Mistä olette joutuneet luopumaan? - Parisuhteet

diude

musta on alkanu tuntumaan siltä että oon joutunu luopuu liikaa vapaudesta. en vietä enää paljon ollenkaan aikaa ystävieni kanssa, ja se vaivaa. tavallaan haluais olla kuten ennen seurustelua mut kuitenkaan ei halua luopua omasta kullasta.

Sivut

Kommentit (77)

örmelö

En ole tavallaan joutunut luopumaan mistään, mutta ajatuksesta että ikinä enää ratsastaisin tai saisimme yhteisiä lemmikkejä. Kultani on niin allerginen ettei voi mitään ottaa.. :( Ja minä itse todella eläinrakas... Huuh.. Pitää vain hyväksyä ja kestää se ja käydä usein kavereiden eläimiä palluttamassa :)

nsku

Miulle ei kyllä tule mieleen yhtään asiaa mistä olisin poikaystävän takia joutunut luopumaan. Eikä miun mielestä pitäisikään luopua. Kompromisseja on hyvä osata tehdä aina, mutta kumpikaan ei saa pakottaa toista tekemään päätöksiä. Miun mielestä ainakaan..

Lukretia

Varmaan seurusteluaikana olisin voinut olla enemmän aikaa kotona. :( Olin jotain kymmenen tuntia vuorokaudessa miehen luona ja tulin kotiin vain nukkumaan. :(

Nyt kun asutaan yhdessä, nähdään vanhempien kanssa oikeastaan paljon enemmän. :D

Miltzu

En sitten yhtään mistään vielä. Vielä. Päinvastoin, olen saanut monin verroin takaisin. Olen järjettömän rakastunut uuteen kultaani ja olen todella onnellinen. Kannatti todellakin erota paskasta exästä. En jaksa välittää edes siitä tai ottaa turhia paineita, että seksi ei vielä toimi - vastahan tässä on 5 vkoa yhteistä taivalta takana. Aikaa on.

liljankukka

Hah, olenpa muuten minäkin joskus joutunut jostain luopumaan. Olen nimittäin muutaman kerran lähtenyt miehen takia baarista aikaisemmin kuin olisin halunnut, ja ennen omia kavereita. Kun herraa on ruvennut väsyttämään, tai on tullut huono olo. Vaan eipä tuo mikään kovin kummoinen uhraus ole ollut.. :D

Ässä

Oon joutunut luopumaan kaikista ihanista hajuvesistäni :( Mies ei kestä mitään voimakkaita hajuja. Tarkkaan pitää valita aina kaikki saippuat, pesuaineet jne.

Sama juttu kuin *Sandy*lla: lyhyet hiukset! Mieheni mielestä naisella pitää olla pitkät hiukset. Hyvin oon viihtynyt pitkähiuksisenakin, välillä tosin olisi kiva räväyttää ja leikata ihan lyhyeksi :D

liljankukka
Suhfeli
Onneksi ei ole tarvinnut luopua mistään, enkä kyllä luopuisikaan.

Sama.

Voisin toki luopua jostain pienestä, ja uskon kompromisseihin. Mutta mistään minulle todella tärkeästä (esim. ystävät, opiskelupaikka) en ole valmis kokonaan luopumaan edes miehen takia. Eikä minusta edes pitäisi.

merjja_

Itsellä oli semmosia "suhteita"..
Joiden jälkeen huomasin luopuvani melkeen iha mistä vain.
Kunnes oivalsin vaan ettei tästä tuu mtn..

Nykyisen mieheni ohella oon saanu kaiken takaisin, jopa on lämpimät välit ystäviinikin :) <3
Ja ajattelen elämää paljon enemmän kuin ennen, tulevaisuuttani<3

En kadu yhtään hetkeä, ehkä niitä hetkiä mitä silloin nuorempana tuli töpeksittyä. Mutta virheistähän aina jotain uutta oppii.

Ja mä opin sen että heti en kannate luottaa, ja pitää katsoa rauhassa miten juttu lähtee luistaan ja kelle ne suurimmatkin salaisuudet kertoo :) rakkaastani olen saanu paljon tukea, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä <3<3

En vaihtaisi päiväkää mihinkää muuhu<3 opiskelut on menny hyvi ja kotonakin paremmi :)

Coxo_

miesseinäkalenteristani... mutta eipä tuo mikään suuri uhraus ollut, kun se oli aika huono kalenteri (rumia miehiä). eipä oikeastaan tule muuten mieleen. tietty miespuolisia kavereita olisi kulta halunnut, että karsin, mutta enhän minä nyt kavereistani eroon hankkiudu vaikka kuinka rukoilis.

Taistelukääpiö

En mistään. Jos mies sitä vaatii niin sit haista paska! ei mikään on mun mielest tyhmempää kun jättää kaverit, opiskelun tai itsenäisyytensä miehen takia. ööö...anteeks? me ei onneks elätetä toisiamme eikä ikinä tulis mieleen sitä tehä. Osataanhan me molemmat meiän rahoja käyttää... Mul oli kesyrotat ennen kun muutettiin yhteen, kultsi sano et saan ottaa ne mukaan jos haluan mut kun se pelkkää niitä se haluis mieluummin et annan ne jollekulle mulle. Asia selvä, myin ne pois. Jos se ois vaatinu sitä oisin ottanu ne mukaan.

-Maya-

en keksi kyl mitään tärkeetä, josta olisin joutunut luopumaan.. :? tai no ku muutin kaupunkiin ni mun ihana koira jäi maalle ja sitä on aina ikävä..mut parempi sen siellä on ku täällä..ja tänään taas kuitenki nään sen.. :wink:

Cara-

Viime viikolla kaupungilla kierrellessäni tajusin että jos olisin sunnittelemassa omaa kotia ilman kultaa niin voisin ostaa kirkkaanvihreen kylpyhuoneenmaton tai kirkkaan oranssit verhot, nyt se ei onnistu. :lol: Mutta eipä kaikki miehenkään ideat ole mulla läpi menneet. Ei tää nyt mikään iso juttu ole ja se on ihan itsestäänselvyys että yhteisessä kodissa täytyy tehdä kompromisseja, mutta tulipahan mieleen. :D

Torspo

Niin paljon olen tästä suhteesta itselleni saanut, ettei voi ajatella että mistään on joutunut luopumaan. Kaikesta olen ihan itse tietoisesti "luopunut" saadessani jotain parempaa tilalle. (Rakkaus, yhteinen koti, lapsi, yhteiset hankinnat yms.)

Jos nyt on aivan pakko jotain mainita niin meidän 120cm leveä sänky oli ennen kokonaan minun. Nyt siitä pitäisi antaa 60cm toisen käyttöön.
Minua "tähtenänukkujaa" se ketuttaa kun saa kyynerpäästä silmään tms.
Eli 60 senttimetristä olen joutunut luopumaan :lol: :lol:

Hirvittää vaan kun lapsi vanhenee ja alkaa nähdä painajaisia joidenka jälkeen äidin ja isin viereen on hyvä nukahtaa...
Olen yrittänyt ylipuhua miestäni ostamaan meille uuden jenkkisängyn (ai aia ai), mutta hänen mielestään meidän sänky on ihan hyvä. ja pyh! :D

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat