Kyllästyminen suhteessa? - Parisuhteet

amoretta

dee:

tiedän miltä sinusta tuntuu. Itse olin 14, kun rupesin seurustelemaan poikaystäväni kanssa, yhdessä ollaan oltu 4vuotta, josta yhdessä asuttu n.2vuotta..Kihloihin toivottavasti mennään pian. Tässä ongelmana on kuitenkin miehen "sitoutumiskammo", joka on mielestäni outo,koska meillä on yhteinen koti ja yhteinen koira yms. (mielestäni "vakavampaa" kuin sormukset. :shock: )

Kun täytti 18 ja jo vähän ennenkin,silloin kun aloitti baareissa käymisen, olis ollu ihana tutustua uusiin miehiin. Kuitenkin kun baarista aamuvarhain kömpi kotiin oman kullan kainaloon, oli olo mitä mahtavin! Siellä tosiaan oli se maailman ihanin ukko kotona odottamassa ja silloin ei vois kuvitellakkan ajattelevansakkaan muita miehiä!

Minulla on kuitenkin ns. onnellinen asema, vaikka olenkin miestäni jonkin verran nuorempi, silti "kokeneempi". Aloitin rellästämisen suht nuorena(siis jo ennen meidän seurustelua). Jolloin tuli tehtyä hölmöyksiä, joita toisaalta ajattelen näin jälkeenpäin lämmöllä... onpahan kokenut muitakin, oma ukko ei ainut (eipähän tule mielihaluja kokeilla muita). Vaikka vanha suola välillä janottaa, AINA tarkemmin ajateltuna se oma mies vie voiton!!! :)

Sivut

Kommentit (60)

Susette

Olen onnellinen siitä, että olen seurustellut ennen suhdettamme useamman kerran ja harrastanut myös seksiä useamman kanssa. Nimittäin aika monelle tulee jossain vaiheessa ns. menovaihe, että haluaa tutustua erilaisiin ihmisiin ja kokea uusia juttuja. Tietysti on niitäkin, joille ensimmäinen seurustelukumppani on Se Oikea ja elävät onnellisesti yhdessä elämänsä loppuun asti. Mut veikkaan, et suurin osa haluaa kartuttaa kokemusta ennen lopullista sitoutumista. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa, mut kokemus kyllä luo jonkinlaista varmuutta.

shazzer

Joo, normaaliahan tuo. Usein kyllästytti ja kaipasin snkkuelämää! Mutta nopeasti sekin meni ohi. Kaverillani oli vasta samanlainen tilanne. Ja niillä oli todellakin eroaminen lähellä. Nyt on taas onnellisempia kuin koskaan.

dee
amoretta
dee:

tiedän miltä sinusta tuntuu. Itse olin 14, kun rupesin seurustelemaan poikaystäväni kanssa, yhdessä ollaan oltu 4vuotta, josta yhdessä asuttu n.2vuotta..Kihloihin toivottavasti mennään pian. Tässä ongelmana on kuitenkin miehen "sitoutumiskammo", joka on mielestäni outo,koska meillä on yhteinen koti ja yhteinen koira yms. (mielestäni "vakavampaa" kuin sormukset. :shock: )

Kun täytti 18 ja jo vähän ennenkin,silloin kun aloitti baareissa käymisen, olis ollu ihana tutustua uusiin miehiin. Kuitenkin kun baarista aamuvarhain kömpi kotiin oman kullan kainaloon, oli olo mitä mahtavin! Siellä tosiaan oli se maailman ihanin ukko kotona odottamassa ja silloin ei vois kuvitellakkan ajattelevansakkaan muita miehiä!

Minulla on kuitenkin ns. onnellinen asema, vaikka olenkin miestäni jonkin verran nuorempi, silti "kokeneempi". Aloitin rellästämisen suht nuorena(siis jo ennen meidän seurustelua). Jolloin tuli tehtyä hölmöyksiä, joita toisaalta ajattelen näin jälkeenpäin lämmöllä... onpahan kokenut muitakin, oma ukko ei ainut (eipähän tule mielihaluja kokeilla muita). Vaikka vanha suola välillä janottaa, AINA tarkemmin ajateltuna se oma mies vie voiton!!! :)

Minulla ei ole kovin kummoisia edelisiä suhteita. Toisaalta ehkä niin on hyväkin. Pelkään sitä juuri että kun on yksi tai kaksikin pitkää suhdetta takana niin sitä alkaa aina vertailemaan nykyistä entisiin, eikä sitten enää löydykkään sellaista, jolla olisi kaikki entisten hyvät puolet, ja vieläpä paikkaisi niiden huonot puolet.

Heh, tänään lintsasin koulusta jotta sain aikaa itelleni :P Ehkä pitäis löytyä hienompiakin keinoja.
Ainakin sain puhuttua avomieheni ympäri siitä että saisin oman työpöydän, jossa pitää kaikkea vihkoa sun muuta. Jospa siihen sais oman tietokoneenki joskus... :) Olis ainaki paikka omille asioille

dee

Heips. Minulla on vähän samankaltaisia oireita. Avoliitossa vuosi, yhteensä seurusteltu kaksi. Ei siis kovin kauaa, mutta alettiin seurustelemaan, kun olin 16-vuotias...

Nykyään tuntuu että kaipaisin kovasti omaa aikaa. Mietin kaikki projekteja, joita minulla oli aina kotona asuessa :P Nykyään tuntuu, että kaikki oma tekeminen jää sille "seuraavalle elämälle". Joskus sanon itsekseni, että sitten kun ollaan erottu...
Välillä olisi ihana mennä baariin tyttöjen kans ja oikeasti löytää uusia tuttavuuksia pojista. Nykyään joutuu aina antamaan pakit yrittäjille :P

Ja toisaalta, odotan jo kovasti että mentäis kihloihin tms.
Tiedän, että minulla on elämää vielä paljon edessä (tai mistähän senki tietää?). Avomies tuntuu kuitenkin siltä kaikkein oikeimmalta mulle, olisimpa vain tavannut hänet muutaman vuoden kuluttua ja saanu kokea kaikenlaista ennen häntä :)
En edes usko, että ikinä löytäisin yhtä hyvää

m.muu
merihil
Minulla oli viime joulun tienoilla oikea aallonpohja meneillään. Tilanne oli raastava, sillä välitin poikaystävästäni tuolloin yhä aivan hirveästi, mutta en ollut varma, oliko se sellaista rakkautta jota koetaan kumppania kohtaan vai ns. ystävä-rakkautta? Tiesin kuitenkin että mies on edelleen aivan hulluna minuun ja tuntui kamalalta että minun pitäisi "rikkoa" hänet sanomalla, etten tiedä enää, rakastanko. Luulen että suurin syy tässäkin oli melko paha kyllästyminen.

Tällainen samanlainen tilanne mulla oli juuri sillon puolivuotta sitten. Se pari viikkoa minkä ajan ne ajatukset pyöri mielessä, oli aivan kamalaa aikaa, kun mietin juuri sitä, että en todellakaan halua rikkoa sitä toista osapuolta laittamalla suhdetta poikki! Vaikka suhde olisi loppunut niin olisin silti rakastanut häntä, mutta enemmän ystävä pohjalla, mutten koskaan olisi halunnut loukata jotain niin minulle tärkeää ihmistä! Ajatuksissani kävin kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi päässäni ja ajattelin, että jos tämä olotila jatkuu niin olisin silti valmis yrittämään piristää suhdetta ja tehdä kaikkeni suhteen eteen, enkä missään nimessä olisi ollut heittämässä sitä noin vain pois kyllästymiseni takia..Olisin ollut valmis tekemään töitä asian eteen. No onneksi ne kyllästymisen tunteet menivät pois! En kertonut miehelleni tästä asiasta silloin, kun näitä mietteitä pohdin, vaan vasta jälkeenpäin. En jotenkaan halunnut järkyttää häntä näillä ajatuksillani sillä tiesin, että ne voivat mennä ohi ja kun poikaystävälläni ei ollut minkäänlaista aavistustakaan, että tällaiset asiat pyörivät silloin mielessäni. Hän olikin hieman puulla päähän lyöty, kun myöhemmin juttelimme asiasta.. Ja hän halusi, että seuraavan kerran, jos tulee tällainen kamala kyllästymisen tunne niin täytyy sanoa hänelle.
Onneksi nyt menee kuitenkin hyvin!

Poppins
m.muu
Onko sulla poppins koskaan sellainen olo, että haluaisit kokea muita miehiä elämäsi aikana? Mulla ei vielä ole siltä tuntunut, mutta pelkään, että jossain vaiheessa alkaa kyllästyttää oma mieheni

Oon miettiny useasti, varsinkin kun seksi ei oikein maistu, että menetänköhän jotain, entä jos poikaystäväni onkin oikeasti tosi surkee seksissä ja jonkun toisen kanssa voisin saada mahtavia orgasmeja. Tämä siis juurikin siksi kun ei ole vertailupohjaa. En ole kuitenkaan koskaan tuntenut oikeasti vetoa kehenkään muuhun mieheen. Aina nämä minun pohdinnat päättyy siihen, että vaikka harrastaisin joka ikinen ilta seksiä uuden kanssa, en koskaan kerkeäisi kokeilla kaikkia maailman miehiä, joten aina varmasti löytyisi joku parempi. Nautin seksistä (useimmiten) poikaystäväni kanssa ja se riittää. Rakastan häntä kovasti.

RainWhispers

Minulla oli viime joulun tienoilla oikea aallonpohja meneillään. Tilanne oli raastava, sillä välitin poikaystävästäni tuolloin yhä aivan hirveästi, mutta en ollut varma, oliko se sellaista rakkautta jota koetaan kumppania kohtaan vai ns. ystävä-rakkautta? Tiesin kuitenkin että mies on edelleen aivan hulluna minuun ja tuntui kamalalta että minun pitäisi "rikkoa" hänet sanomalla, etten tiedä enää, rakastanko. Luulen että suurin syy tässäkin oli melko paha kyllästyminen. Lopulta sain asian kakistettua ulos ja päätimme pitää tauon - joka kestikin kokonaista yhden yön. Tajusin heti että tämä oli väärä ratkaisu, rakastin häntä edelleen. :) Taival jatkui ja jatkuu yhä...

Nytkin tulee ajoittain pieniä kyllästymisentunteita. Silloin lähden bailaamaan pelkästään kavereiden kanssa ja jätän miehekkeen tylysti jengistä sanomalla että tää on nyt vaan meidän tyttöjen juttu. :wink: Kummasti pieni tuulettuminen piristää. Sanoisin että normaalia, eikä siitä kannata huolestua. Jos sen sijaan kyllästymisen tunteet alkavat olla huomattavia ja pitkäaikaisia, kannattaa yhdessä miettiä miten voisi vähän piristää tasapaksua parisuhde-elämää... Keinoja on monia. :D

Yezzi

Itselläni on sama juttu. Välillä kyllästyttää mutta kyllä se aina ohi menee. Itseäni kun on kyllästyttänyt olen viettänyt vähän enemmän aikaa kavereiden kanssa tms. Itseäni myös "pelottaa" juuri tuo että entä jos jossain vaiheessa haluaisinkin kokeilla jotain muuta. Olisin voinut luulla itseni kirjoittaneen viestisi :D

m.muu

Kiitos poppins paljon vastauksestasi! Tuokin helpotti jo, että sai tietää, että muitakin kyllästyttää välillä.. Onko sulla poppins koskaan sellainen olo, että haluaisit kokea muita miehiä elämäsi aikana? Mulla ei vielä ole siltä tuntunut, mutta pelkään, että jossain vaiheessa alkaa kyllästyttää oma mieheni enemmän sen takia, etten ole saanut ns. kokea minkälaista olisi harrastaa seksiä toisenkin miehen kanssa. En näe mitään pahaa yhdenillan jutuissa ja jos olisinkin sinkku niin niitä varmasti tulisi kokeiltua, mutta kun niitä ei ole itselläni koskaan ollut niin pelkään, että jossain vaiheessa minulle tulee sellainen tunne, että haluaisin kokeilla jotain muutakin.. En usko, että voisin heittää ihanan seurustelu suhteen pois tällaisen asian takia, mutta se hieman pelottaa silti.. Ja ajattelen aivan liian hankalasti ja pitkälle asioita, kuten, että jos tämä suhde menisikin niin pitkälle, että menisimme monien vuosie päästä naimisiin niin entä, jos se tunne kokea muitakin mieheä tulee vasta silloin? Tiedän myös ettei pitäisi tuijottaa tilastoja, mutta olen kuullut, että suurinosa ensirakkaus (ensi seurustelusuhde) pareista eroaa viimeistään noin kolmekymppisinä. Ja tämäkin ajatuksena pelottaa.. Ehkä ei pitäisi miettiä vielä liian pitkälle ja elää vain rauhassa elämää ja katsoa mitä se tuo tullessaan! :D Enkä minä tätä asiaa siis koko ajan mietikkään, mutta joskus se saattaa tulla mieleen ja se ahistaa.
Vielä muita jotka haluisivat auttaa tässä asiassa? Olisin todella kiitollinen.

hellevi85

mä olen tuntenu koko ikäni, siis ihan pienestä asti mieheni. Yhteiseloa on kertyny huikeat 8 vuotta ja niistä kihloissa tulee pian 4v.

on yhteinen oma talo, ja kaikkea muutakin.
On tullut hetkiä jolloin on tuntunu että haluais välillä muitakin kokeilla.
Ohimeneviä tosin... mutta rakastan valtavasti miestäni enkä voisi kuvitella elämää ilman sitä.

Sitä haluais omalle suhteelle enemmän hellyyttä.Huomaa tuolla kylälläkin parit joilla tarina on vasta alussa kun on niin hempeetä. mutta kun yhessä on sanotaan puolet elämästä, se hiipuu. olihan se meilläkin alussa sitä, että piti roikkua toisen riveelis kaiken aikaa.

Tosin me ei koskaan olla muiden nähden henuuteltu. mua ittiä oikein ärsyttää jos jokku nuohoaa vieres,hyvä ettei panna siinä muiden katseiden alla. mun mielestä ne asiat on henkilökohtasia ja kuuluu jonnekin missä ollaan kahden.
Toiset on toki eri mieltä tästä ja kaikilla on omat tapansa ja paikkansa.

Mutta hellyys ja läheisyys ei pysy pitkäs suhtees jos niiden eteen ei tee töitä, ja se vaatii sitä molemmilta... Että voi sanoa näin, jotta mitä pitemmälle suhde etenee, sitä haastavammaksi se muuttuu.

Poppins

Ollaan avokin kanssa seurusteltu reilu kolme vuotta, yhessä ollaan asuttu reilu vuosi. Rakastan häntä kovasti, tiedän hänen rakastavan minua ja olemme mielestämme maailman onnellisin pari. Minulla on kausia, jolloin seksi ei maistu lainkaan, ja kausia jolloin pakenen lenkille kun en kestä toisen naamaa.

Eli kyllä, minusta tuo on aivan normaalia. :) ei se rakkautta vähennä eikä suhteen laatua, minusta on vaan hyvä että uskaltaa olla itselleen rehellinen ja hyväksyy sen ettei aina huvita olla romanttinen ja umpirakastunut.

EDIT: Ja niin, tämä on minun ensimmäinen seurustelusuhteeni jos ala-asteen "alaks olee" seukkausta ei lasketa. :wink: Nykyiseni on ensimmäinen ja ainoa seksikumppanini.

m.muu

[size=9]En löytänyt kyseisestä aiheesta jo tehtyä keskustelua, mutta en myöskään ole kovin taitava käyttämään tätä vielä..joten :D poistakaa vain, jos on jo yksi tällainen keskustelu![/size]

Eli kysymykseni on, että kyllästyttääkö teitä parisuhteessa olevia koskaan oma kumppaninne? Ja, olisi kiva tietää myös kuinka kauan olette seurustelleet? Ja, jos välillä se oma kulta kyllästyttää, niin kuinka usein niin käy ja millä tavalla se ilmenee? Itselläni on sellainen tilanne, että ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa yli kaksi ja puoli vuotta, hän on aivan ihana mies ja välitän hänestä todella paljon! Ollaan oltu oikeastaan koko ajan hirmu paljon yhdessä ja koko ajan on tuntunut olo ihan vasta rakastuneelta. Viime keväällä kuitenkin, tuli sellainen kamala tunne, että oma poikaystäväni ja meidän suhde kyllästyttää minua. Ei tehnyt oikeen seksiä mieli ja aloin miettimään minkälaista olisi elää ilman miestäni, sinkkuna. Sitä kesti vain kaksiviikkoa, mutta olo oli koko ajan ihan kauhea, sillä mietin, että jos haluankin tosissaan eron niin murtaisin poikaystäväni kokonaan.. No se kyllästyminen meni kyllä nopeasti ohi. Ja sen jälkeen kaikki oli pelkkää ihanuutta taas. Nyt alkoi tulla taas sitten noin puolivuotta tuon ensimmäisen kyllästymiseni jälkeen sellainen olo, että ei tee seksiä niin paljon mieli ja vähän ehkä kyllästyttää. Olo ei kuitenkaan ole lähelläkään sitä mitä se oli silloin puolivuotta sitten. Nyt mietinkin sitten, että onko teidän mielestänne aivan normaalia pitkässä suhteessa, että välillä saattaa hieman kyllästyttää?
Minulla itselläni ei ole ollut aikaisempia suhteita, eikä myöskään seksi kokemuksia, joten hän on ensimmäinen ns. kaikessa minulle. Miehellä taas on ollut muutama lyhyt seurustelu suhde sekä on harrastunut myös seksiä muutaman muun kanssa minun lisäkseni. Ei asuta yhdessä, mutta suunitelmissa kuitenkin olisi sitten, ensi syksynä.
Toivoisin, että joku jaksaisi vastata tähän, että saisin hieman piristystä...

m.muu
feeling_sad
Aloitus teksti on ihan kuin omasta suustani!! Täysin sama tilanne,mitä nyt vähän kauemmin ollaan seurusteltu,mutta muuten. Minä olen painiskellut täysin saman asian kanssa ja nyt [u]paina mieleesi tämä tarkasti[/u]: Kyllästyminen on täysin normaalia, ja sitä tulee ajoittain, mutta älä jätä suhdetta jos suinkin tunnet olevasi suurimman osan ajasta onnellinen. Minä itse olen ollut niin tajuttoman idiootti, että olen mennyt pettämään juuri tämän tunteen takia, ja siksi että haluttaa tietää millaista olisi muiden kanssa. Joten kokemuksesta neuvon, ÄLÄ ainakaan petä,mikään ei ole kamalampaa! Onneksi olen saanut töppäilyni anteeksi enkä enää koskaan tee niin,sillä tiedän että kyllästyminen on normaalia.On typerää jankata ja painottaa, mutta en vain halua että kenellekkään kävisi yhtä kamalasti kuin minulle,syyllisyys on kamalaa,ja vielä kamalampaa on satuttaa rakastaan,joten: Älä petä.

Kiitos painottavasta viestistäsi!<: Ja älä huoli, siitä ei ole kertaakaan ollut pelkoa, että pettäisin. Ikävä tilanne ollut sinulla varmasti ja onneksi olet saanut anteeksi. Mulla ei vielä ole ollut noita "kokeilun halun" tunteita toisiin miehiin, pelkäsin vain jo etukäteen sitä, että jos niitä tulee, kun en muiden miesten kanssa ole seksiä harrastanut.. Mutta tiedän itseni ja en voisi koskaan pettää kultaani. Sitten vaikka puhuisin asiasta ja yritettäisiin yhdessä miettiä miten jatkossa. Nyt menee kuitenkin hyvin!

honeyhhh

Minulla sama juttu! Osa viesteistä oli aivan kuin itse kirjoittamiani. Olemme olleet yhdessä nelisen vuotta ja asuneet reilut 2v yhdessä.
Rakastan häntä ja hän rakastaa minua, mutta olen viimeaikoina alkanut epäillä, että onko tämä minun puoleltani enemmän ystävä-rakkautta. Välillä kaikki on tosi hyvin ja välillä olen ihan raivoissani ja turhautunut. Tilannetta pahentaa nykyään luottamuspula joka johtuu mieheni alkoholismista.
Olen suhteen alkuaikana pettänyt kerran miestäni ja sen jälkeen minusta on tuntunut, että minun on pakko sietää mitä vain häneltä, koska hänkin on antanut minulle silloin anteeksi. Pettäminen johtui juuri siitä tunteesta etten ollut harrastanut seksiä muiden kanssa aiemmin enkä oikein tiennyt oliko meidän seksi hyvää vai ei..
Nyt meillä on taas vähän kyseenalainen hetki meneillään. Epävarmuus raastaa hermoja ja sydäntä . :(

Chocolat

Minulla ainakaan ei ole vielä ollut kyllästymistä kultaa kohtaan, välillä tympäsee jotkut pikkujutut mitä hän tekee mutta ei koskaan kyllästytä, jotkut tavat vain saattavat hieman ärsyttää. Tosin seurustelua on takana vasta semmoiset 8 kk. Toivottavasti kultakaan ei minuun kyllästynyt :( Ei kuitenkaan läheskään joka päivä nähdä ja molemmilla kuitenkin omat harrastukset sun muuta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat