Henkistä väkivaltaa? - Parisuhteet

Essih

Tea-

Olisiko miehesi hiukan masentunut? Tai jotain muita henkisiä pitkä kestoisia ongelmia?
Itse oma entinen mieheni oli aika pahasti masentunut pitkiä aikoja ja useasti vuoden aikana, ja silloin juominenkin lisääntyi.. Jatkuvasti oli ongelmia, mielialan heittelyä ja itkuisuutta...
Minuun omat ongelmansa hän purki haukkumalla, raivoamalla ja välinpitämättömällä käytöksellä. Oma itsetuntoni ja minäni poljettiin ihan täysin maahan. En "kelvannut" mihinkään. Jollain tavalla koin siis mielestäni henkistä väkivaltaa, vaikka ymmärrän että miehellä oli vain niin paha olla.
Kaiken otin sokeasti vastaan, koska rakastin henkilöä niin paljon, enkä millään olisi halunnut hänestä luopua.
Hyviä aikoja meilläkin oli ja silloin mies oli täysin erillainen... Elin niiden aikojen voimalla, ja toivoin että se oikea ihminen tulisi vielä esiin, johon aikoinani ihastuin.
Sen voin kuitenkin sanoa, että ihmisestä on parempi luopua, jos hän vie sinulta jatkuvasti hirveästi energiaa ja väsyt... Voit olla hänen tukenaan niin kauan kuin jaksat, mutta kokonaan et voi auttaa häntä, jos hän ei itse tee jotain.

Sivut

Kommentit (18)

Suhfeli

Lainaus:
Kuulostaa näin kirjoitettuna pahalta, koska hyviäkin asioita on

Ettet vaan kuvittele niitä hyviä hetkiä, mitä teillä OLI? Miehesi kuullostaa ääliöltä ja saan raivonpuuskia lukiessani tekstejäsi. Minua ärsyttää sinunkin käytöksesi. Onko sinun vikasi, että mies juo? Ei. Eikä ole sinun vikasi jos hän ratkeaa juomaan enemmän.
Hän on kerta sanonutkin, että hakee kohta muualta jos et anna?? Ja silti et usko, etät hän pettäisi?? Mitä helvettiä? Nyt tyttö aivot päähän ja vähän itsekunnioitusta. Ei tollasta siedetä!

Lainaus:
Tätä olen itsekin yrittänyt ehdottaa kun kuulostaisi fiksulta ratkaisulta, mutta kun mies on sitä mieltä, että jos pidetään tauko, niin se on automaattinen ero, jos muutan muualle hetkeksi, ei ole asiaa takasin.

Mieti hyviä syitä miksi haluaisit takaisin, jos lähtisit? Ei hyvä jos suhteessa on enemmän miinuksia kuin plussia.

Ja jos mies käyttäytyy ääliömäisesti, se EI ole sinun vika.

Tea-

Juu, olen pohtinut paljonkin sitä, että muuttaisin ainakin alkuun porukoille asumaan ja mies saisi opetella arjen pyörittämistäkin samalla. (Hän ei osaa tehdä ruokaa, siivota, pyykätä tai oikeastaan mitään kotihommia tehdä..)
Olen tätä muutaman kerran ehdottanutkin, mutta silloin on vastauksena ollut vaan, että jos lähden niin lähden sit viimestä kertaa. Tauko ei kuulema ole minkäänlainen ratkasu.

Pitää tänään illalla miettiä tosissaan että mitä tekee, kun jutellaan kun nähdään pitkästä aikaa. (asutaan kyllä siis yhdessä, mutta mies tekee niin paljon töitä, ettei nähdä kovinkaan usein kunnolla)

Pelottaa vaan suoraan sanottuna ihan vitusti olla yksin niin pitkän ajan jälkeen. Varmaan aluks helpottaa se, että jos pääsee äitille ja isälle asumaan, mutta sekään ei pitkä ratkasu voi olla..

Taistelukääpiö

Sun ei munkaan mielestä kannata jäädä siihen suhteeseen koska hajoilet aan itse siihen. Jos lähet pois sieltä niin se ehkä tajuaa et sen pitää "muuttaa tapojaan" (yritin sanoa sen kauniisti..). Ei ehkä lopullinen ero, mut jos pidätte pikkusen tauon? Et kummallakin on aikaa miettiä?

Tää muistutti muute yhen biisin sanoista "I can't help you fix yourself, but at least I can say I tried, I'm sorry but I gotta move on with my own life" [Papa Roach, Scars]

Yezzi

Kerron tähän heti alkuun että EN ole seurustellut henkilön kanssa joka käyttää henkistä väkivaltaa mutta isäni kylläkin.

Koin monta vuotta isäni taholta henkistä väkivaltaa.
Tämän kaiken seurauksena masennuin ja sitä on seurannut nyt 4-5 vuotta masennusta josta alan toipumaan pikkuhiljaa. Ainoa asia mikä itselläni auttoi asiaan oli pysyä kaukana isästäni. Muuttaa pois , käydä harvoin jne.

Nyt välimme ovat ihan hyvät kun olen itse masennukseni aikana terapioissa ym. käsitellyt asian ja kykenen nykyisin jopa olemaan isäni kanssa samassa paikassa useamman tunnin.

Tällä nyt yritän kertoa sitä että toisesta erossa oleminen voi tehdä hyvää.
Ei välttämättä eroaminen vaan erossa oleminen. Jos asutte yhdessä miksette kokeilisi muuttaa reillenne tai viettää muuten paljon aikaa erillänne. Tätä asiaa kyllä kannattaa ainakin itsekseen käsitellä ihan kaikessa rauhassa ettei tulisi masennuksia ym. muita oireita asiasta.

Toivottavasti tästä nyt oli jotain apua vaikkei parisuhdetta sinänsä koskenutkaan !

olematon

meillä oli kans tosi pitkään soudan-huopaan meininki, ja kun sanoin, että voisin hänet jättää, alko sadella erilaisia uhkauksia ja loukkauksia. Samoin myös valillä mies uhkaili jättämisellä kun tiesi miten tärkeä hän mulle on. kuitenkin oon nyt loppujen lopuksi tyytyväinen, että sille suhteelle laitettiin piste, ja mun on helpompi pitäytyä tässä ratkaisussa koska lopuksi henkinen väkivalta ja loukkaukset muuttuivat fyysisiksi.

Darvi

Ei tuo kuulosta siltä, että sinun muuttumisesi olisi ratkaisu. Siis muuten kuin siltä osin, ettet enää hyväksy tuollaista käytöstä. Kuin miehesi olisi vajonnut lapsen tasolle, jossa hän ei ota vastuuta tekemisistään eikä kunnioita sinua. Yrittää päästä niin helpolla kuin sallit. On mukava vain silloin kun tuntuu siltä ja muuten sitten ei säästä sinua pahalta ololtaan. Luuletko, että hän voisi olla masentunut?

Jos et saa kommunikaatiota toimimaan, niin väittäisin, että tilanne on toivoton. Sinun pitää herättää hänet niin, ettei hän kuitenkaan koe sitä hyökkäykseksi. Jos haluat vielä yrittää, niin yritä, mutta älä jää passiiviseksi tuohon tilaan. Ei se tilanne itsestään parane. Jos et onnistu yrityksissäsi parantaa tilannetta, niin hyväksy se ja siirry elämässä eteenpäin. Et ole vastuussa miehestäsi.

Tea-

Olen yrittänyt kirjoittaa, olen yrittänyt puhua. Olen jopa jossain vaiheessa rakentanut seinälle omat taulut, joille laitetaan lappu, kun toinen tekee/sanoo jotain mitä loukkaa. Tai laitetaan lappu asioista, joita ei uskalla ääneen sanoa tai ei tahdo puhua jne. Olen yrittäny ymmärtää, olen yrittäny muuttua, olen yrittänyt kaikkea mitä olen keksinyt. En tahtois mitään muuta kun saada tän suhteen kuntoon.

Oon puhunu miehen entisten kavereiden kanssa (pari vuotta sitten jätti myös kaikki entiset kaverinsa eikä käy enää missään ulkona) ja he ovat myös sitä mieltä, että mies on muuttunut omituisella tavalla.

En keksi enää mitä tehdä. Tahtoisin selvittää asioita myös ennen mahdollista eroa. En tahdo erota niin, että kaikki jää selvittämättä, koska en saa asioille mielenrauhaa..

marika_

Teillä nuo ongelmat ovat kuitenkin aika selkeitä, enkä usko että suhde voi jatkua ellei selkeää muutosta saada.

Jos mies ei kuuntele, niin voi olla viestinsä vaikeampi saada perille, mutta oletko yrittänyt esimerkiksi kirjoittaa hänelle kirjeen jossa kerrot tästä kaikesta? En tiedä lukisiko miehesi sitä tai olisiko siitä mitään hyötyä, mutta ehkä sitä voisi kokeilla?

Kuitenkaan tuollaisenaan miehesi ei sinua ansaitse, sillä maailma on täynnä miehiä jotka varmasti kohtelisivat sinua paremmin, kukaanhan ei ansaitse tuollaista.

Eli itse näkisin tilanteessa kaksi vaihtoehtoa; joko mies tiedostaa ongelman ja oppii kunnioittamaan sinua niinkuin parisuhteeseen kuuluu, tai sitten suhde päättyy.

Tea-

En tunnista toisaalta tuota narsismi-asiaa, vain pikkujutut täsmäävät. En siis usko että kyse olisi siitäkään..

Kotitehtävät on meillä jakautunut ihan päin honkia. Minun hommia on tiskaaminen, siivoaminen, vuokran maksu, ruoanlaitto (jopa niin ettei edes pakastepizzaa voi itse laittaa mikroon, vaan se täytyy tehdä valmiiksi), kaupassa käynti jne.

Olen lihonut viimeisen kahden vuoden aikana n. 10 kg (syön pahaan oloon?) ja vihaan peilikuvaani. Tästä on kuitenkaan saa mainita, tai saan aikaan hirveän raivokohtauksen. On omaa heikkouttani, että olen tässä kunnossa eikä siitä valittaminen auta mitään. (tottakai näin on asia, mutta tapa millä hän sen sanoo..)

Seksi on pahin ongelma, ehdottomasti. En kaipaa seksiä, koska minulla on harvoin hyvä olla kotona, joten seksi on jäänyt. Aiheesta ei keskustella, vain hän puhuu. Jos minä yritän kertoa oman kantani, sitä ei kuunnella eikä sillä ole merkitystä. Viimeisin käänne tässä ongelmassa on viime viikolta: "Kun minä en sinulta saa sitä mitä tahdon, etsin sitä muualta". Olen kyllä huomannut, että sivuhistoriassa on jatkuvasti chat-sivustoja.. En kuitenkaan usko, että hän pettää minua.

Noin vuosi sitten hakeuduin psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille, kun kärsin kovista paniikkioireista, mutta hoitosuhdetta en saanut. Se olisi pitänyt hoitaa itse yksityisen sektorin kautta, mihin minulla ei ollut resursseja. Miehen mielestä koko asia oli huomionhakuisuutta ja yritin kerätä vain sääliä. Tukea en saanut missään vaiheessa, päinvastoin. Hän nauroi vain, kun yritin kuvata pelkoa ja huonoa oloa.

Kuulostaa näin kirjoitettuna pahalta, koska hyviäkin asioita on. Olen vain äärimmäisen väsynyt. Ymmärrän kyllä, että minun pitäisi olla jo kaukana tuosta miehestä, mutta se ei onnistu. Hyvinä hetkinä tunnen, että hän palvoo minua, pitää hyvänä, ostaa suklaata ja kehuu.

SunLion

neuvoisin sinua lukemaan narsismista...

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq58.html
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Aapinen.html

aiheesta on myös ketju foorumilla http://www.cosmopolitan.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=2477&highlight=na... narsistinen persoonallisuushäiriö

jos alkaa kuulostamaan tutulle....

Suosittelen että ryhdyt radikaaleihin toimenpiteisiin. Mies pompottaa sinua kunnes oikeasti näytät että olet tarpeeksi vahva jättämään hänet. Hän kitisee sinua jäämään ja silti kohtelee sinua väkivaltasesti...kierre ei lopu ennen kun teet jotain radikaalia. Jos mies on narsisti, hän tarvitsee terapiaa.

Tea-

(siirtäkää tämä toisaalle, jos vastaavanlainen ketju on jo olemassa tms)

Kirjoitan tätä, koska tahtoisin erilaisia mielipiteitä. Ystäviltäni saan vain yksipuoleisiä kommentteja eivätkä he ymmärrä myös asian toista puolta.

Olen suhteessa, joka pohjautuu mitä luultavimmin henkiselle väkivallalle. Suhdetta on kestänyt kohta 4 vuotta ja tästä noin 2 vuotta on ollut toisinaan yhtä helvettiä. Mies juo melko paljon - ei loppujen lopuksi paljon kerralla, mutta lähes päivittäin kuitenkin - ja on muuttunut viimeisten vuosien aikana aivan vastakohdakseen.

Suhteemme alkoi nelisen vuotta sitten, kun nykyinen kumppanini auttoi minua pääsemään edellisestä henkisesti väkivaltaisesta suhteesta eroon. Ironista, eikö totta?

Olen aivan rikki, mutta en tahdo luovuttaa. Tässä sitä toista puolta siis..

Rakastan hyvinhyvin paljon enkä tahtoisi luovuttaa. Meillä oli alkuun pari vuotta aivan mielettömän kivaa, tehtiin paljon juttuja yhdessä ja oltiin parhaat kaverit. Seksi oli upeaa ja kaikki sujui tosi hyvin.

Tiedän myös, että jos lähden, mies alkaa juoda entistä enemmän. Tätä hän on pitkään puhunut ja itkenyt, etten voi jättää häntä yksin.

Seksiä meillä ei tällä hetkellä ole juuri lainkaan ja tästä mies syyttää minua, kun pihtaan. Minun ei vain tee mieli seksiä ollenkaan, kun on muutenkin paskat fiilikset.

Olen huono puhumaan tästä enkä tiedä sainko nytkään asioita mitenkään fiksusti esitettyä.

Pointtina kuitenkin se, että tällä hetkellä ystävät ovat täysin miestä vastaan ja saan heiltä vain miehen haukkumista, "jätä se" -kommentteja jne. En kaipaa näitä. Tahtoisin kuulla muitakin mielipiteitä, onko tilanteessa mitään muuta vaihtoehtoa kun ero.

Mikäli on muita henkisesti väkivaltaisessa suhteessa eläviä/eläneitä, puhuisin mielelläni teidän kanssa. Kaipaisin ymmärrystä tilanteelle, en vain yksipuolista syyttelyä toista kohtaan.

Snuffle

Tea-, etköhän tiedä itsekin mikä se oikea ratkaisu on. Sen lopullisen päätöksen tekeminen ja loppuun saattaminen vain tuppaa olemaan niin vaikeaa. :/ Voimia!

shazzer

Kaverillani aika samanlainen tilanne.. Ellei vielä pahempi. Sen mies juopottelee melkein joka päivä ja sen käytös on aivan kamalaa muutenkin. Ja hän jopa uhkailee muita ihan turhasta ja jopa poliisit on sotkettu pari kertaa asiaan, täysin turhasta! Kaverini on aivan rikki ja kyllästynyt, mutta ei ymmärrä jättää miestä koska välittää hänestä. Ei halua kokea eroamisen tuskaa jne. Mutta tosiasiassa se on vaan kestettävä jos on pakko!

Oletko ajatellut että ehkä sinä ansaitset parempaa? Katsotko vaaleanpunaisten silmälasien läpi miestäsi? Kaverisi kertovat että jättää mies koska he ovat tainneet huomata millainen miehesi todella on.
Minun edellisessä suhteessani olin sokea enkä ymmärtänyt jättää miestäni, vaikka uhkailinkin usein. Kaverini näkivät hänen todellisen luonteen.. Minä tyhmä en uskonut.
Lopulta hän jätti minut - onneksi. Kärsin tuskallisen eron, mutta nyt olo parempi kuin koskaan!

Tsemppiä sinulle ja toivottavasti teet kuten parhaaksi näet! :)

Tea-

"Ei ehkä lopullinen ero, mut jos pidätte pikkusen tauon? Et kummallakin on aikaa miettiä?"

Tätä olen itsekin yrittänyt ehdottaa kun kuulostaisi fiksulta ratkaisulta, mutta kun mies on sitä mieltä, että jos pidetään tauko, niin se on automaattinen ero, jos muutan muualle hetkeksi, ei ole asiaa takasin.. :(

nixie

Herrajumala sentään, LUE oma tekstisi! (Tällaisia vastauksia et halunnut, mutta pakko se on sanoa!)

Mitä ihmettä saat tuollaisesta suhteesta? Olet yrittänyt muuttaa asioita parempaan suuntaan, mutta se ei ole onnistunut. Miehesi väheksyy ja loukkaa sinua. Arvostuksesta ja kunnioituksesta ei ole tietoakaan. Mies ei tue sinua, vaan päinvastoin mollaa ja painaa sinua alaspäin. Mies syyttää sinua omista ongelmistaan (viina) eikä ota itse vastuuta asiasta, vaikka se on vain ja ainoastaan hänen ratkaistavissaan. Sinä et voi saada miestä juomaan etkä saada hänen juomistaan loppumaan/vähenemään, vain mies itse voi vaikuttaa juomiseensa. Mies vaatii seksiä, vaikka sinun ei tee mieli. Ja sinun ei tee mieli seksiä, koska mies käyttäytyy idioottimaisesti ja erittäin loukkaavasti. Mies passauttaa itseään ja on heittäytynyt kiukuttelevan pikkulapsen tasolle.

Asia on yksinkertaisesti niin, että jos toisesta tykkää ja toista rakastaa, NIIN SILLOIN ON SILLE TOISELLE KIVA. Ja käänteisesti - jos käyttäytyy niin kuin ääliö ja keskittyy lähinnä pään aukomiseen, EI tykkää eikä välitä siitä toisesta pätkän vertaa.

Se on kova isku - huomata, ettei toista kiinnostakaan pätkän vertaa, ettei se enää tykkääkään, että se onkin ilkeä ja inhottava ihminen, tai ainakin ilkeä ja inhottava omaa "rakastaan" kohtaan. Mutta se isku on tarpeen, jotta tajuaa häipyä ja etsiä itselleen oikean parisuhteen, jossa ei joudu kuuntelemaan haukkumista ja v*ttuilua.

Nähdäkseni suhdetta kannattaisi jatkaa vain, jos sanoisit miehelle päin naamaa mikä on tilanne ja miltä sinusta tuntuu JA sen sijaan, että mies alkaisi ulvoa kuinka paska ämmä olet ja kuinka hän nyt lähtee ottamaan viinaa, NOSTAISI HOUSUNSA ja käyttäytyisi niin kuin aikuinen ELI painelisi AA:han tai lopettaisi/radikaalisti vähentäisi juomistaan (nyt eikä kohta), pyytäisi sinulta kunnolla anteeksi tekosiaan, opettelisi ja tekisi osansa kotitöistä, lopettaisi hakkumisen ja v*ttuilun välittömästi ja alkaisi käyttäytyä niin kuin poikaystävän kuuluu. Tosin jo se ettet uskalla sanoa mielipiteitäsi miehelle ääneen (pelkäät häntä, miksi?) vaikuttaa aika pahalta.

Terveisin been there done that, ja voin sanoa, että omille teille lähteminen oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Ja nykyään lähinnä hävettää, että olen joskus seurustellut tuollaisen ääliön kanssa ja nyyhkinyt tyynyyn kun se ei tykkääkään musta. Kyllä sitä voikin ihmisellä olla huono itsetunto, etenkin kun toinen vielä oikein keskittyy sen lyttäämiseen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat