Miehen ystävät myös sanovat minua kaverinsa naiseksi.

Mies keksii kaikenmaailman menoja minulle kertomatta. Usein olen joutunut lähtemään miehen luota, kun hän on lähtenyt ystäviensä kanssa johonkin, mihin minua ei kutsuta. :(

Inhottaa, kun ollaan tunnettu jo lähes yli neljä kuukautta, eikä mitään lupausta pysyvämmästä suhteesta ole tiedossa. Ollaan kyllä suunniteltu yhteisiä menoja ensi kesäksi, mutta silti takaraivossa jomottaa pelko siitä, että olen miehelle vain joku hoito tai vastaava ei-vakavasti otettava ihminen. :cry:

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat