liian tiukka äiti - Parisuhteet

baggy

minulla on pienimuotoinen ongelma, ja toivonkin saavani siihen apua teiltä vanhemmilta ja kokeneemmilta.
no, asiaan: olen 16, poikakaverini 17, ja yhdessäoloa on jatkunut nyt noin kuukauden. teinisuhteeksi en menisi tätä luokittelemaan; olemme molemmat tosissamme mukana, ja poikkikseni edellinen suhde oli lähes kahden vuoden mittainen. lisäksi olemme onnellisia yhdessä.
ainoa onneamme varjostava tekijä on äitini: hän kieltää yökyläilyt kokonaan,
ja kysyessäni syytä, vastauksena on vain "siksi" tm. yhtä tyhjentävää.
poikakaverini vanhemmat pitävät minusta ja ovat todella mukavia minua kohtaan. heille yökyläilyt ovat täysin ok, jopa viikolla. asia todella vaivaa minua, enkä tiedä, kuinka saisin äitini pään käännettyä, enhän edes tiedä miksi hän on asiaa vastaan! lisäksi hän ei ota minkäänlaista kontaktia poikkikseeni, korkeintaan moikkaa, eikä edes puhu tälle. ensitapaaminenkin oli nihkeä; äitini lähetti tekstiviestiä, nosti katseensa hetkeksi ja sanoi vain kuivasti "moi", kun taas poikkikseni vanhemmat kättelivät, olivat kiinnostuneita minusta, jne. joten olisiko jollain vastaavanlaisia kokemuksia ja jotain neuvoja tarjottavanaan?
lisäkysymyksiäkin saa esittää. toiv. vastailette :wink:

viimeksi kun siis keskustelimme aiheesta, ehdotti äitini suoraan, että muuttaisin pois kotoa, vaikka koulut ovatkin vielä kesken. tämä siksi, ettemme kuulemma tule toimeen. voimme miettiä, kumpi sitten onkaan pienempi paha, vakituiselle poikakaverille yöksi meneminen vai oma asunto... saan olla poikkiksellani yhteen yöllä, mutten aamun asti? :x

Kommentit (15)

Dark Dante

Ehkäpä hän on huolissaan sinusta? Ja yleensäkin, vaikka ihmiset nyt kovasti yrittävätkin nuoruusvaiheensa kokonaan ohittaa, niin ei 16-vuotias sentään vielä kaikkea maailmassa tiedä, vaikka usein ihminen tunteekin tuolloin kaikkein viisaimmillaan olevansa. :lol: Yökyläilyn tarkoituksena kuitenkin lienee se, että joskus intiimiä kanssakäymistäkin harrastettaisiin? Ei se nyt voi olla äitisi ajatuksissa, että teiniraskauksia on? Ehkä hän ei halua pelätä sinun tulevan yhdeksi tapaukseksi, vaikka hieman naivia onkin kuvitella, että sellaista vain yön pimeydessä tapahtuisi.

Vaikka nyt kovinkin vakavissanne olette, niin jotenkin kuitenkin olisin sitä mieltä, ettei kuukauden tuntemisen jälkeen vielä olla niin symbiootteja, ettei voi öitä erossa olla. Sen sijaan että yrität kapinoida äitiäsi vastaan, vaikka ikäsi vähän sitä edellyttääkin, voisit yrittää ymmärtää hänenkin kantaansa, ei ennen ollut tapana humputella öitä poissa kotoa. Hän haluaa pitää sinut omana tyttönään, mikä on hyvinkin ymmärrettävää mielestäni. Nuoruus on ihanaa aikaa, kun kaikki on uutta ja jännittävää, seurustelukin, niin vaikka nykyään halutaankin kaikki heti ja nyt, niin voisit yrittää ottaa ilon irti hiljalleen etenevästä seurustelusta, jossa kaikki ei ole nähty ensimmäisen kuukauden jälkeen, vaan makustella pehmeästi uusia asioita ja tunteita, kasvaa itsenäiseksi ja vahvaksi, kerätä kokemuksia hiljalleen. Oppia tuntemaan tunteesi, elämään omaa elämääsi etkä määrittämään itseäsi miehen kautta.

Aikamoinen avautuminen, eikä varmasti sitä mitä halusit lukea, mutta toivottavasti jotain mietittävää kuitenkin.

bandukka

No mun porukat anto yökyläilyt periks vasta kun oltiin seurusteltu kolme kuukautta..mäkin olin silloin 16 vuotta. Tää kuulostaa tyhmältä, mut kyllä sitä viel kerkee anna sun äidin pitää sua viel hetken sen pikkutyttönä. Ni sit ku kysyt parin kk jälkeen uudestaan ni se varmaan sopii :)

Rasberry
bandukka
No mun porukat anto yökyläilyt periks vasta kun oltiin seurusteltu kolme kuukautta..mäkin olin silloin 16 vuotta. Tää kuulostaa tyhmältä, mut kyllä sitä viel kerkee anna sun äidin pitää sua viel hetken sen pikkutyttönä. Ni sit ku kysyt parin kk jälkeen uudestaan ni se varmaan sopii :)

Samaa mieltä, annat vaan äiteelles vähän aikaa tottua ajatukseen. Mäkin vasta kysyin yökylään menoa kun oltiin seurusteltu miehen hieman alle 3kk. Äiti oli ehtinyt tutustua uuteen perheenjäseneen jo jonkin aikaa, ja yökylään menokin tuntui siis suht luonteelliselle.

Yritä vaan olla mahdollisimman ymmärtäväinen, vaikka äitisi asenne saattaisikin tällä hetkellä pänniä. Hän on vain varmasti huolissaan tms. Anna tilanteen hetken rauhottua, jonka jälkeen voisit pyytää äidiltäsi rakentavaa keskustelua aiheesta, joka kuitenkin loppupeleissä on väistämätön.

Tsemppiä! :)

marika_

Hmm.. ehkä oon saanu suht. vapaamielisen kasvatuksen, mut jos meiän äiti olis joskus aikanaan kieltäny mua tuomasta poikaystävää yöks tai itse menemästä poikaystävän luo, niin olisin kyllä tietyllä tavalla hiukan loukkaantunut.

Toki tavallaan ymmärrän äitisikim näkökannan. Eihän 16v. ole vielä aikuinen, muttei enää ihan lapsikaan, joten kyllä yökyläily poikaystävän kanssa olis musta ihan sallittavaa tossa iässä..
Yökyläilläänhän sitä kavereidenkin kanssa, ainoana erona se että poikaystävän kanssa siinä sivussa varmaan puuhaillaan jotain muutakin, mutta ei kai äitisi tosissaan kuvittele ettei sitä seksiä voi harrastaa päivälläkin?

On äitisi sentään vähän tullut vastaan kun antaa noinkin myöhään kuin yhteen olla :) Vaikka olenkin tässä ehkä enemmän sinun kuin äitisi puolella, niin eipä se kapinointi taida mitään auttaa, parempi vaan ehkä tyytyä hiljaa kohtaloonsa.. Ja kuten joku sanoikin, niin ehkä sitten muutaman kuukauden päästä kannattaa yrittää uudestaan, jos se äityli siitä heltiäisi.

Niin ja mitä tulee tuohon miten äitisi kohteli poikaystävääsi, niin oletteko siitä keskustelleet? Tai onko hän sanonut miksei halua edes tutustua tähän? Sillä jos ja kun äitisi on luultavasti vain huolissaan teistä, niin luulisi silloin ainakin haluavan tutustua poikaankin..

Nyytikki

Kyllä minä sinua ymmärrän. Olin itse 16v (nyt 20v) kun aloin seurustelemaan avomieheni kanssa, emmekä olisi nyt tässä tilanteessa. Me kuitenkin olimme kaukosuhteessa, jossa näkeminen oli tosi tärkeää ja harvaa ja kun lähti, ei ollut järkeä mennä kuin viikonlopuksi. Äitini suostui lopulta, mutta oli siinä taivuttelemista. Poika tuli ensin käymään meillä ja sitten sain mennä hänenkin luo :)

Sitten kaksi asiaa: olette seurustelleet vasta kuukauden eikä teillä ole varsinaista tarvetta (kuten kaukosuhteessa) olla yötä, sillä voitte nähdä päivisinkin. Ymmärrän kantasi, mutta ymmärrän hyvin äitiäsikin.
Olet varmaan koulussa, joten ymmärrän tosi hyvin äitiäsi siinä, miksi et saisi ainakaan viikolla saisi mennä yöksi. Äitiä saattaa myös pelottaa, että sinusta tulee aikuinen. Seksistä tuskin ainoastaan on teidän yökyläilyissänne kyse, sitähän voi päivälläkin harrastaa..?

Yrittäkää viettää enemmän aikaa teillä. Pyytäkää vaikka sitä, että poika voisi tulla teille yöksi ja vaikkapa nukkua sitten eri huoneessa- kyllä se äiti pikkuhiljaa leppyy, mutta kuukausi on todella lyhyt aika ja teillä on vielä aikaa odotella lupaa!

Lukretia

Yh, palautuu mieleen, miten tuskaista oli asua konservatiivisten vanhempien kanssa ja seurustella. Mä en vaan saanut mennä poikkiksen luokse yökylään ennen kuin olin täyttänyt 18 ja silloinkin kovin nihkeästi. :roll: Ja kun alettiin seurustella silloin, kun olin 14, siinä oli aikamoinen odottaminen, ennen kuin päästiin nukkumaan yhteisiä öitä. :roll: Ja meidän porukoille ei auttanut mitkään selitykset ja järkisyyt. Oli helpotus, kun pääsi viimein muuttamaan yhteen miehen kanssa, mutta silloin tuntui, ettei se odotus pääty koskaan.

tuke

ajattele miltä minun äitistä on tuntunut kun sen pieni 15 vuotis tyttö seurustelee 11 vuotta vanhemman miehen kanssa.
vaikka ollaan seurustelu jo 2 vuotta ja meillä on lapsi niin porukat ei vieläkään kunnolla hyväksy vaikka toimeen tulevatkin... se on kyllä ihan ymmärettävää.
mutta neuvoksi vaan että kyllä se siitä muuttuu.. jos poikaystäväsi on ihan kunnon kaveri niin äitisikin sen lopulta huomaa.
meillä meinasi jo välitkin mennä koska olin mieheniluona yötä salaa, lähdin yöllä tai en vaan tullut kotiin illalla... se ei ainakaan auttanut asiaa.
kyllä se siitä ajan kanssa ohi menee jos olette tosissanne niin jaksatte odottaa

Hopeasusi

Siinä 16-18-vuotiaina ihmiset kasvavat vielä ja muotoutuvat. Sekä fyysisesti että henkisesti. Toisista tulee komeita, toisista rumia. Toisista kypsiä, toisista kaljan kittaajia.

Ei kannata siis hätäillä, koska ero on edessä jos ei kiinnostakaan. Mutta senkin ajan voisi katsella vaihtoehtoja kuin tuhlata johonkuhun seurusteluintoilijaan. Poikahan jo 15-vuotiaana aloitti tytöissä roikkumisen, joten hän on niitä joilla intoa riittää - kokeilemiseen ja naisten kierrättämiseen.

Sanokaa minun sanoneen, että tuo poika löytää vielä jonkun muunkin. Jos et sinä niin sitten hän on tässä tapauksessa se, joka vakuuttaa että juu juu tykkään tykkään, mutta löytää kohta vielä kauniimman. Kun ihmiset tekevät lapsia nuorina, niin lapset ovat hyvä syy sinnitellä yhdessä. Sitten kun lapset ovat vähän isompia, esim. kun vanhemmat ovat 25-vuotta, niin vanhemmat päättävät erota. Kärsi siinä sitten, kun lapsien pitää totutella korvikevanhempaan. Lapsi katkeroituu eikä elämästä meinaa tulla mitään.

Kun äiti osoittaa välinpitämättömyyttä poikaa kohtaan, tarkoittaa se, että poika ei vaikuta äitisi mielestä juuri miltään. Toisin sanoen, jos äitisi olisi pojan nähdessään että "vau, siinäpä komea nuori mies", olisi pojasta johonkin. Mutta ilman vau-efektiä voit olla varma, että löydät vielä jonkun paremman. Lisäksi naisen kannattaa kilpailuttaa itseään hyvin pitkään, koska nainen saa seksiseuraa koska tahansa. Eli ei ole syytä pelätä, ettetkö koskaan löytäisi elämäsi miestä, jos yhden kukasta kukkaan hyppijän torjutkin.

Kun tuot kotiisi pojan, josta äitisi ei ole vakuuttunut, tietenkin äiti ehdottaa että muuttaisit pois kotoa. Ei äitisi ole kiinnostunut katselemaan luuseri-tyttöä, joka nai vakuuttamattoman pikkupöksyihin pyrkijän.

Silloin kun olet teini, tietenkin suhteesi on teinisuhde. Teinien suhde on teinisuhde. Kyllähän kaikki teinit sanoisivat, että joo tämä on aikuisten suhde, mutta he ovat väärässä. Teinit ovat teinejä ja kuvittelevat että he tietävät mitä tekevät vaikka olisivat täysin pihalla. Ennen kahtakymmentä ikävuotta ihminen etsii elämänkatsomustaan. Kaikki eivät löydä.

baggy

niin no, yksi näkökulma tuokin.
sovitaan sitten, että teinien välinen suhde on teinisuhde.
mutta kai ymmärrät, että ihmiset ovat erilaisia?
osa meistä tuntee suurta ahdistusta ajatellessaan sitoutumista ennen kuin on parikymppinen, ja pyörittää monia miehiä, panee ketä huvittaa.
kuitenkin aina löytyy se ryhmä, jonka perimmäisenä tarkoituksena on löytää ihminen, jonka kanssa viettää, toivottavasti, loppuelämänsä.
jotkut etsivät suhteensa avulla puhtaasti rakkautta elämäänsä,
eivät pelkkää seksiä, se on fakta.

olen huomannut ikäisteni henkisen kehityksen olevan hyvin eritasoista.
myös arvot joista aikaisemmin puhuin, vaihtelevat suuresti.
joku meistä tuntee elävänsä raahatessaan päivittäin uuden kumppanin sänkyynsä, joku taas ollessaan suhteessa oman kultansa kanssa.
jokainen valisee oman tiensä, siinä se.
enkä nyt väitä, että olisin tietoinen kaikesta, tai aikuinen.
mutta hyvin selvää on se, että tiedän mitä haluan.

Emilie

Itse en saanut edes unelmoida alle 16-vuotiaana nukkumisesta pojan luona, silti keksin kyllä konstit joiden avulla tuli vietettyä öitä mielitietyn kainalossa. Itselläni alkoi homma löystyä kun miestäni oli alkanut näkyä kotona useammin, vanhemmat olivat jo muodostaneet hänestä käsityksen ja alkoivat pitää häntä kunnollisena kaverina. Arkisin en tietenkään voinut nukkua hänen luonaan, monet riidat siitäkin tuli käytyä. Järki käteen kuitenkin, seuraavana päivänä on koulupäivä ja opiskelut ovat kuitenkin (ainakin omassa kodissani) tärkeä asia. Viikonloput saimme toki viettää yhdessä.

Itse olen täyttämässä 18 ja olen vieläkin tuon saman miehen kanssa yhdessä, joka on minua vielä pari vuotta vanhempi. Nykyään, koska olemme suht kauan kulkeneet yhdessä, vanhempani eivät enää minua yritä rajoittaa. He ovat onnellisia että olen noinkin mukavan miehen kanssa ja en elä semmoista sängystä sänkyyn elämää. Anna äidillesi aikaa ja yritä keskustella hänen kanssaan sekä vastaa mahdollisiin kysymyksiin asiallisesti. Riitely ja kiukuttelu ei ole usein se paras keino. Kuukausi on vielä lyhyt aika tottua ajatukseen että oma "pieni tyttö" onkin hankkinut itselleen jonkun kumppanin.

Vaikka olet hyvin vahvasti sitä mieltä että nuorena voi löytää onnen ja monet sitä haluavat, niin asioilla on kyllä kaksi puolta. Nuoret erovat helposti ja syytkään eivät ole aina kovin ihmeellisiä. Yleensä kipuraja alkaa olla siinä vuoden jälkeen. Mitä vain voi tapahtua, älä kiirehdi mihinkään. Itse kiirehdin tässä omassa suhteessani ja välillä hiukan harmittaa kun kaikki piti mennä kokemaan välittömästi. Tiedä sitten mitä intoilua sekin oli. Seuraavana isona etappina (miehen armeijan jälkeen) meillä onkin noin vuoden päästä yhteen muuttaminen. Ja onhan täällä foorulla lohduttavia esimerkkejä nuorena aloitetuista suhteista, jotka ovat kantaneet tähänkin päivään

JJEMMY

Aloin seurustelemaan eksäni kanssa kun olin 15v. Noin kuukauden jälkeen aloimme "yökyläillä". Ei äitini ikinä sanonut vastaan, hän tykkäsi pojasta tosi paljon jne. Eli tuo tutustuminen ainakin auttaa? Äitini on kyllä aina pitänyt miua vähän ikäistäni vanhempana, eipä me paljoa eksän kanssa sovittu että millon ollaan missäkin yötä, kuhan illalla vaan päätettiin että kumman luo tällä kertaa.

Mutta uskoisin että tutustuminen ja aika auttaa!

marimma

Meillä tuli sillon vielä ei-poikkis yökylään heti ensimmäisellä tapaamiskerralla :) Eipä äiti oo koskaan multa tuollasia kieltänyt. Tosin oonkin elänyt vähän "vanhempien" elämää muutenkin koko ikäni joten äiti osas luottaa täysin muhun :)

Jaeniver

Heh, meilläpä ei isä anna miehen tulla meille yöksi. Olen siis 20v. Olen vissiin isän silmissä yhä se pieni tyttö, joka leikki poneilla yms. :lol:

Eipä tuo minua paljon tosin haittaa, koska miehellä on oma kämppä ja siellä on paljon mukavampi oleskella, kuin vanhempien tarkkailevien silmien alla.

_hansuH

Hei, teikäläiset on ollu kuukauden yhessä.. Mä oon seurustellu poikaystäväni kanssa 3 vuotta ja 4kk emmekä ole kertaakaan olleet toisillamme yötä. Ikää on tähän mennessä karttunut se 17vee(vasta). Äitille olis ok et oltais mut poikakaverin äitille ei niinkään. Mä oon siis tyytynyt tähän järjestelyyn eikä oo ees vaikeaa vaikka oon ehkä maailman suurin hätähousu :D. Toisinaan tulee kausia jolloin kovin haluis nukkuu sen oman kullan kaa mut ne menee ohi ja malttaa mielensä. Ja toivottavasti ne yökyläilyt alkaakin parin kuukauden päästä kun poikkis tulee täysikäseks. :)

Eli pointtina oli et malttakaa, ei kuukausi virallisesti yhdessä oo todellakaan pitkä aika, vaikka olisitte elämänne tunteneet(kuten me ollaan satukerhosta asti...). Äitilläs tosiaan voipi mielessä liikkua että harrastatte [u]seksiä[/u], ihan niinku sitä nyt ei päivällä vois tehä..

Cara-

Mullakin oli hyvin nihkeää yökylään pääseminen alussa vaikka mun vanhemmat on aina tykänny tosta miehestä... Olin paria viikkoa vaille 17 kun alettiin seurustelemaan ja muistaakseni puoli vuotta meni ennen kuin se lupa tuli, se ei tosin ollut ihan eka yö kun nukuttiin yhdessä. Jätin joskus jotain mainitsematta. :D Mua kyllä otti päähän ja lujaa se etten päässyt koska olisin oikeasti halunnut nimenomaan nukkua toisen vieressä, eikä yökyläilyjen kieltäminen varsinaisesti ehkäisystä käy. :lol: Nyt se tuntuu aika kaukaiselta eikä siitä meidän suhteelle mitään haittaakaan kyllä ollut. Monet keinot tuli kokeiltua vänkäämisestä fiksuun keskusteluun mutta ei ne oikein mitään auttaneet, vaan se aika.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat