Kipeät(kin) asiat - Parisuhteet

mtilly

Kiitos viisaista sanoista. Yritän keksiä jotain. Paperille olen kirjoitellut asioita. Tämä helpotti myös, kun täältä sain kysyä. Kiitos.

Kommentit (8)

olematon

vanhoja juttuja ei ihan noin vaan saa mielestään pois etenkin jos ne vaivaa, ellei niitä käsittele ja opi tulemaan asian kanssa toimeen, muuten aina sama ongelma nostaa päätään uudelleen ja uudelleen. Sun pitäis keksiä jokin tapa käsitellä ne ongelmat ja jättää ne sitten lopullisesti taakse, mennyt on mennyttä eikä sitä voi muuttaa, vaikka menneisyys ois kasa epäonnistumisia niin silti elämä jatkuu. Ei kannata kuitenkaan pilata nykyhetkeä tai tulevaisuutta märehtimällä jo elettyä.

mtilly

Meillä on ollut ongelmia, liittyen mun menneisyyteen..
Mitään ns. vakavaa ei ole sattunut, siis pelkkää pusuttelua joidenkin poikien kanssa on ollut.

Meille tuli kauhea riita, kun valehtelin aivan naurettavasta asiasta. En kehdannut kertoa totuutta. Kerroin sen jälkeenpäin ja kadun sitä päivää, kun valehtelin.. Silloin kävimme läpi myös nämä kaikki menneisyyteni mokat, mitä kadun todella paljon.

Olen kertonut kaiken, minkä muistan. Hänelle se on vaikeaa.. Mutta niin on minullekin.

Muistin juuri pari päivää sitten taas yhden jutun. Kerroin hänelle.

Mieleltäni olen sellainen, että asiat jäävät AINA vaivaamaan mieltäni.. Tämä siis vaivaa minua todella paljon. Mieheni on sanonut, että toivoo, etten muista enää mitään uutta asiaa menneisyydestäni. Hän ei halua kuulla enempää. Olemme olleet muutaman kerran nyt viikon sisään eroamassa. Siis ihan todella. Sitä emme kumpikaan halua. Olemme seurustelleet melkein vuoden.

Kertokaa te minulle. Haluan saada menneisyyteni pois mielestäni, sekä hänen mielestään. Mitä teen? Kiitos paljon jo nyt.

olematon

Ainakin sä osaat kertoa hyvin siitä mitä sulle on tapahtunut. Mun mielestä sun kuitenkin pitäis kertoa menneisyydestäsi sun miekkoselle- sitten sen on vielä helpompi ymmärtää ja tukea sua ja voitte yhdessä lähteä eteenpäin kohti uusia juttuja! (: nythän se vielä kattelee sua ruusunpunasten lasien läpi ku ootte ihan rakastuneet mutta joskus tulee vaihe jolloin hän ei enää ehkä ymmärrä miksi edelleen säpsit häntä tai hänen läheisyyttään. Rohkeasti vain kertoisin, vaikka se tekis kipeetäkin, ei itkeminen oo mitenkään noloa, se on ihan luonnollista ja paljon rohkeampaa kuin se, että patoais tunteet sisälleen! Tietenkään ihan vielä ei välttämättä oo "oikee aika" kertoa, mutta senhän tiedät vain sinä itse milloin se aika on.

pieces

Ihana kuulla että sulla on ilon aiheita elämässäsi kaiken tuon jälkeen! Sinä, jos kuka, ansaitset juuri tuollaisen hyvän miehen! :)

Sanot että sun on vaikeaa puhua noista asioista (eikä mikään ihme), oot kokenut kovia asioita ja sua on satutettu pahasti. Sulla on varmasti vielä sisälläsi suuri petetyksi tulemisen pelko ja epävarmuus ihmissuhteisiin (pystyn samaistumaan sinuun täysin). On kuitenkin erittäin hienoa, että pystyt tuomaan kokemuksiasi ja tunteitasi esille kirjoittamalla esimerkiksi tälle foorumille - se on hyvä merkki! Yhdyn muiden ajatuksiin tuossa kirjoittamis -asiassa. Sulle voisi olla helpompaa selittää kipeät asiat kirjoittamalla pojalle vaikka kirjeen. Voisit siinä sanoa, että nää on sulle todella herkkiä asioita ja niiden kertominen edellyttää sun uskoutumista hänelle ja hänen luottamusta.

Toisaalta sulla ei oo mikään kiire, jos ootte ollu tekemisissä vasta kuukauden päivät. On kysymys vakavista asioista, joiden kertominen vaatii vahvaa luottamusta toiseen. Ihan hyvin voit valaista poikaa sen verran, että ne sun kokemukset on jättäneet suhun kipeitä arpia ja sua välillä vieläkin pelottaa että jotain pahaa vois tapahtua (painota tässä että kysymys on sun tunteista, jotka ei oo lähtöisin ko. pojasta). Voit sanoa, että haluat avautua hänelle, mutta tarvitset siihen vielä aikaa. Kerrot asioista sitten kun sinusta tuntuu siltä että olet valmis :) Sulla pitää olla turvallinen ja luottavainen olo kun jaat nuo asiat. Voimia sinulle ja kaikkea hyvää uuteen suhteeseesi! :-)

kaisanen

Emmi-Sofi,
kuten muut jo totesivat kirjoitit todella hyvin kokemuksistasi. olen ollut hieman samanlaisessa tilanteessa pari vuotta sitten ku tapasin nykyisen poikaystäväni ja olin koviani myöten rakastunut häneen.

ongelmamme oli mun menneisyys(kuten teillä), en osannut luottaa enkä puhua mun poikaystävälle asioista mitä mulle oli tapahtunut. olin kokenut väkivaltaa ja nöyryytystä sekä pettämistä edellisessä suhteessani joka päättyi hyvin myrskyisästi eroon. mä en silloin tiennyt miten kertoisin tästä kaikesta rakkaalleni, olin ihan hukassa. mä kuitenkin tiesin että mun oli kerrottava sille siitä mitä tapahtu, koska se vaikutti kaikkeen mitä tein niin vahvasti viel silloin. mä en ollut valmis siihen keskusteluun kasvotusten, joten yksi ilta ku juteltiin mesessä me käytiin tämä keskustelu mun menneisyydestä. mun poikaystäväni ei tuominnut ja sanoi ymmärtävänsä. olin kuitenkin hieman epäilevä. seuraavana päivänä kuitenkin ku menin kouluun törmäsin poikaystäväni käytävällä, hän tuli ja halasi mua ja kuiskasi "lupaan pitää sua kuin kukkaa kämmenellä". :)

sitä yritin vain sanoa et vaikeet asiat on pakko jossain vaiheessa käsitellä. tuosta meidän keskustelusta onkin nyt kulunut kaksi vuotta, vieläkin yhdessä liikutaan<3

voimia siulle<3

Aradia

Joo, mäkin nostan hattua kun olet noinkin vaikeista asioista selviytynyt täysjärkisenä (minkä huomaa kirjoituksestasikin).
Mirrorin idea on mielestäni mitä mainioin. On ymmärrettävää, ettei noin inhottavista asioista oo helppoo puhua kellekään.
Jos mies on niin ihana ja hyvä kuin sanot (uskon,että on), niin hän varmasti ymmärtää sinua ja tukee parhaansa mukaan.Luulempa, että asioiden kertominen myös lujittaa suhdettanne entisestään, kun mies huomaa että luotat häneen. Exästä en olisi sinuna huolissani. Lisää kirjeeseen myös tämä pelko, jos siltä tuntuu. Kerrothan kuulumisiasi myöhemminkin? :)

Mirror

Mielestäni kirjoitit todella hyvin kokemuksistasi. Voisiko yksi idea olla että laitat menneisyytesi paprille ja annat se hänen luettavaksi? Kertoisit siinä samat asiat kun olet kertonu täällä. Se voi olla paljon helpompaa kuin sanominen. Kun poikaystäväsi tietää menneisyytesi on siitä myös helpompi puhua.

Minusta on tärkeää että hän saa jollain tavalla kuitenkin tietää sen, koska mitä enemmän hän tietää sinusta, sitä parempi hän osaa olla sinua kohtaan ja sitä paremin hän ymmärtää sinun käyttäytymistäsi.

Voimia sinulle kuitenkin! Olet kokenut todella kovia! Itse en osaisi edes kuvitella miten olisin selvinnyt tuollaisista asioista!

Emmi-Sofi

Moi. Minä tarvitsen nyt apua.

Eli... Olen seurustellut uuden poikaystäväni kanssa nyt noin kuukauden, poika on aivan ihana ja huomaavainen, olemme molemmat olleen aivan ensi hetkestä asti korviamme myöten tässä jutussa, love at first sight ja sitä rataa. Minulla ei ole ollut ainuttakaan kunnollista poikaystävää, paljon kusipäitä on tielleni osunut ja olen tullut petetyksi monen monta kertaa (olen nyt 20). Ongelmani onkin menneisyys, sekä omani että poikaystäväni.
Teininä oli monta kipeää juttua, ensisuudelmani tapahtui vasten tahtoani ja ensimmäinen seksikokemus jätti minut yksin lattialle pojan siirtyessä sänkyyn ja jättäen minut siihen käytetyn kortsun viereen. Itsetuntoni oli nollissa silloin, annoin ihmisten käyttää minua ja toivoin aina jonkun heistä haluavan jotain muutakin kuin polkea minut maahan (henkisesti tai fyysisesti). Pari vuotta sitten tuli viimeinen niitti, kun minut raiskattiin. En luottanut kehenkään, en mihinkään. Noina aikoina tapasin itseäni paljon vanhemman miehen netissä, sain puhuttua jollekin, tartuin viimeiseen oljenkorteen ja suhteeseen ulkomaailmaan (sulkeuduin ja koulu jäi kesken). Seuraavat puolitoista vuotta olivat yhtä helvettiä, mies manipuloi elämääni, sai minut täysin pikkusormensa ympärille,henkisen väkivallan määrä oli valtava. Olin niin masentunut ja hukassa, etten edes huomannut mitä elämälläni tein.

Sain itseni irti siitä, pääsin omille jaloilleni, sain taas otteen elämästä.

Ja nyt, olen tavannut maailman ihanimman miehen, kaiken mistä olen ikinä unelmoinut. Vihjasin jo heti alkumetreillä menneisyydestäni, muttei poika tietenkään tiedä muuta kun että on ollut vaikeaa. Suhtautuu aivan ihanasti kaikkeen, on kertonut minulle kuuntelevansa aina jos minä haluan puhua, sanonut ettei missään nimessä pakota minua kertomaan.
Huomasi kun ensimmäisinä öinä tärisin hänen vierellään, naurahti vain että "enkai mä noin pelottava ole". En tiedä miten kertoisin ja mitä kertoisin. Pelkään sitä väistämätöntä ex-keskustelua, kuinka monen kanssa oot ollu-keskustelua, millanen sun eka kerta oli jne... Mun on itse tosi vaikea puhua näistä asioista. Alkaisin varmasti itkeä. Samalla se häiritsee meidän suhdetta, en pysty olemaan niin vapautunut kuin haluaisin, pelkään tiettyjä asioita (seksiin liittyviä). En halua pelästyttää toista, mutten myöskään pitää tätä sisälläni ja antaa sen varjostaa tätä muuten niin hyvin alkanutta suhdetta.

Mitä nyt pitäisi tehdä?

Elämäni oli täysin järjestyksessä ennen tämän hurmurin saapumista :D

Ja sitten se pienempi juttu. Poikaystävälläni on takanaan ainakin yksi pidempi suhde, joka loppui vain pari kuukautta ennen meidän tapaamistamme. Olen mustasukkainen hänen entisestään! Pelkään yli kaiken menettää. Vaikka rakkaani on korviaan myöten rakastunut minuun niin että kaikki sen näkevät, minä vain haudon näitä vainoharhaisia ajatuksiani... Huoh.

Tämä kaikki painaa sydämellä jo niin paljon etten siitä ilman neuvoja selviä.

Kiitos vastauksista jo etukäteen!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat