Yhteenmuutto -ei ikinä? - Parisuhteet

daimon

Täällä mies oli sitä epäileväisempi yhteenmuuttoa kohtaan mitä lähemmäs se ajankohta tuli. Häntä pelotti se, että jos emme osaakaan asua yhdessä ja sitten eroamme. Minä häntä koitin rohkaista ja yhtään muutettiin 2,5 vuoden seurustelun jälkeen. Yhdessä asuttiin vuosi, nyt kaukosuhteessa koska opiskelen toisella paikkakunnalla. Takaisin kotiin muutan taas kesällä ja todella toivon, ettei enää tarvitse erillään asua.

Mutta tekstistäsi päätellen poikaystäväsi olisi vielä varautuneempi kuin minun aikoinaan. Mutta voihan olla, että miekkosen mielipide muuttuu.

Kommentit (15)

Mimia

Vaikka alottaja poistikin teksinsä, niin aloitusviestistä kyllä tuli sellainen mielikuva, että mies seurustelee hänen kanssaan paremman puutteessa, eli siihen asti kun "se oikea" astuu mukaan kuvioihin. Tottakai voit olla hänen elämänsä nainen tällä hetkellä, mutta miehen asenne teidän suhteen jatkoa kohtaan vaikuttaa vähän oudolta ainakin kertomasi mukaan..

Onhan se ihan eri asia olla haluamatta muuttaa yhteen, kuin sanoa toiselle päin naamaa, että kyllä me vielä erotaan. :shock: Minun ainakin olis aika hankala seurustella kenenkään kanssa, joka on mukana tuollaisella asenteella. Eihän tuossa voi oikein muuta kuin pelätä/odottaa tulevaa eroa. :roll: Tottakai sitä voi kasvaa erilleen, löytää toisen, tai jotain muuta, mutta ei sitä nyt oletuksena pitäisi ottaa.

Onhan se totta että moni suhde päättyy eroon jossain vaiheessa. Avioliitoista taitaa noin puolet johtaa eroon, mutta tuon voi ajatella myös niin että puolet päättyy vasta kun kuolema erottaa.

Mariel

Nykykulttuurin kanssa ei jotenkin enää sovi yhteen sitoutuminen noin nuorena, avioliitot solmitaan lähempänä 30. ikävuotta ja puolet liitoista päättyy eroon. Parikymppisiä painostetaan etsimään kokemuksia. Poikakaverisi on siis todennäköisesti oikeassa sanoessaa, että eroatte kuitenkin. Teillä on monta vuotta aikaa kasvaa erilleen tai alkaa haluta eri asioita.

Jos kuitenkin uskot käsitteeseen "se oikea" ja nykyinen miehesi on sinulle sitä, voitte hyvinkin aloittaa yhteisen elämän myöhemmin, ehkä jopa väliaikaisen eron jälkeen. Tuollainen yhteenmuutosta puhuminen ennen kuin se on edes ajankohtaista on melko pitkälti vain haaveilua, ei kumpikaan teistä voi tietää mikä tilanne on vuoden tai kahden päästä.

xaz

eli siis vähä niinku mä: ajattelee pessimistisesti niin ei voi pettyä oikein jos kaikki meneeki pieleen. ja sitä suurempi ilo jos asia onnistuuki.

shazzer

Sanoit että olette molemmat nuoria? Odottakaa niin kauan kun olette varmoja molemmat. Miksikäs se niin kiire on vakiintumaan kun aikaa on loppuelämä.. :) Kyllä silläkin vielä mieli voi muuttua.

xaz

Mun mielestä ei voi sanoo et oon epävarma tällä hetkellä ja tulen olemaan sitä myös kahden vuoden päästä.
Ei noin voi sanoa :o Ei se vaan mee niin. Ei tulevaisuuteen voi nähdä. Mun mielestä tunteet ja ajatukset ei kuitenkaan oo absoluuttisia faktoja, todellaki ne voi muuttua.

Mut siltikki pisti miettiin et jos se sun jätkä päivästä toiseen kuitenki tykkää et haluaa seukkailla sun kanssa, niin kannattaa varmaanki antaa ajan kulua, ja kattella et miten se homma etenee. Älä ainakaan ala painostaa sitä jätkää liikaa :)

miru

Kuulostaa aika ikävältä.
Meillä kävi niin, että sain töitä poikaystävän paikkakunnalta. Mun oli pakko muuttaa ja suoraan yhteen, ku en ollu saanu asuntoa (en kyllä kerenny ees ettiä). Mutta ku kuulin työpaikasta niin meitä kyllä pelotti molempia hirveesti että mitähän tästä tulee. Mua pelotti kylläki vaan siksi, että jos tulis ero niin oisin ihan yksin isossa maailmassa, ku en tunne täältäpäin ketään.

marika_

Hmm.. ymmärrän toki jos poikaystäväsi ei halua muuttaa kanssasi yhteen vielä, mutta kuulostaa kyllä mun korvaan vähän oudolle, jos hän nyt on jo lähes varma, ettei hän halua sitä seuraavaan pariin vuoteenkaan.

Vielä kummallisemmalta kuulostaa että hän uskoo teidän eroavan..
Itse ainakin lähden jokaisessa parisuhteessa siitä, että tarkoituksena olisi olla yhdessä loppuun asti. Sillä tuollaisella "kyl me varmaan erotaan"- asenteella se ero aivan varmasti tuleekin jossain välissä.

Oma poikaystäväni tuskin haluaa muuttaa yhteen ihan niin nopeasti kuin minä (itse olisin valmis jo vaikka ensi keväänä/kesänä, kun tulee vuosi yhdessä täyteen), johtuen luultavasti siitä että hänen edellinen avoliittonsa meni pahasti kiville... hän on kuitenkin sanonut haluavansa ollaa yhdessä kunnes kuolema toisen korjaa, ja se on se mikä mulle on tärkeetä. Että kumpikin ainakin uskoo suhteen tulevaisuuteen ja tekee kaikkensa sen eteen.

Eipä poikaystäväsi välttämättä mitään pahaa tarkoittanut, mutta kannattanee silti puhua hänen kanssaan, sillä onhan tuollainen kommentti melkoisen hämmentävä.. Voihan se olla että poikaystäväsi nyt on vähän skeptinen yleensäkin eikä tarkoittanut tuota sillälailla henkilökohtaisesti - ehkä hän vain haluaa kokoajan pitää mielessä sen tosiasian että joskus se ero saattaa tulla, ettei se iskisi silloin niin pahasti.
Kannattaa kuitenkin varmaan jutella ja kysyä, että eikai hän vaan ajattele sinua minkäänlaisena "välietappina" tms.

Nyytikki

Minusta ei kannata ajatella, että mitä jos ette kestäkään toisianne. Tottakai se pelottaa, mutta eikö se olisi mukava saada selville mahdollisimman pian? Aina voi erota, jos alkaa menemään huonosti. Minusta ei voi varmistella loppuun asti, kyllä se ero tulee jos on tullakseen- entä jos kaikki meneekin hienosti?

Kannattaa jutella aiheesta ja kertoa, että sinua hämmensi hänen kommenttinsa. Ymmärrän, ettei noin vähän seurustelun jälkeen voi vielä lupailla maailmoja ja ikuista rakkautta ja olen tosi realisti myös kuten ilmeisesti hänkin, mutta ei noita ajatuksiaan ääneen tarvitsisi sanoa :roll:

Chocolat

Tuo asenne 'vielä tulee tärkeämpää joka vie meidät erilleen' on mielestäni loukkaavaa, koska tiedän miltä tuntuu kuulla sanottavan noin ja tuntuu että itse ei ole ollenkaan tärkeä.

En ymmärrä miksi joku noin ajattelee jos seurustelee rakastamansa ihmisen kanssa ja haluaa olla hänen kanssaan, ehkä jotkut vain eivät halua muuttaa yhteen. Ja toisaalta suhde pysyy ehkä terveempänä kun ei kokoajan ole toisen kanssa, mutta tiedän mitä tarkoitat, enkä oikeastaan osaa vastata mitään :( Jos puhuisit hänelle miten haluaisit asua hänen kanssaan, mutta älä ahdista toista liikaa puhumalla tai muulla.

Ja onhan tuo tietysti aika pelottavaa kun yhteen muuttaa ja pelkää siinä samalla kun arki astuu kunnolla kuvioihin että erkaantuu toisesta eikä saa enää sitä huolenpitoa ja muuta mitä ennen, mutta se on otettava se riski.

Mutta eiköhän tuohon vielä joku ratkaisu löydy, aika outoa kyllä jos toisen kanssa haluaa olla muttei ollenkaan muuttaa yhteen.

Toivottavasti vielä päädytte samaan asuntoon yhdessä asumaan ;)

tessa

Miksi poistit aloittaja tekstisi? Mä jo pelästyin muiden kommenttejen perusteella, että olen tullut tänne unissani kirjoittamaan jonkun toisen nimimerkillä, niin tutulta tuo kuulostaa. 2.5 vuotta seurusteltu, kumpikin toisen ensimmäinen vakava suhde, minä 21, hän 33. Hän on alusta asti tiennyt, että haluan vakavan suhteen ja, että olen suhteessa sillä mielellä, että osaan kuvitella tulevaisuuteni muutaman vuoden päähän sen ihmisen kanssa. Yhteenmuutosta ollaan silloin tällöin puhuttu, mutta kun viimeiseen vuoteen ei hänen puoleltaan ollut tapahtunut mitään kehitystä tilanteeseen, niin pyysin, että hän rehellisesti miettii haluaako muuttaa mun kanssa yhteen jossain vaiheessa.
Hän tuli sitten siihen tulokseen ettei halua. Meidän suhde on kuulema tällä hetkellä todella hyvä: olen parasta mitä hänelle on tapahtunut ja hän tietää, että on vaikeaa löytää yhtä hyvää suhdetta kuin meidän. Silti, hänen mielestään yhdessäasumista ihannoidaan. Se ei kuitenkaan toimisi, hänellä on sellainen _tunne_ ettei se toimisi. En myöskään oikein ymmärrä, miten hän voi olla niin varma (tai ainakin tuntui varmalta), ettei hän halua asua mun kanssa nyt, eikä myöskään muutaman vuoden päästä. Silti samaan aikaan sanoo, että hän rakastaa.
En oikein tiedä mitä ymmärtää kaikesta tästä. Me ollaan nyt alustavasti erottu: minä sanoin, etten voi olla sellaisessa suhteessa, jolla ei ole tulevaisuutta ja hän oli sitä mieltä, että on parempi erota nyt. Annan hänelle nyt aikaa, viikkoja, kuukauden, mitä se nyt kestääkin, koska uskon tuntevani hänet ja uskon, että hän tekee suuren virheen.
Tiedän, että hänelle on todella vaikeata tehdä päätöksiä ja tiedän, että hän on todella järkevä ja realistinen (ehkä jopa pessimistinen) ihminen. Tiedän, että yhdessäasuminen pelottaa ja herättää kysymyksiä, pelottaa se muakin, mutta haluaisin silti yrittää. En tajua mitä järkeä on olla edes yrittämättä. En tiedä onko tässä jotain mitä mulle ei ole sanottu suoraan vai onko tässä kyse pelosta.

tessa

^ Mutta näetkö kuitenkin jatkavasi poikaystäväsi kanssa pitkällä tähtäimellä, ilman yhdessäasumista? Mun mielestä tossa on jo kyse suuresta erosta luonteissa, että toi vaarantaisi mun kohdalla suhteen jatkumisen kaikilla tavoilla, eikä pelkästään estäisi sitä yhteenmuuttoa.

^^ Näin juuri. Minähän en ollut tästä perillä, päinvastoin olin alusta lähtien tehnyt selväksi mitä haluan, eikä hän missään vaiheessa aikaisemmin ollut suhtautunut yhteenmuuttoon tolla tavalla. Olen tässä tullut siihen tulokseen, että tein ton kysymyksen todella huonoon kohtaan, koska ilmeisesti hänellä on nyt joku henk. kohtainen kriisi, eikä hän itsekään tiedä mitä haluaa.

pikku-kata

tessa: Mulla on vähän samantyylinen ongelma, mutta oon siinä miehen tilassa. Mun poikaystävä haluais muuttaa yhteen, mutta mä en, en mahdollisesti ikinä, jos asiat ei muutu. Mun syynä on nimittäin se, että itse haluan olla töissä käyvä ihminen ja elää ns. normaalia arkea, mutta poikaystäväni on työtön eikä hänellä näköjään olekaan halua muuttaa asioita. Puhuttiin vähän aikaa sitten, niin hän sanoi ettei luultavasti voi koskaan elää normaalia elämää, sillä hänen entiseen elämäänsä on kuulunut rikollisuutta yms, tehtiin pimeää rahaa. En halua asua sellasen ihmisen kans yhdessä, joka saa jäädä nukkuun aamusin ja saa ilmasta rahaa, ku ite pitää aamulla nousta aikasin tienaamaan sitä rahaa.

Nyytikki
Jamaica
Joo, nuoria olemma. Olen kyllä samaa mieltä, et mikäs kiire tässä. Silti olisi mukava kuulla, olisiko se edes joskus mahdollista. Voi olla, että se tuntuu sitten lupaukselta, jos sanoo, että on mahdollista. En tiedä.
Molemmat kuitenkin haluamme jatkaa. Ei se kai auta muu kuin yrittää elää päivä kerrallaan, poikaystäväni on kyllä muutenkin sellainen, joka ei suunnittele viikonloppua pidemmälle. Aika monet miehet ovat sellaisia, eikö vain? :roll:
En tiedä, onko se itsensä huijaamista, jos uskallan hieman toivoa hänen mielensä muuttuvan. Aika näyttää. Hänen sanansa olivat kyllä hieman ristiriidassa keskenään: "uskon, että tulee suurempi asia." , "uskon yhdessäoloon ja eroon tasan" Tiedä sitten mitä ajattelisin.. :?
--

Minunkin mieheni tarvitsee kaiken ajatteluun aina aikaa- yhteenmuuton kanssa oli niin myös, yhtäkkiä puolen vuoden jälkeen hän sanoi, että olisihan se ok. Minun opiskelupaikkakuntani käsittelyyn+sinne yhdessä muuttoon aikaa on mennyt jo oikeastaan kaksi vuotta, eikä hän ole vieläkään ihan sinut asian kanssa, mutta saanut vasta nyt sanottua jotain asiasta. (Aiomme siis muuttaa yhdessä eräälle paikkakunnalle, kun pääsen vihdoin joskus opiskelemaan)

Niin, toinenkin juttu tuli mieleeni... Hän on ilmiselvästi realisti ja taitaa välittää sinusta kovastikin. Häntä ehkä pelottaa myös ja hän kun ei suunnittele tosiaan elämäänsä kovin pitkälle, tottakai tuo hätkähdytti.

Sen sanon, että älä ota niin kamalia paineita poikaystäväsi ajatuksista- ainakin hän on rehellinen sinulle. Eihän tuo romanttista ole, mutta olen itse aika samanlainen- yhdessä vaiheessa olin ainakin ja uskoin tyyliin, että jompikumpi pettää joskus. En tietenkään sanonut moista ääneen enkä enää ole tuota mieltä, mutta se on jonkinlaista pessimismiä/realismia, joka minulla oli varsinkin nuorempana. Suhteeseemme uskoin ja uskon edelleen samalla tavalla.

_MAri_-

Mulla on ens vuonna muutto edessä ku pitää muuttaa opiskelemaan muualle. Ja olisi tosi ihanaa muuttaa mun poikakaverin kans saman katon alle, mut mun poikaystävää se pelottaa. :( Se oli seurustellu entisen tyttöystävän kans reilut 2 vuotta, ja ne oli kihloissakin. Ku ne erosi sen exä varasti siltä aika paljon tavaraa eikä myöntäny sitä, ja se oli kuulemma muutenkin omituinen nipottaja joka paikasta. Puhuin yks päivä muutosta poikkiksen kanssa ja se sano että ei se halua muuttaa mun kanssa saman katon alle. Mulla kyllä pomppasi sydän kurkkuun, että mitä ihmettä. Sitten se sano että ei millään pahalla mutta siitä tulee yhtä helvettiä. Mä sanoin että tuskinpa ihan sitä mutta se sano että ei pahalla ja mä ymmärrän että se on epävarma muuton suhteen. Mutta todennäkösesti muutan mun broidin kans samaan kämppään tuleepahan halvemmaksi. Jospa se joskus ois mahollista että muutettas samaan kämppään.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat