Keskusteluyhteys parisuhteessa - Parisuhteet

marika_

[size=9]Löysin pari aihetta jotka jotenkin sivusivat tätä, mutta suurin osa oli lähinnä pohdintaa siitä, tuleeko nyt ero kun ei saa jostain _tietystä_ aiheesta keskusteltua.. Pahoitteluni jos suoraan tällainen aihe jo on.[/size]

Olen seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa vähän yli 4 kuukautta. Hän on useimmiten aivan mielettömän ihana ja äärettömän kiltti. Hyvin meillä meneekin, ainakin suurimmaksi osaksi.

Välillä kuitenkin tuntuu, ettemme osaa puhua niin paljon meitä ja suhdettamme koskevista asioista. Kaksi syvällisempää keskustelua suhteesta ja sen tulevaisuudesta ollaan käyty - kumpikin minun aloituksestani mesellä.
Oikeastaan puhumme hirveän vähän mistään muustakaan kovin syvällisestä, lähinnä yhdessä ollessamme vitsailemme ja pelleilemme tai juttelemme käytännön asioista. Olemme tottakai keskustelleet entisistä suhteistamme pääasiat ja muuta "olennaista", mutta kovin vähälle on silti tuo puhuminen jäänyt

Tuntuu että miestä on erityisen vaikea saada puhumaan omista tunteistaan, tai lähinnä niistä negatiivisista.. ehkä en osaa kysyä oikealla tavalla?
Toisaalta, en minäkään osaa omistani puhua. Tai siis höpötän miehelle kaikki asiani, negatiivisia tunteita lukuunottamatta. Niistä olen aina ollut huono puhumaan.
Elämme jonkisortin kaukosuhteessa. Välimatka ei sinänsä ole mielettömän pitkä (alle 100km), mutta näemme vain kerran viikossa ja tuntuisi tyhmältä sillä vähällä yhteisellä ajalla ruveta virittelemään riitaa.. tai lähinnä tuntuisi tyhmältä kaivaa esiin asia joka tuntui pahalta aiemmin viikolla, jos se ei enää ole päällimmäisenä mielessä..

Joten, miten saisi nostettua kissan pöydälle, puitua ne muutamat mieltä kaihertavat asiat ja muutenkin jotenkin puhumisen helpommaksi?

Suhteemme on vielä sen verran alussa joten uskon että tässä vaiheessa asia on vielä ihan korjattavissa, jos vain asian hyväksi tekisi jotain. Enkä missään nimessä halua että suhteemme kaatuu tähän sillä rakastan nykyistäni enemmän kuin ketään koskaan, mutta tiedän kyllä ettei mikään suhde voi jatkua loputtomiin jos ei asioita saada puhutta.

Eli kaipaan nyt jotain vinkkiä että miten saisin itseni rokahtuksi puhumaan. Pelkään myös, että jos yhtäkkiä kesken ilosen leffan pamautan että nyt pitäs kuule puhua, ettei se jotenkin ole.. äh.. sopiva hetki? Mutta mikä ihme olisi?

Kommentit (7)

agarina

Niin kuin itsekin sanoit; suhteenne on vielä alkutaipaleella (joka tuppaa olemaan se työläin). Ihmiset ovat niin erilaisia, toinen voi avautua raitiovaunumatkan aikana vieressään istuvalle ventovieraalle, toisen voi tuntea vuosikausia ennen kuin saa selville hänen sairaushistoriansa. Antakaa toisillenne aikaa, puhukaa siitä miksi on niin vaikea puhua. Ei syyllistäen vaan pohtien. Antakaa suhteen päästä rauhassa alkuun ja kehittymään. Ensimmäisen vuoden jälkeen alkaa vasta ymmärtää sitä ihmistä, johon on jo kauan sitten rakastunut, näin minä ainakin olen huomannut.

liljankukka

Mie olen seurustellut poikaystäväni kanssa kaksi vuotta, ja saman ongelman kanssa painitaan yhä. Kaikki syvällisemmät tai vakavammat keskustelut olen aloittanut minä. Keskustelutkin tuntuvat olevan usein pelkkää yksinpuhelua, kun mies vaan kuuntelee hiljaa ja myöntelee mun kaikista provosoivimpiakin juttuja. Ollaan puhuttu tästäkin, mutta ei auta. Turhauttaa! Enkä pysty edes täysin käsittämään, miksi se puhuminen on niin vaikeeta..

Itse aloitan keskustelun yleensä kun löhötään sängyllä tai sohvalla 'tekemättä mitään'. Johdattelen puheen oikeaan suuntaan tai sitten menen suoraan asiaan. Lenkillä on myös kuulemma hyvä aloittaa keskustelu, kun ei ole mitään häiriötekijöitä ja voi rauhassa keskittyä toiseen. :)

NeitiX
liljankukka
Kaikki syvällisemmät tai vakavammat keskustelut olen aloittanut minä. Keskustelutkin tuntuvat olevan usein pelkkää yksinpuhelua, kun mies vaan kuuntelee hiljaa ja myöntelee mun kaikista provosoivimpiakin juttuja. Ollaan puhuttu tästäkin, mutta ei auta. Turhauttaa!

Suoraa kuin minun kirjoittamani.. Juuri eilen kysyin mieheltä, että puuttuuko hänen mielestään meidän suhteesta jotain, tai onko siinä jotain "liikaa"? No hän vastasi tietysti niinkin pitkästi kuin ei.. Sai sitten kysyttyä minulta, että puuttuuko minun mielestä. Sanoin, että mun mielestä on hurjan hassua kun koko ajan kaupungilla kävellessämme mietitään ja toisilta kysellään panisitko jotain vastaan kävelevistä ulkonäön perusteella. Ja aina kun tulee vähän paremman näköisempi tyttö vastaan, ni kappas kun ei miehen katsetta tästä herkkupepusta saa käännettyä. Minua se harmittaa suunnattomasti. Luulisi että mies "palvoisi" tyttöystäväänsä, mutta tuntuu, että muut naiset kiinnostavat niin kovasti. Lisäksi miehen työpaikalle tuli tietysti minun ikäiseni kaunis neiti töihin. Mies siitä tohkeissaan selitti. En ole mustasukkaisimmasta päästä, mutta kyllä se hieman harmitti kun oinen niin onnellisena puhuu uudesta siivoojasta. Sanoinkin, että se harmittaa minua ja tottakai hän sanoi että olen kaunein jne..

marika_

Meillä vaan mies on semmonen hyper-eliö (omien sanojensa mukaan) ettei ihan hirveen kauaa pysy paikallaan, ts. ne "ei tehdä mitään" hetket sohvannurkassa on kovin harvassa (tai aina vähintään katotaan jtn leffaa ja yleensä haluaisin itekin niitä seurata eikä siks sillon huvita ruveta syvälliseks, hehe).

Mutta toi lenkillä juttelu vois olla ihan hyvä idea, ei kyllä tosin olla varsinaisesti lenkkeilemässä käyty ikinä yhessä, mutta kumpikin sitä jossainmäärin harrastetaan niin ehkä voisin jokukerta kysyä että jos mentäiskin yhessä.. :)

Niin ja totta on, että voi mennä aikaa ja ettei toista voi kovin hyvin oletaakaan tuntevansa näin pian. Olisi vaan kiva jos hiukan enemmän uskallettas jutella kaikista mieltä painavista asioista.. Mutta toivottavasti se tästä ajankanssa, kunhan nyt ensin saan omaa rohkeutta senverta kerättyä että vaikka pyydän miehen yhdessä tonne lenkille ja otan asian puheeksi.

Edvard
NeitiX
-...Luulisi että mies "palvoisi" tyttöystäväänsä, mutta tuntuu, että muut naiset kiinnostavat niin kovasti- ... -Sanoinkin, että se harmittaa minua ja tottakai hän sanoi että olen kaunein jne..

Minunpa ukkoni kun myönsi suoraan että toinen tyttö on kauniimpi. Lisäsi kyllä onneksi perään "mutta mitä sitten, säkin olet kaunis".

Mutta varsinaisesta aiheesta, itsestäni tuntuu aivan samalta, että kun viimein viikonloppuna näämme, keskiviikkona pohtimani asia ei olekaan enää niin "päällä" ja tuntuu jopa turhalta puhua siitä, Juuri Nyt. Itse kuitenkin tartun sopivimpaan hetkeen ja otan puheeksi, vaikka olisi vaikeaakin.

Blonette

Mulla on suhdetta takana joku 1v4kk ja ollaan niinku melkeempä koko aika yhessa vaikka molemmilla omat asunnot.
Meillä on suht helppo puhua kun oltiin ensin kavereita ja sit alko lämpenemään enemmänki.. :D mut huomaan kuitenki vielä joskus että kullan on vaikea puhua just negatiivisist asioist menneisyydessä..
Kerran juteltiin että mistäs se vois johtua.. Kysyin ku tiesin, että hän on ollut pienempänä koulukiusattu, että voisko siitä johtua. Pitkän aikaa mietti ja sano että siitähän se vois johtuu, koska se on syöny itsevarmuuttaki jonkun verran.
Toinen syy mikä keksittiin on se ettei hän ole tottunut puhumaan kenellekkään. Miehillä ei välttämättä oli niitä parhaita kavereita samalla tavalla että heille puhuttaisiin kaiken maailman asioita niinku meillä tytöillä/naisilla..

Cara-

Ei mun mielestä täydy jatkuvasti puhua syvällisiä että olis hyvä suhde... Toisesta ei tarvii tietää kaikkee puolen vuoden jälkeen. Tietysti mieltä vaivaavista jutuista on hyvä puhua, mutta jotenkin tuntuu ettei niitä koko yön kestäviä keskusteluja kaikesta maan ja taivaan väliltä tapahdu tosielämässä hirveän usein. :) Tärkeintä on että on hyvä olla yhdessä ja että toisen kanssa on hauskaa. Siinä samalla ajan kuluessa oppii tuntemaan toisen ihan huomaamattaan ja tulee puhuttua kaikenlaista kun ei väkisin yritä.

Tällä en tarkota ettei sillon pitäis keskustella ja löytää se tilaisuus vaikka väkisin kun oikeesti joku juttu suhteessa vaivaa tai mietityttää.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat