Yksipuolinen rakkaus parisuhteessa - Parisuhteet

riitasointu

Minä olen rakastunut poikaystävääni ja hän ei minuun. Olemme olleet yhdessä vasta reilut 8 kk, mikä on lyhyt aika, mutta silti asia rasittaa. Olen poikaystäväni ensimmäinen vakava tyttöystävä ja hänen mukaansa hän ei ole koskaan ollut rakastunut. Itselleni tämä on toinen kerta.

Yhtenä iltana, kun kysyin asiasta, hän sanoi, ettei tiedä, voiko koskaan rakastaa minua. Mikään ei ole tuntunut aikoihin yhtä pahalta kuin nuo sanat. Olemme puhuneet asiasta, mutta puhuminen ei ole vienyt asioita oikein mihinkään suuntaan.

Itse lasken eri asiaksi rakastuneisuuden ja rakkauden. Suhteemme on kestänyt vasta niin vähän aikaa, että koen olevani ainoastaan rakastunut, rakkaus tulee vasta ajan kanssa.

Silti tämä yksipuoleinen tunne rassaa suhteessamme minua suunnattoman paljon. Minua satutettiin sekä henkisesti että fyysisesti edellisessä suhteessani ja tämänhetkisen suhteen ensimmäisinä kuukausina olin hyvin mustasukkainen. Kun pääsin mustasukkaisuuden yli, tuli tämä yksipuoleisuus, jonka mukana mustasukkaisuuskin jossain määrin palasi. Suhteemme vaakakupit eivät ole tasan.

Tiedän, että poikaystäväni on tosissaan kanssani ja välittää minusta suuresti. Silti mietin koko ajan, mikä minussa on vikana kun hän ei rakasta. Tiedän, etteivät läheskään kaikki rakasta 8 kk jälkeen, mutta se ei sivuuta sitä tosiasiaa, kuinka pahalta minusta tuntuu.

En tiedä mitä tehdä. Minusta on tämän asian takia tullut välillä etäinen ja saan aikaan riitoja mitä pienimmistä asioista tämän vaivatessa. Ystäväni ovat ehdottaneet taukoa, jotta mies saisi miettiä. Olen aivan hukassa, en haluaisi ottaa etäisyyttäkään.

Kommentit (14)

sshiaa

hei riitasointu. voisin melkein sanoa, että tiedän miltä sinusta tuntuu.. eikä se todellakaan ole mukava tunne :? en tiedä onko tästä sinulle mitään apua, mutta jos haluat, niin voit lukea minun ja muiden samankaltaisessa tilanteessa olevan ajatuksia ketjusta "hankala tilanne suhteessa".

Cara-

Ymmärrän hyvin että tuntuu pahalta kuulla tuollaista, mutta itselleni tuli mieleen ettei vaan olisi ainakin osittain kysymys vain erilaisista tulkinnoista? Sanoit, ettet itsekään vielä voi sanoa rakastavasi, koska suhde on vielä aika tuore. Ehkä poikaystäväsi mielestä rakastuminen on jotain, mikä tapahtuu juuri ennen rakastamista, ja se tunne mitä itse nimität rakastuneena olemiseksi on hänelle välittämistä ja ihastusta? Sanoit, että tiedät poikaystäväsi olevan kanssasi tosissaan ja välittävän. Näkyykö suhteessanne muuten se, että sinulla olisi tunteita enemmän kuin poikaystävälläsi, vai onko kyse vain siitä miten kuvaatte tunteitanne?

SunLion

Mun mielestä tollanen suhde on kyllä aika toivoton. Itse en jäisi.
Rakkaus on suhteessa se yhteen sitova tekijä. Vain rakastuneena mielestäni voi pysyä uskollisena ja toimia parhaiten toista kohtaan.
Poikaystäväsi ei varmasti vaan ole vielä kohdannut henkilöä jonka kanssa kolahtaisi..on toki kurjaa että tämä särkee sydäntäsi, mutta joskus vain käy niin. Mitä jos jatkatte noin ja sitten hän kohtaakin jonkun kehen rakastuu? jäät yhtäkkiä kuin nalli kalliolle viimeistään sillon...

Ei parisuhteessa ole kysymys välittämisestä vaan rakastamisesta. Kaverit välittää, ei rakastavaiset. ETENKIN noin lyhytaikaisessa suhteessa, pitäisi rakkautta vielä löytyä, saatika jossei sitä ole koskaan ollutkaan miehesi osalta.

Etenkin rakkaus alussa on tärkeää, koska jos toivoo pitkän tähtäimen parisuhdetta...hmm, mitäs sitten kun iskee kyllästymisvaihe? Jos toinen ei rakasta, ei varmasti jaksa taistella minkään vaikeuksien yli.

Itselläni yksi suhde päättyi juuri siihen että molempien tunteet alkoivat kuolla..molemmat alkoivat hakeutua muiden seuraan. exäni tapauksessa löyhempi moraali johti vielä pettämiseen. Se jos joku koski, varsinkin kun pettämisen aikoihin koitettiin tehdä parisuhteessa parannuksia ja rakastua uudelleen. Suhteessa väkisin pysyminen ei vaan kannata...

marika_

Hmm.. kyllä mulla on ainaki monia kavereitaan jotka ei oo vielä melkeen vuodenkaan jälkeen voinu sanoa rakastavansa miestään, koska vaikka ovat sanoneet välittävänsä hirveästi jne., ovat kokeneet rakkauden niin vahvana tunteena, että se vaatii jo jotain paljon enemmän (toisen lähes täydellisen tuntemisen jne.).

Tota SunLionin kommenttia "Etenkin rakkaus alussa on tärkeää" en oikein ymmärtäny, koska kuka muka voi rakastaa alusta asti, kun toinen on käytännössä ihan tuntematon? :? Voi olla ihastunu, välittää hirveästi ja tykätä kamalasti, mut en oikein usko että kukaan 2 viikon jälkeen rakastaa..

Ja toi miten ne rakkaudentunteet kehittyy on musta hirveen yksilöllistä, ja sanosin et aikasintaan rakkauden tunteita voi tulla parin kuukauden jälkeen, sillonkin vaan harvoille.. Toisilla taas menee 2 vuotta, mut ei se musta automaattisesti tarkota et suhde on sit tuhoon tuomittu

Alottajan viestissä ainoo mikä jäi hämäämään, oli toi "ettei tiedä, voiko koskaan rakastaa minua". Herää kysymys että mies ei sitten varmaan usko suhteen johtavan mihinkään, jos ei usko koskaan rakastavansa? Tai enpä itse ainakaan muuttaisi yhteen, menisi naimisiin ja hankkisi lapsia, jos en rakastaisi... Eli tuo vähän jäi hämäämään, että miksi mies on kanssasi jos ei usko että noita rakkaudentunteita koskaan tuleekaan? Tosta jäi vähän semmonen fiilis et mies pitää sua vähän niinku välietappina odotellessaan jtn parempaa.. Koska musta toimiva suhde rakentuu sille, että uskotaan ainakin sillä hetkellä suhteen kehittymiseen ja yhteiseen tulevaisuuteen. Paha nyt tietysti sanoa tarkemmin kun en sinua/miestäsi tunne, mutta...

Cara-

Mun mielestä tää keskustelu on aika hyvä osotus siitä miten eri lailla ihmiset käyttää ihastumiseen ja rakastumiseen liittyviä sanoja. :D Mä olen marika_:n kanssa samaa mieltä siitä, että rakkaus sellaisena toisen tuntemisena ja varmuutena mitä jotkut sillä tarkoittaa ei välttämättä synny edes vuodessa. Mutta ihastumista, hullaantumista ja kipinää täytyy olla ja välittämistä myös. Mä sanoisin noita jo rakastumiseksi, joku ehkä ei.

Silti, jos toinen ei ole varma tuleeko ikinä rakastamaan, ei suhteen tulevaisuus näytä kovin varmalta.

Elika

Itse olen samassa tilanteessa. Olen ollut poikaystäväni kanssa kohta vuoden yhdessä ja olen itse kertonut rakastavani, mutta poikkis ei tunne samoin ainakaan vielä. Eniten satutti kun hän sanoi että kaikkein eniten pelkää sitä ettei rakastu/rakasta koskaan. Poikkis sanoi kuitenkin tyykkäävänsä hirveästi ja olevan tosissaan kanssani. Mitä pitäisi ajatella tästä kaikesta??????????

ena

Mulla oli vähän päinvastainen tilanne kun se oli poikakaveri joka jo alle kuukauden yhdessä olon jälkeen laitto viestejä että rakastaa minua... Taisin kyllä niihin samoin vastata, mutta ihan sen ääneen sanominen oli vaikeaa ku ei vielä tienny... Mutta sanoin siis takasiki että rakastan, ku en oikeastaan voinu sitä mahdollisuutta kieltääkään. Tais mennä reilut neljä kuukautta, ku oltiin välillä oltu jo lähellä erotaki minun epätietosuuden vuoksi, että sitten lopulta tajusin olevani rakastunu.

Muistan kyllä miten vaivaantunu olin sillon ku en vielä tienny että rakastanko vai enkö... Ja silloista ujouttani en oikein osannu myöntää ees mietteitäni. Eka parisuhde kun oli kyseessä ja ei myöskään toista halunnu loukata tai säikyttää luotaan pois vaan siksi.

Shea

Olen sitä mieltä, että parisuhteen alussa ihastutaan. Ihastuminen sitten muuttuu rakastumiseksi, joka syvenee rakkaudeksi. En usko rakkauteen ensi silmäyksellä ja olenkin sitä mieltä, että suhteen alussa on ihan normaalia olla rakastamatta toista.

Oma mieheni sanoi puolen vuoden seurustelun jälkeen rakastavansa minua. Olimme silloin tunteneet 1,5 vuotta ja olleet kavereita ensimmäisen vuoden. Sitä ennen mies oli sanonut monta kertaa, ettei rakasta minua, eikä tiedä tuleeko koskaan rakastamaankaan. Kun sitten lopulta kertoi rakastavansa, kertoi hän myös ettei uskaltanut aikaisemmin sanoa mitään, koska pelkäsi minun reaktiotani. Oli joskus kauan sitten ollut ihastunut johonkin tyttöön ja tyttö oli vain nauranut, kun hän oli kertonut tunteistaan. Pelkäsi, että taas kävisi niin, eikä halunnut enää 'nolata' itseään.

Itse sanoin nuo sanat miehelleni vasta reilun kahden vuoden tuntemisen jälkeen, kun olimme jo kerran eronneetkin ja minä olin seurustellut toisen miehen kanssa. Siihen asti en ollut varma. Tiesin tykkääväni kamalasti, mutta en tiennyt mitä rakkaus on, enkä ollut varma voisinko koskaan rakastaa ketään. Nyt nuo ajatukset tuntuvat naurettavilta, sillä tiedän rakastavani miestäni, mutta silloin en ollut varma tunteistani. Panen sen nuoruuden ja epävarmuuden piikkiin.

Itse en huolestuisi, jos mies ei kertoisi rakastavansa minua puolen vuoden jälkeen. En huolestuisi vielä vuodenkaan jälkeen. Jokaisella se ottaa oman aikansa. Ja jos mies sanoo, ettei ole varma voiko koskaan rakastaa, niin ei sitä kannata liian tosissaan ottaa. Ehkä miestä vain häiritsee, kun ei ymmärrä omia tunteitaan ja sen takia tuo omia pelkojaan esille. Se, että mies tahtoo olla kanssasi, tykkää ja välittää, kertoo mielestäni hyvin paljon. Ja eiköhän se rakkauskin sieltä ajallaan tule.

riitasointu

kiitos oikein paljon kaikille vastauksista :)

olen oikeastaan alkanut päästä sinuiksi tämän asian kanssa. olen poikaystäväni ensimmäinen vakava tyttöystävä ja parempi, että hän pitkittää sanomista, kunnes hän on aivan oikeasti varma. nyt poikaystäväni kuitenkin uskaltaa jo sanoa mua rakkaaksi ja jo se tuntuu ihan käsittämättömän hyvältä varsinkin tilanteeseen nähden.

mustasukkaisuus vähän vaivaa edelleen, mutta sekin alkaa olla jo hälvenemään päin, onneksi.

N-p_

mulla on ihan sama juttu sun kanssa riitasointu.. me ollaan oltu joku yli 7 kk nyt.. aluksi se sanoi että rakastaa mua.. mutta nyt tuntuu että mun tunteet on enemmänkin yksipuolisia:( tiiän että se välittää musta paljon, mutta mietin kans että mikä mus on vikana jos se ei mua rakasta. Oonn kysyny kans ja se sanoo ettei tiedä.. Johtuu kyl siitäkin kun riidellään niin paljon, mustasukkasuuden takia just :/ Tuntuu kyl tosi inhottavalta kun itselle toinen on niin rakas mutta jos ei sille olekkaan :( tääkin on sen enismmäinen vakava suhde, ja mun..
Toivottavasti se rakastuis suhun niin ei toi asia vaivais sua.. Tai sitten ootte vaan liian erillaisii..
Me ainakin ollaan kai :< Niin kai toi auttaa jos paljon jos se sanoo sua rakkaak:).. mun kulta ei sano mua vaan edes rakkaaks.. oon vaan pupu:P

Mimssa

Erään tutkimuksen mukaan suomalaismiehet eivät sano rakastavansa, vaan tykkäävänsä. Ehkä heille eivät sanat ole niinkään tärkeitä, kuin teot :roll: Itsestäni tuntuu hirveän hyvälle, kun mies sanoo tykkäävänsä tosi paljon 8)

N-p_

No niin.. Mut hankala suhteesta on lähtee jos on toiseen niin kiintynyt. Ei se oo helppoa erota jos rakastaa toista. vaikka tottahan se on että stressia se aiheuttaa ja sillee.. :<

Vierailija

Itselläni oli tilanne se että ttkäsin yhdesta pojasta ja hän luuli että vihaan häntä ja kun kysyin häneltä että tulisiko täsät jotain niin sanoin vaan en usko ja kun varmistin asian niin en usko leirin perusteella siis tapasimme leirillä ja ihastuin poikaan oli tilanne alussa

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat