Kaverit miestensä lumoissa. - Parisuhteet

kevlarsoul

Mietin vaan, että onko muillakin sama ongelma:

Minulla on paljon kavereita/ystäviä, sekä vanhoja lukiokavereita että nyt uusia opiskelukavereita. Nyt kaikki (!!!) vaan ovat ruvenneet tahoillaan seurustelemaan, eikä kenelläkään ole enää aikaa nähdä tai ylipäätään tehdä mitään. Ja minä kun luulin, että tuollainen "nyt voi unohtaa kaverit, kun mä seurustelen" -ajatusmalli kuuluu vain yläaste-ikäisille?!

Seurustelen kyllä itsekin, ettei tämä ole mitään katkeran sinkun tilitystä :? . Olisi vaan kiva joskus tehdä jotain tyttöjen juttujakin, käydä leffassa, juoruta, urheilla, baareilla tai shoppailla. Vai käyvätkö kaikki tosiaan aina ostoksillakin poikakavereidensa kanssa? Sinänsä aika ikävää, että olen itse aina ollut valmis kuuntelemaan sydänsuruja ja lähtemään seuraksi "miehen metsästykseen", silloin kun kaverit ovat olleet sinkkuja, mutta heti miehen löydyttyä vanhat ystävät voi saman tien heittää menemään.. :evil:

Ymmärrän tietty, että seurustelu vie aikaa ja että jos on poikakaverin kanssa jotain sovittu, niin sitä ei voi perua. Mutta entä sitten sellainen, että eräs ystäväni ei voi enää sopia mitään menoa etukäteen, koska poikakaveri on voinut suunnitella heille jotain ko. ajankohdaksi?

Sivut

Kommentit (36)

Amalia

Toi on todella ärsyttävää, ihan niinku jotkut ihmiset pitäis kavereita vaan korvikkeina, jotka voi lempata yli laidan sitten kun löytää miehen :evil: . Tottakai uuden, ihanan miehen kanssa haluaa viettää paljon aikaa, mutta ei se ainakaan mun kohdalla oo tarkottanut sitä, että mies on sitten elämän ainoa tärkeä ihminen. Vaan eiköhän tollanen touhu siitä rauhotu, viimeistään toisen seurusteluvuoden jälkeen :roll:

Jaeniver

Joo täällä kärsitään samasta ongelmasta. Itse en seurustele, joten istun kotona kaiken vapaa-aikani. Tosi inhottavaa olla koko aika neljän seinän sisällä kun yksinkään ei jaksa mihinkään lähteä.

Minun tilanteessani asiat ovat menneet jo niin pitkälle, etteivät ystävät edes juttele minulle mitään ennenkuin heillä on jotain valitettavaa omista miehistään tai jotain. Olen vain se sinkku joka kuuntelee kaikkien sydänsurut ja lohduttaa. Sitten kun asiat on ok, niin minut voi unohtaa. *huoh* :(

Paljon parempi on hengailla opiskelupaikan jätkien kanssa, kun he eivät hehkuta parisuhdettaan joka välissä. :D

Manteli

minulla kanssa tuo, että suurinosa kavereista/ystävistä seurustelee. olen jopa tässä vaiheessa niin kyllästynyt siihen, ettei minulle ikinä soiteta tai minua ei ikinä kysytä mihinkään, etten minäkään kysy niitä mihinkään. täytyy niitä muitakin ihmissuhteitakin hoitaa, ei vain parisuhdetta..

yksi seurusteleva ystäväni on onneksi oivaltanut tämän, että sitä voi ja pitääkin välillä tavata muitakin ihmisiä. hän asuu poikaystävänsä kanssa yhdessa, mutta käymme kahvilla kerran pari viikossa ja välillä teemme jotain muuta hauskaa tai käymme kahdestaan tanssimassa ja hän tulee sitten minun luokseni yökse, kun itse asuu kauempana. mielestäni se on tervettä, että voi olla myös muuta elämää.

sinkkuuduin itse vuodenvaihteessa joten olen joutunut ajattelemaan asiaa ja yksinäisyyttä + seurustelevia kavereita aika paljon ja tajuamaan miten helposti niitä kavereita pitää itsestään selvinä ihmisinä, joille voi vaan valittaa, seurustellesani en tajunnut asiaa, eihän minun tarvinnut olla koskaan yksin ja jos tarvitsi niin se oli vaan ihanaa.
Olen saanut pari sinkkua kaveria ja minulla on menoja ja tekemistä, ei minun tarvitse olla olkapää tarvittaessa, irtisanoudun siitä samantien.

Murehtija

Ai että onko? 2 kavereista kyl pitää yhteyttä ja lähtee joskus johonkin mutta ymmärrän kyllä niitten käytöstä koska ne on olleet vuosia yhdessä miestensä kanssa.

MUTTA sitten on tää yks kaveri...tässä 8v aikana sillä on ollut niin monta POIKAystävää etten ees tiedä montako niitä on ollut. Todennäköisesti kymmeniä. Aina sama tarina: Se tapaa jätkän ja sit heti huutaa miten ihana se on ja et "sillä on mies". Sen ihmisarvo nousee muiden yläpuolelle ja yhtäkkiä sitä ei lainkaan kiinnosta bilettäminen tai kaverit muutenkaan. Jos se joskus harvoin lähtee juomaan niin se jauhaa siitä jätkästä koko ajan ja erityisesti rehentelee seksillä. Sitten se jätkä 2vko - 2kk jälkeen jättää sen ja kaveri ryyppää ja rellestää hetken ja iskee sit uuden.

Nyt sillä on taas uus...tää kaveri on 22v ja jätkä 19v ja molemmat asuu kotona ja jätkä on armeijassa. Kaveri jauhaa ja jauhaa ja jauhaa siitä kullastansa ja mainostaa sitä miten ne on vaihtanut luokkasormuksiakin (siiis voi herranjumala!). Jos se JOUTUU olemaan tässä kaupungissa vloppuna töiden takia niin se änkee mun luo hinaamaan joka on sinänsä ihan kivaa muttakun siitä huokuu sellanen "tuun nyt tänne ku en voi muuta tehä" fiilis.

Mulle se jauhaa tyyliin kuin en olis koskaan seurustellut enkä tietäs mistään mitään.

Suoraan sanottuna KETUTTAA!!!

kevlarsoul

No enpä ole ihan yksin siis. Ihmetyttää kyllä, että miten tuollainen suhde voi kestää, jos naisella ei ole mitään halua omaan elämään?! Itse en ainakaan jaksaisi, jos poikaystävä vain odottelisi minua kotona ja änkeäisi mukaan jokaiseen tyttöjeniltaan. Luulisi, että jos vaikka yhtenä iltana viikossa olisi muiden kaveriden kanssa ulkona, niin olisi sitten taas mukavampi olla poikakaverin kanssa (ja olisi sillekin jotain kerrottavaa, kun ei vaan istu kotona koko aikaa).

Itsekin olen miettynyt, että josko katkaisisin joihinkin kaverihin välit kokonaan. Tuntuu vaan tosi arvottomalta nyt istua kotona ja odotella, että milloin kavereiden suhteet päättyvät ja minua kaivataan taas kuuntelemaan ja miehenmetsästysavuksi :evil: .

piiku

Niin ja sit noi kaverit ottaa yhteyttä ku niillä on miehen kans jotain ongelmaa, ei muuten :twisted: ja sit ku on kuunnellu koko helkutin päivän vuodatusta ni sit ku niillä menee taas hyvin ni mitään ei kuulu ja koskaan ei lähe mihkää. Hittojen hitto!!
Niin paitsi toi mun ihquihana kaveri :lol: se on kyll päivittäin yhteydes ja käy usein kyläs ku asutaan naapuris.

KataTheBlondi

Tunnustan että olen aika kotihiiri ollut välillä. Noin vuosi seurustelua ja sitten tajusin että olin jättänyt kaverit liian vähälle.

Nyt kun asutaan yhdessä, ei sitä miestä niin kaipaa joka paikkaan ja sitä tulee biletettyä olan takaa. (eilenkin paita lähti pois kun pelattiin yhtä peliä ja piti ottaa joku vaatekappale pois: hassua sinäsä että olin selvänä ja paikalla minun lisäksi 5 jätkää ja 1 muija. Mutta kaikki kavereita: kyllä äijiltä ja kaveriltakin vaatteita lähti. No hätä) Ja en mä jaksa möhliä kotona. Nuoruushan siinä vaan pilaantuu.

Murehtija

Siis voi hitsti...Mä olin just kaupungilla mun kaverin kans ja se sanoi et sitä ottaa päähän kun sillä on niin tyhmiä työvuoroja kun siitä tuntuu et sen pitäs viettää aikaa välillä munki kanssa :shock:

Oikeesti ihanasti sanottu...Onneksi se ei nähtävästi ihan kokonaan enää anna miesten määrätä :)

Manda

mull on yks semmonen ystävä joka aina kun kaikki on hyvin sen silloisen miehen kanssa ei hänestä kuulu piipahdustakaan...mutta jos jotain tapahtuu niin hän soittaa alvariinsa mutta ei kumminkaan kuuntele nevojani :roll: ihme systeemiä vaan jos haluaa itseään ystäväksi kutsua...niin monta kertaa on soittanu ja jutellut kaiken näköistä....mutta ei itse saa sanoo omia ajatuksiaan koska niistä hän ei välitä johtuukohan sitten luonteestaan vai onko vain välipitämätön....
Onneks tästä on aikaa koska nyt on kyllä varmaan löytänyt sen oikean..olen silti liian kiltti sanomaan miltä musta tuntuu...

itte seurustelen ja tiedän että en ole kovin aktiivin pitämään kavereihinen yhteyttä mutta en hengaille 24/7 mieheni kainalossa molemmila on oma elämä ja haluamme myös pitää sen..ei saa takertua mieheen likaa koska se ei olisi hyvä parisuhteelle...

täytyy kyllä sanoa että juhliminen on jäänyt viime aikoina vähälle mutte se ei tarkota sitä että eikö aina välillä ala tanssi jalka vipattamaan :lol:
Ja jos mun hyvä ystävä pyytä mut ulos(joskus myös soitan hänelle) ni kyllä lähden jos ei ole muuta extraa....vaikka hän on sinkku ja minä en se ei tarkoita sitä että jättäisin hänen kanssa hengailemisen :wink:
Et tämmöst :idea:

Lukretia

Itse en ole tuollainen ystävä eivätkä ystävänikään harrasta moista, paitsi ehkä yksi lievemmässä muodossa. Hänellä on kyllä aikaa tavata minua, mutta usein se näkeminen rytmittyy hänen miehensä menojen mukaan. Kun asuimme samalla suunnalla ja pyysin lenkille, hän saattoi sanoa, että ei tänään, kun J on kotona. Seuraavana päivänä saattoi tulla viesti, että J on nyt treeneissä, nyt voisin lähteä lenkille.

Ja voi hyvänen aika jos tämän pariskunnan kanssa joutui johonkin kolmestaan. Kerran valitin tälle kaverille, että oma mies ei halua lähteä katsomaan Geishan muistelmia, mutta itse haluaisin kovasti nähdä. Kaveri tarjoutui lähtemään mukaan, mutta myöhemmin pyysi, saako hänen miehensä lähteä mukaan, kun "ei haluaisi jättää tätä yksin kotiin" (herranjestas, noin sanotaan koirasta!). Menimme sitten kolmestaan ja nämä kaksi sitten pussailivat ja halailivat ja höpöstelivät siinä koko ajan, ja minä olin kolmantena pyöränä silleen että olipa kiva nähdä sinuakin.

Tonde

Mun eräs "kaveri" oli just sellanen, et ku se löys miehen, ni muita ei ollu enää olemassa. Mut sit ku se halus jättää miehensä, ni mua tarvittiin!!! Käsittämätöntä.
Toisen kaverin poikakaverin kaa en tule toimeen, kolmas on unohtanu mut täysin jne. Käsittämätöntä, ku ite on aina ajatellu et miehet tulee ja menee, mut ystävät on ikuisia. Mut se onkin siis niin, et miehet tulee ja menee ja siinä välissä voi olla ystäviäki. :roll:

koeputkilapsi

Itse en ole koskaan kokenut millään tavalla huonona asiana, että seurustelevat kaverini haluavat viettää aikaansa poikaystäväviensä kanssa, ja minä ja muu kaveripiiri jopa jäädä [vähän] paitsiion.
Olen suhtautunut asiaan aina niin, että jos suhde kestää sen alkupilvilinnan yli, niin kaverit yleensä alkavat palaamaan ja ottamaan enemmän yhteyttä (ja näin onkin tapahtunut) ja jopa nähdään vaikkei yhtä paljon kuin aikaisemmin. Jos suhde ei taas kestä, niin se kaveri saadaan sitä suuuremalla todennäköisyydellä "takaisin".

Ihmiset myös kasvavat ja muuttuvat, ja näin ollen en ole mitenkään pahana asiana pitänyt, että ihmissuhteet muuttuvat ja toisisista tulee vähäemmän läheisimpiä kuin toisista kun taas jotkui lähentyvät entisestään. Ei se tarkoita, ettei ystäviin pidettäisi yheyttä vaan sitä, että osa ystävistä muutttuvat kavereiksi ja jotkui kaverit muuttuvat ystäviksi.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenekö kaipaisi niitä vanhoja aikoja kavereiden kanssa, mutta ne on eletty eikä niitä tulla missään nimessä tulla saamaan takaisin. On vain elettävä sitä tätä päivää ja joko kehittää jotain uutta tai muistella vanhoja kavereiden kanssa !

En sitten tiedä mistä tämä minun jopa realistinen ja pessimistiminenkin kenties ajatustapa johtuu, mutta minusta jokainen ystäväni on oikeuttettu onneen ja jos heillä se kuuluu 24/7 tiiviiseen yhdessä oloon poikaystävän kanssa niin olkoot ! Antaa heidän tehdä mitä tekevät.
Täällä minä olen jos joskus haluavat vielä tehdä niitä hulluuksi ! En millään tavalla halua syyllistää heitä, sillä he ovat vain onnellisia. Ehkei ystävyytemme ole samanlaista, mutta haittaako se ?

Ja kyllä, tulee sitä itsekin heitettyä läppää näistä symbiotuneista pariskunnista ja onhan se tavallaan huvittavaa, mutta en minä jaksa päätäni enempää asialla vaivata.

Ja jumatskauta jos kukaan uskaltaa miulle tulla sanomaan, että mie oon niin symbioutunut poicciksen kanssa, etten kenenkään muun kanssa enää mitään tee, niin saa kyllä kuulla pari valittua sanaa :lol: Täällä minä olen kotona kaikki arkipäivät ja monia viikonloppuja (miksi ihmeessä luulette että miulla muute olisi näin paljon aikaa ? :roll:) ja kun kerran näen poikkista 2-3krt/kk, niin haluan sen ajan myös tuon kansas viettää joskus myös kahdestaan !

Cara-

Mä oon koeputkilapsen kanssa aika samoilla linjoilla. Voi hyvinkin johtua siitä että mulla ei ole ikinä ollut hirveän pitkiä ystävyys- tai kaverisuhteita ihan paria (ihanaa) tapausta lukuunottamatta. Kyllä niitä kavereita ja jopa ystäviä voi tulla ja mennä, varsinkin nuorena kun kaikki ihmiset muuttuu kuka mihinkin suuntaan. Voi olla että jonkun kanssa haluaisi pitää vielä yhteyttä, mutta ei vaan enää ole yhtään mitään yhteistä. Ja se voi johtua seurustelusta tai sitten ei. Tietysti jos haluaa säilyttää ystävänsä ja kaverinsa, asiaa auttaisi huomattavasti jos muistaisi heidän olemassaolonsa silloinkin kun poikaystävän kanssa menee hyvin. :roll: Pelkäksi olkapääksi ei kenenkään tarvitse ruveta.

Itsellänikin seurustelu on varmasti vaikuttanut vanhoihin kaverisuhteisiin ja uusien syntymiseen, mutta olen koko ajan pitänyt yhteyttä niihin ihmisiin joiden kanssa muutenkin olen halunnut pysyä yhteyksissä - joskus harvemmin ja joskus taas useammin. Jos tuntisin laiminlyöneeni ketä tahansa kavereistani, ei kyllä tulisi mieleenikään soittaa ja ensimmäiseksi/koko puhelun ajan valittaa poikaystävästäni... :shock: En usko että se on kovin hyvä tapa pitää ystävyyttä yllä.

koeputkilapsi
Cara-
Pelkäksi olkapääksi ei kenenkään tarvitse ruveta.

Näin juuri.
Jos joku on minua olkapäänä pitämään, niin hei hei vaan . Okei, ei noin ilkeästi, mutta ei miuta kiinnosta olla olkapää jos oma elämä menee päin helvettiä.

Cara-
Itsellänikin seurustelu on varmasti vaikuttanut vanhoihin kaverisuhteisiin ja uusien syntymiseen, mutta olen koko ajan pitänyt yhteyttä niihin ihmisiin joiden kanssa muutenkin olen halunnut pysyä yhteyksissä - joskus harvemmin ja joskus taas useammin. Jos tuntisin laiminlyöneeni ketä tahansa kavereistani, ei kyllä tulisi mieleenikään soittaa ja ensimmäiseksi/koko puhelun ajan valittaa poikaystävästäni... :shock: En usko että se on kovin hyvä tapa pitää ystävyyttä yllä.

Näin juuri.
Toiseksi miusta on tosi vaikea edes puhua ihmisille, niin en todellakaan olisi heti kertomassa meidän ongelmista.

Juu, ehkä miullakin on vaikuttanut se, että ei miulla koskaan ole ollut mitään bestistä ja muuta. Siis miulla on älyttömän ihnia ystäviä ja kavereita, joista en millään haluaisi luopua ja edelleen he ovat miun elämässä vaikka seurustelevat ja harvemmin nähdään.

Cara-
koeputkilapsi
Toiseksi miusta on tosi vaikea edes puhua ihmisille, niin en todellakaan olisi heti kertomassa meidän ongelmista.

Sama juttu täällä. Puhun kyllä jonkin verran poikaystävästäni ja vaikeaahan se on olla puhumattakaan kun toinen kuitenkin on iso osa elämää. Enkä kyllä usko että kukaan sitä odottaisikaan... Mitään yksityisiä juttuja tai ongelmia ei ole kavereiden kanssa kuitenkaan tapana puida, se on sellaista yleistä juttelua.

Se käytös, mitä jotkut täällä ovat saaneet osakseen, ei kyllä sitten saa minulta yhtään ymmärrystä. Jos toivoo kavereiden olevan tukena kun on vaikeaa, heitä pitäisi huomioida muulloinkin. Seurusteleva voi itse valita kenen kanssa aikansa viettää, mutta toisaalta myös vanhat kaverit voivat valita haluavatko tyypin edelleen seuraansa jos suhde päätty ja yhtäkkiä muistetaan että ai niin nekin oli olemassa...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat