Huutaminen - Parisuhteet

Svenja

Ja mitäs mä nyt tein?

[color=blue]SL vastaa:
mielestäni tuo viestisi oli jälleen sitä samaa vanhaa virttä "eikös tämä pitänyt arvata jne" ...tuollaisilla viesteillä ot-jatkuu ja saadaan taas sota pystyyn. Toiseksi, ei kannata lähteä sotajalalle aina vaan antaa joidenkin asioden vaan olla. Jos haluat neuvoa ja vastailla jokaiseen viestiin sitä voi tehdä yksäreilläkin.Ketjut menevät ot:ksi kun jauhetaan lyhyitä viestejä sivukaupalla ja kuitenkin osin aiheenvierestä/vain samaa henkilöä koskien.
Näille essien oikein-väärin-kyselyille on oma paikkansa Essien pohdinnat ketjussa. Ja vielä lopuksi, jos haluaa todellakin KESKUSTELLA julkisesti yleisissä ketjuissa useiden viestien verran voisi panostaa viesteihin enemmän. Paljon asiaa yhteen viestiin ettei tarvitse jokaista lauseparia omaksi viestikseen tänne laittaa. Näin saadaan aikaan kehittävempiä keskusteluja ja ketjut pysyvät siistimpinä.

lopuksi vielä kaikille muistutukseksi: moderointia-ketjussa voi kysellä näitä moderointiin liittyviä asioita, tai yv:llä...ei ketjuissa.[/color]

Sivut

Kommentit (145)

SunLion

[color=blue]Nyt riittää svenja....

Essie, nämä parisuhteen eri tilanteet- pohdintasi ja tilannepäivitykset voit laittaa omaan ketjuusi[/color]

Emmily_

Mun mies vihaa huutamista yli kaiken. Varsinkin riitelyn yhteydessä. Elikkä täällä päin kyllä selvitellään riidat huutamatta. Ääni kyllä voi vähän alkaa välillä kohoilla, sekin erityisesti minulla..

||jonsku

Onko poikaystävänne ikinä huutanut teille tosi kauan aikaa? Itse olin vain ihan hiljaa, kuuntelin enkä sanonut yhtään mitään. Huutaminen vain jatkui ja jatkui ja todella turhasta asiasta kaiken lisäksi. Lopulta purskahdin itkuun ja käskin toisen lähteä. Silmiin en pystynyt katsomaan huutamisen aikana enkä jälkeen. Mielipiteitä..

Maaria

Joillakin tollanen tapa voi perityy ihan kotoa, eli jos siellä on asiat hoidettu huutamalla. Sellaset ihmiset, jotka ei ole huutamiseen tottuneet, niin varmasti pelästyy. Mun äiti on "huutaja". Itse vihaan huutamista, eikä sitä mun kotona (minä ja avomies) harrasteta. Sano sun poikaystävälle, että tollanen pelottaa sinua. Minua se ainakin pelottaisi.

agarina

Ihan samalla tavalla kuin huutamisen voi oppia, myös huutamattomuuteen voi saada opetusta kasvatuksessa. Vanhempani ovat aina olleet mököttäjiä, ja sen olen oppinut riitelytavaksi itsekin. Ne muutamat kerrat, kun olen tosissani riidellyt poikaystäväni kanssa, ovat menneet mökötykseksi. Tiuskaisen muutaman kerran, sanon pahojakin asioita, ja vaikenen sitten. Poikaystäväni taas on rationaalisen keskustelun kannattaja. En avaa suutani ennen kuin ole varma siitä, että osaan hallita raivoni. Jos en osaisi, se päättyisi lautasten heittelyyn ja saisi liian isot mittasuhteet.

En tiedä, kumpi on parempaa, huutaminen vaiko mököttäminen. Välillä tosin ajattelen, että kun karjuminen olisi nopeammin ohitse kuin mököttäminen, jossa jää helposti jurnuttamaan ja hautomaan asioita senkin jälkeen, kun varsinainen riita on käsitelty ja kuopattu.

antagonismi

Meillä huutaa sekä mies että nainen, koska molempien kotona se on ollut ihan normaali tapa saada sanoma perille. Me huudetaan toisillemme ihan arkisistakin asioista, mutta etenkin riidellessä jostain.
Jos ei huutamiseen ole tottunut, voin kuvitella miten sitä säikähtää. Kerro miehellesi, ettet ole tottunut huutamiseen etkä pidä siitä ja tunnet olosi epämukavaksi jos se huutaa. Eiköhän se sua kunnioita niin, että pyrkii tuomaan kantansa esiin muullakin tapaa :)

k87

meillä ei oo ainakaan tähän päivään mennessä huudettu. mä en jotenkin osaa ottaa vastaan huutamista. menee itkuks johtuen isästä. lapsena tuli aina huutoa ihan pikkujutuistakin. ennemmin puhutaan.

toisaalta ikinä ei olla tapeltu "kunnolla" että ehkä minäkin vielä joskus karjahdan. kyllä mä sen taidon osaan enkä yhtään epäile etteikö avokin osais. tähän mennessä oon vaan tiuskinu :D

Pennsylvania

Mä olen meistä herkempi äänenkorottaja, kotona huudettiin aina kilpaa kaikki, se oli melko tavallinen kommunikaatiomuoto. En silti pidä huutamisesta ja harvoin minäkään enää ääntäni korotan, olen todennut tehokkaammaksi töksäytellä ihan rauhallisia, inhottavia ja syyllistäviä lauseita, jotka uppoavat kuin puukko vatsaan. Ei hyvä sekään. Vähän olen alkanut myös mököttämään. Mies ei ole suuttuvaista sorttia. Pahantuulisena hän on vain vähän äreä, huuda hän ei koskaan.

KummitusKutvonen

Mä olen meillä se joka aloittaa sen huutamisen, yleensä ukko kyllä sanoo aina että "älä huuda, voidaan tapella huutamattakin". No ei se aina mee mulla jakeluun ja sitten ukkokin rupee huutaan, niin ja sitten mä purskahdan itkuun kun sillä on niin kauheen iso ääni :oops: siihen ne riidat sit yleensä loppuukin :lol:

Cara-

Mä oon kerran elämäni aikana huutanut riidan aikana, se oli joskus teiniakoina kun oli kinaa äidin kanssa. Eikä poikaystävänikään ole yhtään sen äänekkäämpi riitelijä... Molemmat ollaan enemmän mököttäjiä, asiat keskustellaan selviksi sitten kun on vähän aikaa märehditty asiaa itsekseen ja ehkä vähän rauhoituttu. Hämmättyisin ja järkyttyisin tosi paljon, jos kulta joskus alkaisi huutamaan mulle. :shock:

Kasvuympäristö vaikuttaa varmasti siihen, minkälaisen riitelytavan oppii ja mitä pitää normaalina. Toisaalta voi olla niinkin päin että äänekkäästi riitelevässä kodissa kasvanut ahdistuu huutamisesta ja hiljaisen riitelyn kodissa kasvanut haluaisi joskus päästää sen kiukun valloilleen. Voisihan tuostakin jutella, ehkä se selventäisi sulle vähän tuota huutamista ja poikaystäväsi tajuaisi että pelästyit ihan tosissasi eikä se edesauta yhtään riidan selvittämistä.

PinkPanther

Meillä ei huudeta, ja jos kulta korottaa ääntään, niin en tykkää yhtään, säikähdän ja alan itkeä, oon saanu kuulla kotona joskus niin paljon huutamista, ja huutanut itekin, että on traumat jäänyt. Tosin, en tiedä olisko parempi huutaa, kun jos meillä on joku riita, niin kulta puhuu niin jäätävän rauhallisella äänellä että minuu melkein pelottaa sekin, että mitä se seuraavaks sanoo. Ja sit mie koitan ääni väristen kuiskuttaa omaa asiaani. Mutta siis, meillä ei tosiaan oo tapana huutaa. Riitely muutenkin on tosi kamalaa, ja tulee paha mieli..

Cara-
Jzzu
Mie oon huutaja, mie kun äkäistyn niin alan tosi herkästi huutaan ja jos toinen on vaan hiljaa tai muuten rauhallinen (-> vaikuttaa siltä ettei noteeraa) suutun vain entisestäni ja senkun korotan ääntäni lisää. :oops:

Mä oon just se joka käyttäytyy korostetun rauhallisesti kun joku huutaa, tiedän että se on harvinaisen raivostuttavaa mutta en voi itelleni mitään kun alkaa ärsyttää... :twisted: Mun on helpompi olla rauhallinen kun joku muu on mua kiukkusempi, jos taas ite oon kiukkunen ja yritän vääntää rautalangasta miks, alan yleensä pillittää vaikka ei itketä yhtään vaan suututtaa enkä tasan halua että joku alkaa lohduttelemaan. :x :lol:

Neppis_

No joo. tuttua puuroa :roll: ..Täällä päin kun suututaan nii huutoo lähtee molemmista päistä. :roll:
Mut yleensä tilanne loppuu siihen et mie sit loppupeleissä itken, kun huomaan että huutaminen on ollut "aivan turhaa" .. no yleensä sitten poikkis tulee halamaan ja lohduttaa ..
Joskus kyl saattaa käydä niin et toinen lähtee kävelemään (tuulettumaan ulos ) hetkeks... mut kyl se päivän sisällä raukeaa..

Kun pitäs malttaa olla huutamatta ja yrittää keskutella rakentavasti, molemmat vuorollaan ja asiallisesti.. ei se muuten asian ydin oikein tule selville .. saati ratkaistua koko jupakkaa..
No oppia ikä kaikki... :roll: :lol: :D

nookuliina_
Jzzu
Mie oon huutaja, mie kun äkäistyn niin alan tosi herkästi huutaan ja jos toinen on vaan hiljaa tai muuten rauhallinen (-> vaikuttaa siltä ettei noteeraa) suutun vain entisestäni ja senkun korotan ääntäni lisää. :oops:

tuttu tunne. :oops: minä oon tälläki se joka huutaa ja kulta n ihan rauhallisena.. :evil:

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat