Tunteiden näyttäminen - Parisuhteet

rosa*

Mullekki se oli aluksi vaikeeta, eikä se helppoa oo vieläkään. Ja mun poikaystävä on taas sellanen että se kehtaa sanoa ja näyttää että välittää ja rakastaa vaikka ympärillä ois muitaki. Monet kerrat ollaan puhuttu tästä ja ihan pienestä se alko mullaki, että se olinki MINÄ joka otti käestä kiinni ku käveltiin jossain eikä aina kulta. Mun perheessä rakkautta ja hellyyttä ei oo näytetty yhtä paljon ku poikaystävän perheessä ja ehkä en oo vaan tottunu siihen.. Mutta nykyään, puolentoista vuojen jälkeen uskallan jo määki sanoa ja näyttää että välitän ja haluan olla lähellä... :) Kyllä se siitä! :)

Kommentit (12)

Karolina

Niin, tuo on kyllä aivan totta.. Sitä monet muutkin on sanonu et älä ota paineita. Mutta musta on nii ihana kuulla kun poikaystävä hellii ja sanoo ihania asioita.. Ja se haluais kuulla niitä ihan varmasti myös multa. Ollaan kyllä puhuttu asiasta.. Se aina välillä kysyy et oonko edistyny ^^ et kyl se tukee ja kuuntelee mua. Mut se on ihminen joka oikeesti rakastaa mua eikä oo mun kaa todellakaa minkää seksin takia niin ku monet 18 vuotiaat. Siitä kertoo jo sekin että kun tilanne oli syntymässä niin sille tuli suorituspaineita ja tilanne laukes siihen et jäätiin makaa sen sängylle toinen toistemme sylissä. Joka loppujen lopuks oli varmaa ihanampaa kummalleki. Mä en kyllä tiedä et miten ihmeessä voin ite olla valmis seksiin (siis itestäni tuntuu et oisin!) ku en tunteita uskalla edes sanoa.. :o

Karolina

Mikä siinä on niin vaikeaa. Ollaan seurusteltu kohta vuosi, ja en pysty edes pusua antamaan vaikka haluaisin. En pysty sanomaan että rakastan vaikka tuntuu siltä. En pysty kehumaan komeaksi vaikka ajattelen niin.

Lapsena en myöskään koskaan osannut. En koskaan voinut halata äitiäni tai sanoa että on rakas kun ajattelin niin. Olen kasvanut hirveän rakastavassa perheessä mutta minä en osaa. Mikä on??
Onko samoja ongelmia? Olen 17.
Kiltit, vastatkaa.

vanja

Entinen poikaystäväni sanoi minulla olevan samoja "ongelmia", jotka kyllä itsekin tiedostin. Häpeän ja pelkään edelleenkin tunteiden näyttämistä, en osaa suudella julkisella paikalla tai kavereiden edessä tai aloittaa hyväilyä.
Pelkään jotenkin epäonnistuvani ja nolaavani itseni, en tiedä... Kasvoin myös rakastavassa perheessä, mutta tunteiden osoitusta meillä ei mitenkään korostettu.

Toisaalta, olet niin nuori vielä, enkä usko että 16-17 -vuotiaiden seurustelu voi kuitenkaan olla samalla tasolla kuin muutaman vuoden vanhempien. En sinuna siis vielä murehtisi turhia ja ottaisi hirveitä paineita.
Koita kuitenkin sanoa jotain pieniä kehunpoikasia poikaystävällesi, hän varmasti arvostaa niitäkin. Ehkä saat vähitellen rohkeutta sanoa jotain "arvokkaampaakin".

closure

Älä Karolina murehdi, et oo ainut jolle tunteiden näyttäminen tuottaa ongelmia. Muakin on muru moittinut siitä kun en juuri koskaan sano "rakastan sua", mutta en vaan voi sille mitään. Myös mä oon kasvanu todella rakastavassa perheessä, ja oon aina saanu tuntea olevani rakastettu, joten ainakaan siitä ei oma ongelmani johdu, ja tuskin sunkaan. :)

Vaikket sanokaan jatkuvasti poikaystävällesi rakastavasi häntä, hän varmasti tietää sen ilman sanomista. :) Ja jos pinnistät sen verran, että sanot vaikka vain kerran rakastavasi häntä, hän tietää, että tarkoitat sitä todella. Ja pienet kohteliaisuudet esim. ulkonäöstä tekevät iloiseksi. Rohkeasti vaan. :)

olematon

Mullekin tunteiden näyttäminen on ollut aina jotenki hankalaa. Musta tuntuu ett "Jos se nyt antaakin mulle pakit oon ihan hajalla" ja maalaile4n mielessäni hullujakauhuskenaarioita et sit se toinen tuntiski ihan erilailla tai menis muuten vaan perseelleen.. MUTTA sen verran mä oon oppinut että aina se tunteiden näyttäminen kannattaa, koska pian voi vaikka toinen osapuoli luulla ettei niitä tunteita ole kun niitä ei näytä..

Sarah84

Lohduttavaa lukea että näitä "ongelmia" on muillakin. Muillakin kuin tapailemallani miehellä. Olemme tapailleet muutaman kuukauden ajan, ja yhdessä vietetty aika on ollut ihanaa! Perusarvomme tuntuvat täsmäävän,seksielämä on mahtavaa ja muutenkin viihdymme toistemme seurassa. Ainoa asia joka minua "risoo" suhteessamme on, että mies ei puhu tunteistaan. Hän ei kerro mitä ajattelee minusta, suhteestamme, mistä hän pitää mistä ei pidä.... Hän näyttää ja viestittää viihtyvänsä ja tykkäävänsä olla kanssani katseilla ja läheisyydellä jne ,mutta tarvitsisin niitä sanoja....

Mitä tällasiessa tilanteessa voi siis tehdä? En haluaisi alkaa huomauttelemaan asiasta tms, mutta tahtoisin hänen avaavan suunsa ja puhuvan..

Kertokaa omista kokemuksistanne te, joille tunteista puhuminen on myös hankalaa?? Tarkoittaako se automaattisesti että ei ole varma tunteistaan tms.? :?

Jamaica

Mun poikaystäväkään ei sanoilla tunteitaan näytä. Tosi harvoin, jos silloinkaan. Minä itse tykkään sano kuinka toisesta välitän. Hän kyllä vastaa tuntevansa samoin, mutta olisi kiva kuulla se joskus hänen suustaan ensin. Kerran hän on ensimmäisenä sanonut tykkäävänsä hirmu paljon, mut se on ainaki toistaiseksi jäänyt siihen.
Vaikea ymmärtää välillä, miten se voi olla niin vaikeaa. Ilmeisesti se sitten oikeasti on hankalaa, ja ei auta kuin kestää. Kivaa kuulla, ettei hän ole ainut. Ei ilmeisesti tarvi pelätä, ettei hän välitäkään, vai mitä luulette? :)
Hän näyttää kuitenkin teoilla ja eleillä välittävänsä.

Msuh

Minulla ei ole ongelmia näyttää tunteitani. Päinvastoin, välillä on vaikea hillitä itseäni :D Kulta on sitten hieman toista maata. Hän harvemmin sanoo ensimmäisenä "Rakastan sinua" tai "Näytät hyvältä". Välillä se ärsyttää. Joskus tuntuu, että hän sanoo ko. lauseet vain pakosta silloin kun itse sanon ne ensimmäisenä :| Mutta eipä sille kai mitään voi, sellaisiakin ihmisiä on olemassa. Sinulla Karolina on myös täysi oikeus olla sellainen kuin olet, ei sinun tarvitse yrittää muuttaa itseäsi mitenkään :)

gollum

^Musta taas kannattaisi vähän yrittää varsinkin jos itsestä tuntuu että haluaisi ilmaista tunteitaan mutta se on vaan vaikeaa.. Silloin varmaan ihan pienin askelin voi päästä eteenpäin :) Vaikka aloittaa ihan vaan joskus ottamalla kädestä tms. ulkosalla tai jotain samantyyppistä hellyydenosoitusta mitä kotona saa tehtyä niin koittaa muualla. Ja koittaa ensin kertoa aina välillä että tykkää toisesta, ei siihen rakastamiseen oo pakko suoraan mennä :)

Sarah84

Periaatteessahan se "niin mäkin susta" on ihan yhtä merkittävä kun se että ensin sanoisi tykkäävänsä tms tms. mutta jotenkin se tuntuu hieman velvollisuuden täyttämiseltä silti..

Kai me naiset sitten vaan tarvitaan enemmän niitä sanoja kuin mitä miehet.. Mä itse ainakin tahdon sellaisia hetkiä, että huomaa toisen katsovan pitkään ja sanovan jotain kaunista.. Kuulostaa ehkä lapselliselta näin ilmaistuna, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkotan...

Tosi hankalaa totutella toisen puhumattomaan tyyliin, kun itse tykkään leperrellä ja sanoa kauniita asioita aina kun siltä tuntuu. Siitä mies taas sitten tuntuu tykkäävän.. On tosi mielissään jos vaikka toikaisen jotain tyyliin "ohhoh,näytätpäs hyvältä" Mutta mikä piru siinä on ettei saa takaisin mitään?!

Turhauttavaa!! :?

Msuh
gollum
^Musta taas kannattaisi vähän yrittää varsinkin jos itsestä tuntuu että haluaisi ilmaista tunteitaan mutta se on vaan vaikeaa.. Silloin varmaan ihan pienin askelin voi päästä eteenpäin :) Vaikka aloittaa ihan vaan joskus ottamalla kädestä tms. ulkosalla tai jotain samantyyppistä hellyydenosoitusta mitä kotona saa tehtyä niin koittaa muualla. Ja koittaa ensin kertoa aina välillä että tykkää toisesta, ei siihen rakastamiseen oo pakko suoraan mennä :)

Niin, tottahan tuokin on. Tarkoitin lähinnä, ettei niitä rakkaudentunnustuksia yms ole pakko itsestään yrittää puristaa, jos se tuntuu vaikealta :) Nehän saattavat lipsahtaa suusta ihan huomaamattakin joissain tilanteissa :wink: Ja komppaan tuossakin, että pienistä jutuista on hyvä aloittaa. Voi vaikka tokaista että "Sähän näytät söpöltä tänään", koska tuon sanominen ainakin itsestäni tuntuu jotenkin helpommalta tai viattomammalta, kuin joku "Sä ole kyllä maailman überseksikkäin just nyt" 8)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat