Arjen prinsessa? - Parisuhteet

Tomppa

Saatko kumppaniltasi prinsessakohtelua? Vai pitääkö kaiken olla niin tasa-arvoista että sellainen ajattelu joutaa romukoppaan? Tuleeko prinsessakohtelu sinulle itsestään, vai pitääkö poikaa ensin vähän opettaa. Riittääkö että prinsessakohtelu on satunnaista erityisiä tilaisuuksia varten silloin tällöin, vai pitääkö sitä tapahtua tasaisesti arjessa.
Kuinka tärkeänä pidetään pojan käytöstä sosiaalisissa tilanteissa esim. kun olette koolla jossain kutsuilla tai vaikka toisten tyttökavereiden kanssa porukalla. Saako poika laukoa suustaan silloin mitä huvittaa ilman seuraamuksia? Pukeutuuko poika niin ettei tarvitse hävetä kaupungilla. Osaako poikaystävänne valita tyylikkäät kuteet ilman erityishuomauttamista.
Oletteko törmänneet poikakaveriin, joka pitää tärkeänä vastavuoroisesti sitä että hänen tyttönsä käyttäytyy kuin prinsessa?
Minulle on ollut tärkeää kohdella tyttöjä sopivan hyvin. Oven avaaminen melko usein, takin auttaminen, positiivinen kannustava kommentointi ym. Sellainen tuntuu olevan naisille tärkeätä ja siitä saa myös aina kiitoksen tavalla tai toisella.

Kommentit (13)

Mirve

Onko noita tosielämän prinssejä oikeasti olemassa? Jotka tekisivät kaiken ilman että naisen täytyy sanallakaan vihjaista mitä haluaa? No en tiedä olisiko se jossain vaiheessa edes kivaa enää.

Mutta ihanaa huomiointia on pelkästää sekin, että toinen tulee kotiin ja kysyy kuulumisia, halaa ja suukottaa. "Rakastan sua" kuuluu jo prinsessaosastoon, koska tietää että mies tarkoittaa sitä vaan sinulle. Ja yhtäkkiset hellyydenosoitukset tuo ihanaa piristystä.

Mutta ei kukaan ole täydellinen. Oma poikaystäväni ei ymmärrä jos puhun rivien välistä, mikä harmittaa joskus. Toisaalta pitäis opetella olemaan suora sanomisissaan..

Pienet muistamiset, ilman että tarvitsee erikseen vihajista, saavat tuntemaan olon prinsessaksi! Sain viimekuussa niinkin kliseisen lahjan kuin ruusun, suklaata ja kortin jossa luki "rakastan sua", se tuntui kieltämättä melko ihanalta.

Tomppa
Mirve
Onko noita tosielämän prinssejä oikeasti olemassa? Jotka tekisivät kaiken ilman että naisen täytyy sanallakaan vihjaista mitä haluaa? No en tiedä olisiko se jossain vaiheessa edes kivaa enää.

Kyllä niitä löytyy tosielämässäkin. Yhellä melko tutulla tytöllä on sellainen herrasmies poikaystävänä että ei mitään rajaa. (Arvaa onko jotkut hieman kateellisiakin). En tiedä olisiko se tosiaan aina kivaa. Rajansa kai sellaisellakin. Pääasia että olisi hyvä pyrkimys olla herrasmies.

Mirve
Mutta ei kukaan ole täydellinen. Oma poikaystäväni ei ymmärrä jos puhun rivien välistä, mikä harmittaa joskus. Toisaalta pitäis opetella olemaan suora sanomisissaan..

Sehän siinä on että hyvin harva mies ymmärtää mitään rivien välistä - ohi menee. Siitä me saadaan aina kuulla. Olis tietty hyvä olla tosiaan suorempi;)

Mirve
Pienet muistamiset, ilman että tarvitsee erikseen vihajista, saavat tuntemaan olon prinsessaksi! Sain viimekuussa niinkin kliseisen lahjan kuin ruusun, suklaata ja kortin jossa luki "rakastan sua", se tuntui kieltämättä melko ihanalta.

Tää kyllä täyttää kaikki tuntomerkit että sulla on arjen prinssi itellä. Onneksi olkoon :D

Mirve

Voi kiitos! Kyllä se prinssi osaa olla jos sille päälle sattuu. Mutta kyllä me naisetkin osataan antaa miehelle prinssikohtelua aina silloin tällöin (;

Msuh

Onpas kiinnostava aihe ja paljon kysymyksiäkin aloitusviestissä :)

Minä olen vähän aina tainnut olla jonkin sortin arkipäivän prinsessa, kun koen saavani ihmisiltä melko useinkin tosi kohteliasta ja mukavaa huomiota. (Tai sitten olen vain vähään tyytyväinen 8)) Ehdottomasti arvostan miehiä, jotka avaavat oven, auttavat takin päälle ja huomioivat ulkonäköäni. Sanoisin tämän kohteliaan käytöksen, Tomppa, ilman muuta olevan sinun valttikorttisi! Vaikka niin sanottuja puutoksia olisikin jollain saralla, herrasmiesmäinen käytös paikkaa niitä kyllä aika hyvin.

Ja sitten jos puhutaan omasta poikaystävästäni... Joskus osaa olla todellinen umpelo, mutta joskus kohtelee minua kuin prinsessaa. Hieroo niskoja tai selkää aivan pyytämättä, tuo jotain hyvää syötävää pyytämättä ja suorittaa muitakin kuviteltavissa olevia kohteliaisuuksia. Tässä on se hyvä puoli, että prinsessakohteluun ei ehdi tottua ja se yllättää aina yhtä iloisesti. Toisaalta minulle tuli jatkuvasta palvomisesta tosi vaivaantunut olo, eli kyllä tuollainen vaihteleva käyttäytyminen taitaa olla se paras vaihtoehto :D

Mieleeni tuli heti viimekesäiset häät, jossa olin miekkoseni kanssa vieraina. Olimme autolla liikenteessä ja hän avasi minulle oven joka kerta kun lähdimme ajelemaan esimerkiksi kirkon ja seurakuntatalon väliä. Se todella teki minuun vaikutuksen ja toki olin mielissäni, kun muutkin tämän kohteliaisuuden huomasivat. Voisin hieman yleistää ja sanoa, että juhlissa ja muissa tärkeämmissä tapahtumissa "edustaminen" on naiselle tärkeä juttu. Varsinkin vähän vieraammassa seurassa mieheltä odotetaan sellaista fiksua ja filmaattista käytöstä, mutta esimerkiksi kaveriporukassa minä ainakin osaan arvostaa sitä, että mies on rento ja juttelee vapautuneesti mistä tahansa.

Noista vaatteista sen verran, että ne eivät niinkään ole tärkeä juttu. Minä pukeudun miten haluan ja joskus niin, ettei asukokonaisuuteni herraa välttämättä miellytä, joten hän tehköön samoin. Minä olen monessa ketjussa peräänkuuluttanut sitä puhtautta ja siisteyttä, ja se riittäköön tämänkin suhteen.

Kuten Mirvekin jo sanoi, tytötkin haluavat aina välillä helliä prinssiään ja olla erityisen kohteliaita, joten se on kohteliasta ottaa vastaan :wink:

Varietease

Saan prinsessakohtelua! Eikä ole tarvinnut opettaa. Ihan 24/7 en ole prinsessana, mutta hyvin usein kuitenkin. Tämä toimii toisinkin päin; itsekin yritän huomioida poikaystävääni samalla tavalla. Siinä mielessä siis tasa-arvoinen ajattelu ei todellakaan jouda romukoppaan.

Ei mulle ole väliä miten mies pukeutuu, valitkoon vaatteensa ihan itse. Niinhän minäkin teen. Toki kommentoidaan välillä toistemme tyyliä jotenkin, mutta ainakin tähän saakka ollaan ilmeisesti onnistuttu miellyttämään toistemme silmiä. :wink:

Miten tärkeänä pidän sosiaalista käytöstä.. Hmm, toi olikin hyvä. Pidän nimittäin tärkeänä. Poikaystäväni kun on muutenkin sosiaalinen ja muut huomioonottava luonne, niin pitäisin ihmeellisenä, jos hän yhtäkkiä oliskin jotain ihan muuta. Tilannetaju on siis se, mitä arvostan!

En mä täysin prinsessamaisesti osaisi käyttäytyä, mutta toki kohteliaisuudet otan mielelläni vastaan ja niihin vastaankin.

Suhfeli

En usko, että tosielämässä on olemassa missään niin täydellistä miestä tai naista, joka osaa toimia täysin kuten toinen ajattelee ennen kuin tämä henkilö sanoo sen ääneen. Ihanne tilannehhan se olisi, mutta kukaan ei ole ajatusten lukia ja ihmiset odottavat erilaista käytöstä erilaisissa tilanteissa ja mielentiloissa.

Sanomisiaan pitäisi kaikkien miettiä. Ei ole kohteliasta laukoa tyhmiä naiseen tia mieheen liittyviä vitsejä tietyssä seurassa. Rivot puheet toiselle naiselle on ehdoton ei mieheltä sekä rivot puheet naiselta miehelle, varsinkin kun seurustelee. (Kohteenkin mielestä nämä kommentit voivat olla mauttomia heittoja.)

Miehen tai naisen pukeutumista en aio itse kommentoida, koska joku on sen jo aiemmin paremmin sanonut:
"eihän huonone siitä rakkauteni,
jos likainen on asusteeni"

Tsein

Mie en halua olla prinsessa. Osaan avata itse oven ja pukea päällenikin ihan itse. Tykkään siitä, että saan tehdä itse ja olla oman itseni "herra". Ajattelevaisuus ja huomaavaisuus on se, mitä minä haluan mieheltä (ei prinssiä kiitos).

Tasa-arvoa haluan kyllä. Aikaisemmissa suhteissa on nimenomaan ahdistanut se, että mies yrittää väkisin työntää jollekin jalustalle, että saa palvoa maata jalkojen alla. Ei kiitos! Ennemmin arkipäivän huomaavaisuutta kuin yltiöpäistä romanttisuutta ja silkkihansikkain kohtelua.

Disaster

^En voisi enempää olla samaa mieltä!

Tuntisin itseni lähinnä typeräksi ja avuttomaksi jos mies avaisi mulle ovia jatkuvasti tai auttaisi pukemaan.

papuna

heh,minä kun en voi olettaa toiselta enempää kuin mitä itse "pystyn antamaan",niin en "saa" prinsessa-kohtelua kuin silloin tällöin. mutta enpä itsekkään käyttäydy prinsessamaisesti kuin silloin tällöin,niin asia on ihan balanssissa :D

Snaelaug

Mä oon erittäin yllättynyt jos tänä päivänä mies vielä avais mulle oven, tms. Mä olin muutama vuos sitte treffeillä sellasen kanssa, ja kaikki kaverit varmaan huokaili tuskissaan kun mä aloin taas kertoon menestystarinaa tästä äärettömän kohteliaasta miehestä :lol:
Se tuntu ihan hullulta koska enhän mä sellaseen ollut tottunut.

Mut mun mielestä on ihana katsoa kohteliaita vanhoja miehiä jotka avaa leideilleen ovet ja auttaa takin päälle jne. Ennenvanhaa oltiin kohteliaita. Ei läheskään kaikki tän päivän klopit yltäis samaan. Ennen se oli kai hyve, nykyään se on lähinnä katoavaa kansanperinnettä kai.

Embo

Hauska aihe!

Mun poikaystävä saa mut hetkittäin tuntemaan itseni niin prinsessaksi kuin porsaaksikin. Tosin se on lähinnä sellaista ei-niin-vakavaa sanailua. Joskus saatan päästä avatusta ovesta ennen häntä tai saada aamupalaa sänkyyn (- ei kovin yleistä). Näinä hetkinä mies mainitsee minun olevan kuningatar tms. Hän ylistää mielellään minua ja tykkään kyllä hetkittäisestä prinsessakohtelusta, vaikka se saattaakin olla luonteeltaan sellaista meidän kahdenkeskistä leikkiä; "kotiteatteria". :D Toisaalta, jos esimerkiksi ihan kauniisti vain röyhtäisen, niin siinä vaiheessa kuulenkin olevani sika. Eli vaihtelee kovasti nämä tittelit..

Poikaystäväni on hyväkäytöksinen ja sosiaalinen tyyppi. Itse olen enemmän ujo ja onkin ollut ilo esitellä häntä hieman sukulaisille, kun hän heittää rennosti small talkia tuntemattomillekin ihmisille. Ainut kompastuskivi hyvälle käytökselle on humalatila, jossa poikaystäväni silloin tällöin viihtyy ja erittäin syvällä. Ei hän ilkeä ole silloinkaan, mutta sukulaisteni edessä hän ei olisi silloin edukseen. Sammumistila, toive alkoholista ja kaksimieliset jutut vain vaihtelevat vuoroaanhänessä silloin. Kerran tultiin hänen sammumispisteessään taksilla kotiin aamupäivällä ja silloin mä en todellakaan ollut mikään prinsessa! Olin lähinnä security & nurse: kannoin miehen kotiin, desinfioin haavan ja riisuin nukkumaan kylkiasentoon sänkyynsä..

Jesssi-

Kyllä sitä kieltämättä tulee sellanen prinsessa olo jos mies tekee jotain kivaa.Ja oikeastaan miusta se on aivan ihanaa :) En nyt siis halua heittäytyä miksikään kauheaksi prinsessaksi mutta kukapa ei nauttisi jos joku hemmottelee tai kohtelee nätisti tai sanoo nätisti.

Snaelaug
Mut mun mielestä on ihana katsoa kohteliaita vanhoja miehiä jotka avaa leideilleen ovet ja auttaa takin päälle jne. Ennenvanhaa oltiin kohteliaita. Ei läheskään kaikki tän päivän klopit yltäis samaan. Ennen se oli kai hyve, nykyään se on lähinnä katoavaa kansanperinnettä kai.

Tästä olen ihan samaa mieltä.Saisi samanlainen tapa tulla nykyajan miehillekin

maanantailapsi

Mun poikaystävä kohtelee mua useimmiten kuin prinsessaa ja musta se on tosi ihanaa. Oon muutenkin vähän sellanen vanhanaikanen, et kannatan vanhoi sukupuoliroolei.

Mun poikaystävä avaa mulle useimmiten oven ja kantaa mun laukkuu. :) (se sanoo, et se on sille kunnian asia) Enkä todellakaan pistä pahitteeks, et kantaa laukkuu, ku laukku yleensä on aika painava. Ja sit jos oon tosi väsyny tai kipee tai angst, se tekee aamupalaa tai ruokaa, vaik yleensä haluun ite tehä sekä sen et mun ruuan. Ja tykkään kans siit, et se sanoo mua prinsessaks, ja et mun täytyy saada joku asia siks.
Ja siis must vaan se, et halaa ja sanoo, et rakastaa mua on jo prinsessa kohteluu. Tai se, et vaikka rullaportaissa vaan kuiskaa jotain ihanaa.

Ja sit ite teen sille just ruokaa ja tuon kaljaa (:)). Ja sit yritän mahollisimman hyvin auttaa sitä, jos on ollu rankka työpäivä ja silleen.

Mutta kyl meillä mies kohtelee enemmän prinsessana, ku mä sitä prinssinä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat