Ongelma(ko)? - Parisuhteet

Xaiza

Kiitos paljon kaikille :) Näiden viestien perusteella löydän minäkin joskus oman kullan :lol:

Kommentit (10)

agarina

Ihastuminen ja rakkaus tulevat luonnostaan, sitten kun sen aika on, ja se on kaikkein suloisinta juuri sellaisena.

Itse aloin seurustella ensimmäisen kerran 18-vuotiaana (eli nykyisen kumppanini kanssa). Sitä ennen oli muutamia henkilöitä, jotka halusivat seurustella kanssani, mutta jotka minä ennemmin tai myöhemmin torjuin. Minulla oli yksi seksikumppani, mutta se jätti vain huonoja tuntemuksia.

Koin itsekin kärsiväni painokomplekseista, ja pidin tyytymättömyyttä omaan ulkonäkööni suurena osasyynä siihen, etten tahtonut seurustella lainkaan. Myöhemmin olen tajunnut, että suurin syy seurustelemattomuuteeni oli kuitenkin se, että olin jo hyvin nuorella iällä tajunnut löytäneeni sen toisen puoliskoni, ja jolloin tapaa vertasin kaikkia tarjokkaita häneen.

Kun tämä toinen puolisko sitten tuli elämääni, hän piti minua maailman täydellisimpänä ja kauneimpana naisena - ja sai minut tuntemaan itseni siltä. Hän on minua vanhempi eikä omannut mitään kokemusta seurustelusta ja sen liitännäisistä ennen minua - loppupeleissä arvostamme sitä, olemme saaneet jakaa toistemme kanssa jotain aivan ainutlaatuista.

Pointtini ovat seuraavat: nauti nuoruudestasi, ole ystäviesi kanssa, harrasta, elä täysillä! Seurustelu tulee kun kaikki osuu kohdalleen, ja on sitten tajunnanräjäyttävän mahtavaa. Älä anna nuoruutesi herkkyyttä ihan kenelle tahansa vain siksi, että muut tuntuvat löytäneen rakkaansa. Tulee aika, jolloin kavereista joutuu taistelemaan seurustelun viedessä kaiken ajan - ole nyt ihan rehellisesti 15-vuotias!

(Enkä siis todellakaan ole saarnaava mormonitäti, vain muutamia hassuja vuosia sinua vanhempi. Tämä vuodatus kumpusi edelleenkin hyvin elävinä mielessä olevista nuoruuden levottomista vuosista. :wink: )

Tsemppiä!

k87

en mä näkis että alottajalla ois (vielä) mikään kiire. mä alotin seurstelemaan 18-vuotiaana ja ihan hyvä niin, vaikka sitä 15-vuotiaana kateellisena kuunteli kavereiden juttuja jne. varmasti kuulostaa tosi "kliseiseltä" mutta pakko sanoa, että oota vaan, kyllä se vielä löytyy. tsemppiä!

Torspo

Mua ärsyttää mun kaverissa kas semmonen julkisilla paikoilla kiehnääminen sun muu.
Siis ymmärrän pienet pusut ja halit, ei siinä mitään.
Mutta mullakin on tuttava pariskunta joka nuoleskelee ja kiehnää toisissaa oikeen kunnolla ja sitten se muija saattaa kapsahtaa yhtäkkiä sen ukkonsa syliin niin että sillä on jalat ristissä tän äijän selän takana ja sitten se ukko kantelee sitä joka paikkaan ja ne nuoleskelee siinä samalla...
Ja ikää niilläkin se 18v.
Sitten kun niille menee kotiin niin on ihan eri meininki... :roll:

Eli aina ei oo sitä miltä näyttää..

Murehtija

Itse olin kans 16v kun tapasin exäni. Jos jälkeenpäin mietin asiaa niin olisi kannattanut odottaa ainakin 18v asti. Nuori mieli on niin altis todella haavoittaville asioille. Asiat jotka eivät "aikuisesta" tuntuisi niin kovin kummoisilta, saattavat todella riipaista nuorta jolla ei ole elämänkokemusta. Näin ainakin itselleni kävi.

Ei näiden asioiden kanssa todellakaan kannata kiirehtiä. Ei ainakaan siksi et muilla olis poikaystävä koska voin sanoa että 8/10 tapauksista se ei todellakaan ole niin ihanaa kuin miltä päällepäin näyttää.

Toki muakin välillä riipaisee kun kaverit kiehnuttaa poikkiksiaan mutta 3v kestäneen suhteen koettuani tiedän että suurimman osan ajasta se on pelkkää ulospäin esittämistä. Potuttaa kun paras kaverini aina vetää poikkiksensa kanssa showta naamani edessä ikäänkuin muka tehdäkseen mut kateelliseksi. Eiköhän tässä aleta jo olla hieman turhan vanhoja moiseen :roll:

marimma
Xaiza
Nii, tämmöinen asia vaivee mieltäni. Olen kohta 15 vuotias, en ole ikinä seurustellut. Monilla kavereilla on poikaystävät, ja tunnen oloni usein yksinäiseksi. :(

Kaverit korvaa miehet :)
Tosin ite kyllä oli eka kaukosuhde menossa jo samoihin ikiin mitä sä oot, mutta ei se oo niin vimpan päälle :) Täytyy toimia sen mukaan mikä tuntuu hyvältä sua kohtaan eikä riko muita :)

Ladybird

Olet vielä aika nuori, eikä monella sinun ikäiselläsi ole vielä poikaystävää. Itse aloin seurustelemaan 17-vuotiaana, ja eräs 20-vuotias ystäväni ei seurustele vieläkään, eikä se ole todellakaan mikään ongelma. Varmasti tulet löytämään sen oman kultasi! Kyllä minäkin haaveilin jo 15-vuotiaana poikaystävästä, mutta ihan hyvä että aloitin seurustelun vasta myöhemmin. :wink:

omaruru

Vasta 16-vuotiaana? Ei se minusta ole mitenkään erikoisen myöhään. Olen itse seurustellut jo siihen ikään tullessa, mutta minulla on paljon kavereita, jotka eivät seurustele vieläkään (19-20v) eikä se vaivaa heitä erityisesti. He ovat ihan tavallisia tyttöjä.

ranskalainen leppäkerttu

Mullakin oli ensimmäinen seurustelusuhde vasta 16 vuotiaana. Ja mulla ei ole edes ylipainoa tai mitään, ei vaan osunut oikeita tyyppejä pienellä paikkakunnalla kohdalle niin helposti :) Ja siis pointtini tuossa oli että sinussa ei varmasti ole mitään vikaa vaikkei sinulla olisi vielä ollut ketään, yksikin hyvä kaverini joka on ihana ihminen, on löytänyt ensimmäisen kunnon seurustelukumppaninsa vasta 18 vuotiaana. Kyllä se sopiva poika varmasti löytyy sitten jossain vaiheessa :), välillä saattaa kestää ennen kuin se sopiva ihminen osuu kohdalle. Ja muutto isompaan kaupunkiin auttaa varmasti. Minua ainakin :D

Torspo

Hmm..
Itse olin 16-vuotias kun aloin seurustella ensimmäisen kerran.
Ja sille tielle olen jäänyt, uskoisin löytäneeni sen oikean (Olen nyt siis 19).
Ja myös minä olin hieman pyöreähkö kun bongasimme ukkoni kanssa toisemme. Nyt olen vielä 10kg painavempi (tosin raskauskiloja jäljellä), eli ei se paino-ongelma tarkoita että kaikilla miehillä on ongelma painosi suhteen..
Ikäisilläsi ehkä enemmänkin, heille ulkonäöllä on kuitenkin vielä aika paljon väliä.
Jos minulla ei olisi ollut paino-ongelmaa ylä-asteella, olen varma että olisin seurustellut jo aiemmin. Kaikki pojat halusivat olla kavereitani, koska olin kuitenkin hauska ja rento yms. Kukaan vaan ei koskaan ottanut minua tyttöystäväkseen, uskon että suurin osasyy oli lihavuuteni.
Kun lähdin lukioon, totesin että "ihan sama, en mä koskaan miestä saa" ja unohdin koko seurusteluhingun.
Sittenpä tuntui että niitä alkoi tulla ovista ja ikkunoista ja joutui antamaan ikävästi pakit, kun ei kiinnostanut..
Kunnes kohdalle tuli tämänhetkinen avikkini joka kolahti :D

Rakkaus ja ihastus ei kävele eteen pakottamalla.. Oikeastaan millään tapaa et voi varmasti itsellesi jota kuta saada.
Uskon että olemalla oma itsesi, joku huomaa ihanan persoonasi ja ihastuu sinuun (voi olla että on jo ihastunut, on vain niin ujo ettei uskalla lähestyä. Minunkin ukollani meni reilu kk kunnes sai ilmaistua asiansa).
Kehoittaisin rohkeasti muuttamaan sinne kuopioon, ehkä se löytyy sieltä. Eikä kannata liikaa odotella että "tänäänkö se löytyy", sillä se tulee kohdalle kun on tarkoitus :wink:
Tiedän että on veemäistä odottaa, kun kaverit jo seurustelee. Minäkin olin aina kolmas pyörä useiden ystävieni seurassa.
Tsemppiä! :wink:

Xaiza

Nii, tämmöinen asia vaivee mieltäni. Olen kohta 15 vuotias, en ole ikinä seurustellut. Monilla kavereilla on poikaystävät, ja tunnen oloni usein yksinäiseksi. :( Olen vielä nuori, sen tiedän. Asun pienellä paikkakunnalla missä ei ole montaa tuhatta asukasta. Olen muuttamassa ysin jälkeen Kuopioon. Haluisin oman kullan, mutta en halua tulevaisuuden kaukosuhdetta :roll: toiseksi, en tiedä yhtäkään poikaa joka olisi minusta kiinnostunut täällä :? Pitäisikö minun vain odottaa että muutan Kuopioon ? Vai miten saisin pojat kiinnostumaan itsestä? Minulla on paino-ongelma :oops: Kiitos jo etukäteen :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat