Olenko katkeroitunut? - Parisuhteet

Janica_

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa pian 2 vuotta, ja tahtoisin todella tietää teidän mielipiteenne asiasta,joka minua on painanut jo monta kuukautta. Olen siis seurustellut melkein 2vuotta TODELLA ihanan miehen kanssa,hän on kiltti,fiksu,ymmärtäväinen ja kaikkea mitä halusin (ainakin ennen..). Ensimmäinen vuosi meni todella hyvin,vaikka mieheni olikin suhteemme alussa puoli vuotta armeijassa,olimme onnellisia ja suunnittelimme yhteistä kotia ja matkoja ja kaikkea mitä nuoret parit suunnittelevatkin. (Minä asun siis vielä kotona, mies yksin)

Nykyään olen huomannut olevani todella inhottava ja rasittava miehelleni. Itsetuntoni on nolla, ja epäilen miestäni kaikesta. On aikoja jolloin olen masentunut ja en tahdo nähdä häntä ollenkaan. Saatan laittaa kaiken oman pahan oloni hänen syyksi. Olen myös huomannut sairastavani jonkin sortin syömishäiriötä,sillä tarkkailen syömisiäni ja minulla on pakko mielle liikkumisesta, sekä kidutan itseäni kieltämällä itseltäni kaiken hyvän. Olen laihtunutkin 3kiloa lyhyessä ajassa. Vaikka mieheni on ihana, otan hänestä etäsyyttä kokoajan ja yritän tyrkyttää häntä "pois" ja "etsimään uuden naisen" En voi ymmärtää käytöstäni. Vaikka rakastan ja ikävöin miestäni,silti ajan hänet pois luotani koska uskon hänen pitävän minua yhtä kauheana kuin itse pidän itseäni.

Edellinen suhteeni kesti 3 vuotta ja päättyi siihen,että miehellä oli ollut vuoden verran salasuhde selkäni takana,ja hän lähti sanomatta mitään uuden naisen luo. Voiko tämä siis heijastaa huonoon itsetuntooni ja siihen, etten anna mieheni rakastaa minua?

Mieheni tahtoisi olla kokoajan kanssani,mutta keksin tekosyitä etten näkisi häntä. Lisäksi seksin väheneminen lisää pahaa oloa ettei hän tahdo minua enkä ole tarpeeksi hyvä hänelle. Myös pornon katsominen on mielestäni kuvottavaa,ehkä siksi että koen sen uhkana ja tiedän että mieheni katselee sitä päivittäin. Jos en saa huomiota mieheltäni, suutun hänelle ja ajan hänet pois. Olenko mielestänne katkeroitunut edellisestä suhteesta ja puran sen vihana itseeni ja mieheeni sillä en ole puhunut ex-mieheni kanssa sen jälkeen kun hän lähti,eli en ole koskaan saanut vastauksia miksi hän teki niin. En jaksa enään itseäni, ja teen mielikuvituksellani itselleni todella pahan olon. Uskottelen itselleni että tahdon miehestän eroon koska en rakasta häntä,mutta sisimmässäni tiedän ettei se ole totta. Mieheni ei ole moksiskaan mökötyksistäni ja siitä että tahdon etäisyyttä..hän vain tahtoo "minun parastani aina"..

Kommentit (1)

maastomakkara

Minulla on itselläni ollut ortoreksia joka on siis pakonomaista tarvetta syödä ja elää mahdollisimman terveellisesti, mutta suurin ongelma ei nyt näköjään ole syömisessä vaan ihmissuhteessasi. Oletko puhunut nykyisen miehesi kanssa ex-miehestäsi ja mitä hän teki sinulle? Ja tiedän itse, että voi olla hyvin vaikea luottaa mieheen kun edellinen on tehnyt ilkeästi, mutta tiedät varmasti ettei jokainen mies tässä maailmassa ole samanlainen kuin sinun eksäsi. Nykyinen miehesi kuulostaa aivan ihanalta ja luotettavalta ja varmasti onkin. Eikös merkki siitä ole sekin kun hän tahtoo olla kanssasi koko ajan :) Tuntuu kuin et uskaltaisi elää tuossa suhteessa, koska pelkäät että sama toistuu mikä edellisessä vuodessa. Ja otahan huomioon tuo vuosi määrä, olette olleet kohta 2 vuotta ja olit eksäsi kanssa 3 vuotta, josta viimeisen vuoden ajan hän petti sinua eli ehkä pelkäät että pian se salasuhde alkaa jälleen. Mutta ainut neuvo/t minkä oikeastaan voin antaa:
-ota iisisti, asioilla on tapana järjestyä! Välillä ainakin itsellä tuntuu ettei tunne olevan elossa ellei ole mitään ongelmaa elättävänä, eli älä sekoita asioita vaan salli itsesi olla onnellinen, siinä ei ole mitään pahaa.
-uskalla ottaa riskejä! uskalla ottaa riski ja elää miehesi kanssa, kenties vaikka hän olisi se oikea ;)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat