Kestääkö suhde alkuvaiheessa etäisyyttä? - Parisuhteet

daimon

Kyllä kestää jos on tarkoitus kestää. Meillä miehen kanssa suhteessa ensimmäiset 2,5 vuotta olivat kaukosuhdetta. Ja tuossa välissä mies oli vielä intissä 9 kuukautta ja lähti sinne noin kuukauden seurustelun jälkeen. Sitten asuimme vuoden yhdessä ja nyt taas on vuoden kaukosuhdepätkä ennen kuin muutan takaisin kotiin kesällä.

Ei kaksi kuukautta niin pitkä aika ole. Ei välttämättä edes suhteen alussa.

Kommentit (13)

Nyytikki

Voi onnistua hyvinkin.

Kun aloimme seurustelemaan, emme nähneet yli 5 viikkoon. Syynä oli se, että olimme kaukosuhteessa ja oli kesä, kaikkia juhlia jne. eivätkä aikataulumme siten sopineet yhteen. Eipä se suhde tuosta mitään kärsinyt. Sen jälkeen nähtiin välillä kerran kuukauteen, kaksi kertaa kuussa, kolme kertaa, sitten tilanne normalisoitui niin, että noin joka toinen viikonloppu pystyttiin näkemään.

Nimim. yhdessä asutaan ja 4v3kk takana josta kaukosuhteessa lähes 3v :)

-RautaKetju-

Kyllä suhde kestää välimatkat...ainakin omalla kohdalla se ei ole ollut mikään este...Paitsi nykyään olemme kultani kanssa niin läheisiä että tuntuu tosi pahalta olla erossa pitempiä aikoja...

pössi

meilläki sama tilanne alkaa tässä jonku ajan päästä, ainoa vaan että maasta en poistu,mutta kaukana olen silti ja juttua takana n1kk. vähän hirvityttää että mitä toinen jää tänne puuhailemaan :[ luottaahan se vain pitäis,mutta jotenki jo tässä vaiheessa tuntuu,että ollaan molemmat vähän tuppisuita puhumaankaan asioista.saa nähä,toivottavasti ei tule lopun meininkiä.

ayhte

Kestää jos siitä on tullakseen hyvä suhde. Jos suhde ei 'pientä' välimatkaa ja eroa kestä, se ei koskaan olisi tullutkaan kestämään. Tätä mieltä olen.

Lois Lane

No mä kerkesin seurustella poikaystäväni kanssa pari kuukautta (tai no, tapailla + seurustella, en mä oikein tiedä, missä se raja oli :lol:) ennen kuin lähdin kahdeksi kuukaudeksi ulkomaille. Ja siis olen täällä edelleen, tosin enää pari päivää. Vähän aikaista sanoa, mutta musta tuntuu, että tää on tehnyt ihan hyvää meidän suhteelle. Olemme jutelleet aivan älyttömästi, Suomessa tuskin olisi tullut näin paljoa puhuttua. Kai sitten sen takia, että siellä voi koskettaa toista ja vain nyhjäillä, sillä varmaan välillä korvaa keskustelun tai jotain... Saa nähdä, miten nyt jatkuu... Veikkaisin kuitenkin, että hyvin. :) Olemme tulleet läheisemmiksi, vaikka välimatkaa onkin pari tuhatta kilometriä.

Te nyt olette tunteneet vielä vähemmän aikaa kuin me, mutta kuitenkin. Tärkeää tietysti, että molemmat ovat valmiita kestämään eron. Kyllä se pari kuukautta nopeasti hujahtaa. :)

Ja muuten, meille tietokone + messenger/skype oli kyllä aika välttämätön, paitsi jos olisi valmis maksamaan puhelinlaskua sadoista tunneista. :roll:

Neppis_

Kyllä kestää jos on tarkoituksena kestää.. Tai ainakin itse uskon niin, jos merkit antaa myötä ja jaksatte yrittää ja jaksaa välimatkaa. Se on ihan teistä kiinni. Joskus välimatkat voi olla hyvästäkin :)
Meil ainakin kesti kaksikin eroa ja etäisyyttä. Huomattiin vaan vahvasti kuinka sit kaivattiin toisiamme.. kaksi viikkoa riitti.
Nyt ollaan oltu sit sen 4 vuotta yhdessä.. pikku hiljaa jo vauvantekohommatkin kehillä.. (no okein menee ehkä viel muutama vuos..) :D ..

Tsemppiä ja yrittämistä ..kyl se siit .

pössi

Suhde ei välttämättä kestä eroa heti alkuvaiheesta..varsinkaan jos se jatkuu pitempäänkin. Meillä kävi niin, että heti 3vkon jälkeen lähdin ulkomaille viikoksi,sitten vajaan kahden viikon päästä toiselle paikkakunnalle töihin kahdeksi kuukaudeksi ja siinä välissä poikkis lähti inttiin. Nähtiin kerran kuukaudessa viikonlopun verran ja se verotti. Sitten kun tulin takaisin,oli poikkis intissä ja edelleenkään ei nähty kuin enimmillään kahdeksana päivänä kuukaudessa. Ja sitten selvisi vielä, että heti intin jälkeen poikkis lähtee muualle suht kauas kouluun mikä taisi olla viimeinen niitti kaikelle. Sinänsä pelkkä intti ei olisi ollut ongelma,mutta koska oli kaikkia muitakin erossa pitäviä tekijöitä niin ei sitä sitten poikkis ollut enää valmis jaksamaan.

Eniten ärsyttää, että meillä meni koko aika niin hyvin,että ei sitten edes voinut loppuakaan "oikeasti huonosti" vaan pakkoerolla,jolloin välitkään ei juuri muutu..ainoa vaan,että pitää olla ottamatta yhteyttä vaikka oikeasti voisi aivan hyvin vielä mennä hyvin..

Mutta ei liikaa hyvää kerralla...tästä sitten pitäisi surusta lähteä uuteen nousuun..

Pennsylvania

Kannattaa ehkä silti vihjasta pojalle, että toivoisit, että hän ei katoa elämästäsi reissusi aikana. Tosiaan voi kestääkin, eihän 2kk kuitenkaan mikään iäisyys ole. Nauti nyt vaan reissustasi, älä anna tämän pilata sitä!

tiikeli

Kyllä mä uskoisin että juttu voi kestää. Tekstaillahan voi ulkomailtakin, ja soitella jos on varaa. Ja sitäpaitsi teidän juttu on niin uus että ehkä just siksi pystyisitte pitään mielenkiinnon yllä pelkillä viesteilläkin. :) Ja ainahan voi muistuttaa miestä siitä että "sitten kun tuun takaisin niin tehdään sitä-ja-tätä..." Ja 'kiusata' kans! :wink:

Mutta muista että jos kuulet että miehellä on jotain säätöä sen aikana kun olet ulkomailla, niin se ei ole pettämistä ellette sovi muusta... Varsinkin siis jos mies on kovin tottunut sinkkuilemaan. :roll: Teidän pitää jatkaa vaan tutustumista sitten kun tuut takaisin, ja katsoo mihin se johtaa. 8)

Marika_

Niin ja kerrot ettet haluaisi tuon jutun loppuvan (krhm) "typerään" matkaasi jonka piti sattua juuri nyt.

Niin kun tuossa aiempana mainittiin, niin jos mies pitää todella sinusta niin kyllä hän tuommoisen matkasi kestää! :)

Susannna

Jos hän pitää myöskin sinua aarteena, niinkuin kuvauksen perusteella vaikuttaisi, niin luulisi hänen kestävän kaksi kuukautta. Eihän se nyt niin loputtoman pitkä aika luulisi miehellekään olevan. :wink:

Jos vain pystyt, niin kysy häneltä, miten vakavasti hän sinut tällä hetkellä ottaa.

katak

Nyt minulla on iso iso ongelma... tutustuin tuossa pari viikkoa sitten erääseen mieheen. Olemme sen jälkeen tapailleet aika paljon ja tulemme mielestäni hyvin juttuun ja itseasiassa alan olla melkoisen ihastunut. Poikakin vaikuttaa melko innostuneelta, sillä haluaa jatkuvasti nähdä minua (vaikka asumme eri paikkakunnilla) ja ajaa luokseni pitempiäkin matkoja. Viestejä satelee jatkuvasti ja esim. tänään hän lähetti "olehan sitten kiltisti :)<3" kun joutuu perjantaiksi lähtemään reissuun ja tietää minun menevän baariin... vainuaako nenäni jo pientä omistamisenhalua? En siis yhtään ihmettelisi vaikka tästä nyt tulisikin jotain vakavampaa, sillä alku on ainakin lupaava.

Mutta nyt tuleekin melko iso mutka matkaan, nimittäin jouduin kesäkuun alussa (eli ihan kohta!!) lähtemään ulkomaille kahdeksi kuukaudeksi, enkä välillä pääse käymään Suomessa. Mitä luulette, kaatuuko tämä juttu tähän? Kestävätkö miehet näin alkuvaiheessa tallaista eroa? Nyt harmittaa ihan vietävästi, että olen lähdössä, sillä tuollaista aarretta ei ihan helposti toista löydä, enkä toista nyt haluaisikaan :( Reissua ei voi enään perua... Kauemmin seurustelleet varmasti tällaisenkin eron kestäisivät, mutta kun me hädin tuskin olemme ehtineet tutustuakaan...

Osaatteko antaa vinkkejä miten ylläpitää tällaista kaukosuhdetta? Okei, saatan vähän mennä asioiden edelle kun puhun jo suhteesta, vaikka vasta tapasimme... Mutta nyt pitää vähän jossitella.

[size=9]
[color=red]-muokkasin otsikkoa -sunlion-[/color][/size]

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat