ei jätetty, vaan jättäjä - Parisuhteet

xaz

Mulla oli melkein samanlaista Exän kanssa, tosin se ei pelannu, vaan joi ne rahat. Joka ikinen tilipäivä sama homma :( Niin se oli sitten sen viimeisen naulankin kanssa, mikä arkkuun pamahti. Se oli minun penkkaripäivä, ja tein valinnan että vietän kivan illan kullan kanssa, en lähde rellestään muiden mukana, vaan yllättäin mies saikin ehdotuksen oman kaverinsa puolesta lähteä juomaan, ja hän teki oman valintansa, ja lähti.

Kipuilin todella kauan asian kanssa, mielestäni hän vain joi liikaa. Mutta annoin kerta toisensa jälkeen uuden mahdollisuuden, otin vastaan lupauksia juomisen vähentämisestä, ja vaikka hän hetkellisesti onnistui pitämään lupauksensa, jotenkin asiat aina vain palasivat vanhoille urilleen :( Lopulta en vain kestänyt enää ja vihelsin pelin poikki.

Jos teillä menee kaikki muu hienosti, ehkä kai voit antaa vielä yhden mahdollisuuden, jos mies itse tahtoo tehdä asialle jotain.
Kova kovaa vasten, en usko että miehesikään loppupeleissä nauttii niukasta rahatilanteesta pahojen pelitappioiden jälkeen.

Sivut

Kommentit (22)

bam.bi

olen selaillut ja lukenut näitä juttuja täällä sivustolla, enkä ole löytänyt kenenkään jättäjän tilitystä erostaan!

monelle täällä kirjoittelu on varmasti keino purkaa vihaansa, pettymystä, jätetyksi tulemisen oloa.. ehkä tulee annettua jättäjästä hieman ylikorostettu kuva, kuinka kylmästi tämä on toiminut.. tietenkin myös pettämisen, fyysisen tai henkisen väkivallan yms yms liittyessä mukaan, kuva jättäjästä on realistinen tai jopa kaunisteltu! tarkoitankin nyt suhteita, jossa tunteet ovat muuttuneet, olosuhteet vaihtuneet tai muita sellaisia syitä tullut kuvaan, jotka eivät mahdollista suhteen jatkamista, vaikka henkilössä sinänsä ei olisikaan suurempia puutteita..

en ollenkaan halua väheksyä kenenkään tuntemuksia! mutta haluaisin vain tuoda senkin puolen asiasta esiin, että usein myös jättäjään sattuu ja kovasti! ikävä kyllä juuri minä olen ollut se osapuoli enimmäkseen seurustelusuhteissani joka on päättänyt suhteen.. ja se on tuntunut aivan p*skalta. olen ollut niin rikki monta viikkoa/kuukautta tilanteessa, jonka kuitenkin aiheutti oma päätös! ehkä se siinä vaikeaa on juuri ollutkin.. ja kun ei osaa sanoa, onko oma päätös edes oikea! toki näin jälkeenpäin olen ollut varma päätöksistäni.

on hyvin vaikeaa miettiä edes elämää ilman sitä toista, mutta toisaalta taas voi tuntea että suhde on vain pelkkää ajanvietettä.. riittääkö se, että on kivaa? pitäisikö suhteesta löytää se syvempi merkitys, tuntea että olemme sielunkumppaneita? olenko oikeasti rakastunut ja rakastanko vain turvallisuuden tunnetta sekä hellyyttä, mitä toinen antaa yllin kyllin? on raskasta käydä kysymyksiä päässä läpi, kun toisesta välittää niin kovin, eikä haluaisi satuttaa tai loukata häntä (eikä myöskään itseään). mutta toisaalta taas onko oikein "kuluttaa" toisen aikaa, jos on kauan ollut epävarma tulevaisuudesta eikä osaa kuvitella itseään samaan suhteeseen kymmenen vuoden päähän? hankalia kysymyksiä yhdistettynä tulevaisuuden pelkoon..

Moumou

No siis toki. Mutta miksi kukaan miettisi esim. pettäneen ja valehdelleen jättäjän tunteita? Ja taas miksi kukaan taas itkisi loputtomiin suhdetta joka loppui siksi että suhde ei vain toiminut, ilman sen kummempaa draamaa?

Emilie
Moumou
No siis toki. Mutta miksi kukaan miettisi esim. pettäneen ja valehdelleen jättäjän tunteita? Ja taas miksi kukaan taas itkisi loputtomiin suhdetta joka loppui siksi että suhde ei vain toiminut, ilman sen kummempaa draamaa?

Minä tunnen valitettavasti yhden ihmisen, joka tuli jätetyksi ja itkee vieläkin suhdetta sekä haukkuu jättäjää. Ja siitä erosta alkaa pian olla vuosi aikaa. Kyseinen suhde päättyi erimielisyyksiin, mutta minusta jättäjän temput eivät olleet edes sieltä pahimmasta päästä. Ja tämä neitokainen ei uskalla nykyään edes mennä tiettyihin baareihin, missä sattuisi näkemään tämän exänsä. Muutenkin haukkuu häntä vieläkin jne. Näitäkin tapauksia tosiaan on.

Lisään vielä että minä miettisin kyllä pettäjän ja valehdelleen tunteita eron hetkellä, jos hän on osoittanut katumusta. Eikä tämä lausunto tule nyt sellaisen ihmisen suusta jolle ei ikinä ole valehdeltu tai luottamusta petetty. Varsinkin pitkästä suhteesta lähteminen on kummallekin raskas kokemus, kumpikin ottaa sen vain eri tavoin. Ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Melua saa revittyä irti hämmästyttävän pienistä ja kummallisista asioista.

Moumou

Niin noh...mua pettänyt ja valehdellut ex on ihan tajuton kpää mutta suhde ei ollut kyllä pitkä mutta vaikka oliskin ollut niin sen ihmisen käytös ei ansaitse sympatioita osakseen.

Ja juu onha niitä jotka ei ota jätetyksi tulemista hyvin. Toki se sattuu ja survaisee pahaan paikkaan. En minäkään omaa "oikeaa" exääni enää hauku mutta tiedostan asian että se ihminen oli todella nolo tekosissaan. Se olisi voinut hoitaa asiat eri tavalla mutta ei tehnyt niin ja teki mun elämästä vaikeaa mutta silti tiedän, että hän ei ole paha ihminen.

Tästä tuli nyt vain vähän sellainen kuva ihan kuin kaikki täällä foorumilla vihaisivat ihmisiä jotka jättivät. Itse en oikeastaan vihaa kun vain sitä pettäjä exää, muiden kanssa homma ei vain toiminut. He tekivät virheitä, mutta se on heidän häpeänsä, minä en niistä halua enää kärsiä.

Ja itse olen toki jättänyt myös. En pitkästä suhteesta mutta torjunut olen tapailemiani miehiä ja se ei tosiaan tunnu kivalta, etenkään jos toinen ei tunnu myöntävän sitä että kipinää ei ollutkaan.

enkelin

minulle pisti ikävästi silmään tuo, että jättäjää pidetään aina pahana ihmisenä, että hän on joko pettänyt tai valehdellut. itse olen jättänyt kerran ja minut on tavallaan kerran jätetty. minulla kummankaan suhteen päättymiseen ei ole liittynyt mitään epärehellistä, jos sen näin voisi sanoa. eka ero oli yhteisymmärryksessä tapahtunut, olemme erittäin hyviä kavereita edelleen, enkä ole ikinä ollut katkera eksälleni, että hän jätti mut.
viimeisimmässä suhteessa minä olin jättäjä, ja ehkä eksäni on hieman katkera minulle, sillä hän olisi halunnut jatkaa, mutta minä sanoin, etten halua enää, ei ole hyväksi hänellekään, jos minä en jaksa tai halua olla täysillä suhteessa mukana, silloin on ero parempi.

kannattaa myös huomioida, että jos ihmistä petetään, niin tällaisissa tapauksissa voi jättäjä olla nimenomaan tämä petetty ihminen, eikä hänkään ole tehnyt mitään väärää.

Sipala

Minut on jätetty kaksi kertaa. Molemmat erot ovat olleet tavallaan samasta syystä: "kyllä minä sinusta välitän, mutta tämä ei vain toimi". Viimisin suhde, joka päättyi eroon, kesti n. 3v. Syyksi tämä miekkonen sanoi että " Ei tunnu samalta kuin alussa" , elikkä kai häneltä tunteet vain laantuivat.
Minä haukun exääni ja olen hänelle hyvin katkera, vaikka tiedän, että hän ei mitään tunteilleen voi. Vielä enemmän katkeruutta ja vihaa lisää se, että 2kk eron jälkeen, hänellä on jo uusi nainen. En haluaisi olla hänelle vihainen, koska tiedän, että hän haluaa minulle pelkkää hyvää,mutta silti en voi muuta kuin vihata häntä. Pahemmaksi tilannetta tekee se, että tiedän että hän ei oikeasti ole mikään k-pää! Jos hän olisi, niin olisi tavallaan "oikeutettua" vihata häntä. Hän loukkasi minua tarkoittamattaan, mutta loukkasi kuitenkin. Haluaisin päästä katkeruudesta ja vihasta, mutta nyt se tuntuu melko mahdottomalta.

Haluisinkin kysyä, että miltä jättäjästä tuntuu, kun entinen on vihainen?

xaz

Mää oon yhesti jättäny, ja se oli just se ensimmäinen ja viimeinen oikea kunnon suhde missä oon ollu.
Ja voin kertoo ihan rehellisesti et se ei ollu helppoa. Kaikkea muuta! Muhun sattu ihan tosissaan, ei sitä voi vähätellä.

Me oltiin yhdessä melkein neljä vuotta, mun tunteet laimeni, mut se suhde oli kuitenki niin suuri osa mun päivittäistä elämää, et tunsin jääväni tyhjän päälle ku näytin ovea exälle. Se, et se rakkauden tunne viilenee, ei automaattisesti tarkota (mun mielestä ainakaan) etteikö niitä tunteita kuitenki vielä ois. Toinen voi edelleen olla tärkeä, tai toisella tapaa rakas.

Mä poden edelleen huonoa omaatuntoa siitä et mä olin se jättäjä. Eikä tää oikeesti oo mitään jeesustelua, vaan ihan tosi. Mä oon valitettavasti joutunu kuuleen mitä kaikkee exä on joutunu kokeen mein eron jälkeen, eikä se oo mitään kaunista. En mä sitä sääli, koska se on ite soppansa keittäny, mut musta tuntuu ihan kauheen pahalle koska se alamäki alko meidän erosta.

Sipala

Niin kaipa se niinki on...

Vaikeinta kai tässä on käsittää se, että miten tämmöstä voi tapahtua. Olin niin varma, että tämä kestää läpi elämän.Miten itse voi tulkita tilanteen niin väärin. Miten en pystyny näkemään selvästi sitä, että hän ei selvästikään minusta välittänyt niin paljon kuin minä hänestä? Tai no ehkä näinkin, en vain halunnut uskoa siihen. Hauskaa, miten elämä läiskii päin näköä :lol:

HollowLife

Oon jättäny. En vaan kestäny sitä tilannetta, en ollu valmis siihen suhteeseen. Suhteesta yli pääseminen oli kauheeta. Piti päästä yli siitä ihmisestä ja lisäks vielä siitä syyllisyydestä. Tunsin itteni pahaks ihmiseks enkä millään meinannu antaa anteeks itelleni. En voinu muuta ku syyttä itteäni. Ajan kanssa olo kuitenki parani ja pääsin yli.

Niin, ei jättäjilläkään oo aina helppoa...

Niia

Aiheeni osuu tähän keskusteluun kuin naulan kantaan, sillä edessänin on vaikea valinta. Eilen illalla kihlattuni tunnusti taas pelanneen suurimman osan palkastaan. Sitä ennen hän valehtelin usean päivän ajan, ettei ollut sitä tehnyt. Vuosi alkoi siis todella huonoissa merkeissä. Kihlatullani on peliongelma, ja siitä syystä rahatilanne on usein todella vaikea, ja tilanne vie koko ajan enemmän ja enemmän voimia ja tahtoa minulta. En ole ryhtynyt paikkailemaan rahatilannetta omilla rahoillani, sillä sitä ei pahemmin minulla, opiskelijalla ole. Siksi siis minäkin kärsin rahatilanteen tiukkuudesta. Kun hän edellisen kerran pelasi koko palkkansa, annoin vielä yhden mahdollisuuden. Nyt se mahdollisuus on käytetty, minun olisi aika jättää hänet. Enkä pysty olemaan niin vahva! Olen edellisen yön itkenyt silmäni turvoksiin ja tunnen oloni niin kurjaksi. Olemme olleet yhdessä yli 2 vuotta ja kihloissa n. vuoden. Mistä saan voimia tähän? En pysty kertomaan kenellekkään. Minusta tuntuu niin pahalta. Tuntuu pahalta jättää toinen, kun kyseessä on ongelma, mutta samalla tiedäm ettei hän aio tehdä sen eteen riittävästi töitä, jotta hän saisi sen hallintaansa. Kaksi vuotta olemme asuneet yhdessä ja luoneet yhteistä kotia pikkuhiljaa ja nyt kun se on suurinpiirtein kasassa, on eron hetki. En vain tiedä onko minusta siihen. tai kumpaankaan, jäämiseen tai jättämiseen. Tahtoisin että tämä tilanne vain katoaisi, mutta se on mahdotonta.
Tuli pitkä vuodatus ja pidempikin olisi tullut, mutta säästän teitä tekstin lukijoita tällä kertaa sen vuoksi, etten enää nää konee ruutua kun kyyneleet sumentavat silmäni.

Emmily_

Niia,

sano sille miehelles että sen pitää osallistua AA:n peliriippuvaisten ryhmään. Sieltä luulisi saavan kunnollista apua! Sano sille että tämä on teidän viimeinen oljenkorsi yrittää päästä eroon tästä ongelmasta, joka muussa tapauksessa aiheuttaa teille eron. Sano ettet voi suunnitella tulevaisuutta sellaisen miehen kanssa, johon ei voi luottaa, ja joka ei osaa hoitaa raha-asioitaan oikealla tavalla.

nukke

mie oon pohtinu iha samoja juttuja.. et kyllä suhteeseen jos menee... tai alkaa ni pitää tuntua siltä et tahtoo oikeesti olla sen toisen kaa. eikä olla siks toisen kaa et on joku jonka kaa ollla tai on joku joka tyydyttää halut. Itse olen myös enempi se joka on jättänyt.. vaikka se onkin iha hirveen vaikeeta välillä.. :cry:

Stanzara

Itselläni näyttäisi olevan myös edessä jättäjän rooliin astuminen.
Mielestäni turha lyödä päätä seinään, kun ei ole pian enää mitään, mitä korjata. Huonoa omaatuntoa on myös turha potea, mikäli jättämiselle on oikeasti kunnollisia perusteita. Totta kai se tuntuu hirveän vaikealta ja kipeältä, kun kuitenkin monessa tapauksessa välitetään vielä toisesta. Mutta ajan kanssa kipeimmätkin haavat umpeutuvat. Olen selvinnyt pahemmastakin, joten nyt olen vahvoilla.

Olen tätä jo muutamaan otteeseen eri topiceissa selvittänyt, mutta tilanne on että nykyinen suhde on kaatumassa omaan mahdottomuuteensa ja lisäksi olen rakastunut toiseen. Perkelöittäähän tämä elämää, mutta ei sille mahda mitään.

"I'll be there as soon as I can
But I'm busy mending broken
Pieces of the life I had before
Before you"

Muse - Unintended

zinella

mutta toisaalta taas onko oikein "kuluttaa" toisen aikaa, jos on kauan ollut epävarma tulevaisuudesta eikä osaa kuvitella itseään samaan suhteeseen kymmenen vuoden päähän? hankalia kysymyksiä yhdistettynä tulevaisuuden pelkoon..

Minkä ikäinen olet? Itse en ainakaan halua miettiä vielä tämän ikäisenä olenko nykyiseni kanssa 10 vuoden päästä. ajatus pelottaa. Kannattaisi minun mielestäni vain ottaa päivä kerrallaan ja katsoa mitä tapahtuu ja ottaa asiat kun ne kohdalle tulevat, eikä murehtia liikaa tulevaisuutta.

Elikkä jos jätit poikaystäväsi vain sen takia että olet hieman epävarma tulevaisuudesta niin minun kohdallani kokisin ratkaisun vääräksi. Jos taas olet aikeissa vakiintua jo niin päätös oli oikea.

TaskuMyy

Toivottavasti kovin moni ei tuu kurkkuun kiinni :lol:

...mutta miksi pitää pettää?
Jos parisuhteessa on asiat huonosti niin miksei keskutella? Ja katsota pääseekö yhteisymmärrykseen?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat