Miehen "paha" luonne. - Parisuhteet

mirilya

Olen ollut yhdessä mieheni kanssa 1,5 vuotta ja tämä on minun ensimmäinen vakavempi suhde. Ikäeroa on kuusi vuotta, minä 17 ja mieheni 23.

1,5 vuoden aikana on kerinnyt sattua ja tapahtua. Riitelymme alkoi reilu puolen vuoden seurustelun jälkeen. Riitamme painottuivat mieheni WoWin pelaamiseen, koska minä en kestänyt koko peliä, saatikaan että minun olisi pitänyt jaksaa katsoa vieressä mieheni pelaamista (jota valitettavasti tapahtui usein). Riitelimme aiheesta usein, lähes koko viime kesän ja syksyn. Ajalle mahtui todella pahoja riitoja sekä pikku kinoja, mutta kaikista niistä selvisimme ja minä opin lopulta "antamaan periksi" eli ymmärtämään mieheni WoWittamista. Tämän jälkeen riitoja alkoi jotenkin tulemaan muistakin aiheista. Kun olin antanut periksi yhden jutun, tuntui, kun mies olisi alkanut vaatimaan minulta lisää myönnytyksiä mm. koskien minun "ärsyttävään" käyttäytymiseen eri tilanteissa.

Yksi asia, mistä olemme pari viime kuukautta riidelleet on mieheni oma aika. Mieheni on sorttia, joka viihtyy todella paljon yksikseen ja vaatii paljon omaa aikaa (näin hän on antanut ymmärtää) mutta minun ongelmani on, että en vain osaa olla lähettämättä sitä yhtä viestiä päivässä ja sen jälkeen odottamatta vastausta(jota ei ajoittain tule). Minulle tulee heti luulo, että mieheni on suuttunu minulle jostain, jos hänestä ei kuulu päivään tai pariin mitään. Mieheni tapa riidellä on nimittäin mykkäkoulun pitäminen useita päiviä ja sen jälkeen asioista jutteleminen, kun taas minä olen hyvin räjähtävä luonne ja nopea sopimaan. Tämä yhditelmä on minulle hankala, vaikka mieheni yrittää aina sanoa että minun ei pitäisi stressata vaan antaa hänelle pari päivää aikaa olla. Olen tosin sanonut miehelleni, että minun olisi helpompi antaa hänelle tilaa, jos edes saisin joskus (ehkä silloin kun ei nähdä niin kerran päivässä) sellaisen yhden kivan ja lässytyksellisen viestin, mutta ei ole tuntunut kelpaavan. Mutta toisaalta ymmärrän, kun mieheni on yrittänyt hakea sitä omaa tilaa todella monilla "hyvillä" keinoilla ensin. En vain ole ymmärtänyt silloin. Miten saisin itseni oppimaan antamaan aikaa ja tilaa?

Tällä hetkellä olemme pienellä tauolla, koska olen ollut jo pitkään aika masentunut ja tämä suhde saa minut osittain välillä masentumaan pahemmin. Tämä tuntui olevan kummallekin hyvä idea; mieheni saa sitä omaa aikaa ja minä koitan saada itseäni kuntoon. Suhteessamme on ainakin yksi iso ongelma, liekö ylitse pääsemätön: mieheni ei osaa enään lohduttaa minua vaan antaa ajoittain minun itkeä tunteja hänen luonaan sanomatta sanaakaan. Mieheni on sanonut monesti, että hänelle itselleen tulee vaan v-mäisempi olo, kun pillitän enkä voi normaalisti kertoa, mikä on hätänä. Yleensä pyrin rauhottumaan pienen itkun jälkeen ja kertomaan asiani. Pahimmat kommentit sain tähän asiaan liittyen eilen aamuna, kun minua itketti ja mieheni tokaisi vain (tosin todella humalassa) että "jos itket enää yhtään niin kerää kamppees ja mee pois tai rauhotu ja kerro asiasi". Ensimmästä kertaa meidän suhteemme aikana minä suuttuin pahasti ja haukuin mieheni lyttyyn enkä syytellyt itseäni, jonka jälkeen ehdotin taukoa. Miehelleni se sopi, mutta heti taukopuheiden jälkeen alkoi se lässytys ja puheet, että kaikki olisi ihan ok ja "kuinka me teemme pääsiäislomalla sitä ja tätä ja kuinka meidän vanhemmat ja minun kaverit tykkää susta". (huomatkaa, mieheni edelleen todella humalassa) Se otti todella pahasti pannuun.

Nyt olen ensimmäistä kertaa pitänyt pinnani ja ollut pitämättä yhteyttä, vaikka yhden viestin eilen sainkin häneltä (en vastannut!). Olo on surullinen, kenties vihainenkin. Toivon että mieheni oppisi tauon aikana tuntemaan ikävää ja kunnioitusta enemmän minua kohtaan. Tosin on pakko myöntää, että kun mieheni saa olla pari päivää rauhassa, hän on taas se iloinen ja hellivä rakas. Miehessäni on silti paljon niitä hyviäkin puolia, tässä tarinassa tosin korostui vain ne huonot :/. Ja toivottavasti en antanut ymmärtää, että elämämme on jatkuvaa tiuskintaa, onhan meillä paljonkin niitä hyviä hetkiä :).

Onko keinoja, millä oppisin kunnioittamaan mieheni rauhassa olemisen tarvetta ilman että tulisin siitä jotenki surulliseksi?

Kohtalontovereita? :). Onko muillakin pahaluonteisia miehiä? :/

Kommentit (15)

bananab

eipä siihen muu auta kuin todellakin antaa hänen olla rauhassa jos hän niin haluaa. Yritä nähdä positiiviset puolet: sinäkin saat omaa aikaa jolloin voit rauhassa nähdä ystäviäsi ja tehdä kaikkea sellaista jota et miehesi kanssa yleensä tee. Jos sinulla itselläsi on omaa tekemistä ja omia harrastuksia niin kyllä se pari päivää nopeesti kuluu!

mirilya

Totta :) Minä vietän hyvin paljon aikaa kavereitteni ja harrastusten parissa. Silti välillä tuntuu ettei saisi edes soittaa, vaikka oikeaa asiaa olisikin :/. Mutta kyllä se tästä :) Ulkoiltua on tullut paljon, mahtavat ilimat jopa piristäny! :)

SnowWhite

miten voikaan olla noin samanlaine. ihan ku saman henkilön kanssa seurustelisit. vähä vaa vanhemman :D mutta niin.
ite en oo keksiny toho mitää muuta ku sen että antaa omaa aikaa. ite olen sellaista tyyppiä että en pysty olemaan laittamatta viestiä päivään. joskus se onnistuu mutta harvoin. tiedän ettei kulta mulle vastaa sillon ja mua alkaa huolestuttaa onko se suuttunut yms. mutta sille ei voi mitään. pitää vain odottaa. ja yleensä se sit tuleekin heti muutaman päivänä päästä se vastaus ja kulta taas on niin suloinen ja ihana ja kaikkea. ollaan monesti oltu eroamasa tän jutun takia. kaks kertaa ollaan oltu tauolla mutta ollaan molemmat sitä mieltä että ilman toista ei voi elää. ja kyllä sitä aikaa sitten tulee kun yhteen pystytään muuttamaan. ollaan seurusteltu n. 1,5vuotta ja ollaan todella kiintyneitä toisiimme jne. kultani kaverit kuulema pitävät minusta ja he ovat minulle tärkeitä. sekä sukulaiset ovat tulleet melko tutuiksi. mutta koska ollaan näin nuoria vielä niin pitää saada kumminkin sitä omaa tilaa ja aikaa koska kyllä sitä myöhemmin kerkeää olemaan yhdessä välillä jopa kyllästymiseenkin asti :) ja koska en voi kultaa muuttaa tämän asian kanssa kuten hän minulle kerran jo sanoi ja toisaalta rakastan häntä sellaisena kun hän on.
koittakaahan tekin siellä selvitä :)

procyon-a
SnowWhite
koska en voi kultaa muuttaa tämän asian kanssa kuten hän minulle kerran jo sanoi ja toisaalta rakastan häntä sellaisena kun hän on.

Tässä ollaan kyllä seurustelevan ihmisen kohdalla niin asian ytimessä ettei todellista. Tässä on kiteytettynä niin kovia totuuksia että tämä kaava pitäisi ehdottomasti kehystää jonnekin näkyvälle paikalle esille erinäisiä arkitilanteita varten.

Kyllä ne ihmiset muuttuu sitten kun on siihen tarpeeksi motivoituneita. Niitä voi yrittää motivoida(tai vastaavasti pelotella ns. rangaistuksilla), mutta muutosta ei tapahdu ennen kun se motivaatio on tarpeeksi suuri.

mirilya

Oii! Kohtalon toveri :). Mahtavaa. Joo, nyt tosiaan ollaan tauolla kans mutta hmmh.. liekkö mieheni ees muistaa koska hänellä on tapana käyttää liikaa alkoholia aina välistä :x . Mutta pittää tehä asia selväksi jos hän joku päivä ottaa yhteyttä :P. Tai no, jos pyytää anteeksi vilpittömästi niin asian laita saattaa olla eri ;)

mirilya

Voi että kun olo on aina iltasin tämä sama :cry: . Tekisi mieli niin soittaa hänelle ja kuulla hänen äänensä, mutta toisaalta järki sanoo että "anna sen nyt vaan olla".. :(

SnowWhite

yritähän saada jotain muuta ajateltavaa. ja yritä nukkua. kyllä se uni sieltä tulee kun vähän aikaa odotat :)
tuo taukohomma on aika vaikea. itsellä ainakin on ollut. viimeksi ollut tauko oli poikaystäväni pyyntö ja se kesti viikon. mutta selvisin siitä yllättävän hyvin. kannattaa olla kavereitten kanssa ja jutella. jutteleminen auttaa. (minulla tosin ei ollut oikeen ketään kelle jutella kun kaveri ei oikeen jaksa kuunnella. paitsi serkku joka asuu 400km päässä :S) mutta toivottavasti sulla on toisin :) ja sitten kuntoilin silloin aika paljon. mun mielestä se autto ku kävi lenkillä ni ajatukset selkeni.
sitten nukuin tosi paljon. se ei ehkä ole hirveän kannattava ratkaisu mut itellä se oli sen takia koska olin itkeny niin paljon ja olin hirveen väsyny. sit ajattelin että aika menee nopeemmin kun nukkuu.
pysyhän tiukkana :)

mirilya

Soitimpas hänelle sitten, kysyäkseni lauantaisista tauko keskusteluistamme. Ihan vain siltä varalta, jos hän ei muista mitään. No, kyllä hän ainakin osan muisti, joka helpotti.

Kyselin pelisäännöistä näiltä puolin ja hän osasi puhua yllättävän hyvin. Painotti ettei edes tiedä, haluaako taukoa ja päätimme sitten että "annamme olla toistemme vähän aikaa". Mieheni sanoi aika suoraan että jos hän saisi edes päivän tai pari olla rauhassa (hmmh, ihan niinku ei sais välillä) niin hänen on helpompi kommunikoidakkin. minun on ehkä vähän hankala uskoa tähän, mutta yritän silti :). Puheli kyllä, että on tulossa äitini 50 vuotisn juhliin lauantaina, että eiköhän sitä sillon jo törmäillä..

porkkana

Laitan nyt ihan oman kokemukseni pohjalta. Ite soudin ja huopasin oman mieheni kans n.4 vuotta ja hän tarvi tilaa ja blaablaablaa. Loppujen lopuksi se tilantarve tuli sitten esille siten että hän petti minua. Ja erohan siitä aikanaan tuli,mikä on ollut elämäni parhaita päätöksiä. Sain oman elämäni takasin kun ei enää koko ajan tarvinnt miettiä miten olla miehen kanssa ja onko tarpeeksi tilaa ja häiritsenkö häntä tekstarille/soitolla. Joten mun neuvo on et eroatkaa jos seurustelu on vaikeeta.Kyllä niitä uusia ja parempia tulee eteen ja vaikutatte olevanne aikas nuoriakin vielä.

mirilya

Porkkana, hienoa saada tälläisiakin kokemuksia ilmi. Surullista kun selvisi, että miehesi oli pettänyt sinua :/

Itse kyllä olen 1,5 vuoden aikana varmistunut vaan siitä, että mieheni viihtyy välillä yksin. Hänen edellinen suhde (josta olemme puhuneet paljon) jätti osakseen hänelle "traumat" siitä, kuinka se oma aika varastettiin täysin.

Hiihtolomanhan vietimme kokonaan yhteisiä asioita tehden, joten uskon silläkin olevan vaikutusta siihen, että mieheni haluaa välillä tavata kavereitaan WoWin merkeissä ja vaan olla.

No joo, eroajatuksia on ollut itelläkin. Mutta toisaalta on "pakko" oppia kunnioittamaan muidenkin ihmisten tarpeita jossain välissä elämää, sillä pidän sitä osittain koko suhteen jujuna.

mirilya

Porkkana oli oikeassa. Eron otin minäkin vaikka pahalta tuntuu. Mieheni ei edes varmasti ymmärrä mitä on tapahtunut kun vain kävelin sisään, keräsin kamani ja menin. Ei ole suostunut keskustelemaan.

Pahalta tuntuu, mutta jos sitä eläis tätä nuoruutta vaan vähän aikaa.

porkkana

Onnittelut Rohkeudesta!!!!Uskon että elämäsi tulee olemaan arvokkaampaa ilman onnetonta parisuhdetta. Ero on aina inhottava tilanne, mutta siitä selviää ja mikä ei tapa se vain sattuu ja vahvistaa. Tsemppiä jatkoon ja nuoruudesta nauttimiseen!

mirilya

Porkkana, kiitoksia :)

Kaverinikin ovat todella "iloisia" erosta, kun ovat sivullisina nähneet kuinka surullinen olen ollut. Saan heiltä hyvin paljon tukea, sekä parilta ystävältäni, jotka kummatkin erosivat viime viikolla pitkästä suhteesta (!!).

Kyllä tämä tästä. Annan itselleni aikaa surea, mutta sen jälkeen alkaa ahkera biletys ;). Kyllä minä selviän. Tämä olisi tapahtunut ennemmin tai myöhemmin, miksi roikkua suhteessa joka satuttaa enemmän kuin antaa..

porkkana

Hienoa!Nyt olet asian ytimessa :D Aikansa se sattuu mutta ku susrusta pääsee nii alkaa paras eli toipuminen ja se biletys ja muu meininki! Nauti täysin rinnoin keväästä ja elämästä!!!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat