Toisen kahlitseminen - Parisuhteet

olematon

toi eka esimerkkiviesti kuulostaa ihan mun kaveripariskunnalta... jos tää mun paras ystäväni tahtoo viettää aikaa esim. mun kanssa, on muutamaan kertaan tää sen kihlattu tullu turpa vaahdossa huutamaan esimerkiks mulle siitä et kuin mä koitan pilata niitten suhteen ja mun päättäritkin meni totaalisen pilalle ku se meinas mättää mua turpaan. Mä en käsitä kuinka joku jaksaa olla tollasessa suhteessa ku koko ajan vahditaan ja katotaan vaan toisen naamaa.. eiks se sormuksen pitämine kerro rakkaudesta, ja sitä tollanen meno EI kyllä mun mielestä ole..
Silloin kun olin vielä avoliitossa, oli meillä ihan omat sekä yhteiset kaverit.. Eihän toisen kahlitsemisesta seuraa mitään hyvää. Kyllä pitää toiseen voida sen verran luottaa että voi hyvillä mielin päästää sen menemään omia menojaan ku ite menee kans.

Sivut

Kommentit (21)

sparxx

Musta tuntuu että elän liian kahlitussa suhteessa. Molemmat asutaan toistaiseksi vielä kotona, ja ennen meillä meni hyvin kun nähtiin 4-5 kertaa viikossa. Nykyään mies kuitenkin 'vaatii' että joka päivä täytyy nähdä, ja yrittää koko ajan saada multa enemmän aikaa sille. Hänestä on tullut myös tosi mustasukkainen. Viimeisin mökötyksen aihe oli se, kun en ollut säilyttänyt jokaista hänen lähettämäänsä viestiä kännykkäni muistissa, mutta kuitenkin osan kavereiden viesteistä.

Pahinta on että en edes voi keskustella asiasta kunnolla, kun ei se pakota mua mihinkään vaan heittäytyy itsesääliin tyyliin "Okei, nää sä vaan kaveris jos et halua olla mun kanssa. Se on sun valinta mitä teet". Baareihin hän ei varmaan ikinä päästäisi ilman häntä.

Ei sillä ettenkö haluaisi nähdä, totta kai haluan kun kerran rakastan häntä ja pidän hänen seurastaan. Tarvitsen vain tilaa, ja joskus täytyy niitä kavereitakin tavata. Itselleni mulla ei juurikaan ole aikaa, kaikki vapaa-aika kuluu siipan kanssa. Ahdistaa vain kun jokaisesta pikkuasiasta tulee liian iso juttu :( En tiedä yhtään mitä tekisin kun puhuminenkaan ei auta.

celestine

niimpä niimpä. Miksi sormukset, jos toiseen ei luota :shock: ? Minä pidän sormusta siksi, koska rakastan ja luotan siihen, että suhteemme kestää lihalliset houkutukset ilman toisen kahlitsemista. En tahtoisi edes olla kullan kanssa jos en tuntisi luottamusta häntä kohtaan. Tai luottaisi 100 % hänen rakastavan minua. Sehän pilaa koko idean rakkaudesta, "Pidän sinua kotona, koska olet minun. Muuten sinä lähtisit pois ja pettäisit minut". Eihän se ole rakkautta, se on epätoivoista kiinnipitämistä.

minn

Kannattaa muistaa että kummallakin on ollut elämä myös ennen kumppania, ja nyt se elämä jatkuu myös, mutta kumppani vie (tai saa:)) siitä osan (mutta ei siis kaikkea).

Minusta on mukava että poikaystävällä on elämää minunkin lisäkseni... tuntuisi ahdistavalta jos se ei pystyisi tekemään mitään ilman minua! Itsekin olen ihminen joka kaipaa omaa aikaa säännöllisesti, joten ehkä haluan antaa sitä myös toiselle, meni hän sitten yksikseen tai kavereiden kanssa.

Mutta on hyvä olla välillä erossa, jälleennäkeminen on aina yhtä ihanaa :wink:

Svenna

No meillä mennään yleensä yhdessä otille... jos mennään edes.. :)
Mutta jos toisella on menoja jonnekin niin saa mennä, Kunhan vain muistaa että missä menee raja. Ei silleen ole mustasukkaisuutta täällä päin. Onneks, ainakaa vielä :D

Mutta kukin klaaraa tyydillään.

sparxx

En aio miestäni jättää, tiedän kaikesta huolimatta hänen olevan Se Oikea mulle :wink:

Näiden mustasukkaisuuspuuskien jälkeen kulta aina itse ymmärtää käyttäytyvänsä kohtuuttomasti, syyllistää itseään, pyytää anteeksi ja lupaa parantaa tapansa. Kuitenkin sama kaava toistuu melko usein enkä jaksa sitä.

shazzer

Huoh, kuulostaa ihan kuin edellinen suhteeni..Exäni ei voinut tehdä mitään ilman minua, edes käydä kaupassa! Kaikki piti tehdä yhdessä!!
Ja varsinkaan minä en saanut tehdä mitään. Se oli todellakin kuin olisi vankilassa ollut. Ja olin sokeasti rakastunut. Hän oli liian mustasukkainen ja omistushaluinen. Välillä hävetti kun kaverit kyselivät miksen voi tulla koskaan käymään enää.
Olenki kysynyt itseltäni miljoonia kertoja miksi alistuin sellaiseen? Vastaukseksi siihen: Olin vaan liian heikko! Mulla niin ottaa päähän ajatellakin.. Enää en IKINÄ alistu sellaiseen suhteeseen!!

celestine

No, tuohan on vaan hyvä juttu, jos tulee hyvin niitten kavereitten kanssa toimeen ja on tervetullut joukkoon. Mun miehen kaverit on niin eri maailmasta kuin minä, että mä en osaa puhua niitten kanssa mitään, joten möllötän sit vaan hiljaa miehen kainalossa, jos tuollaiseen tilanteeseen joudun. Et nähköön niitä suosiolla yksin. :D[/quote]

heh..no mitäpä sitä väkisin koittaa rupatella ja miellyttää, jos tuntuu ettei tosiaan oo mitään mistä höpötellä. Poikkis hoitaa sen puolen sitte sunki puolesta :D . Kyllä mustaki tuntu alussa etten kuulu joukkoon ja, että kaikki ajattelee mun vaan roikkuvan perässä :? . Olin kuitenki oma tyhmä itseni ja ei kauaa menny ku ne heitti huulta mulle kuin yhdelle pojista :shock: . Ukkeli aina nauraa mulle, ku sen kaverit tulee puhuun mulle niitten pi**u touhuista :roll: . Ei mua kuitenkaan niin paljoo kiinnosta kuulla :oops:

Lukretia

"Mun täytyy myöntää, että hengailen aika paljon ukon kanssa ja sen kavereitten(sillon ku ryypätään), mutta on tullu harvinaisen selväks ettei se niitä haittaa ku oon kuulemma yhtä äijä ku neki"

No, tuohan on vaan hyvä juttu, jos tulee hyvin niitten kavereitten kanssa toimeen ja on tervetullut joukkoon. Mun miehen kaverit on niin eri maailmasta kuin minä, että mä en osaa puhua niitten kanssa mitään, joten möllötän sit vaan hiljaa miehen kainalossa, jos tuollaiseen tilanteeseen joudun. Et nähköön niitä suosiolla yksin. :D

Plaa plaa...

Hei haloo!

Mitä järkeä on elää suhteessa, jossa ei ole mitään omia juttuja... Ei saa toteuttaa itseään?? Se, jos ei koskaan voi tehdä mitään ilman toista on mielestäni kuin vankilassa olisi. :roll:

Tai se, jos haluaa tyttö/poikaporukalla jonnekin silloin tällöin lähteä ja toinen osapuoli vetää siitä herneen nenään menee jo himpun verran yli! :lol:

Ja sparxx, pidemmän päälle, jos haluat säilyttää omasta elämästäsi edes kaverit niin heivaa tommonen itsesäälissä pyöriskelijä. Tai sitten tollaisen jätkän tulisi hommata omakin elämä, omia kavereita tms.

Ei ole kovin tervettä mielestäni vangita toista... Mä en jaksais hetkeekään semmoisessa suhteessa (nimim. kokemusta on). Tosin sekin mies kuka kohteli mua näin, on nyt samantyylisen naisen kanssa ja miehelle on alkanut "vapauden" kaipuu!!
:roll: :lol: Että, jospa sekin tajusi yskän...

Jep, mut kukin tyylillään...

gollum

Kumpikaan ei haluta rajottaa toista. Mä en oo ikinä ymmärtäny sitä että haluaa kontrolloida toista kauheasti. Mies saa nähdä kavereitaan niin paljon kun haluaa, tai ei ainakaan vielä ole tullut tilannetta että olisi ollut liiallista tai ei olisi jäänyt yhtään yhteistä aikaa. Arvostan että mies ei soittele mun perään kun oon kavereiden kanssa ja pidän itsekin tiukan linjan etten soittele miehelle. Yhdessä asutaan ja nähdään kyllä kotona, joten ei oo tarvetta olla puhelimessa kavreiden kanssa.

Alussa monesti on symbioosimpaa, mutta jos rajoittaminen jatkuu pitkään, niin sellanen suhde tukahduttaa. Kyllä mäkin oon näitä nähnyt, ihmisiä jotka ei osaa tehdä mitään ilman toista ja sitten sellaisia jotka vahtii kuin haukka kun eivät osaa luottaa.

nsku

Myö käydään välillä omilla kaveriporukoilla baarissa ja välillä yhdessä. en ole koskaan ollut mustasukkainen poikaystäväni baari käynneistä. En nää mitään syytä olla, sillä luotan häneen täysin. Ja meistä minä olen se joka viihtyy baareissa enemmän, kuin hän, eikä poikaystäväni usein baareissa juoksekaan. Ja mukavahan se on välillä käydä vähän viihteellä pelkän tyttöporukan kanssa joten miksi ei sallia sitä myös toiselle?:) Eikä suhteesta tulisi mitään, jos ei ole luottamusta ja pitää roikkua toisessa kiinni. Se saattaa myöhemmin kostautua.. vaikka onkin mukavaa ja ihanaa viettää aikaa sen oman kultansa kanssa niin pitää osata tehdä myös suunitelmia joihin se toinen ei kuulu. (Minun mielestäni siis..)

k87

meillä on aika pitkälti sama kaveriporukka. niitten kanssa sit ollaan, kun pystytään. suurin osa ko.porukasta on intissä niin ihan joka viikonloppusta tää ei oo. muuten kyllä ollaan aika pitkälti kahestaan.

mutta mies saa poikain kanssa käydä juopottelemassa tms. jos siltä tuntuu. sit se vasta ihana onkin kun se kotiin tulee :D aina on halailemassa kauhiasti, varsinkin, jos on vähän hutikassa :D

kyllä mäkin kyn ilman miestä humputtelemassa. molemmat tiedetään yhteiset pelisäänöt eikä rikota niitä.

mä en senkään takia jaksa "tossuttaa", koska ite en kestäs, jos mua yritettäs kontrolloida liikaa.

celestine

Joillakin menee kyllä ihan yli tuo kontrollointi :roll: . Munki on niin monesti tehny mieli sanoa, sille tyttökaverilleni että antaa olla ja miehen tehdä mitä tykkää. Eihän kukaan voi loppuelämää olla suhteessa, jossa ei ole omaa elämää :( . Sääli kun tämä on just ainoa pariskunta, joita tavataan yhdessä. Tyttö kun on vähän pulska, ja ihan kamalan epävarma itsestään. Mies on siis hänen mukaansa heti kärttämässä muita naisia jos lähtee yksin baariin. Mikä tuskin on pätkääkään totta!

Mun täytyy myöntää, että hengailen aika paljon ukon kanssa ja sen kavereitten(sillon ku ryypätään), mutta on tullu harvinaisen selväks ettei se niitä haittaa ku oon kuulemma yhtä äijä ku neki 8) . Mieluusti olisin v-loppuisin tyttökavereiden kans, mut ne sit aina nysväilee jätkiensä kanssa. Kavereita näen lähinnä arkisin kahvin/kaljan merkeissä.

Lukretia

Meillä on tämän suhteen hyvä ja tasapainoinen suhde. Molemmilla on myös omaa elämää, nähdään kavereita erillään. Meillä ei ole mitään yhteisiä ystäviä paitsi joku yksi kaveripariskunta, joten olisi outoa, jos mä aina roikkuisin miehen mukana, jos se on poikaporukalla jossain, tai päinvastoin. Baarissa ei juuri käydä kumpikaan, muiden kavereiden näkeminen on lähinnä kahvilla tai elokuvissa käymistä yms.

Mulle on aina ollut ihan itsestään selvää, että muutakin elämää voi kumppanilla olla kuin vain minun kanssani oleminen. Ei tulisi mieleenkään alkaa esittää jotain kieltoja tai vaatia, että kaikki pitäisi tehdä yhdessä. Tosin kyllä oletan, että minut laitetaan silti etusijalle, eli varsinkin näin kaukosuhteessa kun yhteinen aika on muutenkin vähäistä, sitä ei kutisteta olemattomiin kaverimenojen vuoksi.

Olen kyllä tuntenut yhden symbioosiparin. Tyttö suunnitteli kaikki menonsa sen mukaan, oliko sen mies kotona vai ei. Jos mies oli kotona, mihinkään ei voinut lähteä. Jos mies taas oli vaikka treeneissä, oli tytöllä kavereillekin aikaa.

Myös jotkut miehen kaverit elävät aika lailla tossun alla suhteissaan. Mihinkään ei voi enää lähteä, ja jos lähdetään, tyttö soitteleen vartin välein, että alahan tulla jo kotiin.

Paras oli tässä jokin aika sitten, kun mies ja hänen työporukkansa olivat lähteneet syömään ulos. Heillä oli mennyt parisen tuntia, ja yksi työkaveri oli jättänyt puhelimensa työmaalle. Sillä aikaa tämän tyttöystävä oli soittanut 27 kertaa (!) ja oli lopulta selvittänyt mieheni puhelinnumeron, soittanut tälle ja sanonut: "Jos se T on siinä, anna sille niin mä voin repiä sen pään irti!"

Että huh huh... :roll:

celestine

Olen tässä jonkin aikaa seurannut ystävieni avoliittoa. He ovat kihloissa ja kinastelevat jatkuvasti. Suurin syy on se, että toinen ei voi tehdä mitään ilman toista. Näin ollen esim. baariin ei voi mennä ilman toista. Ystäviäkin taapaavat vain kahdestaan. Siitä vasta syntyy kamala sota, jos toinen tahtoo lähteä yksin jonnekkin. Suhde on täyttä mustasukkaisuutta :shock: . Itse en kestäisi samankaltaista suhdetta! Molemmat meistä antaa sopivasti ilmaa toisillemme. Baariin voi lähteä eri porukassa, kunhan ei tee tyhmyyksiä. Yleensä kyl tykätään lähteä yhdessä. Ystävät tavataan yleensä erikseen, koska on niin yhteinen kuin erillinen ystäväpiiri.

Miten teidän suhteessa toimitaan?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat