Avoliitossa - Parisuhteet

Sharon
Lukretia
^Tuollaista minäkin aina vähän ihmettelen. :P Jos kerran ollaan sovittu kihlauksesta, on samalla myös sovittu, että tulevaisuudessa mennään naimisiin, ja koska avioitumisesta ollaan jo sovittu, ollaan jo kihloissa.

Ymmärsiköhän kukaan? :P

Näin mäkin olen miettiny. Me puhutaan jo tosi yksityiskohtasesti meidän häistä ja tiedetään, että tässä suhteessa jatketaan. Joten periaatteessa ollaan kihloissa. Päätettiin kuitenkin, että kun siirryn tästä piakoin opiskelemaan samalle paikkakunnalle niin katsotaan sitten sitä kunnon arkea ja kihlaudutaan sitten.

En mäkään kuitenkaan tajua tota jo päätettyä kihlauspäivää. Mä ainakin odotan "yllätyskosintaa", kun olen kuitenkin sen verran vanhollinen etten mene naimisiin ilman kunnon kosintaa. Vaikka mikä yllätys se sinällään olisi kun tiedetään jo millaiset kihla- ja vihkisormuksetkin hankitaan. :lol:

Sivut

Kommentit (312)

Susette

Mies muutti luokseni toukokuussa, ja olemme asuneet avoliitossa pian puoli vuotta. Ihanaa on se, ettei enää tarvitse elää kaukosuhteessa (meillä oli 3 tunnin välimatka kaksi vuotta) eikä tarvitse elää arkea erillään. Välillä arki ahdistaa, ja meillä on aika pahoja riitoja. Lähinnä arkipäiväisistä tai muista pienistä jutuista, kuten siivouksesta :? Lisäksi mies istuu aivan liikaa koneella.. Mutta kuitenkin mielestäni yhdessäasumisessa on enemmän positiivisia kuin negatiivisia puolia.

daimon

Olisikohan täällä kellään ollut samanlaista tilannetta kuin minulla tulee olemaan. Nimittäin puolen vuoden päästä mies muuttaa töiden perässä noin 250 km päähän. Tuossa kaupungissa ei ole minulle oikein opiskelumahdollisuuksia, joten tämä tietää jonkinasteista kaukosuhdetta 5-6 vuotta, ellei mies sitä ennen vaihda työpaikkaa. Tähän mennessä olemme seurustelleet 3,5 vuotta ja asuneet yhdessä kohta vuoden.

Olen jo nyt surullinen, vaikka tämä tapahtuukin vasta vuoden vaihteessa. Mutta pelkään, että tulee liikaa riitoja ja suhde kaatuu :( Välillä ihan itkettää kun ajattelen erilleen muuttamista.

p.s Itse muutin nykyiselle paikkakunnalle juuri miehen perässä. Tällä kertaa se harmi vain ei ole mahdollista. Aion kuitenkin ensi vuonna hakea opiskelemaan sellaiseen kouluun, joka on vain noin 130 km päässä miehen tulevasta asuinpaikasta. Liian kaukana silti :'(

k87

mun mielestä yksin on hyvä olla ennen muuttamista yhteen. on tietysti ihan tapauskohtasta, mutta kyllä mulle yksinasuminen teki tosi hyvää ennen avoliittoa. kolme vuotta asuin yksikseni ja sit muutettiin ukkelin kanssa yhteen. ja samalla päätettiin että yhessä myös pysytään. hirvee vaivahan se ois lähtee kokeiluasenteella ja sit kun ei toimikkaan niin taas ettii uus kämppä yms :lol:. no ei vais mutta kuitenkin...

Emmily_

Jotenkin ahdistaa vaan ajatus että joutuu olemaan jonkun kanssa lähestulkoon 24/7, koska tarviin aikaa olla ihan yksin, ja nytkin kun ei edes virallisesti asuta yhdessä, en sitä saa läheskään tarpeeksi.. =/

enkelin

meillä seurustelua takana vasta vuosi, vähän aikaa sitten muutimme saman katon alle. meillä tilanteena on valitettavasti se, että me olemme kokeilemassa, että miltä tämä yhdessä asuminen tuntuu. toisaalta toinen vaihtoehto olisi ollut kaukosuhde, eikä siinä saa mielestäni kunnon kuvaa parisuhteen tulevaisuudesta.
en tiedä mitä tästä tulee, mies on ihan rakastunut minuun ja minä olen vain koko ajan kiukkuinen ja päässäni pyörii, haluanko todella olla tämän miehen kanssa vai pitäisikö minun todella olla ihan yksin( tapasin nykyiseni vain pari viikkoa edellisen suhteeni päättymisen jälkeen, seurustelimme kolme ja puoli vuotta josta vuoden asuimme yhdessä.). en ole koskaan ollut yksin, se voisi todella tehdä minulle hyvää. tykkään miehestäni kovasti, mutta en ole varma, onko hän elämäni rakkaus. voisin hyvinkin kuvitella eläväni hänen kanssaan loppuelämäni, mutta toisaalta taas... vaikeaa. toisaalta olen sellainen ihminen, että tarvitsen toisen rinnalleni, tarvitsen läheisyyttä. olen ehkä siitä liiankin riippuvainen. siksi olisi hyvä opetella olemaan myös yksin.

cute

^mä ainaki ymmärsin :)
Mustaki se on jo tavallaan kihlaus kun ollaan sovittu..ja mitäpä järkeä on sanoa että "me mennään kihloihin puolen vuoden päästä kun silloin on 1.1.2008" :lol:

Lukretia

^Tuollaista minäkin aina vähän ihmettelen. :P Jos kerran ollaan sovittu kihlauksesta, on samalla myös sovittu, että tulevaisuudessa mennään naimisiin, ja koska avioitumisesta ollaan jo sovittu, ollaan jo kihloissa.

Ymmärsiköhän kukaan? :P

cute
Raven
daimon

Missä vaiheessa te olette suhteidenne kanssa? Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia?

Seurusteltu pian 2 vuotta, yhdessä asutaan, kihlaudutaan 1.1.2008.

Opiskellaan ammatteihin, mennään naimisiin, hankitaan lapset. Minä haluaisin kolme lasta, mies on sanonut että kaksi on hyvä. :wink:


:shock: Siis mitä? Miksi kihlaudutte vasta ensi vuonna jos kumminkin haluatte kihlautua? Mitä järkeä odotttaa vain jotain tiettyä "coolia" päivämäärää?

Umpula

Meillä on seurustelua takana reilu viisi vuotta, yhdessä asuttu melkein alusta asti, virallisesti reilu 4 vuotta. Heti seurustelun alussa mulla oli tunne, että tämä on pysyvää ja tähän jäädään.

Tulevaisuudesta puhutaan ja haaveillaan "sitten kun..."jne. Poikaystäväni on perinyt isältään negatiivisen asenteen avioliittoon, mutta kihlasormukset on kuitenkin jo valittu :) Avioliittoon on vielä pitkä aika.

Karvalapsena meillä on reilun vuoden ikäinen koira, lasten hankkiminen on sitten jossain hamassa tulevaisuudessa, jos on.

Arki on pyörinyt taloudessamme kauan, mutta rakastan sitä. Tämä on sitä mitä haluan ja tässä haluan elää lopun elämääni.

pieces

Me ollaan seurusteltu vajaan vuoden verran ja ollaan jo asuttu yhdessä 5kk. Yhteenmuutto tuli kieltämättä aika nopeasti, mutta meillä molemmilla oli niin vahva tunne yhteiselon onnistumisesta, että päätettiin ottaa riski ja ainakin kokeilla - "ei se mitään ota jos ei annakaan". Meillä kaikki on mennyt hyvin, koska osaamme puhua asiasta kuin asiasta ja luottamus pelaa sekä molemmat osaavat huomioida toisiaan yhteiselossa. Täytyy silti myöntää, että näin nopea yhteenmuutto ei tavallisesti ole ihan mun tapaista :D Meidän kohdalla vaikutti myös sellainen seikka, että molemmilla oli joka tapauksessa muutto edessä kesällä, joten yhteenmuutto oli helppo ja edullinen ratkaisu molemmille. Ja oltiin käytännössä asuttu mun poikaystävän luona koko edellinen kevät, joten yhteinen arki oli tullut tutuksi. Päätös oli aikalailla sanomattakin selvä... Kyllähän siitä sitten keskustelujakin käytiin ja pohdittiin asiaa monelta eri kantilta. Nyt ollaan siis asuttu kimpassa liki puoli vuotta. Näinkin pienessä ajassa on kyllä saanut kasvaa ihmisenä paljon :)

Omiin tulevaisuuden suunnitelmiin/haaveisiin kuuluu vakinaiseen työelämään sitoutuminen, sen jälkeen yhteisen asunnon hankinta (mieluiten toiselta paikkakunnalta) ja myöhemmin, työelämän tasaannuttua lapsen hankinta. Olisi tietysti ihanaa tulla kosituksi jossakin vaiheessa, mutta mäkin oon sen verran vanhanaikainen, että odotan miehen tekevän sen. Ollaan kyllä puhuttu yhdessäkin näistä tulevaisuudensuunnitelmista, mutta kumppanin tuntuu olevan vaikea haaveilla tässä vaiheessa vielä mistään suuremmasta, kuin yhteisestä omistusasunnosta :roll: Noh... toivottavasti sekin alkaa jossain vaiheessa miettiä pidemmälle näitä asioita... vaikka eihän tässä oo vielä mikään kiire (:

Anja

Me ollaan asuttu yhessä kolme vuotta, seurusteltu viis vuotta ja kaksospojat täytti puolitoista vuotta kesäkuun ensimmäinen päivä :D

Naimisiin ei olla menossa ainakaan vielä, katotaan sitte ku molemmilla on rahaa niin, että saadaan sellaset häät ku halutaan, omillamme ku ollaan oltu jo vuosia. Kihloissa ollaan oltu kaks vuotta. Ei mulla koskaan todellakaan ollu suunnitelmissa vakiintua näin nopeasti, mutta niin siinä sitte vaan kävi. Enkä oo katunu :D Mä oon ihan selkeästi sitä mieltä, että sitä pitää tehä niin miten kullonki tuntuu. Toiset hommaa kaiken valmiiks, koulutuksen, työt, talon, auton ym., ja lapset siihen päälle, toiset tekee lapset ennen ku on hädin tuskin peruskoulua käyty. Itsellä menee sen verran hyvin, että valittaa ei voi. Miehellä on vakituinen työpaikka, itse etsin liiketilaa, lapset on kilttejä ja ystäviä riittää :D Muiden puoleen ei oo suuremmin tarvinu kääntyä, hyvin ollaan pärjätty.

Pennsylvania

Meillä asuttiin yhdessä asunnossa ja maksettiin vuokraa kahdesta asunnosta vuoden verran ennen lopullista yhteenmuuttoa. Ihan hyvä ratkaisu, toinen kaikkine tapoineen tuli läpensä tutuksi, eikä kuitenkaan ollut sitä riskiä, että jos ero tulisikin, elämänmuutos kotia myöten tulisi olemaan niin valtava. Iisimpi mahdollisuus tutustua läpensä, kun kuitenkin toisen sohvat ja pöydät ovat eri osoitteessa.

Nykyään, kun maksetaan yhteistä vuokraa, jo pelkästään ajatus siitä sotkusta, mikä syntyisi, jos pitäisi erota, tuntuu niin puistattavalta, että onneksi on vakaa suhde, eikä erosuunnitelmia mielessä kummallakaan.. Olisi jotenkin tosi hirveää rikkoa yhteinen koti, vaikkei perheenjäseniä olekaan muita kuin me kaksi.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat