Hyvät ja huonot asiat suhteessanne? - Parisuhteet

agarina

Meissä on parasta se, kuinka me tunnutaan sopivan yhteen joka kulmalta. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että oltaisiin 100 % samanlaisia (sellaiseen suhteeseen tuskin ryhtyisi, itseni kaltaista neurootikkoa en kauaa jaksaisi - pointsit siitäkin miehelle), vaan sitä että meidän tavat olla ja ajatella sopii yhteen.

Tänä keväänä olen huomannut asian, jota kaikesta sen tarjoavasta mahtavuudesta huomaamatta pidän negatiivisena: mitä tukkoisempaa meidän kommunikaatio on, sitä parempaa seksi on. Kai se on sitä, että läheisyys on pakko saada sieltä, mistä se ihanimmin tulee.

Onneksi kommunikaatiotukos on parantanut itse itsensä ja seksikin on edelleen sillä perusmahtavan tasolla.

Negatiivinen, konkreettinen asia on unirytmi. Vaikka nautinkin valvomisesta, nautin aikaisin heräämisestä vielä enemmän, varsinkin kun olen kuluneen puolen vuoden aikana oppinut kaikki sen suomat edut ja ihanuudet. Poikaystäväni puolestaan esim. opiskelisi mieluiten yöllä ja nukkuisi yli puolenpäivän. Joskus minua ärsyttää herätä aamulla ja alkaa yksin puuhastella, ja vielä enemmän ärsyttää joutua pyytämään toista moneen kertaan heräämään, tulemaan auttamaan/syömään puuroa vielä kun se on lämmintä jne. Samanlaisia ollaan sentään siinä, että unta tarvitsee normaalitilassa runsaasti ja poikkeustilassa pärjää ihan olemattomallakin nukkumisella. Pystytään siis joustamaan siinäkin.

Kyllä mä kokonaisuutena pidän meidän suhteesta ihan hiton paljon. 8)

Sivut

Kommentit (26)

Lukretia

Kiitos, Marika, olen jo vähän positiivisemmalla tuulella. :) Ei tällaista tosiaan kauaa enää jaksa, tai ainakin haluaisi tietää, milloin tämä tulee loppumaan. Mieheni on perusduunari, on kivimurskalla töissä. Työt ovat siis aina siellä, missä milloinkin täytyy kiveä murskata. :P

Kyllä mä varmaan olen sille tärkein, mutta näyttäisi sen sitten. :wink: Mutta ehkä tuo minunkin ukko tuosta vielä rauhoittuu.

No, laitetaas sitten meidän suhteen hyviä puolia tänne:

- miehen kanssa on ihana jutella
- miehen kanssa saa nauraa
- meillä on tosi paljon hyviä yhteisiä muistoja, joita voi muistella ja joille voi hymyillä
- hellyyttä ja läheisyyttä on paljon
- seksi on täydellistä
... :)

Marika_

Kyllä me päivittäin nähdään, naimisissa ollaan ja yhteinen koti tietenkin.
Yritetään aina silloin tarjota toisillemme paljon, keskustellaan jos on murheita ja huolia.

Makkarinkin puolella menee hyvin :wink:
Kaikki pikkutuhmat leikit ja asusteet käytössä, eikä mitään ns. tylsää "avioseksiä" että tuikataan sisään ja that's it.

Ollaan toisillemme tuki ja turva, aina ollaan oltu. Ei riidellä paljoa, ja jos jompikumpi suutahtaa, niin se on semmoista väliaikaista mökötystä.
Tietysti riitely olisi paljon rakentavampaa ja fiksumpaa kuin mykkäkoulu, mutta mies ei ikinä jaksa riidellä ja häipyy paikalta heittäen marttyyrin viitän niskaan ja sanoo "ihan sama". Toi ottaa päähän.

Yhdessä kun asutaan, niin yhdessä pidetään kämppä pystyssä. Siivotaan, maksetaan laskut, käydään kaupassa, kaikki tehdään aina yhdessä jos vain mahdollista.
Ei riidellä siivoamisesta tai mistään muustakaan vastaavasta.

Kunnioitetaan toisiamme, kuunnellaan mitä toisella on sanottavaa, ja pyritään ottamaan toisen tarpeetkin huomioon, vaikka se ei olekaan aina niin helppoa.

Luotetaan me toisiimme. Jos jompi kumpi on uskoton, niin se on eron paikka. Tämä ollaan päätetty jo heti alussa.

Mutta kaikin puolin olen hyvin onnellinen miehen kanssa. Hän on mulle tärkeintä, ja minä olen hänelle.

Miss Blood

Meidän suhteessa hyviä puolia ovat hellyydenosoitukset, monia kertoja päivässä (tai illassa, kulta yleensä päivisin töissä) halaillaan ja pusutellaan ym. Yleensäkin monesti hassutellaan ja ollaan enempi alettu yhdessä viettämään aikaa, tuo kun oli vielä jokin aika sitten huonona puolena, että harvoin tehtiin mitään yhdessä :? Sitten tehdään yhdessä kotitöitä, kuten laitetaan ruokaa ja imuroidaan. Muut kotityöt ollaan jaettu kummallekin, esim. minä tiskaan ja kulta vie roskat, lehdet ym. roskiin.
Huonona puolena on sitten kullan puhumattomuus :( Yleensä mun pitää riitaa haastaa, että saan sen jotenki sanomaan mitä ajattelee ym. Muutenkaan tuo ei syvällisiä pahemmin puhu, eikä arkisia asioitakaan... Itelläkin on alkanut menemään siihen suuntaan, etten pysty kertomaan enää sille, mikä vaivaa jne. koska tiedän ettei hän kuitenkaan mulle avaudu samalla tavalla... Jotenkin tulee tunne, ettei se luota sillä tavalla muhun, että voisi mitään kertoa mulle :cry: Yleisesti ottaenkin tuo puhumattomuus tulee siinä esiin, ettei se puhu mulle paljoakaan, kun ollaan vaikka baarissa tai jossain isommassa porukassa. Aina mä yritän jotain puheenaihetta keksiä ja kysellä, ettei tarvis tuppisuuna istua jos ollaan kahdestaan jossain...
Muutenkin on välillä tullu sellanen olo, että olen yksin pitänyt tätä suhdetta kasassa eikä kultaa haittaa, vaikka oltais paljon enempi erossa (usein ollaan viikonloppuisin erossa eikä hän silloin esim. laita viestiä/soita koskaan ja jos sattuu soittamaan niin taas oon minä vaan kyselemässä :( ) Sitten sekin on vaivannut, ettei se ole pitkään aikaan sanonut rakastavansa mua, silloin kun on niin mä olen sanonut sen aina ensin ja aikaväli on saattanut olla useita kuukausia... Nyt viimeksi kun sanoin sille baarissa muutama viikko takaperin, niin hän ei edes vastannut siihen mitään :cry: Sit mie seuraavana aamuna siitä mökötin niin se sano, ettei hän siellä mitään kuullu, mutta eipä tuo sanonu siltikään mitään sillon aamullakaan :(
En tiedä... Kyllähän noita hyviä asioita on ollut hieman enempi kuin huonoja, vielähän mä tässä suhteessa olen, mutta vaivaa kyllä ihan älyttömästi tuo puhumattomuus... Saa nähdä paraneeko tuo sitten yhtään (tosin aikaa on ollut viimeiset 2½ vuotta...) vai onko tää aina tällasta..

Neppis_

+ Kultasein on Aivan ihanan huomaavainen
+ On lähettyvillä kun on hätä
+ ollaan samal aaltopituudel (vaik vuos ikäeroa,mie vanh.)
+ ollaan ihan rakspoks toisiimme :) ? :D
+ ollaan koettu lähes samat asiat nuoruudessamme (tietty ei olla sillon tunnettu)
+ voidaan piereskellä,röyhtäillä ja olla alasti toistemme läheisyydessä niin paljon kun vaan keretään ..
+ tajutaan asioit ilman et niist pitää edes sanoa, esim. jos jokin puuttuu tai etsii tai pitää ojentaa
+ samat läpät ja huumorintaju
+ lepytään molemmat helposti ja tullaan toistemme tykö tekemään sopua,kumpi nyt ensin jaksaa ja ehtii .. :P
+ ymmärretään toisiamme kun on vaikeaa, eikä vähätellä

- Kullalla pienehkö päihdeongelma (lähtee liianki helposti mukaan ja menee yleensö äärinmäisyyksiin, pullookin ottaa niin paljon kun on tai nii paljon kun kanttu on vei.. :roll: )
- Erilaiset arvot ja kunnioitus vanhempia kohtaan
- Hän on heikkkkkkkkko hermoinen
- hiukka eriävät tulevaisuuden näkymät
- suuttuerssaan välinpitämätön

.. jaa siinä päällimmäiset mitä tulee mieleen ?

Maikki85

meidän suhteen hyvät puolet on että rakastamme toisiamme äärettömän paljon, tykkäämme kesäisin viettää kaksin aikaa mökillä ja harrastaa suht samoja asioita. Toisteme kanssa saamme olla sellaisia kun olemme, eikä tarvitse hävetä mitään.
Kultani on luotettava ja usein näyttää myös rakastavansa minua.
Ollaan leikkisiä ja helliä toisillemme.

Huonoja puolia on liian vähäinen seksin määrä, sekä se että mä jään aina ilman loppuhuipennusta, jolloin viimeaikoina seksin jälkeen oon parkunut joka kerta.
Olen hirveän mustasukkainen eikä kultani aina ymmärrä sitä. Me ei pahemmin enää puhuta asioista, enkä' nykyään enää uskalla aina puhua mieltä askarruttavista asioista kultani kanssa.
Vaikkei edelleenkään yhdessä asuta, suuot ja halaukset ovat jääneet taka-alalle. Tunnen yrittävän yksin nostaa tätä suhdetta.

Milkshake

Ollaan aatteiltamme kovin samanlaisia :) Pystytään puhumaan kaikista asioista (tosin joskus se puhuminen on aika yksipuolista, kun miestä ei satu kiinnostamaan..) ja yölliset keskustelut on mitä parhaimpia! Rakkaus on aitoa ja olemme molemmat onnellisia. Arvosta todella, kun mieheni jaksaa ainaisia ailahtelujani ja ymmärtää parhaansa mukaan päänsisäisiä oireitani. (Onneksi olen saanut lääkityksen niihin.) Mielestäni on todella suloista, kun mieheni aina illalla huolehtii olenko ottanut e-pillerin ja lääkkeeni :)

Minä olen todella mustasukkainen, eikä mieheni tietenkään aina jaksa sitä. Siitäkin pystytään kuitenkin puhumaan avoimesti, joten ei ole asia mennyt ihan äärimmäisyyksiin. Työajat ovat yksi asia josta jaksa usein murehtia. Minä lähden aamulla töihin mieheni vielä jäädessä nukkumaan. Ja kun tulen töistä, on mieheni juuri lähtenyt ja tulee sitten joskus ilta yhdeksän jälkeen kotiin. Tuo on välillä niin rasittavaa! Ja minulla kun on aina viikonloput vapaata ja miehellä monesti silloinkin töitä. Yhteistä vapaa-aikaa voisi olla enemmän :)

Susannna
agarina
Tuli tuosta Fannin kommentista mieleen vähän OT:na, että minä liikutuin ihan totaalisesti, kun poikkis jokin aika sitten sanoi minun olevan hänen paras ystävänsä. En ollut lainkaan ajatellut sitä sillä tavalla, ja vasta jälkikäteen olen alkanut tajuta, miten hirvittävän iso kohteliaisuus se onkaan. [-o< Ja vielä tarkemmin kun ajattelen, se on molemminpuolista.

Olkoon se yksi meidän suhteen hienoista asioista, ettei mene ihan asian vierestä tämä viesti.

Se on kyllä oikeasti tosi iso juttu, vaikkei sitä sellaiseksi heti ajattelekaan. :)

agarina

Tuli tuosta Fannin kommentista mieleen vähän OT:na, että minä liikutuin ihan totaalisesti, kun poikkis jokin aika sitten sanoi minun olevan hänen paras ystävänsä. En ollut lainkaan ajatellut sitä sillä tavalla, ja vasta jälkikäteen olen alkanut tajuta, miten hirvittävän iso kohteliaisuus se onkaan. [-o< Ja vielä tarkemmin kun ajattelen, se on molemminpuolista.

Olkoon se yksi meidän suhteen hienoista asioista, ettei mene ihan asian vierestä tämä viesti.

Fanni

Hyviä puolia on se että se, että se näitten allamainitsemieni lisäksi on mun paras ja rakkain ystävä, jolle voin kertoa ihan kaiken maailmassa.
*Rakastamme toisiamme
*Samanlainen huumorintaju
*Samalaiset luonteet (tosin joskus tästä on haittaakin)
*Halutaan samoja asioita
*Pystytään puhua mistä tahansa

Huonoja puolia on tällä hetkellä tietysti armeija, joka erottaa meitä :(
Ja tietysti välillä tulee riideltyä ihan turhan pienistä asioista, just sen takia koska suututaan niin samoista asioista. Riidat kuitenkin kuuluvat parisuhteesen ja puhdistava ilmaa, kuten sanotaan :)

Marika_
Lukretia

Ja oon toki onnellinen tästä suhteesta ja pitkästä yhteisestä historiasta, joten ero ei kyllä tulisi kysymykseenkään.

"Hyvä kun sai nuo hyvätkin puolet Teistä tänne, meidän suhteessa on samanlaisia asioita hyvin."

Ja vielä kun hyvät puolet voittaa huonot, on kaikki kuiteskin aika hyvin.
:wink:

...ja noita hyviä puolia näytti muutenkin olevan enemmän...en sitten tiedä vaikuttaako ne suhteeseen yhtä paljon/vähän kun nuo huonot puolet, mutta pääasia että teillä kaikesta huolimatta menee hyvin. =)

Jeannie

Hyviä puolia meidän suhteessa on ainaki nämä:
- meillä on hauskaa yhdessä
- molemmilla on turvallinen olo tässä suhteessa
- seksi sujuu, vasta reilun kolmen vuoden seurustelun jälkeen ostettiin leluja varastoon, eli nyt seksi tuntuu taas aivan uudenlaiselta :wink:
- ollaan sopivasti erilaisia, osataan keskustella kaikenlaisista jutuista toista kunnioittaen

Huonoja puolia sitten taas
- minä teen enimmäkseen kotityöt
- välillä ollaan liikaakin yhdessä ja sit on vaikeaa olla yksin

Nämä tuli ekoina mieleen
:)

Lukretia

"

Jotenkin varmaan pitäisi saada miehelle selväksi, että kärsin tästä tilanteesta, ja käsittämään, että ei suhde toimi, jos ikuisesti ollaan viikot erossa. On se toki sanonut, että kun on saanut autolainan maksettua, alkaa etsiä uutta työpaikkaa. Toisaalta se on myös sanonut, ettei huonopalkkaisempaankaan vaihtaisi. Mun mielestä taas sillä palkalla ei ole niin väliä, jos saa vain olla yhdessä. Saas nähdä. :)

Ja oon toki onnellinen tästä suhteesta ja pitkästä yhteisestä historiasta, joten ero ei kyllä tulisi kysymykseenkään.

"Hyvä kun sai nuo hyvätkin puolet Teistä tänne, meidän suhteessa on samanlaisia asioita hyvin."

Ja vielä kun hyvät puolet voittaa huonot, on kaikki kuiteskin aika hyvin.
:wink:

antagonismi

Me ollaan oltu yhdessä kohta puolitoista vuotta, aika mennyt hurjan nopeesti siitä kun ensi kerran tavattiin..
Paljon on mahtunut hyvää ja huonoa matkan varrelle, kovasti on meidän suhdetta koeteltu mutta tässä ollaan edelleen ja lujalla pohjalla jatketaan, tulevaisuuden suunnitelmia on paljon ja ne ovat selkeät parisuhteen osalta ja rakkaudesta ei ole pulaa.
Ajasta sitä vastoin on, ja tästä ne huonot puolet alkaakin.. Ollaan kyllä molemmat työttömiä tällä hetkellä, joka päivä useita tunteja yhtäaikaa kotona muttei kuitenkaan yhdessä. Mies on nimittäin riippuvainen tietokoneella pelaamisesta, se tuntuu välillä vievän voiton minulta eli on kuin parisuhteessa eläisi tietokone ja mies, minä kolmantena pyöränä kärkkymässä huomiota. Tämä on luojan kiitos ajoittaista, välillä on kausia kun saan miehen heti luokseni kun vaan pyydän ja jäämäänkin istuskelemaan kanssani sohvalle ja rupattelemaan etc. Välillä taas on kausia, kun hän ei kuule eikä näe minua laisinkaan ennenkuin oikeasti hermostun. Tämä oikeastaan päällimäisenä huonona asiana suhteessa. Muuta huonoa en juurikaan löydä, paitsi tuo unirytmi josta joku muukin mainitsi aiemmin. Mies valvoo aamuyöhön ja nukkuu puolille päivin, kun taas minä menen nukkumaan 22-24 välisenä aikana ja herään aamulla 6-10 välillä. Luulis, ettei tuollainen seikka häiritse ketään, mutta kyllä ne aamut on tympeitä yksin herätä, touhuta ja odotella josko se toinen kohta heräisi.. Samaten on tylsä mennä yksin nukkumaan, kun toinen vaan jatkaa tietokoneella naputtelua :(
Hyviä puolia meidän suhteesta löytyy niin paljon, etten toiseen mieheen vaihtaisi mistään hinnasta. Me nauretaan samanlaisille asioille, arvomaailma ja aatteet ovat samankaltaiset, tulevaisuudensuunnitelmat natsaa yhteen hienosti, rakkautta riittää puolin ja toisin, osataan kuunnella toisiamme, puhua asiasta kuin asiasta, seksi on hyvää(tässä tietysti normaali vaihtelu, joskus ei vaan tee mieli), viihdytään yhdessä eikä koskaan riidellä niin, että sormukset lentelee ja uhkaillaan erolla. Ei _ikinä_!

Loppujenlopuksi, ei me kihloihin olla turhaan menty ;)

Marika_
Lukretia
Kiitos, Marika, olen jo vähän positiivisemmalla tuulella. :) Ei tällaista tosiaan kauaa enää jaksa, tai ainakin haluaisi tietää, milloin tämä tulee loppumaan. Mieheni on perusduunari, on kivimurskalla töissä. Työt ovat siis aina siellä, missä milloinkin täytyy kiveä murskata. :P

Kyllä mä varmaan olen sille tärkein, mutta näyttäisi sen sitten. :wink: Mutta ehkä tuo minunkin ukko tuosta vielä rauhoittuu.

No, laitetaas sitten meidän suhteen hyviä puolia tänne:

- miehen kanssa on ihana jutella
- miehen kanssa saa nauraa
- meillä on tosi paljon hyviä yhteisiä muistoja, joita voi muistella ja joille voi hymyillä
- hellyyttä ja läheisyyttä on paljon
- seksi on täydellistä
... :)

Hyvä kun sai nuo hyvätkin puolet Teistä tänne, meidän suhteessa on samanlaisia asioita hyvin.

Ei tällaista tosiaan kauaa enää jaksa, tai ainakin haluaisi tietää, milloin tämä tulee loppumaan.
olettehan te olleet jo pitkän ajan yhdessä, että ei kannata luovuttaa ennen kun on yrittänyt kaikkensa... ja niin nuoresta iästä saakka yhdessa olette olleet.... Tuohon ei monikaan pysty! joten sopii olla tuommosesta ylpeä ;)

Marika_
Lukretia
"oon ymmärtäny että asutte yhdessä? niin miten voi olla kaukosuhde..? Smile
vai onko siis niin että mies käy kaukana töissä ja ette sen takia ehdi arkisin nähdä? "

Juu, asutaan. Tai "asutaan". Mies on milloin missäkin päin Suomea reissuhommissa, ja jos hyvin käy, perjantai-iltapäivästä maanantaiaamuun se on kotona.

Saatoin kuulostaa joltain pirttihirmulta, mutta en todellakaan ole. Totta kai kavereita saa ja pitääkin nähdä. Mutta harmittaa vaan, kun itse koko viikon odottaa näkemistä, ja sitten miehen koko aika meneekin kavereiden kanssa. Mies tuli eilen viiden aikaan iltapäivällä tänne Jyväskylään, mutta sen jälkeen ollaan nähty hereillä ollessamme ehkä vajaan kahden tunnin ajan. Ei sekään musta oikein parisuhteilulta tunnu.

Ja toki monet viikonloput on hyviä, mutta nämä lyhyet pistää vähän avautumaan. Itse kuitenkin laitan parisuhteen etusijalle ennen kavereita, joten tuntuu kurjalta huomata, ettei itse ole tärkein. Etsisi töitä läheltä kotoa, niin aikaa olisi paremmin sekä avovaimolle että kavereille. :(

Toivottavasti saatte asiat järjestykseen, ja mies olisi enemmän kotona sinun kanssasi. Ei se pari tuntia viikossa herranen aika riitä :shock:

Mulla mies oli lähdössä australiaan työmatkalle yli 20 päiväksi. Ei kuulemma ollut edes varma milloin tulee takaisin...lopulta päätti kuitenkin jäädä suomeen mun luokse. en häntä painostanut jäämään, mutta mä kerroin miltä musta tuntui.
nyt sitten mies olisi lähdössä jenkkeihin lätkää pelaamaan kahdeksi viikoksi kavereidensa kanssa. noh, en tietenkään voi kieltää kaikkea, mutta yhdysvallat on kaukana, kaksi viikkoa on minulle pitkä aika. mua pelottaisi joka päivä että mitäköhän se nyt siellä tekee ja toivottavasti se ei nyt tee mitään harkitsematonta tai petä tai muuta vastaavaa.

Ei kyllä kuulu mulle, mutta mitä sun miehes tekee työkseen (siis ylipäätänsä), kun joutuu niin paljon poissa kotoa olemaan?
Toivottavasti saatte nyt kuitenkin muutoksen tähän. Ei kummankaan kuuluisi olla onneton suhteessa.
...ja kun mainitsit ettet tunnea itseäsi tärkeimmäksi...olet miehen avovaimo ja teillä on yhteinen koti, joten en paljoa epäile ettet olisi hänelle tärkeintä :)
...ja vaikka nyt ei hän sitä läsnäololla tai muulla näytä...mun mies oli joskus nuorempana samanlainen...kaverit ja kaverit...mutta sitten otin asian puheeksi, ja kyllä mä sille kuulemma tärkeintä olin vaikkei siltä minusta tuntunutkaan.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat