Sekavat tunteet? Onko tämä normaalia? - Parisuhteet

Cara-

Ei mun mielestä alussa ole pakko lennellä kipinöitä tai olla hillitöntä himoa että juttu voisi onnistua. Riittää että viihtyy toisen seurassa ja on kiinnostunut. Ja voihan sitä sanoa toiselle että haluaa vielä tutustua paremmin ennen mitään vakavampaa jos ei ole ihan varma.

Jos mä olisin miettinyt näitä juttuja liikaa silloin kun kaverit keksi että mä ja kulta sovittais hyvin yhteen enkä olis antanut tilanteiden ja uteliaisuuden ja fiilisten viedä mukanaan niin multa olis jäänyt paljon ihanaa kokematta. En mä alussa ollut edes kovin ihastunut, kiinnostunut kyllä ja ajattelin että miks ei, kun toinenkin oli kiinnostunut eikä me oltu niin hyviä kavereita että olis ollu siinä suhteessa juurikaan menetettävää. Siinä se ihastus sitten kasvo ja muuttu rakastumiseks ja rakkaudeks. :)

Tietysti täytyy kuunnella myöskin sitä fiilistä joka sanoo että ei onnistu, varsinkin jos sellainen olo tulee usein. Ei kannata loputtomiin tapailla ja olla väkisin jos ei siltä tunnu mutta tilaisuus kannattaa antaa. :)

Sivut

Kommentit (17)

tessa

Meidän suhteen ensimmäiset treffit oli samantapaisia. En oikein ollut varma, että haluanko seurustella hänen kanssaan vai en. Mitään räiskyvää kipinöintiä ei siis todellakaan ollut ensimmäisillä treffeillä. Kolmansilla treffeillä kun suudeltiin niin asia ratkesi- halusin lisää :lol:

SunLion

jos teillä ei sellasta fyysistä vetovoimaa? kaipaat hellyyttä/läheisyyttä mutta hän ei innosta sinua....tai jännitätkö hänen seurassaan?

minn

Mulla on itseasiassa melko samanlainen tilanne tällä hetkellä... Olen tapaillut poikaa, joka on mitä ilmeisimmin todella ihastunut minuun, mutta omista tunteista en osaa sanoa. Minua vaivaa, etten ole ainakaan huomannut olevani hullun lailla ihastunut tähän poikaan (Vai olenko, mistä tiedän millaista on olla todella ihastunut?), vaikka mielestäni hän on todella mukava. En oikein tiedä olenko kokenut alkuhuuman, ja olenko nyt sitten ihastunut vai en :/

Minulle tämä olisi ensimmäinen seurustelusuhde myös, joten en todellakaan tiedä miltä pitäisi tuntua, koska aikaisempaa kokemusta ei ole. Pitäisikö minun olla pilvissä koko ajan ja tuntea hillitöntä himoa poikaa kohtaan heti alusta asti, jotta kannattaisi alkaa seurustelemaan. Vai kannattaisiko kokeilla seurustelua ja antaa tunteiden kasvaa (jos niin käy) ajan mittaan kun tutustun häneen paremmin.

Minusta vain tuntuu, että leikin hänen kanssaan jos alan suhteeseen vain "kokeilumielessä", kun hän vaikuttaisi olevan tosissaan alusta asti. Pidän hänestä kovasti, joten en haluaisi satuttaa häntä monen kuukauden seurustelun jälkeen, jos omat tunteet eivät olekaan kasvaneet kaveruutta pidemmälle...

Emme ole vielä pussailleet, harrastaneet seksiä tmv., joten en osaa sanoa siitä puolesta. Henkisellä puolella kyllä menee mukavasti ;)

Olen miettinyt tätä asiaa päivittäin, ja välillä tekisi mieli soittaa hänelle ja sanoa että aletaan seurustelemaan vaikka heti, kun taas toisella hetkellä alkaa mietityttää josko olen ihastunut häneen oikeasti... Mielessä on käynyt myös, että ehkä olen ihastunut siihen, että joku on kiinnostunut minusta niin paljon, enkä varsinaisesti ko. henkilöön. Tapasimme netissä, ja ennen kuin edes livenä tapasimme, hän sanoi olevansa kiinnostunut minusta enemmän kuin ystävänä. Ehkä kaipaan vain jonkun miehen huomiota niin paljon, että tartuin häneen kun häneltä sitä saan...tai ehkä minullakin on tunteita häntä kohtaan loppupeleissä? Pää ihan sekaisin...

Jos joku haluaa antaa oman analyysinsa tästä sepustuksesta, niin kuulisin mielelläni :roll:

femma

Aloittajan tekstit tuntuvat pelottavan tutulta! :shock: Ihan kuin olisin itse kirjoittanut ne. Mulla oli sama tilanne vähän aikaa sitten. Se loppui, koska jahkailin liikaa. Ehkä kuitenkin näin parempi. Ikäerokin oli yli 10 vuotta. Surullisinta tässä kaikessa on se, että emme ole missään väleissä enää. Tämä mies ei kestäisi sitä. Hän ei enää aio "etsiä" uutta naista. Olen kuulemma se Oikea hänelle. Harmi etten itse tuntenut samoin. :(

Olisin niin halunut pitää hänet edes ystävänäni. :cry:

miklos

minulla on kuitenkin tunteita häntä kohtaan ja en haluaisi "luopua" hänestä. miten jatkaa, yritänkö ottaa häneen yhteyttä oma-aloitteisesti?

miklos

en nyt oikein tiennyt mihin tämä liittyisi, mutta kuitenkin... pyydän teiltä pikaisia neuvoja seuraavaan: aloin tapailemaan erästä miestä 20v. (itse olen17) ehkä noin 4kk sitten, mutta sitten tapailu loppuikin ja oli hiljaista. en kuitenkaan voinut unohtaa tätä miestä. aloimme sitten n.1kk sitten tekstailla ym. ja viime viikolla olin hänen luonaan yötä, koska hän pyysi. (luulen että hän vain halusi läheisyyttä). meillä ei ole ollut seksiä mutta kuitenkin olemme suudelleet ym. miehen kanssa pystyy puhumaan kaikesta (melkein) ja yleensä, mutta olen itse melko ujo puhumaan hänelle. nyt minua kiinnostaakin tietää että mahtaako hän olla minusta lainkaan kiinnostunut? sinä yönä kun olin hänen luonaan sanoin hänelle, että seksi taitaa olla ainoa asia mitä minusta haluat, ja hän vastasi: että hän ei halua sotkea suhdettamme seksillä koska se ei ole ainoa asia mitä hän minusta haluaa. eli jos nyt jotenkin saitte selville tämän ongelman niin kaipaisin kovasti apua, koska ystäväni ovat niin puolueellisia tässä asiassa.
niin ja vielä: viime viikon yökyläilyn jälkeen kysyin häneltä että voisinko tulla uudestaan hän vastasi että katsellaan....

hmm, auttakaa:)

lilyaana

Apples: Mullakin on nyt käynyt samalla tavoin kuin sulle. Jätin miehen jokin aika sitten, särjin hänen sydämensä ja oma paha olo jatkuu edelleen. Mietin vain että teinkö oikein jättäessäni hänet vai olisiko pitänyt jatkaa? Hän on kuitenkin ihana ja fiksu ihminen, josta saisi varmasti rakastavan miehen itselleen, mutta jokin siinä vain mätti. Olin tyytymätön, koska en vain kyennyt rakastamaan häntä eikä hän saanut minua syttymään, vaikka ilman paitaa hänet näinkin :D Rakastin silti hänen kosketustaan ja välittämistään....ja nyt on hirveä ikävä, enkä oikein tiedä mitä tekisin :?

Kohta jään varmaan vanhaks piiaks, kun tää mun rakkauselämäni on niin vaikeeta. Aikaisemmat deittini ovat tavallaan jättäneet minut, vaikka kiinnostusta omalta osaltani olisi ollutkin jatkaa, ja nyt kun vihdoin kohdalle osuu mies joka todella rakasti minua, jouduinkin itse jättämään hänet :cry:

lilyaana

Heh, ehkä munkin pitäis saada se riisuun paitansa... :D

Ei me siis olla vielä alettu seurustelemaan, mutta muutaman viikon ajan tapailtu muutaman kerran.

Pennsylvania

Mä myös suosittelisin suhteen kehittelemistä eteenpäin ihan kaveripohjalta. Jos sitten joskus alkaa tuntua, että haluaisikin muuta, niin vie suhdetta siihen suuntaan vasta sitten.

lilyaana

Sekavat tuntemukset miestä kohtaan jatkuvat edelleen, mm. jokin hänen ulkonäössään tuntuu häiritsevän minua, mutta viihdyn todella hyvin hänen seurassaan ja tuntuu että olen kerrankin löytänyt ihmisen joka todella välittää minusta ja haluaa olla kanssani.

Miksi minä aina törmään tähän sekavien tunteiden ongelmaan treffikumppanieni kanssa? Kaipaan toista kun en ole hänen luonaan, mutta toisen läheisyydessä en tunne hirveästi vetoa häntä kohtaan. En tee täten koskaan aloitettakaan minkäänlaisessa fyysisessä kontaktissa treffikumppanieni kanssa, paitsi ehkä pienessä huppelissa, jolloin vetovoima vastakkaista sukupuolta kohtaan kasvaa :) Onko vika siis minussa vai olenko vain törmännyt vääränlaisiin tyyppeihin?

miru

Mulla on aina ollu niin että ku ihastun niin ihastun samantien ihan täysillä, ja jos ei kiinnosta alusta asti niin ei sitte kiinnosta millonkaan. Kai se riippuu niin paljo ihmisestä.

Rahel

Toi on aika kinkkinen tilanne... Kuulostaa varsin tutulta itsellenikin. Ite oon ollut sitä mieltä, että jos kemiat ei kohtaa, niin sitten ei. Siihen ei mikään aika auta. Kaverini on ollut toista mieltä. Se on väittänyt mua epärealistiseksi ja yliromanttiseksi ja sanonut, et ootan jotain tähtisadetta saman tien. Se on vakaasti sitä mieltä, että ihastuminen ja rakastuminen kypsyy hitaasti. Oon muuttunut hiukan joustavammaks ajattelussani. :D Ehkä se on vaan tapauskohtaista. Jonkun kanssa vaan klikkaa samantien, toisen kanssa kestää pitemmän aikaa ennen kun pääsee samalle aallonpituudelle ja kykenee ihastumaan ja rakastumaan. Mut ihan hitaasti minäkin kehottaisin aloittajaa etenemään... Ehkä se ahdistus väistyy ajan mittaan.

Vanamo

Minä olenkin sitten varmasti ainut jolla on ollut samanlaisia kokemuksia, jotka ovat lopulta johtaneet loistavaan suhteeseen. Tämänhetkinen kumppanini herätti alussa minussa samanlaisia tunteita. En ollut varma siitä, että pidinkö häntä puoleensavetävänä ja hän ei tuntunut vastaavan miesihannettani. Tunteeni tietysti muuttuivat, kun näin hänet ilman paitaa. heh.

Hän on ensimmäinen poikaystäväni ja siksi hän ei vastannut miesihannettani, koska se on vain ihanne ja hän on elävä ihminen. Jos pitää treffikumppaninsa luonteesta ja tuntee hänen olevan puoleensavetävä, niin silloin tulisi yrittää hänen kanssaan.

Kauanko muuten olette seurustelleet?

apples

Mulla samantyyppiset tuntemukset yhtä miestä kohtaan johti siihen, etten tyhmänä osannut päättää ja lopulta särjin miehen sydämen. Siis nimenomaan niin, että kaipasin häntä ja pidin hänestä aivan mielettömän paljon, mutta kosketus yms lähinnä, no, inhotti. Kuulostaa kamalalta, mutten tiedä miten muutenkaan sen sanoisi, en itsekään silloin ymmärtänyt yhtään, mistä oli kyse. Silloin lopetin miehen tapailun, mutta puolisen vuotta myöhemmin aloin näkemään häntä edelleen ja tunsin häneen taas samanlaista vetoa kuin aikaisemmin. Mietin pitkään, ja lopulta päätin kokeilla uudestaan. Ikävä kyllä sama juttu tapahtui toistamiseen, ja jouduin jälleen kerran jättämään miehen ja sain pahan olon pitkäksi aikaa sekä itselleni että miehelle.
Kehotan siis todellakin miettimään tarkkaan, sillä ei ole kovin hyvä fiilis kun huomaa pahoittaneensa toisen mielen kunnolla - varsinkin kun kyse on ihmisestä, josta jollain oudolla tavalla välittää aivan mielettömän paljon.

Theea

Mulla on vähän samanlainen tilanne. Tosin me olemme edenneet jo viidennellekymmenennelle pesälle seksiasioissa. Heh heh. Mies haluaisi EHKÄ suhteen, en tiedä, ja minä taas olen hyvin epäileväinen voiko meistä tulla mitään. Ongelmia ovat suuri ikäero ja se, olemmeko lopulta kovin samanlaisia ihmisiä. Fyysinen kanssakäyminen on loistavaa ja kemiat toimii, mutta henkisestä kanssakäymisestä en vielä tiedä. Onhan meillä ihan hauskaa yhdessä, mutta..? :?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat